^ Pohjoisbaanalla on nyt täysin hoitamaton pätkä - parasta pyöräilyalustaa koko Helsingissä, ei hiekkaa ei suolaa eikä edes aurausta. Eilen illalla se oli tampantunut kiiltävän valkoiseksi, silti pitoa oli riittävästi ilman nastojakin.
## just joo, ihan sula asfaltti ja Pirkkalassa sentin sepelikerros; seuraavat lumet tulee ties milloin? Tampereen puolella maltillisemmin sepelöity.
Kattoin just surulliosena Naistenmatkan kelviä... märän lumen päälle levitettiin paksu kerros ja nyt se on siinä paljaalla asvaltilla monta viikkoo
Onneks laitoin Gravdalit sisureilla, kun ei nyt näköjään montaa päivää taas alla olleet...
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Täällä kylvivät jo syyskuussa hienoa hiekkaa ja peukalonpään kokoisia kivenpaloja pitkin kelvejä. Muutamana yönä oli pakkasta, niin sotkivat joka paikan. Pari viikkoa sitten oli vielä sliksi kelit, niin olisi voinut vähän odottaa sen kanssa.
Menneen talven lumia, mutta sanon väärinkäsitysten välttämiseksi, että en minäkään suolausta kannata. Tuossa viime viikon säässä tienpitäjät tekivät kuka mitäkin vastuiden välttämiseksi, kotikulmillani oli saatu aikaiseksi lumi-sepelisotku. Pelkkä harjaus ilman kemikaaleja ja sepeliä oli hyvä vaihtoehto.
tulee lunta/jäätä, levität sepeliä, tulee sulat kelit, olet mulkku koska sepeliä tiellää
ei tule lunta/jäätä, et levitä sepeliä, tulee mustat jäät, olet mulkku koska sairaalat täynnä kaatuneita.
tulee lunta, levität sepeliä, sulaa, sepeli uppoaa sisään, muuttuu jääksi, olet mulkku koska taas sairaalassa jonoa
tulee lunta, levität suolaa, loskaa joka paikassa, olet mulkku koska jonkun mielestä hänen ostamansa metallinen esine on niin onnettomasti tehty ettei kestä suolan aiheuttamaa ruostepilkkua.
tulee lunta, harjaat ja puunaat minkä pystyt, olet mulkku kun käytit budjetin ennen kauden puoltaväliä.
aika hyvät vaihtoehdot useimmiten nykyään hoitaa tiestöä varsinkin kun budjetti: minimit.
tää kansa on niin vieraantuntu talvesta että jos olis norjan öljykassa niin se tuhlattaisiin luultavasti kaikkien öljysoralla päällystetyjen teiden lämmittämiseen ettei vaan vahingossa olis luonnollista lunta/jäätä. koskee kaikkia kulkuneuvoja. kävellessäkin sattuneet onnettomuudet on jo saatu ulkoistettua jonkun muun vastuulle.
^Onhan tämä toki noinkin. Mutta osasyyllinen on myös tämä nykyinen ulkoistamisen kulttuuri. Tarkoitan siis sitä, että kunnossapito on ulkoistettu jollekin toimijalle ja kirjallinen sopimus sanktioineen ajaa aika kaavamaiseen käytökseen. Sen huomaa myös ajoväylillä, jotka suolataan ihan tarpeettomasti normaalissa talvikelissä. Samaan aikaan kun meillä on historian parhaat ajoneuvot ja talvirenkaat, meillä on myös pakottava tarve tehdä kesäkeli ajoväylälle. Ja sen seurauksena sitten suolasumu lentää.
Toisaalta on sitten tämä "jonkun on pakko vastata"-kulttuuri, jossa omat mokat koitetaan maksattaa toisilla:
Liukastelevat ja kompuroivat helsinkiläiset tehtailevat kaupungille röykkiöittäin vahingon*korvausvaatimuksia: ”Näkyy amerikkalaisajatus, että kaikesta voi vaatia korvausta”
Eniten korvausvaatimuksia tulee talvisin jäisillä kaduilla liukastumisista.
