Hyvä vahinkoAlkujaan tämän lähetti OJ
Arvostan muutenkin lopputulosta.
Palstajyrä
Hyvä vahinko
"The World is full of Kings and Queens, who blind your eyes and steal your dreams. It's Heaven and Hell" -RJD-
Vakiovieras
Kiitos vaan kynämiehelle. Kyllähän nuo 505:t ovat ainakin omaan käteen ihan hyvät. Rivalit (jotka muuten alunperin meinasin laittaa) ovat kyllä kohlommat.Mulla on noi RS505:n kahvat maantiepyörässä ja se möhköosuus on siellä, missä käsiä ei normaalisti pidetä. Huppujen kohdalta noi on mun mielestä sirommat kuin esim. Rivalin hydrauliset kahvat tai 685:t (edelliset on toisessa pyörässä, ja jälkimmäisiä oon näpelöinyt myös). Aivan hyvät kahvat kun vain ulkonäköön tottuu
Ai niin piti kehaista myös pyörää mut unohduin vaahtoomaan jostain jarrukahvoista
Sent from my iPad using Tapatalk
Vaikka olenkin puristien mielestä väärässä niin kirjoitan tähän. Teräsrunko on teräsrunko ja sen notkuu kun antaa watteja putkelta ja jos ei notku niin se on sitten sen verran järeistä putkista rakennettu, että teräsrunkon mukavuudesta on turha puhua. Useampi teräsraami on testattu ja kaikki ne notkuu ihan eri tavalla kuin hyvä kuitupyörä kun annetaan watteja. Se että häiritseekö se on sitten ajajasta kiinni. Kuitenkin kuituraami voi olla sekä notkumaton, että mukava...
Toki se on silleenkin, että omat pyörät pitää olla kokoluokkaa 58cm niin varmaan tuollainen "pitkistä" putkista rakennettu teräsrunko elääkin enemmän putkelta runtatessa kuin joku 50-52cm kokoluokan runko... Mene ja tiedä.
Titaani on kokematta runkomateriaalina eli ehkä sellainen pitää vielä joskus hommata griderin hommaa hoitamaan. Näkeepä...
Vakiovieras
Mitä oot tykänny pyörästä? Paljonko toi suurinpiirtein painaa? Sen verran sopivan näköinen et voisin melkein Divergelle ja GT Gradelle hyvänä vaihtoehtona pitää. Kaippa tuo jotkut 30-35 milliset renkaatkin alle huolii vaikka tuohon 45 millisetkin mahtuu. Luulis tuollaisen aiva ok osilla rakentavan alle kahdella tonnilla.Tämmönen vekotin tuli viritelyä. Ehkä se kuuluu tähän kategoriaan ehkä ei. Polkupyörä se kuintenkin on.
Sent from my iPhone using Tapatalk
Vakiovieras
Vasta olen kaksi päivää sillä ajanut. Viikko meni flunssaa parannellessa vaikka pyörä oli kasassa. Pyörää en ole punninnut, mutta ehkäpä tuo painaa noin 10kg.
Minulla on 40mm renkaat tuossa, taakse taitaa mahtua yli 50 milliset, edessä veikkaan että 45 mm on maksimileveys.
Vertailukohtana tässä on noin 7,5 kiloinen carboniittinen maatiepyörä jossa yhteistä tämän kanssa on lähinnä kaksi rengasta. Vähän kuin vertaisi rata-auton ja amerikkalaista pick-upia.
Ihan hauskaahan tuolla on ajaa, kun voi ajella melkein mistä vain. Oma käyttötarkoitukseni tälle on työmatkapyöräily, retkeily perheen kanssa (olen se kuormakameli) yms. vähemmän urheilua muistuttava toiminta. Siihen se tuntuu sopivan ihan kivasti. Kovin ketterä tai herkästi kiihtyvä se ei ole. Siihen suuntaan ominaisuuksia saisi varmaan tuunattua 27,5 " vanteilla.
Jotkuthan ovat rakentaneet tämän rungon myös suoralla tangolla, mikä sekin on ihan mielenkiintoinen vaihtoehto, vaikkapa suuremmilla nietoksilla.
