Kestävyysurheilun perusteet

[LJL]

Painoliivin kanssa pyöräily saattaa olla ns. kyrvästä, mikä voi laskea motivaatiota

[sledgehammer]

Kyllä toi painoliivi kuullostaa sellaiselta idealta, että vähemmästäkin pääsee lanttumaakarin juttusille Ei kai siitä mitään haittaa oo kokeilla, mutta mä uskon, että saisit pudonneista kiloista paljon enemmän irti, kun pääset nautiskelemaan kovempaa kulkevasta fillarista ja keventyneen ruodon mukana tulevista muista eduista. Näin varsinkin maastossa ajeltaessa.

Mitä Leecherin tuntiläppään tulee, niin ei se 10h kyllä itseltäkään onnistu millään talvella. Tai voisi onnistua, mutta kyllä sitten alkaisi jo kuulumaan hellasäröä, kun se käytännössä tarkoittaisi treenikertojen lisäämistä. Nyt menee viikossa 1-2h uinti, 2-3h traineri, 3h juoksu ja tuntuu että tunnin salitreeniäkään ei meinaa saada enään sekaan. Reeni/pvä setillä tuosta tulee jo se 6pv reeniä viikkoon. Tuon alle ei helposti mene, hyvänä viikkona voi tulla parikin tuntia päälle, mutta ei talvella oikein parempaan pysty. No silti joka kevät on aloitettu vähitnään siitä, mihin syksyllä on jääty.

[Marsusram]

Juoksussa olen nyt keskittynyt nimenomaan pidempään askeleeseen. Ihan samalla tavalla kuin hitaammalla kadenssilla pyöräilyssä, tuntuu juoksussakin hitaampi kadenssi laskevan sykettä. Pitkä askel aktivoi muutenkin useampia lihasryhmiä, mikä ei sekään ole paha asia.

Pitkässä askeleessa on riskinsä ja rajansa. Jos haluaa juosta kuin John Ngugi, niin pitää olla tarkkana että osaa rullata eteenpäin ilman että tekee turhaa negatiivista työtä. Muuten tuntuu että käyttää lisää voimaa, mutta itse asiassa lisääkin enemmän vastuskuormaa, eikä vauhti lisäänny. Juoksutekniikassa hyvä ryhti ja vastuksen poisto on a ja o, silloin rullaa turhaan lihaksia väsyttämättä eteenpäin. Ryhdin ylläpito taas on keskivartalon kunnosta kiinni.

[sledgehammer]

Joo, tuo on tiedossa. Koko pienen juoksu-urani ajan olen koittanut juosta ryhti suorassa tasaisesti rullaten. Tarkoitus ei muutenkaan ole varsinaisesti venyttää sitä askelta, mutta vähän pidempää olen tunnustellut. Sykkeestä sen huomaa heti, jos menee liian pitkäksi. Tulee samantien vitosen nousu ja vauhtipysyy samana. Barefooteilla tai muuten aika minimalistisilla lenkkareilla on menty oikeastaan viime viikkoon asti. Oon mä puolikkaitakin vedellyt Merrelin road glovella (toiset jo menossa) ja inovin F-lite 192 tossuilla. Nyt tuli ostettua noita pidempiä lenkkejä varten vähän paremmin vaimennetut tossut (New balance 890v3). Pearl izumin E:motioneita en viitti juosta paskaksi soralla, kun kivet menevät pohjasta läpi. Ne on mun kisatossut ja hyvät ovat olleetkin. Nimenomaan sellaista rentoa fiilistä pyrin aina hakemaan juoksuun. Välillä pitää oikein muistuttaa itseään, että hartiat pysyvät rentona, mutta core silti napakasti kasassa.

[OJ]

Siinä vaiheessa kun alat vetämään auton rengasta pyörän perässä tai hirtät kuminauhalla jarrut laahaamaan, niin aletaan olemaan kurjistelun ytimessä. Painoliivit voivat vaikuttaa karpaasilta, mutta on hyväksytty haastelisä vain uidessa

[buhvalo]

Hyviä selityksiä jos kunnon pohjien tekeminen ei nappaa. Kai nyt jokainen pystyy treenaamaan yli 10 h vkossa.