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006303357.html
Piruvie, nyt se taas alkaa. Lanataan sillee "keveesti" että jää koppuraiseksi tai raidalliseksi, sitten se sössö jäätyy ja vasta sitten laitetaan se sepeli, joka ei siinä koppuraisuudessa juuri mitään auta.
Ja ylipäätään nää järkyttävät kelit! Pirkkalassa oli ihan järkyttävää jääperunapeltoa, ja Veskan jälkeen kelvi oli ihan mahdoton ajaa - siirryin noin 2km ajaksi autotielle. Tampereen seudulla oli sitten paikoin ihan ajettavaakin kelviä.
Varovasti ajelin tänne toimistoon reilun tunnin ajan....no, tulipahan ulkoiltua, ilman työmatkaa en olisi lähteny ollenkaan ajeleen.
Lihavoitettu siis Hesarin otsikoinnista vastanneen toimittajan kynästä, ei MRe:n.
Itse jutussa ollaan asiallisempia, ei kosiskella eikä yritetä miellyttää lukijoiden ennakkokäsityksiä ja -luuloja, eikä liioitella eikä väritetä sitä mitä toimittajan haastattelema vastaava virkamies, Helsingin kaupunkiympäristön toimialan hallintopäällikkö kertoi:
"Kaupunkilaisilta tulee keskimäärin noin 600 vahingonkorvaus*hakemusta vuodessa. Suurin osa vaatimuksista liittyy kadulla tapahtuneisiin liukastumisiin. Mukana on paljon myös ajoneuvovahinkoja, kuten monttuun ajamisia, ajoneuvojen siirtoihin ja lumiaurauksiin liittyviä asioita sekä puiden kaatumisia ja myrskyvahinkoja."
"Hakemukset ovat pääsääntöisesti asiallisia, ilman ylilyöntejä. Silloin tällöin tulee tapauksia, joissa näkyy selkeästi amerikkalaisajatus siitä, että kaikesta mitä itselle tapahtuu, voi vaatia korvausta.”
"Vahingonkorvausvaatimukset evät ole erityisesti lisääntyneet vuosien varrella, vaikka jonkin verran määrällistä nousua korvauksissa on tapahtunut. Se selittyynee pääasiassa sillä, että korvausten hakemisesta on tullut sähköisen palvelun ansiosta helpompaa."
PS Taisi olla toissa talvena kun ajoin Espoon puolella kelvillä kuoppaan. Vastasatanut lumi oli peittänyt kelvin pientareineen niin ettei asfaltin reunaa erottanut ja jollain pienteollisuusalueella oli kelvin mutkassa rampin kohdalla levennys joka ikään kuin ohjasi ajamaan suoraan asfaltin reunalla olevaan kuoppaan, jota en huomannut kun syvyyshavaintoa ei kaiken peittäneen lumen ja pilvisen iltapäivän harmauden takia saanut.
Vaikka Ultegran kiekot olivat kevyen kuskin käytössä lähes kaiken kestäneet, keventämättä melko syvään kuoppaan tai sen vastareunaan ajamista ei takakiekko kestänyt vaan yksi pinna napsahti poikki. Ajoihan sillä kotiin, joten kulut rajoittuivat uuteen pinnaan. Lähetin sähköistä palautetta Espoosta ja sainkin jo seuraavana päivänä vastauksen jossa luvattiin että paikka käydään katsastamassa.
En kokenut asiassa yleishyödyllistä ja yhteisöllistä vastuuta niin paljon että olisin ajanut Espooseen tarkistamaan onko mitään tehty, joten se kuoppa voi edelleenkin vaania uunoja fillaristeja.
En jättänyt korvausvaatimusta Espoon kaupungille, vaikka senkin mahdollisuus mielessä silloin kävi. Ajattelin kai että omaa vikaa oli tapahtuneessa enemmän kuin puolet. Olisi ehkä pitänyt jättää jo periaatteenkin vuoksi.
PPS Virkamies ei muuten vastauksessaan tuonut esiin sitä että saattaisin olla oikeutettu korvaukseen:-) Se ei tietenkään kuulunut hänen vastuualueeseensa, mutta mielestäni voitaisiin ajatella että hyvässä vastauksessa virkamiehen tulisi aina informoida kansalaista hänen oikeuksistaan tai hänelle kuuluvista etuuksistaan.
