Antibioottikuureistahan tietenkin on vaikka minkälaista haittaa. Erikoinen perustelu.
Aktiivijäsen
Antibioottikuureistahan tietenkin on vaikka minkälaista haittaa. Erikoinen perustelu.
Vakiovieras
Ota puhelin kouraan ja soittamalla tarkastat kuulumiset tutuilta kisasiskoilta. Varmasti ihminen yllättyy positiivisesti, jos vanha tuttu on kiinnostunut kuulumisista.Alkujaan tämän lähetti tempokisu
Itsekin soitin kerran Mietaalle, kun tuli porukassa kinastelua Miedon Lake Placidin kisanumerosta. Mietaa ei ollut moksiskaan, vaikka ei nyt varsinaisesti vanhoja tuttuja oltukaan, vaan kovasti yritti muistella numeroa. Aika lähelle se muisti, mutta ei aivan täysin oikein. Jälkeenpäin kaveri löysi jostain kuvan, missä numero näkyi.
wanhat kisawastukset
^ jos nyt ei sentäs. Olin Sinikan kanssa hieman enempi tuttua, mutta kyllä nuo muut naiset jäivät etäiseksi, Päivi Tikkanen oli ilmeisesti samantyyppinen ujo ja ei kovasti jutellut kenenkään kanssa. Myönnän toki, olin juoksu...tai hölkkävuosina nuorena tyttönä vieläkin arempi kuin nyt, ja halusin olla omissa oloissani, ja koin muut kisailijat .."vihollisiksi".
Lähinnä tässä ajattelin että eipä ole kisakumppaneistani lehtijuttua pukannut...
Mutta kun Sinikka asui tässä lähistöllä, niin nyt tietysti harmittaa että olisihan sitä vaikka voinut yhteyttä pitää, muistella menneitä ( mikään ei ole mukavampaa kuin wanhojen hywien aikojen muistelu) sun muuta. Toki, itselläni kesti melko kauan että pystyin edes katsomaan naisten juoksukisoja, oma sairastelu ja vammat teki pitkään kipeää, myös psyykkisesti.
Mutta taannoin kävi sinänsä mukava sattuma; soittelin tulliin ja sieltä vastasi Sirpa. - juurikin mun aikanaan pahin tempovastukseni Sirpa Ahlroos ( jos oikein muistan tyttönimi Sirpa Kouko). Toki vähän pyöräilykuulumisia vaihdeltiin, Sirpa kertoi että pari vuotta pitänyt ihan totaalitaukoa koko pyöräilystä.
Vanha jäärä
Hieno yleisurheiluilta meneillään Amsterdamissa. Erikssonin juoksu meni käsille, mutta vielä on mm. vasaranheitossa Söderberg ja kolmipompussa Mäkelä
-L.
Pervitiiniä, hota-pulveria ja lobotomiaa
Nöösi
No arvokisavoittoja ei esim. Tikkaselle tullut, se on totta, mutta urheilu-ura ei tosiaankaan "hiipunut" vuoteen 1984 kuten aiemmassa viestissäsi kerroit. Päin vastoin, parhaat vuodet olivat vasta edessä.
Ja kyllä ainakin minun mielestäni (ja varmaan monen muunkin mielestä) neljäs sija MM-kisojen 3000 metrillä ajalla 8:41.30 on erittäin kova saavutus... Itse asiassa voisi jälkikäteen ajatella että "moraalisesti" Tikkaselle olisi kuulunut pronssimitali, koska kyseisen kisan voittaja sittemmin kärysi kielletyistä aineista. Näinhän tuossa Pekka L:n linkkaamassa Hesarin jutussakin kerrotaan.
näkökulma
ok, kovia naisia en ole kyllä toisin sanonutkaan, mutta en itekään mikään huono ollut, 33vuotta sitten 17-vuotiaana. Olisi ollut vain kiva juosta enemmän kuin yksi kisa ( mun eka hölkkä 1982) terveillä jaloilla, ja - mun urahan katkesi sairastumiseen ja jalkavammoihin. Nämä mainitut naiset saivat kuitenkin juosta terveenä ( nähtävästi pitkänmatkanjuoksu ei sovi ihan nuorille, olivat kuitenkin jo aikuisia ja näköjään kaikki "ihmetytöt" jalkavammautuu). Ja ilmeisesti valmennusapuakin oli. Kuitenkin mainittut naiset myös jonkun kerran jäivät mun taakseni.