Sent from my iPhone using Tapatalk

Joko löytyy se poppaukko joka listaa mitä ne pohjat on ja mitä asioita ei voi niistä treenata isommalla intensiteetilllä? Ja mikä osa noista 'pohjista' koskaan siirtyy kisavauhtiseen puuhasteluun.

[LJL]

Joko löytyy se poppaukko joka listaa mitä ne pohjat on ja mitä asioita ei voi niistä treenata isommalla intensiteetilllä? Ja mikä osa noista 'pohjista' koskaan siirtyy kisavauhtiseen puuhasteluun.

No sanotaanko näin että jos ei ole pohjia ja tekee kovempia treenejä pelkästään, niin ajautuu melko helposti ylikuntoon.

[häggens]

Pohjat on kuin talletuksia, joita sitten syödään intensiivitreeneissä. Vähemmälläkin voi järjestää hyvät kekkerit (kovan kunnon) , mutta ei kovin pitkäaikaista. Ja pahimmillaan on syksyllä tili tyhjä ja lähdetään samasta nollasta kuin edellisenä vuonna. Vaatii kovaa kanttia tehdä sama alusta uudelleen vuosi toisensa jälkeen. (Vähän karrikoitu)

Jos on vaan yksi kisa kesässä (eikä hirveän pitkä) niin huippu siihen voi onnistua vähemmillä tunneilla riittävän kovilla pohjilla. Vähät viikkotunti pohjat kevyesti ei sitten kelpaa mihinkään.

Paljon kevyttä on pakon sanelema juttu, kun kroppa ei kestää kovahkoa rajattomasti - sillä saadaan kuitenkin absoluuttisesti paras tulos - mutta hyötysuhde on huonompi. Lopputuloksissa ei kuitenkaan verrata käytettyjä tunteja. Perheellinen joutuu kuitenkin tekemään kompromisseja.

Mutta vaikka olisi millaset pohjat tahansa, niin koko kesää ei niilläkään huipputikissä olla, vaikka joku voi olla paskimmillaankin paras. Silloin ollaan kyllä väärässä seurassa.

[leecher]

Häggens tuossa listasikin ne asiat joita ei jaksanut kirjoitella kännykällä. Nopeaa oikotietä ei ole tässäkään asiassa


Sent from my iPhone using Tapatalk

[buhvalo]

Franz Stampfl; “training is principally an act of faith”. Eli tuolta pohjalta, pohjat on pirun tärkeitä jos siihen uskoo. Kaikki ei usko.

http://home.trainingpeaks.com/blog/a...g-for-cyclists

[sledgehammer]

Mielenkiintoista. En mä sittenkään oo ehkä tehnyt kaikkea päin persettä. Tää tässä just on jännää, kun asiaa voi lähestyä niin monessa kumassa ja kaikki ovat varmoja, että vain yksi on oikea ja toimii. Tuon TP:n artikkelin suuntaisilla systeemeillä on menty tähän asti. Kyllä mä taidan jatkossakin ne alivauhtiset sisätreenit jätää tekemättä.

[CamoN]

Pohjat on kuin talletuksia, joita sitten syödään intensiivitreeneissä. Vähemmälläkin voi järjestää hyvät kekkerit (kovan kunnon) , mutta ei kovin pitkäaikaista. Ja pahimmillaan on syksyllä tili tyhjä ja lähdetään samasta nollasta kuin edellisenä vuonna. Vaatii kovaa kanttia tehdä sama alusta uudelleen vuosi toisensa jälkeen. (Vähän karrikoitu)