Viimeistään nyt osottautui 27,5+ sähkötäpäri hyväksi työmatkakulkineeksi. Kelvillä oli kunnon pöperöt mutta ei juuri etenemistä haitannut samalla kun koululaiset kanto jopojansa
Viimevuonna mentiin Cyclolla mutta sen vaikeudet tuli esiin jos oli vähänkin huono keli ja niinä päivinä mentiin autolla, eli pyörällä työreissuja tuli vain 1-2/5pv kun nyt niitä saa 3-4/5pv.
Lähetetty minun ELE-L29 laitteesta Tapatalkilla
Voisin sanoa, että turha vaiva. Hain joskus Espoolta korvausta katkenneesta pinnasta ajettuani risteyksessä uuteen, entistä pahemmin kolauttavaan reunakiveen. Ei mennyt läpi virkamiespäätöksenä eikä lautakunnalle osoitettuna oikaisuvaatimuksena. Sitä en tietysti tiedä, mitä asiasta päättäessä oli keskusteltu, mutta pöytäkirjaan asti ei tukea tullut edes ns. pyöräilypuolueen suunnasta. Oikeuteen asti en lähtenyt asiaa viemään.
Eniten tuossa jäi kaivelemaan se, että en saanut mitään järjellistä vastausta perusteluihini siitä, että tieliikenneasetus sallii erikseen merkitsemättömät hidastetöyssyt vain nopeusrajoituksen ollessa 30 km/h tai alle. Rajoitus on sillä kadulla 40 km/h ja minulla oli vauhtia siitä puolet. Korvaus evättiin vedoten siihen, että oma nopeus pitää sovittaa tilanteeseen ja ne perinteiset liibalaabat.
Tämä tapahtui muuten talvella, joten täysin off-topicsi ei mennyt.![]()
Talvipyöräilyn ihanuuksia sekin että aurauksen jäljiltä ajoradan reunaan kertyneen lumen takia ei aina voi nähdä missä reunakivi loppuu ja luiska alkaa - ja kun kevyen liikenteen väylien suunnittelussa ja toteutuksessa on suuntauksena että pyöräilijöiden turvallisuutta halutaan lisätä sillä että heidät laitetaan tekemään merkillisiä sivukoukkauksia kiertoliittymissä ja risteyksissä, niin talvella on oikeastaan aina oletettava että lumi kätkee taakseen korkean reunakiven. Eli pitää mistaa hyppyyttää pyörää.
Omassa tapauksessani olisi voitu pitää Espoon vastuuna sitä että se oli jättänyt täyttämättä parisenkymmentä senttiä syvän ja välittömästi asfaltin reunalta alkaneen kuopan, johon jalankulkijakin olisi voinut astua ja taittaa nilkkansa. Kuoppa oli selvästikin ollut siinä pitempään ja se olisi pitänyt huomata normaalin kunnossapidon yhteydessä.
Muuten: tiedän kaksi tapausta jossa korvauksia (kalusto- ja asustevahinkoja ja hoitokuluja) maksettiin pyöräilijöille ihan nikottelematta virkamiespäätöksellä. Molemmat tosin Helsingissä. Toisessa oli rinteestä valunut sulamisvesi jäätynyt koko kelvin leveydelle ja toisessa oli jonkun remontin jälkeen kelvillä pitkittäissuuntainen kynnys,kun uutta asfalttia ei oltukaan laitettu koko kelvin leveydeltä. Kummassakaan tapauksessa ei edes yritetty sysätä vastuuta takaisin pyöräilijälle esim. sillä perusteella että yleisen elämänkokemuksen valossa olisi pitänyt ottaa huomioon liibalaaba tai että olisi pitänyt ajaa suoraan ja laidemmalla liibalaaba.