Pienenä lisäyksenä esitän näkemyksen että GT Grade on tähän verrattuna maantieraaseri.
Sent from my iPad using Tapatalk
Vakiovieras
Ok! Tuo taitaa sitten olla pykälää järeämpi kuin Grade ja Diverge. Ehkä kilpailee sit enemmän esim. Spessun Sequoian kans? En toki tiedä sit miltä toi tuntuis vastaavalla buildilla ja renkailla kuin vaikka Grade.
Veteraani
Pituussuunnassahan ei mikään putki jousta. Takahaarukkaan pystyy tekemään marginaalista "joustoa" esim S-taivutuksin. Se onnistuu alumiinirungossakin, mutta niiden ongelma on se, että alumiini väsyy toistuvasta taivuttelusta. Toinen rungossa marginaalisesti "joustava" osa on satulaputki. Satulatolppa muodostaa aika tehokkaan vipuvarren, jolloin se painaa satulaputkea taipumaan keskeltä eteenpäin, kun paine satulan päällä kasvaa. Mitä slouppaavampi runko, sitä enemmän tolppaa, joka tietenkin taipuu myös itsessään, mutta myös sitä tehokkaampi vipuvarsi. Putkien jäykkyyteen vaikuttaa olennaisesti eniten putken halkaisija. Mitä pienempi halkaisija, sitä helpommin taipuu. Materiaali vaikuttaa taipumiseen paljon halkaisijaa vahemmän. Kolmas rungon "mukavuuteen" vaikuttava asia on materiaalin kyky vaimentaa korkeataajuista värähtelyä. Alumiini ei käytännössä vaimenna mitään, teräs ja titaani vaimentaa kohtalaisen tehokkaasti ja hiilikuitu kaikkein tehokkaimmin.
Jos on tuollainen moderneilla, ohutseinämäisillä ja suurihalkaisijaisilla putkilla rakennettu teräsrunko, jossa viistoputki on esimerkiksi 38-millinen, niin ei sellaisessa keskiö käytännössä juurikaan jousta. Se, mikä voi sivusuunnassa joustaa, on takahaarukka. Nykyään kun pitää mahtua paksut renkaat lyhyeen chainstay-mittaan 145 q-factor-kampien kanssa, tarkoittaa se aika usein sitä, että pitää käyttää chainstayssa ovaalin mallisia profiileja ja sitten vielä krympata niitä renkaan kohdalta sisäpuolelta ja joissain tapauksessa vetopuolta myös ulkopuolelta, jotta saadaan rattaatkin mahtumaan. Tällaiseen konstruktioon vielä kun lisätään S-taivutetut chainstayt, niin takahaarukasta helposti tuleekin löysä, jos siitä tehdään kevyt ja jos tehdään jäykkä, paino kasvaa.
Mä en varsinaisesti ole edes verrannut teräs- ja kuiturunkoja, koska mun mielestä niillä on eri ostajat. Hyvin todennäköisesti kuidusta pystyy tekemään mukavamman rungon kuin teräksestä ilman, että jäykkyys kärsii liikaa. Teräsrungon ostaja taas jopa arvostaa sitä fiilistä, mikä hyvällä teräsrungolla ajamisessa on juuri sen takia, että se vähän joustaa. Toi edellisen sivun keskustelu alkoi siitä uudesta Genesiksen teräs-Fugiosta, johon otin kantaa. Jos kokisin millään tapaa tarpeelliseksi, mä voisin ostaa esim. krossikisoja varten ihan hyvin jonkun ultrajäykän ja tehokkaan kuitukrossarin itselleni. Sen verran olen sellaisilla kuitenkin ajanut, että tiedän ihan tismalleen tarkkaan, että yhtä ainoaa sijaa en tuloslistalla nousisi vaikkapa nyt sitten jäykemmän keskiön takia, niin en ole kokenut tarpeelliseksi.