No, joka tapauksessa, ihan hivenen ihmetyttää, jos ei pärjää EM-kisoissa, miten on niin kova halu olympialaisiin "sinne jonnekin", siellä sitten tulee parempaa tulosta ja menestystä?
Ehkä tähän on joku hyvä selitys, mutta ite en ymmärrä.
Vanha jäärä
Varmaan se, että urheilijat ovat yksityisyrittäjiä joiden on tienattava leipänsä. Naama telkkariin (vaikka jäisikin alkueriin), sponsori kiittää ja raha kirstuun kilahtaa. Korjatkaa jos olen väärässä!
-L.
Pervitiiniä, hota-pulveria ja lobotomiaa
Vakiovieras
Mä en taas ymmärrä, että jos treenaa ja kilpailee tavoitteellisesti ympäri vuoden ja tulee mahdollisuus päästä olympialaisiin, niin miksi sinne ei lähtisi? Onhan se huima kokemus ja ainutkertainen reissu elämässä. Kyllä näitä palstakeskusteluja kerkiää postaamaan myöhemminkin tai kiertää Perähikiän aluemestaruuskisoja. Ja sitten jos joku alkaa nillittämään "kisaturisteista" tms. niin olympialaisiin on selvät tulosrajat monissa lajeissa, niin ei muuta kun treenaamaan ja ylittämään/alittamaan rajoja. Sillä sinne normaalisti pääsee.
Veteraani
Mä lähtisin olympialaisiin pelkästään kisakylän ruokalan vuoksi.
Eräs valmentaja kertoi lihoneensa 6kg parin viikon reissussa, sen verran maittavaa mättöä oli eri puolilta maailmaa tarjolla. 24/7.
Ai prkl. Jalka paskana, ei voi startata. No, mennään syömään...
Kaar ittelles vaa
Juu, kyllä lähtisin itsekin olympialaisiin, mm-kisoihin taikka vaikka em-kisoihin vaikka tietäisin etukäteen että jää alkueriin tai on tuloslistan viimeinen. Siitä huolimatta 99,9%, ellei enemmänkin ihmisistä on huonompia. Kivahan se olis tietenkin voittaa kun sinne lähtee mutta vain yksi voi olla paras sinä päivänä. Seuraavana päivänä se paras voi olla ihan joku muu. Voittoon tarvitaan tietysti rautainen kunto mutta myös kunnon ajoitus pitää osua kohdalleen, sekä pikkaisen hyvää tuuria myös mukaan.
Peiposen kohdalla voisin ajatella (tämä on siis omaa hypoteettista ajatuksenjuoksua) että vaikka tiedettiin riskit mitä on kun lähdetään loukkaantuneena juoksemaan, on kuitenkin tiedostettu että em-kisoissa on paremmat saumat hyvään sijoitukseen kuin olympialaisissa joten isolla riskillä lähdettiin kokeilemaan, mutta se ei nyt kannattanut. Se ei pelaa joka pelkää.
kotikissan näkökulma
No, 1984 oli Los Angelesin olympialaiset.
Olin (muka) aina haaveillut että pääsen joskus Ameriikkaan kisailemaan. Tavoite, maratonraja 2.45 oli täysin realistinen, sillä juoksin testijuoksun 30km talvella vähän alle kahteen tuntiin hölkkäillen. Huhtikuussa liput Rottedamin katsastusmaratonille oli jo olemassa.
Mutta tuli istuinluun murtuma.
Jälkeenpäin olen miettiny ihan oikeita tuntojani. Sinne olympialaisiin olisi pitänyt matkustaa KOLME VIIKKOA ennen omaa kisasuoritusta. Asua jossain kisakylässä jonkun toisen kanssa hotellihuoneessa, jossa aamukaffen - ja saako edes kaffea - saa ehkä kahdeksalta. Kun olen tottunu aamupalaan neljän aikaan aamulla. Pitää taatusti liian isoja kisavaatteita. Kun jo rippileiri 2 viikkoa oli mun ( siihen mennessä) ahdistavin kokemukseni ikinä. - ei ollut kännyköitä, ei ollut sähköposteja, mä olisin kuollut koti-ikävään ja siittä kisasta mitää olisi tullut. Pitää saada valmistautua tutulla tavalla.
