Mulla on suorituskyky pudonnut. Kahdeksas kausi tehomittarin kanssa menossa. Ei olisi kannattanut hankkia.Alkujaan tämän lähetti Xterra
Sent from my iPad using Tapatalk
Aktiivijäsen
Mulla on suorituskyky pudonnut. Kahdeksas kausi tehomittarin kanssa menossa. Ei olisi kannattanut hankkia.
Sent from my iPad using Tapatalk
Palstajyrä
Tämä on kyllä täysin totta.
Lasse Virenin aikoihin sykemittaus tapahtui Ladan ikkunasta.
Eikä kestävyysjuoksu Suomessa ainakaan eteenpäin tuon jälkeen ole mennyt vaikka mittarit on kehittyneet
Jäsen
Tämä on kyllä aika kova väite tehomittarin puolesta. Siis mun mielestä digikameroiden tulo paransi valokuvauksenharrastuksen mielekkyttä paljon radikaalimmin kun tehomittarin tulo fillarointiin. Onhan noissa vähän analogiaa kyllä tyyliin että kuntoa pystyy seuraamaan enemmän reaaliajassa teholla niinkun kuvat näkee heti ruudulla digillä. Ja samaan tapaan digi tai tehomittari ei tee laitteen käyttäjästä suoraan yhtään parempaa. Tuo dataksi-juttu kuulostaa vähän kaukaa haetulta kyllä koska kyllä filmejäkin skannattin sekä muuten arkistoitiin ja kaikenlasta dataa on kerätty fillaroinnista ilman tehoakin.
Tuosta että onko suurimman osan suorituskyvylle tapahtunut mitä on varmaan mahdoton saada mitään tarkkaa selvyyttä. Miten täällä palstalaisille on käynyt? Minulla itsellä suorituskyky on parantunut tehomittarin avulla.
Jäsen
Eikös tämä todista just toisinpäin? Juoksussa tehomittarit on vasta tulossa ja ladat meni loputkin venäjälle 90-luvulla joten sen takia ei pärjätä. Mutta fillarissa kun on tehomittarit niin nyt kauhotaan MM-kisoissakin jo mitaleja kaksin kappalein.Eikä kestävyysjuoksu Suomessa ainakaan eteenpäin tuon jälkeen ole mennyt vaikka mittarit on kehittyneet
Veteraani
Mulla ei ole koskaan ollut niin hyvä kalusto kuin nyt, mutta pyörä ei edelleenkään kulje mihinkään. Eli hukkaan heitettyä rahaa nämä harrastushimmelit.
6.7 WTF/kg
Moottoriturpa
Ja pöh. Kateelliset vanhat jäärät voivat polkea minun puolestani vaikka 6-vaihteisella bianchilla hiekkatietä näkymättömiin.
Jos harrastushimmeleistä saa motivaatiota ja treeniin mielekkyyttä, niin raha ei todellakaan ole hukkaan heitettyä.
Nöösi
Kestävyysjuoksu ei ole sanut lahjakkuuksista pyydystettyä lajin pariin juuri ketään sitten sitten 80-luvun. Ei siinä, ei pyöräily tai hiihto ole onnistunut sen paremmin asiassa. Lahjakkuudet pelaavat joukkuepejä tai eivät edes urheile nykyisin. Eikä poikkeuksellisia kestävyyslahjakkuukksia tunnisteta nykyisessä koululiikunnassa, tämä on valitettava tosiasia. Tuttavien tyttö on 2x EM-mitalisti ja 9 on tiukassa liikunnassa.... jos et ole nopea, olet huono.....
Veteraani
Tässä muutosten maailmassa sentään yksi asia on ja pysyy. Nimittäin koululiikunta on pysyvästi vehkeestä.
Hyviä pyöräilijöitä putoaa junnulätkän kyydistä jatkuvasti...
6.7 WTF/kg
Jäsen
Ehkä näissä keskusteluissa on vähän vaikea seurata kuka vetää ironialla, kuka satiirilla ja kuka tosissaan. Se voi olla myös koko jutun suola.
Kuitenkin jos joku ostaa kalliit vehkeet suorituskyvyn toivossa ja pettyy niin hukkaan heitettyä rahaa se oli. Joku toinen ehkä halus vaan ostella tai fiilistellä muuten ja rahat meni oikeaan paikkaan vaikkei suorituskyky nousiskaan.
Eli hukkaan heitettyä on jos heittäjästä siltä tuntuu, tai ei ole jos ei tunnu. Arvosteluparametrit on silti heittäjän omat.
En ole kuullut keltään tehomittarin omistajalta että hukkaan meni rahat. Suorituskyvyn noususta en tiedä niinkään. Aika vähän kyllä tunnen tehomittarien omistajia. Nyt on siis kuitenkin yksi datapiste PatilZ:lta että hukkaan meni ja laski. Minulla siis toisinpäin.