27,5+ sähkötäpäri on kuin tehty huonostihoidetuille väylille. 2.6" ISP:t alle ja rajoittimen poisto niin saa sopivan 30-35km/h matkavauhdin ettei saa aivosyöpää. Tuollainen peli on kyllä uskomaton kun se lentää 10cm sohjon päällä ja kuopat sekä korkeat kanttarit ovat lähinnä hauska yksityiskohta työmatkalla. Kyllä siinä on cyclokuskeilla hermo pinnassa kun vedät vauhdilla ohi. Säälittävää katsoa kun nämä vempuloivat siksakkia sohjossa ja yrittävät saada klosseja putsattua kun jalkakosketuksia tulee metrin välein.
Mutta kumpi on onnellisempi perillä? Kumpi tuntee päivän päätteeksi kokeneensa ja saaneensa pyöräilystään enemmän?
Opetus voisi olla ettei kannata luulla liikoja sen suhteen että tietää yhtään mitään siitä millaista jollain toisella on tai miten hän jonkun asian kokee ja näkee. Parempi keskittyä omiin asioihinsa ja siihen mistä tykkää, oli se sitten vaikka sähköpyöräily välineellä jonka rajoitin on poistettu. Tai trollaus Fillarifoorumilla.
^ No, palaute tuli kyllä oraalisessa muodossa jälkikäteen mutta väittäisin että molemmat olimme varmasti onnellisempia kuin autoissaan nuokkuvat kollegat. Harmi sinänsä kun cycloilijat siirtyvät autoon jos keli menee huonoksi. Sähkötäpärillä ei tarvitse miettiä minkälainen keli on. Siitä minä tykkään ja sen ei pitäisi muille olla mitenkään haitaksi.
Ei mulla mitään cycloja vastaan ole ja itsekin samankaltaisella ajan paremmilla keleillä joten hiiltymisesi ehkä vähän ylireagointia. Tiedän kyllä että sähköpyörät aiheuttavat kateuden lisäksi suoranaista raivoa muissa pyöräilijöissä. En tiedä miksi mutta aivan sama oikeastaan.
Minulle on tärkeintä päästä töihin ilman mitään tunnin raivokasta taistelua. Jotkut siitäkin tykkää eikä se mulle kuulu mitenkään.
Mähän yritin juuri ystävällisesti neuvoa että älä yritä kuvitella mitä joku toinen tuntee tai ajattelee!
Ei minulla ollut minkäänlaista syytä hiiltyä yhtään mistään eivätkä sähköpyörät aiheuta minussa sen enempää kateuttta kuin raivoakaan. Usko tai älä. Enkä muuten pidä itseäni siinä suhteessa mitenkään poikkeuksellisena cyclo- tai muuna muuna pyöräilijänä.
^^Kuvaamasi kulkuneuvo ei ole sähköpyörä, vaan mopo. Liikennesääntöjä noudattavat mopoilijat tuskin herättävät raivoa. Luvatta kelvillä kikkaile mopoilija taas voi olla hyvinkin ärsyttävä ilmestys.
Ja ei, ärsytyksen syynä ei ole kateus moposta.
Rajoitettu on minun pyörä, ja en välttämättä näe tarpeelliseksi sitä poistaakkaan. Tänä aamuna tilanne hieman sama, eilisen sateen jäljiltä dyynejä siellä täällä mutta se ei menoa haitannut. Tällä perällä (Länsi-Lappi) on kuitenkin pyöräily sen verran epäsuosittua että melkeen ilman koululaisten ohituksia lukuunottamatta saa mennä melko yksin.
Itse olen ainakin ihan yhtä onnellinen ja koen saaneeni pyöräilystä ihan tasan yhtä paljon olen ajanut sen lenkin sitten sähkötäpärillä, gravelilla, fätillä, 29'erilla tai fättitäpärillä. Olen alkanut taipumaan siihen käsitykseen ja uskoon, että se onnellisuus kumpuaa monesta muusta asiasta kuin siitä ajovehkeestä.
---
Sen verran aiheeseen, että lunta tässä jo kipeästi odotellaan tänne Helsinkiinkin. Alkaa puuduttaa nämä märässä metsässä kurasumussa ajelut.
Siinä tapauksessa sinun lienee helppo antaa esimerkkejä.
