Avautumista vaikeasta elämästä kevyen liikenteen väylillä vol 2.0

[Fuuga]

Ikävä tilanne, mutta ihan ilman sarvia ja hampaita: miten lapset saa pysymään oikeassa reunassa tilanteessa kuin tilanteessa? Omillani (2,5- ja 5-v.) ainakin pyörä lähtee herkästi kääntymään katseen suuntaan, ja muita pyöräilijöitä lapset katselevat kiinnostuneina. Vaikka opastan, keskustelen, ohjeistan ja pyöräilytilanteessa muistutan, en luota siihen että lapset pysyisivät oikeassa reunassa kaikissa tilanteissa. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan.

Mun mielestä tärkeintä ei ole se, että ne tuon ikäiset pysyvät 100% varmuudella siellä laidassa vaan, että he oppivat ajatuksen siitä miten tiellä kuuluisi käyttäytyä. On luonnolista, ettei lapset pysty havainnoimaan liikennettä ja kulkemaan kuin aikuiset (kun emme mekään aina pysty) ja se heille sallittakoon. Aikuiselle kuuluu lopullinen vastuu oikeasta tilannenopeudesta ja törmäyksen välttämisestä. Se kuka lähtee liikenteeseen sillä mielellä, että pääsee niuhottamaan pienten lasten liikennekäyttäytymisestä, olisi syytä pysyä kotona tai lähteä metsään kävelemään.

[Jopoman]

Aikuiselle kuuluu lopullinen vastuu oikeasta tilannenopeudesta ja törmäyksen välttämisestä. Se kuka lähtee liikenteeseen sillä mielellä, että pääsee niuhottamaan pienten lasten liikennekäyttäytymisestä, olisi syytä pysyä kotona tai lähteä metsään kävelemään.

Näin! Lapsen kohdalla pitää aina varautua yllättävään singahdukseen vaikka mihin suuntaan. Pitää ajaa niin että ei kolahda vaikka mitä tapahtuisi, mitään riskejä ei voi ottaa.

[akvavitix]

Juu, pääpaino tässä asiassa on siinä äidin toimettomuudessa. En lapsia syytä - vaikka harmittikin, kun suoraan eteen kurvataan juuri väärällä hetkellä. Vihaisesti mulkaisin äitiä, joka ei tehnyt elettäkään sen eteen, että lapsilla olisi edes edellytyksiä toimia oikein liikenteessä. Kun havaitsin tilanteen jo hyvissä ajoin tein kaikkeni saadakseni äidin huomion ja tulin lasten kohdalle jo valmiiksi hyvin hitaalla vauhdilla. Onhan se toki ihan mahdollista, että äiti oli heikkokuuloinen, mutta kun olin jo äidin ohittanut siinä vaiheessa, kun tulin lasten kohdalle olisin odottanut jonkinmoista ohjausta. Hengissä selvittiin kohtaamisesta ja pahin vaurio lienee ollut minun vitutus.

Olen samaa mieltä siitä, että lapset eivät voi havainnoida liikennettä riittävästi, vaan vastuu on aina aikuisella. Lisäksi olen sitä mieltä, että vieraitakin lapsia saa ja pitää ojentaa tarpeen vaatiessa, mutta pääsääntöisesti tämä tarve ei tule vastaan, jos lasten äiti on vieressä. Enkä toisaalta koe hyväksi ruveta äitiäkään ojentamaan lasten kuullen, vaikka olisi ehkä ollut paikallaan.

Välinpitämättömyys tällaisessa on se, mikä saa minut näkemään punaista.

[akvavitix]

Ikävä tilanne, mutta ihan ilman sarvia ja hampaita: miten lapset saa pysymään oikeassa reunassa tilanteessa kuin tilanteessa? Omillani (2,5- ja 5-v.) ainakin pyörä lähtee herkästi kääntymään katseen suuntaan, ja muita pyöräilijöitä lapset katselevat kiinnostuneina. Vaikka opastan, keskustelen, ohjeistan ja pyöräilytilanteessa muistutan, en luota siihen että lapset pysyisivät oikeassa reunassa kaikissa tilanteissa. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan.