Moottoriturpa
Ja minä voin vannoa, että suorituskyky paranee ensikesänä roimasti tehomittarin hankittuani. Tai johtuukohan se kuitenkin noista uusista misukan powereista..?
Miten se on joillekin niin vaikea ymmärtää ja hyväksyä, että pyöräily on etuoikeutetussa asemassa, kun siinä voidaan käyttää tehoa mittaamaan harjoituksen rasittavuutta? Suhteellisen halvalla voi treenata laadukkaasti, jos niin haluaa. Tehoperusteinen treeni EI tarkoita sitä, että vedetään koko ajan peräsuoli pitkällä.
Väittäisin, että yleisin synti johon tavoitteellisesti harjoitteleva harrastaja syyllistyy, on semikovaa harjoittelu. Eli vedetään liian kovaa hiljaiset lenkit ja aivan liian hiljaa kovat treenit. Tälläkin harjoittelulla kyllä kehittyy, mutta seinä tulee vastaan parissa kolmessa vuodessa..
Tämän lisäksi tehomittari antaa oikeata tietoa suorituskyvystä, ei tarvitse jossitella Tahkon 178 sijaa tai XX hiihdon 349 sijaa, etä jos olisi ollut erilaiset voiteet tai ralliranet alla, niin olisin ollut paljon kovempi jätkä.
Sen lisäksi toiset on aina lahjakkaampia kuin toiset. Kaikki tuntee sen yhden hullun, joka vetäisi koulun coopperissa 3500 farkut jalassa, mutta nyt ei puhuta siitä. Kysymyksessä on se, että kuinka juuri minä (tai sinä) voimme kehittää kestävyysurheiluominaisuuksiamme omassa lajissa lähtökohdista riippumatta. Mulle se merkitsee sitä, että haluan mitata. Fiilis ei riitä, eikä Pirkan pyöräilyn nn. tuntia xx. minuuttia tulos.
Välillä käyn kisoissa, mutta en oikeastaan kilpaile muita vastaan. Näillä kilsoilla (l. ikävuosilla) tuo sijoitus muita vastaan on ihan yhtä tyhjän kanssa, olen iloinen jos saan itsestäni kaiken irti ja tehot ovat paremmat kuin edellisellä kerralla (tai jos harjoittelussa on ollut ongelmia vaikka yhtä yhtä hyvät, kuin edellisellä kerralla) Voin olla jopa tosi tyytyväinen johonkin testisessioon, jossa saan hyvän "tuloksen". Miten ton hoitaisi ilman tehomittaria? Oksensin viimeisessä vedossa v... kun meni hyvin... Aika parempi, kuin viime kerralla, ainiin silloin oli vastatuuli ja 10 astetta kylmempää...Strava-segmentti EVVK.
En ole hirveästi tässä ketjussa neuvoja muille antanut, mikä johtuu siitää että yleismaailmalliset tsydeemit ei yleensä kovin hyvin toimi jos ei niitä osaa soveltaa.
A. Cogganin perusvastaus on treenineuvoja kyseleville, että "it depends". Toinen hyvä on "more is better until it isn´t"
Ja sitten vielä sokerina pohjalla Albertin vanha hokema "Insanity is doing the same thing over and over again and expecting different results."
Nöösi
Lähinnä itse kyseenalaistaisin sitä, että onko syke- vai wattiperustainen harjoittelu tarpeellisempaa. Syke kertoo sitä, miten kroppa reagoi tekemiseen. Watit kertoo minkä verran kroppa tekeen, vaikka sykkeen perusteella kuorma voi olla liikaakin. Itsehän en reenaa kummallakaan perusteella, reenin jälkeen katson mitä sykkeet oli ja seuraavaan reeniin sitten tuntemus kevyemmäksi tai kovemmaksi. Onko se laadukkaampaa reeenausta, että vedetään wattien mukaan, vaikka kroppa ei siihen kykenisikään juuri sen reenin aikana. No ei ole, todellisuudessahan reenaaja varmaan katsoo, sekä sykkeitä, että watteja ja säätää sen mukaan suunniteltuja tavoitteitaan. Jos niin ei tee, niin silloinhan vedellään kuntoilijoiden perusongelman mukaisesti pikkukovaa, tai muuten väärällä teholla. Itse näkisin niin, että kynnyssykkeet ovat enemmän vakiot, kuin kynnystehot, joihin päivittäinen vire vaikuttaa paljon enemmän. Toki tehomittarien myyjät ovat onnistuneet markkinoimaan tehopohjaistaharjoittelua hyvin ja onhan siihen saatavilla mukavan tarkat laitteet.... no samahan pätee sykepohjaiseenkin reeniin, mutta sykemitterit ovat olleet yleisessä käytössä kohta 30 vuotta...