Kieltämättä, vähän karrikoitu. Itse miellän sen mielummin niin että matalan intensiteetin harjoittelu kehittää eniten elimistön energia-aineenvaihduntaa, jolloin aerobinen kynnys nousee ja "hitaat" energialähteet pysyy käytössä kauemmin vaaditun tehon kasvaessa, joka parantaa työn hyötysuhdetta kokonaisuutena tarkasteltuna. Matalalla intensiteetillä on tietysti myös merkittävä vaikutus palautumisessa sekä vammojen ja ylikunnon välttämisessä. Tai siis, kaipa matalalla intensiteetillä harjoittelemallakin on mahdollista päästä jonkinlaiseen ylikunto/ylirasitustilaan, mutta se tapahtuu erittäin pitkien harjoitusten jälkeen erittäin pitkän ajan kuluessa.

Korkeilla intensiteeteillä taas parannetaan hapenottokykyä, jolloin elimistöllä on parempi valmius energian käyttöön (ja ohessa maitohapon sietoon) mutta se energialähde jota käytetään voi olla, ja todennäköisesti onkin, laadultaan "nopeaa" joka loppuu varmasti ennemmin kuin myöhemmin. Kuitenkin hapenottokykyä tarvitaan kun halutaan mennä lähellä sellaista maksimivauhtia joka on ylläpidettävissä suorituksen vaatiman ajan. Riski ylikuntoon menemisestä tai kisakunnon ajoituksen epäonnistumisesta on huomattavasti suurempi, koska elimistön kuormitus voi heilahtaa liian pitkälle sinne punaiselle muutaman peräkkäisen liian kovan harjoituksen aikana. Kuitenkin korkean intensiteetin harjoituksia painottamalla voi kehittää suorituskykyään huomattavasti, kunhan vaan tarkkailee kokonaisrasitusta jatkuvasti.

Kävin eilen tekemässä suorat hapenottokyky- ja laktaattitestit. Testaajan harjoittelufilosofiassa energia-aineenvaihdunnan kehittäminen on keskeisessä osassa, ja hänen harjoitusvaikutukseen liittynyt kommentti osui mielestäni naulan kantaan - vahvasti karrikoiden aerobinen ja anaerobinen kynnys etääntyy pitkällä aikavälillä aina siitä sykkeestä jolla harjoitellaan. Jos harjoitellaan aerobisen kynnyksen alla, kynnys nousee. Jos harjoitellaan kynnysten välissä, kyseinen alue laajenee laskien aerobista kynnystä ja nostaen anaerobista kynnystä. Ja mikäli mennään anaerobisen kynnyksen yläpuolella, pitkän ajan kuluessa kynnys laskee maksimialueen kasvaessa.

Tasapainoisen hyväkuntoisen ja terveen ihmisen energia-aineenvaihdunnassa kumpikin kynnys halutaan oletuksena mahdollisimman ylös, mutta myös tasapainoon keskenään mikäli mitään selkeitä lajin erikoisvaatimuksia ei ole. Paras testitulos oli oikeastaan se, että testin analyysin mukaiset sykerajat olivat aika lähellä sitä jotka minulla on olleet jo käytössä. Toiseksi paras testitulos oli se, että vaikka aerobinen kynnykseni on kohtalaisen hyvä suhteessa kokonaisuuteen, matka anaerobiseen on melko pitkä. Joten kokonaisterveyden ja -suorituskyvyn kannalta olisi fiksua harjoitella aerobisen kynnyksen alla, jotta se nousisi hieman lähemmäs anaerobista kynnystä. Siinä on yksi harjoitustavoite. Toinen on hapenottokyvyn kasvattaminen edelleen, koska kymppitempon pitää kulkea kesällä.

[kervelo]

Treenijuttuja miettiessä kannattaa muistaa, että niihin ei välttämättä ole olemassa yhtä ja ainoaa oikeaa vastausta, koska kullekin sopivin treenimuoto riippuu niin monesta asiasta. Yksi vaikuttava asia on ikä: niinkuin J.Friel kirjoittelee tuoreimmassa (?) kirjassaan, riittävän vanhoille () treenaajille aerobisen kapasiteetin harjoitteet läpi vuoden ovat enemmän tarpeen kuin nuoremmille, joiden saavutettu kapasiteetti ei liukene yhtä nopeasti.
http://www.joefrielsblog.com/2015/11...ear-round.html

[CamoN]

Jepjep. Tässä on aika mielenkiintoinen näkökulma, ainakin Froome ja Wiggins ovat ilmeisesti käyttäneet talviharjoittelussa "käänteistä jaksotusta".