Ei kai kukaan odota täyttä varmuutta asiassa, mutta pääasia on, että lapsi oppii ymmärtämään asian. Riittävästi toistoja ja kokemuksia käytännön elämässä ohjaavat lasta oikeaan suuntaan. Eivät omat poikanikaan täydellä varmuudella toimi opetetulla tavalla etenkin, jos minä tai vaimo emme ole mukana asiaa varmistamassa. Ymmärrys heillä kuitenkin on asiasta ja pääsääntöisesti toimivat oikein. Olennaista on, että tekee asialle jotain sen sijaan, että passiivisesti seuraa sivusta, mahtavatko omat lapset kokemattomuuttaan, osaamattomuuttaan ja tietämättömyyttään aiheuttaa vaaratilanteita liikenteessä.

[Fuuga]

Juu, pääpaino tässä asiassa on siinä äidin toimettomuudessa. En lapsia syytä - vaikka harmittikin, kun suoraan eteen kurvataan juuri väärällä hetkellä. Vihaisesti mulkaisin äitiä, joka ei tehnyt elettäkään sen eteen, että lapsilla olisi edes edellytyksiä toimia oikein liikenteessä. Kun havaitsin tilanteen jo hyvissä ajoin tein kaikkeni saadakseni äidin huomion ja tulin lasten kohdalle jo valmiiksi hyvin hitaalla vauhdilla. Onhan se toki ihan mahdollista, että äiti oli heikkokuuloinen, mutta kun olin jo äidin ohittanut siinä vaiheessa, kun tulin lasten kohdalle olisin odottanut jonkinmoista ohjausta. Hengissä selvittiin kohtaamisesta ja pahin vaurio lienee ollut minun vitutus.

Välinpitämättömyys tällaisessa on se, mikä saa minut näkemään punaista.

Juuri noin mä sun juttusi tulkitsin eikä vastaus suoranaisesti kohdistunut postaukseesi vaan sen jälkikysymykseen vastauksena. Vähän samanlainen tilanne eilen kun nousin mäkeä ylös ja pieni poika luovi sitä samaa ylös. Poika tosin osasi väistää kun huikkasin hieman aikaisemmin tulostani. Äiti katseli mäen ylhäällä seisten pojan tulemista. En viitsinyt aloittaa keskustelua siinä vaiheessa lenkkiä enkä tiedä olisiko siinä ollut mitään keskusteltavaakaan. Nähtävästi oppitunnit oli käyty jo aiemmin pojan kanssa läpi ja nyt tehtiin käytännön harjoittelua.

[Ulkorengas]

Riittävästi toistoja ja kokemuksia käytännön elämässä ohjaavat lasta oikeaan suuntaan. Eivät omat poikanikaan täydellä varmuudella toimi opetetulla tavalla etenkin, jos minä tai vaimo emme ole mukana asiaa varmistamassa. Ymmärrys heillä kuitenkin on asiasta ja pääsääntöisesti toimivat oikein. Olennaista on, että tekee asialle jotain sen sijaan, että passiivisesti seuraa sivusta, mahtavatko omat lapset kokemattomuuttaan, osaamattomuuttaan ja tietämättömyyttään aiheuttaa vaaratilanteita liikenteessä.

Täysin samaa mieltä. Meillä aloitettiin pyöräily asuinalueen rauhallisilla kaduilla, jossa ohjattiin oikeanlaiseen ajotapaan. On varmaan lasten tempperamenteissakin eroja ja varmaan meidän lapset ovat helpoimmasta päästä, mutta ilman tuollaista harjoittelua tuskin tulokset yhtä hyviä olisi olleet. Nyt voidaan porukassa ajella keskustassakin. Verrokkina on kavereita, joiden vanhemmat eivät kulje lastensa mukana pyöräilemässä ja joilla tuskin siis on kovin selkeää käsitystä lastensa pyöräilytavoista tai edes edellytyksiä siihen vaikuttaa. Lapsista huomaa hyvin nopeasti, keillä on ajatukset liikenteessä ja keillä jossain muualla. Tällöin voi olla täysin mahdollista esim. ajaa näkyvyydeltään heikkoon risteykseen vastaantulijan puolelta täysin surutta. Eniten pelottaa se, että kun kaverit ovat keskenään liikkeellä, pystyykö alta 10 vuotias pitämään päänsä ja olla menemättä mukaan tuollaiseen kohellukseen, "mitä sä siellä odottelet, mä meen jo".

