Pyörähän se on helpoin tapa kerätä tunteja PK-harjoittelussa, koska uinnissa sitä ei voi tehdä ja sen prosentuaalinen osuushan on pieni varsinkin täydellä matkalla, joten siinä tavallaan jos saa itsensä tasaisen kovaan matkavauhtiin, niin sitten voi miettiä miten paljon sitä kannattaa tehdä lisäsatsausta siihen ja mitä sillä saa verrattuna varsinkin juoksu/pyöräpuolella saatavista hyödyistä.

Juoksu taas kuormittaa ja omat sekä lähipiirin kokemukset antoivat osviittaa, että selviää aika vähällä, kun tekee järkevästi. Pääsääntöisesti juoksun kilometrit viikossa olivat n.40 km ja koostuivat vähän yksinkertaistettuna yhdestä vähän pidemmästä, yhdestä Vk:sta, yhdestä pyörä/juoksuyhdistelmästä sekä yhdestä verrasta. Sitten järkevästi väliin pidempiä PK- tai nousevia tai tasavauhtisia VK-lenkkejä talvella/keväällä. Lisäksi sitten aina välillä vähän juoksua hiihto- tai pyöräharjoituksen päälle.

Pyörässä taas muistaa talvella tehdä joitakin vetohommia sisällä niiden PK-juttujen lisäksi, joten sitten pääsee keväällä heti tekemään monipuolisiakin halutessaan.

Yhdistelmät tärkeitä, mutta niiden kohdalla kannattaa taas muistaa niiden kuormittavuus. Lisäksi pitäisi tehdä kovavauhtisia kontrolliharjoituksia samalla reitillä, joten saa kuvaa edistymisestään ja moiset motivoivat sitten vielä aika hyvin. Juoksutapahtumia ja tempoja ohjelmaan ihan harjoitusmielessä ilman hirveitä satsauksia, mutta kun lappu rinnassa, niin yrityskin tulee ihan huomaamatta.

Itse aloitin aikoinaan reiluna kolmikymppisenä ilman mitään kestävyyslajitaustaa ja reilun kahden vuoden päästä menin täydellä matkalla vähän alle kymmenen tunnin. Ja kovempaakin olisi mennyt, mutta hirvitti silloin vähän, että pääseekö sitä maaliin, joten tuli otettua aika varovasti. Omalla kohdalla auttoivat aikanaan se mielenkiinto harjoittelun perusteisiin ja pääseminen mukaan treenaamaan kovan ja avuliaan porukan mukaan sen jälkeen, kun oli treenannut maltilla ensimmäisen vuoden itsekseen ja saanut siinä ohessa neuvoja sitten yhdeltä konkarilta.