Sopii teemaltaan ehkä vähän huonosti tänne, mutta laitetaan kuitenkin:

Maanantain 20km lenkki. Ensimmäinen kerta pyörän selässä kahteen vuoteen. Sillon yritin aloittaa uudelleen harrastusta parin vuoden tauon jälkeen, ja ostin pyörän jolla ei ollut kiva ajaa, lieni väärää kokoa ja homma jäi. Sitä ennen tuli parina kesänä ajettua ehkä 700km kumpanakin opiskelijabudjettiin sopineella retkipyörällä jonka lahjoitin pois kun muutin pk-seudulle eikä se yksinkertaisesti mahtunut mukaan. Nyt oli ekaa kertaa oikea maantiepyörä alla, ja oli kivaa. Vaihteidenkäyttö aivan hukassa, kadenssista ei tietoakaan, kunto ei kestä ja aloin todenteolla piiputtaa noin 600m ennen kotiovea. Koska oli eka lenkki pitkään aikaan uudella pyörällä, säädöt olivat vähän hakusessa ja nyt on takamus siinä kunnossa että ei mielellään istu edes sohvalla.

Tätä on ollut ikävä! Ainoa mikä harmittaa on se, etten tänään päässyt lenkille kun ei viitsinyt koko reissua ajaa putkelta.

Moni meni ohi ja keskari oli naurettava siihen nähden että alla oli oikea maantiepyörä sekä päällä trikoot, eli saatoin antaa joillekin tyydytyksen tunteita kun pääsi ohi. Silti se fiilis joka kotiinpäästessä oli, oli mahtava.