Viime keväänä Tukholmassa odottelin hyvän tovin laivan lähtöä katsellen paikallista kevyenliikenteen väylää (entinen jalkakäytävä). Kapealla välylällä meni lähes taukoamaton jono pyöriä kumpaankin suuntaan. Varmaan puolet kulki sähkön voimalla. Röyhkeitä pujottelijoita oli paljon ja niistä yllättävän monen ei tarvinnut polkea ollenkaan. Melkoinen ihme, ettei yhtään kolaria tullut.

Nykyinen liikenneinfra on takapajuista vähän joka puolella ja kaikki on suunniteltu autojen ehdoilla. Kevyt liikenne on piirretty sekaan mihin on sattunut jäämään tilaa, eikä aurausta tai muutakaan koneellista ylläpitoa ole huomioitu mitenkään. Toisaalta sähköfillarituki on niin pieni, ettei sillä montaa kilometriä pyöräteitä kunnostettaisi. Parhaiten paska pyörätieverkko on tullut esille pyöräretkeillessä, kun tulee ajettua useiden kuntakeskusten ja kaupunkien läpi yrittäen seurata viittoja yms. Aivan tolkuton määtä vaihtoja tien puolelta toiselle, reikiä ja sepeliä asfaltilla pitkälle kesälläkin, pimeitä kurveja ja liikennevaloissa seisoskelua. Ja melkein joka pitäjässä pyörätie häviää jossain kohtaa jonnekkin asuntoalueen korttelilabyrinttiin tai sivutielle, josta ei pääse jatkamaan mihinkään.