Sinun on kuitenkin syytä muistaa että sekin on mahdollista että se mitä luet voi joskus olla mitä haluat lukea tai että et välttämättä aina osaa, halua, tahdo, jaksa tai viitsi lukea sitä mitä joku tosiasiallisesti on kirjoittanut.
Firlefanz muokkasi tätä : 12.11.2019 at 13.39
^^Sähkärithän toki täyttää tuon ensimmäisen kriteerin aika kevyestikin ja pesevät helposti mennen tullen vintage-gravelin, jolla lähinnä käyttöarvo. Mutta ilmeisesti onnellisuus on noiden kahden tekijän tulo eikä summa. Statushan on sähkiksillä kai negatiivinen, joten ei sillä kovin korkealle ponnisteta.
ai että, kyllä se vaan hianolta tuntui kun olin tulossa Valkeakosken lenkiltä kesäkurapyörällä kera takaviipperän ( se irroitettava takalokasuoja) ja tuulitakissa, Säijässä oli joku tempo meneillään ja niin sitä vaan menin muutaman tempoilijan ohitte ja erityistä mielihyvää tuotti kun ohitin naispuolisen tempoilijan jolla oli hienot tempovarusteet. Ei näyttäny kovasti auttavan ne varusteet.
( onneksi muutaman kilometrin päässä oli risteys jossa mun lenkkireitti erkani temporeitistä )
Akkurat sanoisi norjalainen.
Jos luit siteeraamasi kohdan niin että väitin tai kuvittelin että luomupyöräilijä tai underbikingin ystävä olisi onnellisempi kuin (rajoittimellinen tai rajoittimeton) sähköpyöräilijä tai kokemuksellisesti, elämyksellisesti tai miten tahansa "voitolla" overbikingin harrastajaan nähden, niin se oli oma tulkintasi. Nehän olivat sellaisia toisen näkökulman avaamiseksi tehtyjä ja omakohtaisen, kenties vähän avaramman ajattelun pohjaksi eli kai hienommin sanottuna filosofisessa mielessä esitettyjä kysymyksiä. (Tai niin kuin se raflaava kuvateksti murrosikäisten koululaisten elämänkatsomustuntien oppikirjassa...)
Niin Ilmatieteen laitoksen kymmenen vuorokauden ennuste kuin YR:n langtidsvarsel näyttävät meidän lunta kaipaavien silmissä yhtä ankeilta: lisää pelkkää harmautta eikä kosteudestakaan päästä eroon vaikkei sateita suuremmin olekaan luvassa.Sen verran aiheeseen, että lunta tässä jo kipeästi odotellaan tänne Helsinkiinkin. Alkaa puuduttaa nämä märässä metsässä kurasumussa ajelut.
Eikä sekään että me helsinkiläisetkin saimme muutaman päivän ajan nauttia siitä miten lumi valaisee ja pehmentää maiseman marraskuista synkkyyttä oikeastaan paremmin kuin jostain pilven raosta esiin pyrkivä aurinko - ja toisin kuin aurinko myös hämärän laskeuduttua - helpota tämän ajan kestämistä.
Mutta iloitaan edes siitä että lajinmukaisen cyclocrossin harrastajilla on varmasti hauskaa! Eivätkä tosikovat gravelpyöräilijät toisenlaisessa kunnossa olevien hiekkateiden perään itke eivätkä haikaile!
^Ehkä täsmälunta metsiin ja ulkoilureiteille?
^ei helevetissä, menee ajoreitit hiihtäjille ja joutuu taas kohtaamaan muita ihmisiä, etenkin autoilijoita, ei kiitos.
Olen kovin vähän pyöräillyt talvella ja tätä foorumia seuranneena ihmetellyt mitä se tappajasepeli on. Tänään tuli termi erittäin tutuksi. Litkutettu takarengas, WTB ByWay oli rei'itetty oikein kunnolla. Ainakin 5 reikää löytyi, toiset isoja toiset pieniä. Jäin vähän miettimään kannattaako litkujen kanssa ajella talvella ja/tai kannattaisiko ulkorengas vaihtaa vähemmän sileään. Tuo ByWay on ihan slicksi keskeltä.
Kirjanmerkit