Totuus on, että jos ja kun en nyt mikään mitalistikandidaatti olisi ollut, en olisi lähteny.
Minnekään kisaan muutenkaan lähteny jos ei ole mitalimahkuja. Ainut se Belgian MM-tempo 2002, kun se oli siinä lähellä ja olisin sen yhden ainoan kerran halunnut nähdä mihin mun huippukuntoni - terveillä jaloilla - riittää. Niin ja Puiston Kari olisi tullut huoltoon, niin olisi ollu myös turvallinen tunne. Jos se kisa olisi ollut ..no vaikkapa Kanadassa, en olisi lähteny vaikka olisi valittukin.
Jos sitten minulta puuttuu se "matkustusgeeni", näinollen en ihan oikeasti ymmärrä mitä iloa on karmean pitkistä kisamatkoista, jos realistinen asia on joku karsinta tai alkuerä.
Tai sijoitus 20.
Oon sitten vaatimaton, mutta mun mielestä realisti. Olen laittanut tavoitteeni sillä tavalla että olen ne myös saavuttanut. Hienoja asioita voi kokea vaikka ihan lähiluonnossa.
Tai Hämeenlinnan Leijona-tempossa. Mun onneni että osaan iloita teidän mielestä ehkä pienistä asioista, mutta minulle ne oli mun tavoitteet. - ja muuten ihan juoksu-urani alussa mun suuri haaveeni ja tavoitteeni oli saada oma nimi ISOLLA LEHTEEN ansioitten takia, eli juoksun.
Moniko teistä on saanu Ilta-Sanomiin tai Uusi-Suomi lehteen koko aukeaman jutun. Tai vielä 30 vuotta sen "uran" jälkeenkin aikakauslehteen reilut pari sivua juttua
Vanha jäärä
En tiedä, mutta tässä on karmaisevin keihäskaari kuunaan. Jotenkin vaikuttaisi siltä, että keihäs oli väärin päin
https://www.facebook.com/Ylikerroin/...2661292760776/
-L.
Pervitiiniä, hota-pulveria ja lobotomiaa
Niin ja jos vielä saivarrellaan, niin ko. kisan kakkonen oli Romaniasta ja kolmonen Itä-Saksasta....
Nöösi
Hetkonen, tarkoitin siis tätä kisaa: https://en.wikipedia.org/wiki/1991_W...7s_3000_metres
Itä-Saksaa ei enää tuolloin vuonna 1991 ollut mutta Neuvostoliitto kylläkin vielä hetken aikaa. Sinne meni kaksoisvoitto ja Keniaan pronssi ennen Tikkasta. Hopeamitalistinkin tarina on sikäli surullinen että hän kuoli vain 43-vuotiaana.
Vakiovieras
Onkohan kukaan tehnyt listoja ns. moraalisista voittajista eri vuosina, eli kuka kärsi eniten esimeriksi GDR--piikkajien touhuista tai nyt EM-kisoissa maadouppaajien touhuista.... Sissus mitä touhua......
Veteraani
Tilastoista puheen ollen. Suomen kestävyysjuoksun taso kun on mitä on, niin varmaan aika harva tulee tänä päivänä ajatelleeksi että miesten kymppitonnilla olympiamitaleiden tilastoykkönen on, tadaa, Suomi!
6 kultaa, 4 hopeaa, 3 pronssia. Etiopialla on myös 13 mitalia, mutta 5 kultaa, 3 hopeaa ja 5 pronssia.
Aloitus on ollut murskaava. 6:t ekat olympialaiset joissa kymppi juostu 1912-1936, 10/18 mitalia Suomeen!
Kaar ittelles vaa
Jäsen
Hienoja hetkiä, kun kymppitonnin finaalissa oli kolme suomalaista. Harmi, että yhdelle kävi myöhemmin vahinko talonmiehen kanssa..
Veteraani
Puhumattakaan kolmoisvoitosta Salminen - Askola - Iso-Hollo. Martti Jukolan kommentti yleisön kohahdukseen viimeisen kierroksen alkaessa on aika priceless...
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09...oisvoitto-1936
Rullaa sivua alemmas, siellä linkki juoksun loppuratkaisuun.