Mitä Cycloon tulee, niin siinä kun on ne KVA:n rosteriputket, niin niillä ei ole ovaaleja haarukan putkia lainkaan. Chainstayt, kuten kaikki muutkin putket on tehty ohuimmilla seinämävahvuuksilla, mitä KVA:n putkista on tarjolla. Chainstayt on tehty pyöreistä putkista, joita on kyllä vähän muokattu ovaaleiksi ja myös krympattu, mutta aika maltillisesti. Muuten chainstayt on suorat ja seatstaytkin melkein. Mun mielestä sen takahaarukka on just hyvä tai itseasiassa ei haittaisi, vaikka joustaisi ihan aavistuksen enemmän, mutta tuo seikka oli tiedossa silloin, kun rosteriin päädyin kestävyysyistä. Vanhan Gunnarin originaalitakahaarukka (se puhkiruostunut) oli luultavasti aika ohutseinämäistä 4130-putkea, vaikka runko muuten on OX Platinumia ja se tuntui joissain tilanteissa vähän "löysältä". Esim off camber -tilanteissa krossikisoissa oli joskus sellainen olo, että takapää hakee. Kun Konga korjasi rungon, chainstayt vaihdettiin Columbuksen Life-putkisiksi (suora, mutta ovaali ja hyvin pieni krymppaus) enkä ole enää huomannut mitään ainakaan ajamista häiritsevää notkumista. Ja sehän on siis nykyään sinkula, eli sitä runtataan enemmän kuin vaihdepyörää koskaan.
Titaani on metallina "löysempää" kuin teräs ja sen vuoksi titaanirungoissa aika usein käytetään jonkin verran paksumpia putkihalkaisijoita ja samoin paksumpia seinämävahvuuksia kuin teräsrungoissa. Se vasta yllättäävää onkin, että alumiini on vielä "löysempää". Mutta koska alumiini kestää huonosti taivuttelua, pitää alumiinirungoista tehdä jäykempiä kuin teräs- tai titaanirungoista kasvattamalla putkipaksuuksia vielä enemmän, että ne kestäisivät käyttöä. Tämä on se aisa, missä EC-normit sotkevat kuviot. Niiden mukaan teräsrunkojen pitää olla yhtä jäykkiä kuin alumiinirunkojen, vaikka ne hyvin voisivat kestävyyden kärsimättä olla löysempiä. Levarirunkojen jäykkyysvaatimukset ovat korkeammat kuin vannejarrurunkojen, samoin jos pyörä on tarkoitettu ajettavaksi muaallakin kuin maantiellä. Tämä on se yhtälö, missä tuollainen levareilla varustettu tehdastekoinen teräspyörä kärsii kaikkkein eniten. Mun käsittääkseni samat jäykkyysvaatimukset koskee muuten myös kuiturunkoja, mutta siitä en ole ihan varma.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Moottoriturpa
Asiaa kirjoittaa stenu.
Kun alumiinirunkoja moititaan koviksi, niin useimmitenhan ne ovat niitä crossareita, jotka on tosiaan pakko tehdä jäykiksi, jotta ne kestävät ryskytystä. Eli täytyisi verrata sitä laadukasta alurunkoista maantipyörää kuituiseen, ennen kuin kehuu pelkkää hiilikuidun ylivoimaisuutta.
Kuidusta on varmastikkin helpompi toteuttaa esimerkiksi tuo tasaisesti joustava ja jäykkä chainstay isolla rengastilalla. Jossain alurunkoisessahan oli siinä eturattaan kohdalla koneistettu umpialumiini klöntti, joka ei kyllä takuulla jousta tuosta kohdasta yhtään mihinkään. Suurin osa kuiturungoistakin taitaa olla sitä yhteen liimailtua bulkki putkea. Kunnolliset käsinlaminoidut rungot arvostan kyllä itse ainakin yhtä korkealle, mitä nämä komeat käsin tehdyt teräsrunkoisetkin.
Se laadukas alurunkoinen maantiepyörä ei varmaan krossarin tarpeessa olevaa paljoa lohduta...
Moottoriturpa
No ei... Ottaisin itsekkin crossariksi ilman mutta räväkän kuiturunkoisen, jos vaan pelimerkit riittäisivät.