Ei kuitenkaan oteta kantaa siihen milloin kausitauko on pidetty, miten pitkä se talviharjoittelukausi on ja milloin on se ensimmäinen kilpailu jossa pitää olla iskussa.

[Api76]

Tossa kaveria haastattelin fillari/painoliivi ideasta niin alettiin miettimään rasitusta käsille ja selälle liivien kassa ja kaatumisen turvallisuus kun on lyijyä liiveissä.... Sii ajetaan vaan vaihtelevia lenkkejä ja vahvistetaan jalkoja ja keskivartaloa salilla.

[OJ]

Lähdin jo kaivelemaan poppareita, mutta muistin, että minun tilassa on parempi olla laittamatta suuhun mitään syötävää/juotavaa.

Jos olet proffa, niin pitää ajaa paljon, kovaa ja usein (ei missään tietyssä järjestyksessä). Wannabe kumppariporukka sitten karsii noista resurssirajoitusten mukaan. Valkkaa myrkkysi sanoo amerikkalainen. Yksikin noista riittää yllättävän pitkälle kun puhutaan kilpakuntoilijoista.

[kuovipolku]

Ennen oli yksinkertaisempaa: vain ominaisuudet joita harjoittaa kehittyvät ja vain ominaisuudet joita ei harjoita menetetään - eli kaikkea oli harjoiteltava koko ajan, vain painotukset vaihtelivat viikottain tai jaksottain. Eli peruskuntokaudellakaan ei tehty pelkkiä pohjia, vaikka tehtiinkin pohjia.

Yksi tyhmä jako jota juoksupuolella harrastettiin oli tehoviikko - perusviikko - määräviikko - lepoviikko. Systeemi saattoi pyöriä tuollaisena eli neliviikkoisena, mutta teho+levon, määrä+levon saattoi lisätä 5. ja 6. viikoksi tai perusviikkoja saattoi olla kaksi peräkkäin.

Nykyaikaiselle aikarajoitetulle pyöräilyn harrastajalle sovellettuna tehoviikolla saisi ajaa intervallitreenejä niin paljon kuin pää kestää ja silloin kun koti-, työ ja sääolot sen sallisivat ajettaisiin pitkiä ja ylipitkiä lenkkejä (optimitilanteessa etelässä) niin paljon kuin mahdollista . Perusviikolla kaksi tehotreeniä ja kaksi pitempää lenkkiä (plus muu sekä oheistreeni), lepoviikolla yksi ja yksi (ja otettaisiin todella iisisti).

Hienosäätöä, suunnitelmallisuutta, järjenkäyttöä ja seurantaa tuonkin soveltaminen vaatii - ja kuten tunnettua "the devil is in the details" pelkkä rytmityksen tai jaksotuksen onnistuminen ei takaa kokonaisuuden onnistumista.

[J.Kottenberg]

Tässä keskustelussa on mukana varsin kovat tavoitteet asettaneita ja ilmeisesti kovakuntoisia pyöräilijöitä.

Kun teillä tuntuu olevan varsin hyvät tiedot harjoittelusta niin haluaisin kysyä vähän tämmöisen keski-ikäisen, erityisempää kestävyysurheilutaustaa omaamattoman äijän kuntoilusta maastopyörällä. Kilpailuihin en tähtää. Omaksi huviksi ajelen.