Aktiivijäsen
Sykkeet ≠ tuntemus on se perustavanlaatuinen ongelma.
Veteraani
"Pientä" muutosvastarintaahan taisi olla sykemittarienkin kanssa. Taisin jopa itse nillittää kun joutui menemään joko liian hiljaa tai liian kovaa kun Polar PE3000 piippasi ranteessa/ohjaustangossa. Tehomittarit ovat yleistymässä 30-vuotta sykemittarien jälkeen...
Jos minä treenaisin fiiliksen mukaan, niin sykemittaria en käyttäisi siinä rinnalla.
6.7 WTF/kg
Moottoriturpa
No juuri tuohan siinä wattien mittauksessa onkin se yksi suurin mahtavuus. Ei tarvitse arpoa käyttäytyykö syke nyt normaalisti, kun näät ne watit siinä rinnalla.
Koululiikunta ei ole kilpaurheilua, eikä sillä ole minkäänlaisia tavoitteita kilpaurheilussa ylipäätään eikä tehtävänä ole kykyjenetsintä. Eikä pidäkään olla.
Haastatelkaapa joskus liikunnan opettajia. Lätkäjoukkueet aloittavat rekrytoinnin heti ekasta luokasta lähtien. Järjestetään vierailuja, julkkispelaajat tulevat auttamaan tuntien pidossa, jaetaan nimmareita, kosiskellaan huoltajia, järkätään tapahtumia, kaikin tavoin lisätään lätkän kiinnostavuutta. Mitä tekevät pyöräilyseurat asian eteen?
Lopetan offtopicoinnin tähän, anteeksi häiriö.
Aikaisempiin viitaten. PK harjoittelun saa ainakin pysymään riittävän kevyenä kun katsoo ettei alakynnyssyke ylitys. Mutta voihan sitä tehoa silti seurata suorituksen aikana/jälkeen... Lisäksi mitä lyhyempi PK, sitä lähempänä alakynnyssykettä tulee mentyä.
Moottoriturpa
Ehkä se tasaisella maantiellä onnistuukin.
Ajelin viime kesänä lenkkjeä huomattavasti parempikuntoisen kaverin kanssa, joka ajaa tosi paljon oikeasti rauhallisia lenkkejä sykkeen mukaan. Huonommalla kunnolla tuli sitten huomattua, että lyhyiden mäkien kohdalla ne watit ovat kyllä jotain aivan muuta mitä PK-watteja. Edes vaihdetta ei tiputeta pienemmälle, vaan annetaan kadenssin laskea ja polkaistaan mäki reisillä ylös.
Toinen esimerkki sattui itselle alkutalven lumipöperössä ja tuiskussa. Noiduin upottavaa lumipintaa ja ihmettelin, kun pyörä ei liiku yhtään mihinkään. Rengas uppoaa varmaankin tuohon loskaan... Sykkeet näyttivät noin 120-130 pintaan olevia lukuja, eli menin kohtuu rauhallisesti, koska pidempi lenkki maasturilla alkoi jo väsyttämään. Jos olisin nähnyt tuossa kohtaa oikeat watit, niin todennäköisesti olisin soittanut puolison hakemaan minut kotiin. Syke ei käyttäytynytkään enää normaalisti. Seuraavana iltana kuumetta olikin jo yli 38.
Palstajyrä
Työnantajani edellyttää että juoksen Cooper-testin vuosittain. Vuonna 2009 parin vuoden aktiivisen juoksuharrastamisen jälkeen juoksin 2950m. Seuraavana vuonna juoksin muistaakseni 2900m, ja totesin etten tule ikinä ylittämään kolmea tonnia, mielenkiinto ei riitä juoksuun harrastuksena eikä ominaisuudet sen takia riitä. Vuoden 2014 alussa hankin maantiepyörään tehomittarin. Vuosien 2014, 2015 ja 2016 testeissä olen juossut yli 3000 metriä, vaikka vuosittaiset juoksukilometrit on olleet muutamien kymmenien luokkaa.
Tehomittari ei ole parantanut kuntoani, mutta se on selkeyttänyt tavoiteasettelua, mahdollistanut kuntotason/harjoittelun tarkan seuraamisen ja siten tehnyt harrastamisesta mielekkäämpää. Kun harrastaminen on mielekkäämpää, kuntotaso on noussut selkeästi.
Itse asiassa ihan samanlaisen analogian voisin heittää valokuvauksesta ja kuvien laadusta, kun ainakin omalla kohdalla parempi kalusto lisää mielenkiintoa harrastukseen ja ikään kuin mahdollistaa kehittymisen valokuvaajana. Ei se kamerakaan itsekseen niitä kuvia ota, vaan sitä pitää osata käyttää työkaluna.