Gravellihan taitaa monelle olla juurikin mikakoon kuvailemaa ajoa, eli tuossa ei jäykkä alurunko ole yhtään haitaksi. Isot renkaat vaimentavat kyllä turhat tärinät.
Aktiivijäsen
Siis nimenomaanhan alumiiniset maantiepyörät ovat niitä kauheimpia. Krossareissa on pehmustusta renkaissa. Mutta se pikipinnasta.
Aktiivijäsen
Aika harvassa on ne sunnuntaipolkijat, joilla fillarin rungon materiaali muodostuu rajoittavaksi tekijäksi. Oma teräksinen grainderi (Jamis Renegade) on kyllä ehdottomasti paras fillari mitä mulla on ollut siihen sekalaiseen ajoon, mihin sen hankinkin. Hyvin on kulkenut työmatkat, hiekkatiet ja kesän maantielenkit. En tiedä, minkälaiset tunkkireidet pitäisi olla jotta rungon saisi havaittavasti alla notkumaan. Ilmeisesti 95kg ja aika pitkä punttitausta ei tähän kyllä riitä.
Tämän sanottuani suunnitelmissa on toki ensi vuodelle taas hankkia cuituinen maantierassi, mutta sen pitäisi sitten olla selkeästi alle seiskakiloinen jotta eroa tuohon Jamikseen tulee sen verran että investoinnin voi itselleen perustella....
Moottoriturpa
Aika vähän on eroa renkaissa enää. 28mm, eli oikeasti yli 30mm gp4000 ovat takuulla mukavammat maantiellä, mitä 33mm krossirenkaat kuoppaisessa maastossa.
Veteraani
Toisaalta jossain cx-magazinen artikkelissa sanottiin, että kuituisissa cx-pyörissä on keskimäärin pienemmät rengastilat kuin muista materiaaleista tehdyissä, koska niissä takahaarukan putket on yleensä paksummat. Tämä oli muutama vuosi sitten, jolloin ei vielä ollut noita tiputettuja chainstaytä.
Eikös sen kuitenkin vois olettaa olevan niin, että samaa halkaisijaa oleva kuituputki joustaa enemmän kuin alumiini- tai varsinkaan teräsputki? Kuituiset etuhaarukatkin on säännönmukaisesti varustettu paksummilla jaloilla kuin teräksiset. Suksisauvoissa taas paksuudet on samoja, jolloin kuituiset onkin kaikkein taipuvimpia. Kuitu mahdollistaa suuremman jäykkyyden ainoastaan sillä, että kuidusta voidaan tehdä todella paksuja rakenteita ilman, että paino kasvaa järkyttäväksi. Kaikki ylikokeskiöstandardit ja muut on tullu kuitupyörien perässä.
Noin muuten henkilökohtaisesti olen noista jäykkyysjutuista Aakoon kanssa samaa mieltä. Nykypyöränostajat kärsii jäykkyyskiimasta, vaikka suurin osa ei siitä käytännössä mitään hyödy. Ehkä jopa päin vastoin. Erityisesti teräsmaasturin kanssa huomaa, että se on anteeksiantavampi. Kuin ei ole ammattilaisen ajotekniikka eikä -vauhti, vähän joustavampi pyörä ei rankaise niin pahasti jokaisesta pienestä ajovirheestä. Sama koskee osittain muuten cyclocrossiakin mun mielestä ja gg-touhuja erityisesti. Vähän sama asia kuin laskettelusuksien kanssa. Laskijan voima- ja taitotasoon nähden liian jäykät sukset on vaikeammat laskea kuin vähän löysemmät. Vastaavasti löysemmät sukset kestää vähemmän vauhtia taitavamman laskijan alla. Mutta tästäkin saa ihan vapaasti olla toista mieltä ja tämä tästä mun osalta
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Vakiovieras
Täysin samaa mieltä.
Tai siis olin 10v. sitten.