Jopoman: Lapsen kohdalla pitää aina varautua yllättävään singahdukseen vaikka mihin suuntaan. Pitää ajaa niin että ei kolahda vaikka mitä tapahtuisi, mitään riskejä ei voi ottaa.

Jollain tasollahan tuo on kirjattu lakiinkin. Mihin raja syyllisyyskysymyksissä vedetään, sen tietää vain oikeus. Viesti on kuitenkin selvä eli juuri kuten sen sanoit.

[Santerius]

Yksi mitä en ole vielä ymmärtänyt on nämä vastaan kävelevät jotka eivät lainkaan jätä marginaalia fillaristille. Tällä viikolla viimeksi vetänyt parin sentin marginaalilla kun ei kaksi kävelevää ihmistä meinaa leveälle klv:lle mahtua niin että fillaristille jäisi johonkin rakoon sopiva aukko.

Meinaa mennä usko ihmiskuntaan, kun joutuu soittamaan vastaantuleville kelloa.

Näin! Lapsen kohdalla pitää aina varautua yllättävään singahdukseen vaikka mihin suuntaan. Pitää ajaa niin että ei kolahda vaikka mitä tapahtuisi, mitään riskejä ei voi ottaa.

Ja vanhemmalle kuuluu vastuu piltin liikennekäyttäytymisestä huolehtimisesta. On melko käsittämätöntä, että jotkut antavat jälkikasvunsa sotkea menemään ihan miten sattuu.

[CamoN]

Nuoret tytöt Jopoilemassa (jojoilemassa?) pareittain pyörätiellä. Ihan uskomatonta välinpitämättömyyttä liikenteessä. Koko pyörätien leveys tietysti varataan mutkittelevalla ajotavalla. Vaikka edessä olisi 200 metriä suoraa pyörätieosuutta ilman näkemäesteitä, katse ei vahingossakaan osu vastaantulevaan pyöräilijään. Ympärillä on toki monia muitakin mielenkiinnon kohteita. Liikennetilanteeseen havahdutaan suunnilleen sitten kun vastaantulija on kolmen metrin päässä.

Ymmärrän hyvin etteivät kaikki ole pyörätiellä pelkästään siirtymässä paikasta A paikkaan B, tai urheilemassa tai muuten jonkun sisäsyntyisen suorituspakon motivoimana tehokkaasti etenemässä, mutta jossain vaiheessa napsahtaa jos ei osaa katsoa eteensä yleisellä liikenneväylällä.

[El-Carpaso]

^
Mulla matkalla keskustaan on ala-aste, jonka oppilaat tulevat kohtuullisen usein vastaan matkalla jompaan kumpaan suuntaan. Lisäksi lapset pyörivät täällä ympäristössä kohtuullisen paljon fillareillaan.
Jatkuva teema näiden kanssa on, ettei katse vahingossakaan osu eteenpäin, vaan skidit kuikuilevat sivuilla ja takana ajelevia kavereitaan kohti. Tämän lisäksi porukka tukkii kelvin niin tehokkaasti, ettei kävelijäkään mahtuisi läpi.
Vasta kolmannella tai neljännellä rimpauksella ja lähes nokkakolarissa (mä olen aina käytännössä pysähtynyt, mutta ne puskee päälle vaikka olisi pysähtynyt) tajuavat antaa pienen puolen metrin palstan kelvin reunalta, tietenkin aivan järkyttävän sohlauksen jälkeen.

Tämä ei sinänsä ole avautuminen, koska lapset ovat lapsia. Kuitenkin mietin, josko asiasta olisi hyvä ottaa yhteyttä ko. koululle ja ehdottaa että pitäisivät esim. liikuntatunnilla liikennekäyttäytymiskoulutuksia. Selkeästi lasten vanhemmat eivät ole pitäneet pyöräilykoulutusta olennaisena osana taaperoidensa kasvatusta (tää on espooseen verrattava autovaltakunta), joten heihin yhteydessä oleminen ei 1) olisi edes mahdollista ja 2) ei todennäköisesti saisi aikaan mitään muutosta.