Yksi kaverini kertoi harjoitelleensa pyöräilyä aikoinaan mm puolikkaisiin teräsmieskisoihin semmoisella systeemillä joka oli suunnilleen:

esim:

Sunnuntai: pitkä lenkki 2,5-3h hidasvauhtinen. (usein uusien polkujen etsintää->osa pyörää taluttaen)
Maanantai: välipäivä.
Tiistai: palauttava lenkki 20-30min.
Keskiviikko: peruskuntolenkki 1-1,5h kovavauhtisempi.
Torstai: välipäivä
Perjantai: peruskuntolenkki. 1-1,5h kovavauhtisempi.
Lauantai: välipäivä.

Kolmen viikon jälkeen kevyempi viikko jolloin ajetaan kaksi n. tunnin lenkkiä rauhallisesti.

Kysymys tässä kuuluu että onko em, kaksi kovavauhtisempaa hengitys-ja verenkiertoelimistöä kehittävää ja yksi rauhallinen pitkä lenkki hyvä, vai olisiko parempi, yksi kovavauhtinen ja kaksi pitempää hidasvauhtista lenkkiä, vai jotain muuta?

Tuossahan ei tule kuin n. 5-6h yhteensä harjoittelua. Pitäisikö olla enempi tunteja.

[kp63]

Noilla tavoitteilla kannattaa vaan ajella ja nautiskella. Kaikki kehittää ja metsässä tule riittävästi luontaista vaihtelua. Noilla määrillä ei mielestäni tarvi kevyttä viikkoa.

[kervelo]

Tuolla aiemmin mainittiin triathlon: kiinnostuneiden kannattaa hakea ideoita myös Trainerroadin triathlon-treeniohjelmista.
https://www.trainerroad.com/cycling/...y/44-triathlon

[J.Kottenberg]

Noilla tavoitteilla kannattaa vaan ajella ja nautiskella. Kaikki kehittää ja metsässä tule riittävästi luontaista vaihtelua. Noilla määrillä ei mielestäni tarvi kevyttä viikkoa.

Kiitokset neuvosta. Näin se on kyllä kaikkein mukavinta. Ja eihän aina ehdi tai pääse tai huvitakaan ajella joten luontaisia huilitaukoja tulee väkisinkin.

Mutta eri pituisia ja eri vähän tavalla tai teholla rasittavia lenkkejä meinaan kyllä harrastaa jatkossakin.

[mteebee]

Kiitokset neuvosta. Näin se on kyllä kaikkein mukavinta. Ja eihän aina ehdi tai pääse tai huvitakaan ajella joten luontaisia huilitaukoja tulee väkisinkin.

Mutta eri pituisia ja eri vähän tavalla tai teholla rasittavia lenkkejä meinaan kyllä harrastaa jatkossakin.

Ei ei ei, älkää tehkö samoja virheitä kuin minä . Muutaman vuoden päästä ihmettelet, miksi ei kunto ole kasvanut vaikka on vuosikausia harrastanut liikuntaa. Saavutukset kun tuppaa olemaan samaa luokkaa tavotteiden kanssa joten ilman tavotteita sitä jämähtää sinne missä on mukavinta. Harrastaja kyllä kehittyy pienilläkin harjoitus tunneilla jos kestää intensiivisiä treenejä ja ajaa lenkkejä treeneinä sekä jättää tyhjänpyörittämisen ja jutustelun vähemmälle.
Mutta joku kuntotesti,ftp lukema tai vastaava olisi hyvä ajaa jotta kehittymistä voisi jotenkin seurata ja sen myötä päästä johonkin tavoitteesen mikä motivoisi heikolla hetkellä.

[CamoN]

Tokkopa ketään kiinnostaa, mutta kun liittynee otsikkoon niin kirjoitanpa vähän oman harjoittelun edistymisestä talvikaudella. Tavoitteet on vahvasti pyöräilypainotteiset ja harjoittelun sisältö samoin, joten pyörällä tehty harjoittelu vastaa hyvin pitkälle liikkumiseni kokonaismäärää.