Kaar ittelles vaa
Jäsen
Joo, toi ja muutenkin alkupään kultaputki on varmasti ollu astetta kovempi juttu sen ajan nuorelle valtiolle.
Martti Jukolan kommentti yleisön kohahdukseen viimeisen kierroksen alkaessa on aika priceless...
Vakiovieras
Jos mennään kysymään vaikka Kalevan kisoihin osallistuvilta urheilijoilta, että huolisivatko he kisamatkan olympialaisiin, vaikka sijoitus jäisi sijaan 20. tai alkueriin, niin väitän, että 99,9999% vastaisi lähtevänsä niiltä sijoilta. Vaikka se vaatisi vähän pitemmän reissun ja "kärsimystä" matkailusta. Ihmiset (myös urheilijat) hakevat elämästä kokemuksia/saavutuksia jne. ja ainakin omasta mielestä olympiaurheilijan status on suurin mitä esimerkiksi yleisurheilija voi saavuttaa. Olympialaisissa menestyminen vaatii taas sitten muutakin, mutta yksi tärkeä asia on hyvän suorituksen tekeminen olympialaisissa. Ja silloin on pystyttävä tekemään se suoritus niissä olosuhteissa mitä olympiakylä tarjoaa (kuumuus/kylmyys, yhteismajoitus, ruokarytmi, harjoitteluolosuhteet jne.). Jos näistä on kokemusta aiemmista kisoista, niin tuskin siitä ainakaan haittaa on.
Veteraani
Joo, aina välillä kuulee haastatteluissa väsynyttä lätinää tyyliin "alkuerät oli aamulla ja mulle ei sovi aikainen kisaaminen" ym. schaissea.
Kisan aikataulut on tiedossa hyvissä ajoin ja niihin pitää valmistautua yhtä lailla kuin itse suoritukseen.
Soutukisat vedetään järjestään aamupäivisin.
Montreal 1976, Pertti Karppinen alkoi siirtyä kisa-aikaan Suomessa jo yli kuukautta ennen ekaa starttia. Kello soimaan silloin kun on Montrealissa on aamu ja kovat treenit siihen aikaan kun on kisa. Loppu on historiaa. Suurta.
Kaar ittelles vaa
Vanha jäärä
"Nyt lähtee neekeri Johnson"
Ruuskas-Antin oma tilannekatsaus... https://www.facebook.com/TeamAnttiRu...76233025801120
Aika karua mutta hyvä jos ehtii toipua Rioon. Keihäänheitto on rajua hommaa ja urheilija ei tervettä päivää näe
-L.
Pervitiiniä, hota-pulveria ja lobotomiaa
Jäsen
Neljä vuotta aiemmin hän oli vielä neekerinuorukainen Johnson, jonka rimanylimenotyyli oli siitä erikoinen, että hänellä oli molemmat jalat kippurassa ja aivan yhdessä sekä takapuoli korkealla.
Mut pidemmät lainaukset on hyvä osotus, miten tuo oli vaan sana ilman nykymerkitystä.
"Parhaiten amerikkalaisista onnistui neekerinuorukainen Gordon, joka oli todella kaunis ja jalorotuinen mustan heimonsa poika. Harvoin saa nähdä samalla niin sulavaa ja voimakastyyppistä urheilijaa."
https://www.doria.fi/bitstream/handl...tml?sequence=1
Vanha jäärä
Tämähän on oikein hyvin sanottu ja samaa voisi sanoa monista nee... Tummaihoisista urheilijoista yleisurheilussa ja mm. jalkapallossa. Asiat on hyvä sanoa niinkuin ne ovat eikä niin että tuleekohan tästä jollekin paha mieli
-L.
Pervitiiniä, hota-pulveria ja lobotomiaa
Vanha jäärä
Näin... Jotenkin kyllä jäätävää ettei sitten kukaan kolmesta (vainio, peiponen, sandell) juokse olympialaisissa. En oikein ymmärtänyt mikä järki oli juosta rikkinäisenä EM-kisoissa, jäädä viimeiseksi ja samalla sinetöidä se, ettei voi kilpailla pitkään aikaan
http://yle.fi/urheilu/3-9027670
-L.
Pervitiiniä, hota-pulveria ja lobotomiaa
samaa mieltä kerrankin
Kas!?! olemme kerrankin ihan samaa mieltä.
