Lohjanjärveä kiertämään ei tainnut lauantaina ehtiä kuin kaksi kuljettajaa?

No, sunnuntaina meitä oli sentään neljä ja otettiin kurssi suorinta tietä Emäsaloon. Kulloosta itään Uusi Porvoontie – tai siis Helsingintie – oli saanut uuden päällysteen, joka oli yhtä pientä poikkeusta lukuunottamatta sileä kuin lapsen peppu, takavuosien mainoslausetta lainatakseni. Kunpa päällyste uusittaisiin myös Kulloon ja Östersundomin välillä! Ja toivottavasti pientareelle ei rouhita tärinäraitoja!

Sää oli melkeinpä paras mahdollinen ja meren äärelläkin yllättävän lämmin, olematta kuitenkaan helteinen. Pullakahvit nautittiin merikioskilla eli Emäsalon sillankorvan Gulfilla ja paluumatkallakin otettiin ilo irti uudesta asfaltista, kunnes Boxissa käännyttiin luoteeseen, Boxintielle. Matkaa tuli allekirjoittaneelle siirtymineen 133 km, keskivauhti oli sellaista tyypillistä vähän yli kolmeakymppiä (siirtymät poislukien eli porukkalenkkiosuus 32,3 km/h noin 115 km:n matkalla, jos nyt moinen jotakuta kiinnostaa), seura mukavaa ja kaikki sujui kuin tanssi – paitsi kohtaamiset sunnuntaiautoilijoiden kanssa.

Liekö sitten helteinen toukokuu pehmittänyt joidenkin itäuusmaalaisten päät, mutta eilen koimme lukuisia ajattelemattomia, varomattomia tai suorastaan vihamielisiä ohitustilanteita. Räikein esimerkki rattiraivoilijoista oli pölyisenharmaalla farkku-Volvolla suhannut psykopaatti, joka ohitti siististi jonossa ajaneen nelikkomme lähes kyynärpäitä hipoen ja torvea toitottaen, suihkauttaakseen vielä pesunesteet silmillemme. Rekisterinumeroa ei tullut kukaan meistä rekisteröineeksi. Tuossa kohdassa oli kevyen liikenteen väylä rakenteilla, vielä vailla päällystettä. Liekö tuo berserkki sitten ollut vakuuttunut siitä, että pyöräilijän on siirryttävä ajoradalta pyörätielle heti, kun pyörätien merkit on pystytetty, vaikka sitten karkeallle kalliomurskeelle työkoneiden sekaan? Kortti kuivumaan moisilta riskikuskeilta!