Päätin syksyllä jaksottaa talven selkeästi peruskunto- ja tehoharjoittelukauteen, jotka on ainakin kalenteriviikkoina mitattuna suunnilleen yhtä pitkiä. Ehkäpä suurimpana syynä selkeään jaksotukseen oli se, että koin sen edullisena suurimman lihaksen, eli pään, kestävyyden kannalta. Annoin itselleni alkutalvesta mahdollisuuden nauttia "hiljaa kiiruhtamisesta" ja pyrkimyksenä oli ajaa harjoitukset PK-alueella, välillä mahdollisuuksien mukaan vielä selkeästi alivauhtisina aivan peruskestävyyssykealueen alarajoilla. Ihan koko ajan se ei onnistunut, välillä tuli antauduttua vauhti-iloitteluun kun kelit/reitit siihen kannustivat. Keskellä PK-kautta tuli myös tehtyä suora hapenottokyky- ja laktaattitesti, johon viittasin ketjun viestissä #283. Sen jälkeen intensiteettitavoite laski hieman lisää, kun sain ihan konkreettista tietoa energia-aineenvaihduntani toiminnasta.

PK-kausi on näemmä alkanut suunnilleen 19.10.15 (vko 43/15 alusta) jota edelsi pari lepoviikkoa, melkein totaalikieltäytymistä kaikesta urheilusta. Marras/joulukuun vaihteeseen tuli yksi yli viikon mittainen ja yksi kuuden päin harjoittelutauko työkiireiden pakottamana. Silloin tosin muuta fyysistä rasitusta oli sen verran, että vähintään energiakulutus oli koholla ja siten peruskuntoa kehittävä toiminta edelleen käynnissä. PK-kausi loppui tänään 10.01.16 (vko1/16 lopussa), eli kausi kesti 12 kalenteriviikkoa ja siihen mahtui 47 harjoitusta.

Yhteensä pyörän päällä 77h 19min, keskimäärin 40,9km ja 1h 38min / harjoitus. Keskimäärin viikottain 6h 27min. Jos siitä marras/joulukuun taitteesta raakkaa ne tyhjät viikot pois, viikottainen määrä nousee ihan kohtalaiseen 7 tuntiin ja 44 minuuttiin. Yli 3h harjoituksia hälyttävän vähän - vain kolme. Yli 2h harjoituksia 17kpl.

Seuraavaksi alkaa sitten se tehoharjoittelukausi. Trainerroad toimii alustana, huomenna tai ylihuomenna runttaan FTP-testin. Päätän tänään mitä ohjelmaa lähden puskemaan läpi, viikkotunnit saisi olla kuusi tai vähän alle (eli mid volume) mutta sisältöä vielä aprikoin. Pitäisikö mennä ihan vaan General Buildilla jossa tavoitteena on lähes pelkästään FTP:n nosto, vai lähteäkö erikoistumaan 40km TT -ohjelman pariin. Tämäkin kausi on 12 kalenteriviikkoa pitkä - Trainerroadin ohjelmat ovat kahdeksan viikon mittaisia, joten työkapeikkoja ja muita hidasteita varten jää tähteelle väliviikkoja, jolloin voin tehdä jotain ihan muuta. Tehoharjoittelukauden tavoitteena (ja palkintona) kuitenkin on, että tästä päivästä lukien tasan 13 viikon päästä olen Mallorcalla nousemassa Curan luostarille. Silloin saisi W/kg olla vähän korkeammalla kuin samaan aikaan viime vuonna.

[jhalmar]

Ei ollut Camonin viestissä mainittu että sisältyykö jo ohjelmaan, mutta keskivartalotreeniä suosittelen ottamaan tuohon lisäksi jos ei ole jo ohjelmassa. Onkin kyllä varmaan...

[EsaJ]

Minua kiinnostaisi kanssa, tekeekö CamoN punttireeniohjelmaa, joka tähtää maksimivoiman kasvattamiseen??? Sitä ei kannata unohtaa edes kestävyysurheilussa.