"Jaffan juon useimmiten suoraan pullosta." - palstapersoona 16.01.15
Veteraani
Valokuvauksessakin kaluston pitää olla riittävän hyvä, ettei rajoita. Kun välineet toimivat silmän ja käden jatkeena auttaen suoritusta, voi keskittyä tekemiseen. Sitten jos välineiden raahaus ja rassaus häiritsee tekemistä, ollaan hakoteillä. Välineiden karsinta voi jopa auttaa.
Valokuvauksessa erikoistutaan johonkin aihepiiriin ja hankitaan siihen sopiva kalusto. Kestävyysurheilussa pitää määritellä oma genrensä samalla tavalla, välineet poikkeavat enemmän. Pro tasolla välineiden hinnat pomppaavat pilviin. Ammattilaisilta onkin lupa odottaa hyvää suoritustasoa.
Suorituskyky, "Kunto" on sitä mitä tavoitteilla mitataan, kilpaurheilijalla verrataan suoritustasoa kisassa muihin samalta viivalta lähtijöihin. Kuntoilija usein pyrkii vain olemaan riittävässä kunnossa jotta pystyy nauttimaan lajista ja saamaan elämyksiä.
Vakiovieras
Liikuntatieteellisen seuran 2017 Kuntotestauspäivien ohjelmasta poimittua:
Power Analysis To Model and Predict Performance in Cycling
Stephen S. Cheung, Ph.D., professor, Canada Research Chair in Environmental Ergonomics, Brock University, Department of Kinesiology, Canada. Näköjään kirjoitellut kirjankin Hunter Allenin kanssa http://www.humankinetics.com/product...g-edge-cycling.
PK lenkillä tulee seurattua lähinnä keskiwatteja, piikkitehot on mitä on. Jos ei syke nouse kynnyksen yli se riittää. Kyllä sen pystyy pitämään kohtuullisen mäkisilläkin teillä aisoissa. Haastavassa maastoajossa ei tahdo onnistua. Tietenkin pohjakunto vaikuttaa myös tähän..
Moottoriturpa
No mutta tuolla periaatteellahan ajo on mielestäni aika kaukana siitä aiemmin puhumastasi 20/80 treenaamisesta. Kovalla pohjakunnolla ne watit taitavat karata mäkien kohdalla todella ylös ja sykkeet pysyvät aisoissa, kun vaan vääntää voimalla eikä anna kadenssin kohota.
Vakiovieras
Eli siis väännetään nyt vielä rautalangasta. Hyvänä kestävyysharjoittelun nyrkkisääntönä voidaan pitää mallia, jossa:
1. Noin 8/10 harjoittelukerrasta on pk treeniä, jossa syke on 0,55-0,7*HRmax
2. Noin 1/10 harjoittelukerrasta on VK treeniä jossa sykkeet on 0,7-0,8*HRmax
3. Noin 1/10 harjoittelukerrasta on kovia vetoja esim 3x10min 0,85-0,9*HRmax
Menikö tää nyt ihan persiilleen vai edes jotenkin oikein?
Kauhean matalaltahan tuo esim 100-130 sykeraja tuonne PK:hen tuntuu. Olenkohan ikinä ajanut noin hiljaa.
Moottoriturpa
Eiköhän nuo rajat ole päteviä vasta sitten, kun kuntoa alkaa olemaan. Muistan itsekkin, ettei se pyörä edes liikkunut alle 120 sykkeillä, kun kunto oli huono ja ylipainoakin oli liki 10kg.
Mielestäni ne vanhojen kilpastarbojen ohjeet voi kyllä alkuun unehtaa ja vain polkea pyörää. Loppuu se harrastus, jos mummot menee ylämäissä potkukelkan kanssa ohi.
Oletko koskaan ajanut ulkona tehomittarin kanssa? Hetkellisen tehot on kilowatissa kun risteyksestä lähtiessä vähän polkaisee. Et ymmärrä että 80/20 treeni mihin viittasin tarkoittaa että 80% ajoista mennä PK sykkeellä. Hyvin vaikea kyllä uskoa että joku voi oikeasti olla noin pihalla..
Jäsen
Kuka pitää kuka ei. Meinaat, että kerran viikossa voi ajaa vähän kovempaa ihan lyhyen aikaa? Varo nyt ihmeessä ettei mene ylirasituksen puolelle.
Veteraani
Reenataanko hiihdossakin nykyisin tehomittarilla vai mitenhän nämä kaksi asiaa liittyvät toisiinsa?
Veteraani
Tämä!
+1
Lainaa viestiä vastauksessa
Kirjanmerkit