Oma tausta: 10+ vuotta taukoa, nyt pari vuotta aktiivisempaa polkemista. Mitä olen oppinut:Alkujaan tämän lähetti zander
- PK on vaikeaa kun kunto ei ole hyvä, koska ainakin Uudellamaalla maasto aaltoilee sen verran että nöösinä ei pääse mäkiä ylös jollei polje kävelyvauhtia.
- Säännöllisyyden priorisointi yli harjoittelun kokonaismäärän. Eli 5 maltillista päivää viikossa > 3 päivää viikossa >>> 2 tappolenkkiä viikossa.
- PK-lenkit on tosi tärkeitä. Sen lisäksi että jaksat polkea pidempään, kunnon pohjan rakentamisella palaudut nopeammin sekä treenien jälkeen että treenien aikana tapahtuvista kovemmista vedoista.
- PK-lenkit on tosi tärkeitä 2. Jos treenaa usein, joka lenkki ei voi olla kova. Jos sitä yrittää, kunto vaan loppuu ja jokaisesta harjoituksesta tulee tasapaksu ja kehittyminen loppuu. Välillä pitää malttaa mennä hitaasti jotta välillä voi mennä oikeasti kovaa.
- PK:n hyöty laskee jossain kohti. Tämä ehkei ole useimmille haaste, jos aina tekee mieli mennä lujempaa. Itse vedin talvella harjoitusvastuksella marraskuusta lähtien pelkkää PK:ta ja helmikuuhun mennessä tuntui että kroppa ei reagoi tähän enää kunnolla.
- Vauhtikestävyys kehittää. Ulkona vaatii vähän suunnittelua, että tästä alkaa esim 15 minuutin tasainen veto koska samainen maaston vaihtelu helposti johtaa löysäilyyn alamäissä ja liian kovaan vetoon ylämäissä.
Nämä siis omia kokemuksia viimeisen vuoden-parin ajalta.
Lainaa viestiä vastauksessa
Kirjanmerkit