Moottoriturpa
Niin tarkoitin, että kuidusta on helpompi muotoilla juurikin näitä ihmeellisen näköisiä chainstay rakenteita niin, että jousto on koko matkalta halutunlaista.Toisaalta jossain cx-magazinen artikkelissa sanottiin, että kuituisissa cx-pyörissä on keskimäärin pienemmät rengastilat kuin muista materiaaleista tehdyissä, koska niissä takahaarukan putket on yleensä paksummat. Tämä oli muutama vuosi sitten, jolloin ei vielä ollut noita tiputettuja chainstaytä.
Eikös sen kuitenkin vois olettaa olevan niin, että samaa halkaisijaa oleva kuituputki joustaa enemmän kuin alumiini- tai varsinkaan teräsputki? Kuituiset etuhaarukatkin on säännönmukaisesti varustettu paksummilla jaloilla kuin teräksiset. Suksisauvoissa taas paksuudet on samoja, jolloin kuituiset onkin kaikkein taipuvimpia. Kuitu mahdollistaa suuremman jäykkyyden ainoastaan sillä, että kuidusta voidaan tehdä todella paksuja rakenteita ilman, että paino kasvaa järkyttäväksi. Kaikki ylikokeskiöstandardit ja muut on tullu kuitupyörien perässä.
Noin muuten henkilökohtaisesti olen noista jäykkyysjutuista Aakoon kanssa samaa mieltä. Nykypyöränostajat kärsii jäykkyyskiimasta, vaikka suurin osa ei siitä käytännössä mitään hyödy. Ehkä jopa päin vastoin. Erityisesti teräsmaasturin kanssa huomaa, että se on anteeksiantavampi. Kuin ei ole ammattilaisen ajotekniikka eikä -vauhti, vähän joustavampi pyörä ei rankaise niin pahasti jokaisesta pienestä ajovirheestä. Sama koskee osittain muuten cyclocrossiakin mun mielestä ja gg-touhuja erityisesti. Vähän sama asia kuin laskettelusuksien kanssa. Laskijan voima- ja taitotasoon nähden liian jäykät sukset on vaikeammat laskea kuin vähän löysemmät. Vastaavasti löysemmät sukset kestää vähemmän vauhtia taitavamman laskijan alla. Mutta tästäkin saa ihan vapaasti olla toista mieltä ja tämä tästä mun osalta
Kai näissä kuiturunkojenkin jäykkyyksissä on eroja? Olisihan tuo nyt typerää tehdä lepposasta touring gravell pyörästä yhtä jäykkä, mitä kisakireästä cx pyörästä.
No tämä on totta, että joustava pyörä paikkaa kuskin ajovirheitä, mutta jos maastoajossa aletaan väittää, että runkomateriaalin jousto riittää siihen niin ollaan melkoisen uskonnollisen dadadaan puolella....
Ja joo, olen ajanut maastossa monenlaista härveliä. Täysjäykästä teräspyörästä läskin kautta moderniin täysjoustoon.
Veteraani
Varmasti on juurikin näin ja sekin osaltaan vesittää sitä mantraa, että kuitupyörät ovat parempia koska ne ovat jäykempiä.
Se piti vielä sanoa, kun Taneli kyseli kustannuksia, niin mä luulisin, että se menee suunnilleen niin, että keskihintaisen kuituisen tehdasrungon hinnalla saa customoidun teräsrungon ja kalliin kuituisen tehdasrungon hinnalla saa jo kokonaisen customoidun teräspyörän tai millaisen tahansa artesaaniteräsrungon.
Loppukaneetti: musta parasta teräksessä runkomateriaalina on se, että siitä pystyy tekemään kauniin ja sopivasti joustavan rungon tai runkosetin, joka kestää käyttöä ja ajattomuutensa takia myös aikaa. Jos arvostaa maksimaalista jäykkyyttä ja minimaalista painoa, on joku muu materiaali varmasti parempi. Samoin jos kokee tarpeelliseksi uusia kalustoaan aina, kun tulee joku uusi "must" juttu markkinoille, ei varmaan maksa vaivaa lähteä siihen prosessiin, minkä custom-rungon teettäminen vaatii.
Nyt tää lähtee valmistautumaan HEL CX -kauden avaukseen. Jess!!!
