En tiedä minkälaisella kokemuksella crossfitista kirjoittelet, mutta itsellä takana muutama vuosi. Ensinnäkin alkuun on helppo rikkoa paikkoja, koska liikkuvuus ja muutkin ominaisuudet ovat huonot. Myös tuon lajin paras puoli, porukan luoma tsemppaus, voi luoda paineita yrittää liikaa. Kaikkia liikkeitä voi kuitenkin skaalata ja suurin osa harrastajista skaalaa. Tämä tarkoittaa että alkuun vedetään leukoja avustetusti tai punnerretaan polvet maassa. Voima kehittyy kuitenkin nopeasti ja kohta huomaa että tulokset kehittyy vauhdilla. Vaatii vain rehellisen tunnustamisen että on huono.
CF:n ehdottomasti parhaiksi puoliksi luen valmentajat, jotka ovat jatkuvasti läsnä ja heiltä voi kysyä ohjeita suorituksiin ja mm. suorituspuhtauteen. Toinen hyvä on liikkeiden vaatima liikkuvuus ja lähes kaikki aloittavat huomaavat että vaikka olisivat harrastaneet vuosikymmeniä liikuntaa ja venytelleet paljon, ovat he silti jäykkiä kuin rautakanki. Ihan ensin kyykky; perusasento, joka on silti suurimmalle osalle vaikea. Johtuu jäykkyyksistä lonkissa, takareisissä, pohkeissa ja alaselässä. Toinen on rintaranka ja olkapäät ja helposti tempauksessa painot kaatuu eteen, kun kädet ei taivu oikeaan asentoon. Itse olen huomannut että aktiivinen liikkuvuuden kehittäminen (kehittyy myös itse liikkeitä tehdessä) tuo rentoutta pyöräilyynkin. Syvien lihasten jumin poisto auttaa kropan toimintaa ja mm. hiihto sujuu paljon rennommin kuin ennen ja kropan pystyy pitämään rentona.
CF tuo myös muita hyviä asioita kuten tasapainon. Monet liikkeet vaatii koordinaatiota ja tasapainoilua ja huomasin että talviliukkailla ei tarvinnut enää niin varoa, koska jos liukastui, osasi refleksinomaisesti korjata. Kun tanko on painojen kanssa pään päällä ja pitää tehdä kyykkyä, on pakko kehittää samalla myös tasapainoa.
Olen kokeillut myös bodypumppia ja se vasta on turhaa maitohappoja vastaan jylläämistä. Moni BP liike ei ole "puhdas" vaan väkinäinen vääntö. Crossfitissa sen sijaan tavoitteena oli aina mahdollisimman tehokkaasti ylös nostettu paino, olis se sitten tanko ja painot, traktorinrengas tai atlas-kuula.
Näin vanhemmiten ja cf-harrastuksen kautta olen itse huomannut että sellainen bodaamistyylinen treeni on aika turhaa. Itselle on paljon kokonaisvaltaisesti hyödyllisempää oppia nostamaan painoja siten että selkä kestää, olla notkea, ketterä ja kimmoisa. Kerrottakoon että elämäni ensimmäisen takaperinvoltin uima-altaaseen tein vasta pari vuotta sitten lähemmäs nelikymppisenä. Luotto omaan kroppaan ja koordinaation on vahvistunut sen verran paljon.









Lainaa viestiä vastauksessa

Kirjanmerkit