Tosin jo alusta asti oli selvää ettei Alisa juokse o-kisoissa, ja Annemari joutui keskeyttään Rotterdamin maratonilla joten se näyttöpaikka meni. EM-maastojen toiseksi viimeinen sija antoi myös vihjettä että kunto ei ole o-tasolla.
Kun Johanna kertoi "mahdollinen reisiluun rasitusvamma" ennen EM-kisoja, siitä pystyi kyllä arvaamaan. Ja sitäkin selitettiin ensin "huonolla kengillä harjoittelun aiheuttamaksi"...Ymmärrän kyllä jos jalka kipeenä juoksee mitalisijan, mutta samaa minäkin ihmettelin mitä järkeä on jatkaa jos menevät kierroksella ohi ja jalka on pskana.
Ehkä luonto oli tarkoittanut tämän näin, ei kansi maailman laidalle matkustaa juoksemaan alkueriä. Tiedän nimittäin tasan miltä tuntuu, mutta myöhemmin oon miettinyt että niinhän se pitikin mennä. Tosin ei sitä sillä hetkellä ymmärrä.
Vanha jäärä
Korjataan OT:na sen verran etten ole julkisesti ollut juuri mistään eri mieltä, paitsi siitä olin silloin eri mieltä, kun vihjailtiin että olen perustanut vuoden palstapersoonaäänestyksen kisun nöyryyttämiseen, mikä oli - noh, kyllä se oli paskaa
-L.
Pervitiiniä, hota-pulveria ja lobotomiaa
samaa pataa
^ No niin se olikin pskaa koko äänestys, että samaa mieltä. Onneksi tämä kääntyi kuitenkin wanhan voitoksi. Kiitos siittä kuuluu tosin modelle.
Ollaanhan me samaa mieltä oltu kyllä tuossa "nätit punaiset autot"-asiassakin. juu, mä tiedän "meillä on paljon yhteistä". Kärkäs sanominen myös.
No joka tapauksessa, ihan oikeasti keväällä mielenkiinnolla odotin - maastojuoksun SM-kisoja ja Kalevan Kisojen kymppiä, että nämä kolme hieman eri-ikäistä kestävyysjuoksijaa vihdoin kohtaisivat samassa kisassa. Että olisi ollu mielenkiintoista, eikö!
Tosi harmillista siis. Sinänsä myös siksi, että aikanani puhuin tästä asiasta( vammat uhkaa..) Annemarille, ja Annemari mediassa varoitteli Alisaa...
Ja nyt kaikki ollaan jalkavammaisia. Omat syyni tiedän, mutta olisi tosi kiinnostavaa kuulla näitten nuorten, Alisan ja Johannan, tarina heidän itsensä rehellisesti kertomana.
Kansisiko siirtyä vaan pyöräilyyn, siinä ei tule jalkavammoja ellei kaadu.
Aktiivijäsen
Eilen tuli vastaan aika pienikokoinen ja hentorakenteinen nuori naispyöräilijä. Jostain syystä hänellä oli kasvoillaan jonkinlainen hengityssuojain, joten varmaa tunnistusta en voinut tehdä, mutta mieleen tuli kuitenkin, että Johanna P. olisi ollut tuo kuski.
^ hengityssuojain, Rovaniemellä?? Tosi outoa. Muistan kun ajeltiin tempoa Posiolla ja Rovaniemellä, tuntui se ilma niin puhtaalta ja hyvältä hengittää!
Sekä ihmiset oli paljon lupsakkaampia. Hyviä muistoja.
ps. Nyt en ole ihan varma missä se Johannan rasitusmurtuma on suoliluu-lantionluu ( olipa outo nimi "suoliluu" ikinä käyttäny ), mutta tuntuisi että ei siinä heti auttaisi alkaa pyöräilemään. ( jos nyt näin on)
Ihan oikeaa lepoa nyt ensin, ja nyt kun niitä arvokisoja ei kuitenkaan ole, kuntoa ehtii rakentaa tervein jaloin ensi vuodeksi.
pps. tuossa foorumin etusivun uudetviestit-palkissa LJL tunnustit itsekin mitä oot kirjoitellu. Eli samaa mieltä.
tempokisu muokkasi tätä : 16.07.2016 at 09.38
Viestin säännöt
Lainaa viestiä vastauksessa
Kirjanmerkit