
Alkujaan tämän lähetti
kuovipolku
Seikkailuun lähtevällä pitää olla reipas ja peloton mieli! Ainoa mikä minua harmitti (ja harmittikin todella) oli että hölmöilyjeni takia jouduitte suotta odottelemaan. Mutta pääasia on että kaikilla oli kivaa ja kaikki saivat hyvän lenkin eivätkä Sipoon sudet vieneet ketään.
Kyllä se meni mun, reittimestarin piikkiin. Kävi nimittäin niin, että kun seisoskelimme odottamassa, näimme keltaisen takkisi mäen päällä, ikään kuin olisit hetken empinyt ja sitten kääntynyt takaisin tulosuuntaan päin. Siinä vaiheessa aprikoin, että olisikohan jotain pudonnut polulle ja käännyitköhän sitä jotain etsimään. Vasta muutaman minuutin odottelun jälkeen lähdin itse etsimään sua, huhuilin ja vislailin, mutta turhaan. Jos olisin heti hoksannut kääntyä takaisin, olisin ehkä vielä tavoittanut. Strava-jäljen perusteella se olin sitä paitsi minä, joka aavistuksen verran harhauduin oikealta eli suunnitelman mukaiselta polulta, ennen tuota tapausta. Tuollaisella kapealla juurakkopolulla on tietysti vaikea keskittyä mihinkään muuhun kuin uralla ja pystyssä pysymiseen, joten Polarin näytöllä kulkevan punaisen viivan vilkuilu unohtui hetkeksi – ja toisaalta tuo laitekin tuppaa varsinkin puiden siimeksessä aika usein hukkaamaan reitin.
Triviaa: ylitimme tai alitimme Porvoonväylän kaiken kaikkiaan kahdeksan kertaa lauantain lenkillä.
Trollberga: 'troll, v. [...] to ramble, saunter, stroll, ‘roll’ [...] also, to turn round and round; to spin, whirl' (OED) + bergauf, bergab.
Kirjanmerkit