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Veteraani
Kukas niin on väittänyt? Sitäpaitsi sehän riippuu kuskista. Mulle on riittänyt täysjäykän teräspyörän jousto hyvin viimeiset kuusi tai seitsemän vuotta, kun totesin aikoinaan, että nautin siitä hommasta sitä enemmän, mitä vähemmän on pyörässä tekniikkaa ja myin kaikenlaiset joustopyörät pois.
Jos verrataan täysjäykkää maasturia, jonka runko vähän joustaa tai täysjäykkää maasturia, jonka runko ei yhtään jousta, niin kumpi on parempi ajaa?
Tuskin nyt kenellekään tulee mieleen laittaa samalla viivalle ominaisuuksien suhteen täysjäykkää tai täysjoustoa. Lähtöviivalla olen kyllä ollut useasti täysjäykällä samaan aikaan täysjoustojen kanssa ja aina olen ollut maaliviivalla ennen ainakin joitain täysjoustoja
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Tätä ei kannattane enää jatkaa, kun menee näemmä tunteisiin ja uskovaisten kanssa on turha keskustella onko jumalaa olemassa vai ei.
Lähden tästä grindaamaan täysin vääränlaisella pyörällä eli aluraamisella crossarilla jossa levyjarrut ja läpipultti keulassa. Siitä tuskin voi nauttia.
Vakiovieras
Toisaalta ihan mielenkiintoista seurattavaa tämäkin aihe. Eiköhän jossain vaiheessa siirrytä takaisin väittelemään jostain niinkin mielenkiintoisesta kuin mekaaniset v. hydrauliset levyjarrut tai jostain muusta.
Onko kukaan testannut 50mm Marathon Wintereitä talviajossa?
Palstajyrä
Ilman mitään piikkejä tai hampaita voisin kirjoittaa täysin saman viestin, mutta korvata vaan tilalle "Oma hiilikuituinen cyclocrossari (Felt F4x)". Sekin on aivan ällistyttävä laitos sekakäyttäjälle, jolla on tarve ajaa maantielenkkejä, hiekkatielenkkejä, kevyttä maastoajoa ja vetää vielä vähän pyöräkärryäkin samalla pyörällä.
Ensialkuun vierastin vähän läpipulttikeulan jäykkyyttä verrattuna maantiepyörän hienostuneeseen tuntumaan, mutta sopivan ohjaustangon löydyttyä ja ajoasennon hakeuduttua kohdalleen sitä on oppinut jopa arvostamaan vähän maantiepyörää paremmaksi (hydraulisten levyjarrujen tuntuma ja teho ym.).
Tämäkään ei ole "oikea gravel grainderi" kun taakse ei mahdu kuin 35mm nappularengas tai 33mm nastarengas. Kuitenkin kyyti on aivan mahtavaa ja monikäyttöisyyttä löytyy. Jos haluaa optimoida, se onnistuu erilaisilla kiekkoseteillä maantie-, maasto- ja hiekkatielenkeille.
Huonoja puolia on tällä hetkellä kaksi. Yhden eturattaan voimansiirrossa eturatas täytyy valita aika tarkkaan, jos ei halua vaihtaa sitä jatkuvasti ja kuitenkin haluaa ihanteellisen välitysalueen ja välitysten välit kaikkeen mahdolliseen käyttöön. Toisena satunnainen tehdaskokoonpanoon kuuluvan naurettavan BB386EVO - GXP -keskiölaakeriadapterihässäkän naksunta, jonka tilalle löytyisi kaupasta toimivampia ratkaisuja.
Parhaan mahdollisen "gravel grainderin" valintaan vaikuttanee sekin, minkälaista hiekkatietä omalta reviiriltä löytyy. Oman kokemuksen mukaan maantieajo on maantieajoa, tien kunnolla ei ole kuin 1-2km/h vaikutus tyypilliseen vähän päälle 30km/h keskinopeuteen. Maastoajo on täällä päin tyypillisesti sellaista 16km/h keskarilla etenevää, erityisen tekniset pätkät on luokkaa 12km/h. Hiekkatieajo voi sitten olla mitä tahansa tuossa 12-32km/h haarukassa, joten voi olla ihan perustellusti niin että erilaiset pyörät ja runkomateriaalit osoittautuu hyviksi erilaisilla hiekkateillä.