[Fuuga]

Tämä ei sinänsä ole avautuminen, koska lapset ovat lapsia. Kuitenkin mietin, josko asiasta olisi hyvä ottaa yhteyttä ko. koululle ja ehdottaa että pitäisivät esim. liikuntatunnilla liikennekäyttäytymiskoulutuksia. Selkeästi lasten vanhemmat eivät ole pitäneet pyöräilykoulutusta olennaisena osana taaperoidensa kasvatusta (tää on espooseen verrattava autovaltakunta), joten heihin yhteydessä oleminen ei 1) olisi edes mahdollista ja 2) ei todennäköisesti saisi aikaan mitään muutosta.

Kannattaa ottaa. Meidän yhden skidin eskarissa on valveutunut ja kouluttautunut henkilö, joka piti pientä koulutusta eskarilaisille ja samaa järjestävät myös koulut. Koululaisten muisti vain on niin turkasen lyhyt...

[ptaipale]

Tuskaa Leppävaarassa: kaksi noin 15-vuotiasta tulee vastaan potkulaudoilla väylän molemmin puolin. Keskelle avautuu rako johon tähtään. Juuri kohtaamisen hetkellä seitten havaitsen, että se rako oli avautunut ihan vahingossa, koska potkulautailija oli keskittynyt whatsappaamaan, ja kääntyi eteensä katsomatta keskelle kohti kaveriaan.

Varmaan kymmenen senttiä jäi väliä, ja vältin juuri törmäyksen. Olin kyllä hiljentänyt vauhtia, mutta jotenkin sitä kuvittelisi, että tiellä kulkeva katsoisi edes pikkuisen eteensä eikä vain kännykkäänsä.

[Jältti]

Minun aikaan ysärillä pidettiin koulussa eppuluokalla taitotestit että millonka sai tulla pyörällä kouluun. Jotakin yleisimpiä liikennesääntöjä ja sitten pieni testirata että pysyi pyörän päällä ja osas jarruttaa jnejne. Tämä oli muistaakseni ekalla viikolla kun koulu alkoi, sitä ennen ei saanut pyörällä kouluun tulla tai tuli sapiskaa (tjsp.). Liekö tämmösiä enää?

[oppes]

Pitänee toivoa, että nuo erilaiset silmälaseihin tai vastaaviin heijastavat näytöt yleistyvät. Silloin näillä zombiella on edes teoreettinen mahdollisuus seurata muutakin todellisuutta kuin sitä virtuaalista.

[E-Cruiser]

Itse taisin käydä kolmannelta luokalta lähtien pyörällä koulussa. Rudolfintieltä tuli Yliskylän keskustaan jonkin verran matkaa. Olen polkenut sen välin noin tuhat kertaa.
Tänään oli jännää yrittää etsiä korvaavaa reittiä Pasilan läpi radan varren kelvin alkuun. Eläintarhasta Länsi-Pasilan läpi Televisiokadulle. Televisiokadun päässä oli siirrettävä pois yksi tolppa, että pääsi kelville. Vaarallinen paikka tulla kelville keskellä mäkeä, mutta vaihtoehdot vähissä jos haluaa Eläintarhan Nesteeltä radan varren kelvin alkuun. Itä-Pasilan kiertoreitti on velomobiililla ajokelvoton.
Auton töötti herättää zombit kohtuu hyvin. Joka päivä saa käyttää noin kerran. Toinen ovat nämä kelvinomistajat, kaksi lenkkkeilijää leveästi vierekkäin.

[YT]

Ennen kansakoulussa opetettiin liikennesääntöjä. Risteykset piirrettiin koulun sorakenttään ja siinä sitten ryhmittäytymistä ja suuntamerkkejä harjoiteltiin. Ei ollut kelvejä siihen maailman aikaan, joten taitaa olla ot.