[CamoN]

Ei ole lihaskunto-ohjelmaa. Alaraajoissa on mielestäni voimaa aika hyvin ja olisin varsin tyytyväinen vähempäänkin lihasmassaan, mutta elimistö taitaa olla sen tyyppinen että lihasmassaa kertyy kun proteiineja nauttii ja treenaa säännöllisesti, läskiä taas kertyy kun makaa sohvalla.

Teen kuitenkin joka päivä aamuisin leuanvetoja aamupuuron hautuessa ja punnerruksia iltaisin. Erityisesti leuanvedon olen kokenut edulliseksi keskivartalon yleiskunnon kannalta, sekin vaan meinaa kerryttää lihasta kainalon taakse. Mutta aktivoi hyvin vatsalihaksia, joka helpottaa selän kuormaa.

[EsaJ]

Lihasvoimaa voi kehittää poikkipinta-alaa kasvattamattakin, hermotusta kehittämällä. Mutta jokainen tietää voimatasonsa ja tarpeensa.

[Marsusram]

PK-kaudellakin on tarpeen ylläpitää vauhtiominaisuuksia, joten silloin tällöin vauhti-iloittelu on vain hyvästä. Parasta juuri silloin kun tuntuu keho vastaavan vaikka ravistelua tarvitsee ajoittain muutenkin. PK-kaudella vain eri treenien määrän suhteet muuttuvat, ei ole tarkoitus lopettaa tehoja kokonaan, vähentää vain sen verran määrää, ettei syö pois, vaan kerää latausta jota tarvitsee tehoharjoittelukaudella.

[EsaJ]

Jaa CamoN nyt hokasin, että sähän ihan oikeesti tosissas treenaat ja FTP mittailet.

Sit en voi muuta sanoa, kuin lämpimästi suositella lihasvoimaharjoituksia, eli tarvitaan ohjelma, joka tähtää maksimivoimareservin kasvattamiseen, pelkkä kestovoiman hinkkaus ei riitä. Miksi, no, koska lajiharjotteissa vastus->lihasärsyke ei ole riittävän iso, jotta saataisiin kehitettyä maksimivoimareserviä, joka taas mahdollistaa paremman hyötysuhteen itse lajisuoritteessa. Mäet nousevat helpommin, kun ei tarvitse rekrytoida kaikkea voimaa nousuun, vaan ehkä vain 80%. ja jos tarvitaan se 100% niin sitten sitä löytyy reservistä. Saat CamoN sen 300W rikki FTPssä nopeammin, kuin uskot. Itse olen kokenun valaistumisen ja todennut miten paljon paremmin liikkuu pyörä, kun on sitä reserviä. Maksimivoimaharjoitteilla saadaan rekrytoitua enemmän lihassoluja olemassa olevasta lihasmassasta suoritteeseen. Olo on, kuin ois V8 moottori jaloissa entisen 1.6 rivi nelosen. Nyt jos koska, eli talvella on hyvä aika aloittaa. Eikä voimaharjoitteita tule lopettaa kauden alettua. Mutta mitä tehdä, miten ja milloin ja mistä aloittaa... Tästä ei tämän enempää.

No mitäs sitten on intervallit, mäkivedot yms. Ne tähtäävät elimistön eri energiatuottojärjestelmien harjoittamiseen eri intensiteeteillä ja kestoilla, ei itse lihasvoiman. Näissäkin harjotteissa vastus -> lihasärsyke on rajallinen. Se ei ylitä laijvoiman tarpeita, eikä näin kehitä voimareserviä.

Ja kun vastarannan kiiskejä on kuitenkin, suosittelen lukemaan asiasta vaikka Tudor Bompan "Periodization Training for Sports" kirjan. Minä en lähde väittelykierrokselle.

Tieto lisää tuskaa

[leecher]

Maksivoimaa saa trainerin päällä ajamalla 10s kirejä 50s palautuksilla jos vain saa tarpeeksi säädettyä vastusta traineriin. Itse käyn myös punttisalilla ohessa. Sopii ainakin mulle.


Sent from my iPhone using Tapatalk