"Jaffan juon useimmiten suoraan pullosta." - palstapersoona 16.01.15
Aktiivijäsen
Toissä talvena oli takarenkaana tuommoinen. Edessä oli ispi ja siihen verrattuna melko komura. Painava ja jäykkä, pitoa kohtuuhyvin, seuraa helposti uria. Laitoin taaksekin ispin.
Aktiivijäsen
Tässähän se ydinkysymys onkin, (mahdollisesti) enemmistön mielestä mukavuudessa ei ole mitään eroa, koska renkaathan maasturissa joustaa. Minun ja sinunkin mielestä taas ero mukavuudessa on valtava, koska joustava runko vaimentaa tärinää ja liian jäykkä – ei.
Minulle tulee. Oli samaan aikaan käytössä 70mm takaa joustava täysjoustomaasturi kevyellä alumiinirungolla ja vannejarrullinen teräspyörä 28mm renkailla. Väitän tosissani, että teräspyörä kulki pehmeämmin pienten epätasaisuuksien yli. Oli myös jäykkä alumiinihybridi 50mm renkailla ja sen ero 28mm renkaiseen teräspyörään mukavuudessa oli suorastaan valtava (teräspyörä oli mukavampi).
Väitän myös että kokemuksilleni löytyy tieteellinen selitys, nimittäin pienempi jousi (joustava runko) kytkettynä isomman jousen kanssa sarjaan (renkaat) vaimentavat tehokkaasti toisiaan…
Maantiepuolella puhutaan, että hyvä kuiturunko joustaa oikeassa suunnassa ja on esim. sivuttaissuunnassa sitten jäykkä, jolloin on putkelta runtatessa tehokkaan oloinen, mutta silti mukava. Tämän keskustelun perusteella GG tai CX kuiturunko ei ilmeisesti voi olla sellainen vaan se on aina kova ja jäykkä
Veteraani
Tässä muuten tuore (kesäkuu 2017) ja erittäin mielenkiintoinen podcast aiheesta "Does frame stiffness matter". Jopa pyöräteollisuudessa, joka nyt aika monta vuotta on ehtinyt syöttämään "Stiffer is faster" -markkinointimantraa, aletaan olla valmiita myöntämään, että homma ei aivan niin yksiselitteinen ollutkaan. Kestää 50 minuuttia ja kannattaa kuunnella loppuun asti. Keskustelijoilla on sen verran kompetenssia, että ei ihan mutu-tuntumalta tai pelkkien mainospuheiden perusteella tule jutut.
https://cyclingtips.com/2017/06/cycl...ffness-matter/
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Aktiivijäsen
Ajattelin vaan fiilistellä tänne 2018 Kona Sutra LTD:tä. Mielestäni huomattavasti fiksumman oloinen pyörä kuin 650B-kokoon pilatut ja rumalla emäputkella varustetut Rovet, ja taitaa olle enemmän rengastilaa kun 700c-kokoon jäänyt Rove ST? Nyt kun tuossa on vielä flat mount -jarrutkin, aijai.
Taitaa mahtua 2,25" renkaatkin joten käytännössä tuo on 29er jossa on lyhyt reach. Onhan tuossa 73mm keskiökin.
Veteraani
Kannattaa miettiä noita joustavuuksia yms. kun seuraavan kerran pumppaa 3-4 bar ilmaa niihin GG-renkaisiin (tai jotkut jopa enemmän).
6.7 WTF/kg
Jäsen
^^Tuommoisella voisin ajella vaikkapa työmatkoja
Vakiovieras
Mistä muuten Kinesiksen hommasit? Aika moni englantilainen kauppa näytti myyvän eioota.Tämmönen vekotin tuli viritelyä. Ehkä se kuuluu tähän kategoriaan ehkä ei. Polkupyörä se kuintenkin on.
Sent from my iPhone using Tapatalk
Viestin säännöt
Lainaa viestiä vastauksessa
Kirjanmerkit