[oem]

Yksi rouva tältä kadulta ajaa malliksi lasten kanssa erikseen niiden reitit kouluihin, lähikauppaan, kavereille...
Jos ei ihan sääntöjen mukaan niin turvallisesti ja eivät sitten säntää autojen eteen vaikka olisivat oikeassa. Lähtee ylittämään suojatietä vasta kun auto on pysähtynyt ja aina taluttaen.

[Santerius]

Tuskaa Leppävaarassa: kaksi noin 15-vuotiasta tulee vastaan potkulaudoilla väylän molemmin puolin. Keskelle avautuu rako johon tähtään. Juuri kohtaamisen hetkellä seitten havaitsen, että se rako oli avautunut ihan vahingossa, koska potkulautailija oli keskittynyt whatsappaamaan, ja kääntyi eteensä katsomatta keskelle kohti kaveriaan.

Varmaan kymmenen senttiä jäi väliä, ja vältin juuri törmäyksen. Olin kyllä hiljentänyt vauhtia, mutta jotenkin sitä kuvittelisi, että tiellä kulkeva katsoisi edes pikkuisen eteensä eikä vain kännykkäänsä.

Turha toivo. Kuten taisin todeta tovi sitten, siinä vaiheessa alkaa mennä usko ihmiskuntaan, kun vastaantulijoille pitää soittaa kelloa. Melkein naurettavinta on pyöräily puhelinta räpläten. Jos sitä ei räpläisi, pääsisi perille niin paljon nopeammin, että saisi räpläykset hoidettua määränpäässä ja jäisi vielä aikaa ostaa tai keittää kahvit.

[oppes]

Nyt kun pienen onnettomuuden vuoksi pyöräily on lepo, niin tänään hölkäten kelviä. Vastaan tulee isänmaan toivo fillarilla kuulokkeet korvissa, ilman käsiä ajaen ja tietysti kännykkään tuijottaen. Seilasi pitkin poikin kelviä. Kun huomasin, että kaveri on tulossa suoraan syliin, niin pysäytin ja valmistauduin ottamaan kaverin vastaan ainoalla terveellä kädellä (ajoi hiljaa - se myönnettäköön). Muutama metri ennen kohtaamista kaveri heräsi ja sitten tuolle selvästi tulikin kiire. On tuossa älykännyssä jotain sellaista, jonka tärkeyttä tällainen vanhemman sukuelinpolven käpy ei opi ikinä. Syyllistyin happamaan kommenttiin asioista ja niiden oikeasta paikasta.

[Munarello]

Tänään pääsi jo vähän reilumpi ruma karjahdus. Joku mutsi tulossa henkilöautolla bussifirman piha-alueelta ja kääntymässä oikealle. Minä survon pieneen ylämäkeen fillarilla ja katson että ok, pysähtyi ennen väylää mutta olen silti skeptinen joten himmailen ja yritän saada katsekontaktia. No eihän se typerä lehmä mitään tajunnut vaan katse tiukasti vasemmalle samalla kun nostaa jo kytkintä sen näköisenä että päälle tulee jos ei kohta katso eteensä. Minä stoppaan siihen paikkaa ja karjun jo jumalautaa kunnes mamma viimein kääntää katseensa ja vetää paniikkijarrutuksen. On se nyt stna, eikö kannattaisi katsoa siihen suuntaan, johon on autoaan liikuttamassa?? Eikä tässä edes voi sanoa, että pyöräilijänä tulin tuhatta ja sataa paikalle kun ylämäkeen kihnuttelin ja hyvissä ajoin aloin jo himmailemaan. Näytti kyllä, että mamma säikähti suht reippaasti joten ehkä se nyt edes vähän aikaa muistaa katsella muitakin kuin niitä vasemmalta tulevia. Kuitenkin samassa paikassa bussinkuljettajat osaavat nämä asiat oikein..

[Santerius]

Bussinkuljettajalta voinee odottaakin hieman enemmän kuin keskimääräiseltä mammalta. Etenkin sellaisessa paikassa, josta tämä ajaa päivittäin.

[miw80]

Eilen Lapintietä ajaessa ensin vanhempi naarasharakka tökkää mesensä eteen ptj.llä. Ja 50m myöhemmin 2 palokunnan työntekijää ylittää suojatietä, pysähdyn ja annan esteettömänkulun ylittää pyörätie. No nämä palokuntalaiset ei ylitäkkään pyörätietä suojatien kohdalta, vaan kääntyivät pyörätielle suuntaan josta tulin. Ihan sillai pikkasen päätäni pyöritin ja jälkimmäiselle totesin "ylitetään pyörätie suojatien kohdalta kiitos".

[atn]

Tänään tyylikäs +10m lukkojarrutus ja 30m himmailu siihen päälle 40+ km/h vauhdista kun autoilija päätti paniikkijarruttaa ja pysähtyä keskelle suojatietä oikealle kääntyessään ja minut havaittuaan. Olis vain mennyt niin kuin oli menemässä, marginaalia oli ihan riittämiin. Kunpa muistaisivat, että pyöräilijät noin useimmiten kyllä havainnoivat ja väistävät autoilijat. Tollaset arvaamattomat panikoinnit on pahimpia.

[moikkis]

Ärsyttää tuo Suomen teiden huono kunto. Maantiepyörällä jos lähtee Hyvinkäältä liikkumaan ja haluaa ajaa kevyenliikenteenväylää niin ainoastaan Riihimäelle menevä tie on hyvässä kunnossa. Koitan aina välttää maantien reunassa pyöräilyä mahdollisimman paljon, koska en tunne siellä oloani turvalliseksi. Usein myös maantien varresta löytyy kunnon monttuja. 150km pääsin ja nyt on taas kiekot rihtaus kunnossa... Hyvinkää-Mäntsälä välille (tai edes osaan matkasta) kun saisi pyörätien niin varmasti lisäisi ihmisten liikkumista.

[Jältti]

^Tuo on kyllä totta. Tarvii melkein joustokeulan että pääsee mukavasti eteenpäin, niin hirveätä monttua ja railoa on tiessä.

Tänään Autoilija veti lukkojarrutuksen pyörätienjatkeelle liikenneympyrään tullessa. Ei vain huomannu että minähän sieltä olin kelviä tulossa. Vedin sitten renkaat lukossa vierelle ja ukko vaan pudisteli päätään (oletin että kerkiää mennä alta pois). Koitin ystävällisesti osoittaa hänelle kolmio-merkintää ennen pyörätien jatketta. Tuskin tajusi mitään kaasujalasta päätellen.

[miw80]

Jaahas pirkankatua länteen ajaessa huomasin, että mummeli ajaa kelviä aivan liian vasemmalla. No vastaan sepänkadulta tulee ehkä 10v poika fillarilla ja pojan ilmeestä näkee ettei oikein tiedä mitä tehdä, no poika ohittaa mummon (minusta katsoen oikealta). Päätin jo tässä kohtaa että jututan mummelia vähän, kun valoihin pysähdytään.
Aloitin kysymällä tietääkö hän oikeanpuoleiseta liikenteestä, johon tuli ehkä omituisin vastaus ikinä.
Mummo: "Tiedän jalkakäytävällä pyörällä kuuluu ajaa siinä reunassa jossa autotie menee"
Minä: "ei jalkakäytävällä saa ajaa ja tämä on yhdistetty kevyen liikenteen väylä, jossa noudatetaan pyörillä oikean puoleista liikennettä."
Mummo: "Joo niin on oikean puoleinen liikenne ja ajetaan sitä reunaa missä on autotie"
Minä: "Ei kun ajetaan oikealla huomasitko sen pojan kuka joutui väistämään sua, kun ajoita väärällä puolella."
Mummo: "Huomasin hänen kuului väistää, koska ajoin autotien reunimmaista laitaa"
Minä: "Siis suomessa on OIKEAN puoleinen liikenne ja sinun pitää ajaa OIKEALLA eikä vasemmalla"
Mummo: "Kyllä kuuluu ajaa autotien reunimmaisella puolella"
Minä: "(valot vaihtuivat vihreiksi) joo ehkä joskus 30-luvulla oli tuollainen laki mutta ei enään, näkemiin" Ja jatkoin omaa ajoani.

Nyt voi sitten joku viisaampi kertoa mikä sääntö "käskee" kelvillä ajamaan autotien reunimmaista laitaa?

[Puskis]

Jos vastaantulijakin ajaa "autotien reunimmaista laitaa", niin kolarihan siitä tulee. En oikein tajua.

Vai olisiko pojan pitänyt olla mummon mielestä ajoradan toisella puolella?

[E-Cruiser]

Ei tapahtunut kelvillä, mutta liittyy edellisiin.
Viime viikolla kun tulin kinnerillä normaalisti ajoradan laitaa kotiin päin niin Mäntsälän ja Järvenpään välissä tuli kokonainen viisihenkinen perhe ylämäessä kovaa vauhtia vastaan samaa oikeata laitaa.
Siinä sitten mietittiin vähän että miten mennään, kun 50cm päässä vasemmalla autot paahtavat ohi 100 km/h, ja oikealla on oja.

[oppes]

Mummelille on opetettu varmaan seuraava:

Pyöräilyn ja jalankulun yhdistäminen[muokkaa]

Suomessa pyörätie jaetaan huomattavan usein jalankulkijoiden kanssa. Tapoja on kahdenlaisia:rinnakkaisia sekä yhdistettyjä. Kun pyörätie ja jalkakäytävä ovat rinnakkain (liikennemerkit 424 ja 425), pyöräilijöille ja jalankulkijoille on oma puolensa. Ne on erotettu toisistaan rakenteellisesti tai usein pelkästään valkoisella viivalla. Liikennemerkki osoittaa, kumpi puoli on pyöräilijöille. Pyöräilijä ajaa oman väylänsä oikeassa reunassa.
Kun pyörätie ja jalkakäytävä on yhdistetty (liikennemerkki 423), ​pyöräilijä ajaa väylän oikealla puolella [3]. Jalankulkija saa käyttää joko väylän vasenta tai oikeaa puolta [5]. Pyöräilijä ohittaa samalla puolella kävelevän jalankulkijan ja muut pyöräilijät vasemmalta puolelta. Yhdistetyllä pyörätiellä on noudatettava erityistä varovaisuutta muiden tiellä liikkujien vuoksi.

Eli aina "väylän puolella" pyörällä. Opin omaksuminen on jäänyt sitten hieman vajaaksi

[BB Holland]

Meinasi käydä hassusti Pirkkolasta Prismaan -välisellä osuudella. Kovavauhtinen mutkitteleva alamäki ja pari alikulkua, jossa ei normaalisti mitään ongelmaa ajaa jarruttelematta. Mutta siinäpäs olikin alikulun ja mutkan jälkeen tie poikki. Kiertotie oikealle, ja sieltä tuli pyöräilijä just eteen. Kiivasta jarrutusta, sai jännittää osuuko. Ei osunut. KANNATTAA VAROA.

Tämähän on väliaikainen ratkaisu, kait, mutta ei mitään opasteita tai varoituksia. Aika tuttua, ei uudet pyöräväylät ole koskaan menneet täällä putkeen vaan päin helvettiä. Siellä ei ole ketään miettimässä asiaa kaksipyöräisten kannalta. Nyt odotan mielenkiinnolla aikooko ne tosiaan jättää rakentamatta sen viimeisen pätkän Pasilan sillan eteläpuolelta. Mun päivittäisllä ajoilla se sillan yli johtava tie pitää nyt ylittää kaksi kertaa sääntöjen mukaan. Tosin olen minä nähnyt herra pyöräpoliisienkin oikaisevan siitä bussipysäkin läpi, joskus muinoin.

[TuH]

Kovavauhtinen mutkitteleva alamäki ja pari alikulkua, jossa ei normaalisti mitään ongelmaa ajaa jarruttelematta. Mutta siinäpäs olikin alikulun ja mutkan jälkeen tie poikki. Kiertotie oikealle, ja sieltä tuli pyöräilijä just eteen. Kiivasta jarrutusta, sai jännittää osuuko. Ei osunut. KANNATTAA VAROA.

KANNATTAA VAROA sinua ja muita kaltaisiasi joille sopiva tilannenopeus pimeässä alikulussa on "normaalisti jarruttelematta"