Veteraani
Suora lainaus Prollystä: "The D.E.B., or the do-everything-bicycle is that one bike you have to have, or you think you want, to hold you over, or to replace the somewhat repetitive members of your stable. It’s a gravel bike, a road bike, a cross bike, a touring bike and yes, even a grocery getter. When Richard Sachs contacted 44 Bikes to design a bicycle for his wife, the guys took it very seriously.
Follow the progress of the D.E.B. at the 44 Bikes Flickr!"
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Vakiovieras
Palaan sorapyörien mukavuusteemaan...
Vaikka monet teräsgrinderit ovat houkuttelevan kauniita, kestävät isältä pojalle ja suodattavat mahdollisesti alumiinia paremmin soratien tärinöitä, olen omissa pohdinnoissani kallistumassa kuitenkin alumiinipyörään. Rengaspaineita laskemalla olen saanut nykyisestä alumiinikrossaristani huomattavasti mukavamman ja paremmin tärinöitä suodattavan. Uskon, että täysjäykässä pyörässä iskunvaimennus on ennen muuta renkaiden ansiota ja runkomateriaalin vaikutus tärinään samaa luokkaa kuin aerorungon vaikutus ilmanvastukseen maantiepyörässä. Toivon, että 40mm nappulakumi matalilla paineilla eliminoi alumiinirungon "kovuuden".
Mukavuuteen kuuluu mielestäni myös keveys ja siinä alumiini vie teräksestä voiton. Jos laadukas teräsrunko teräshaarukalla (esim. tuo Croix de Fer 931) painaa 2,9kg ja laadukas alumiinirunko kuitukeulalla (esim. Trek Crockett 7) 1,75kg, erotus on 1,15kg. Tuo ero on toki mahdollista kuroa umpeen päivittämällä kiekkoja ja osia, mutta hintaa tulee hurjasti lisää. Crockett 7 on suositushinnaltaan 2300e, Croix de Fer 931 2400e. Croix de Ferin 1,15kg:n laihdutuskuuri nostaa hinnan yli 3000e:n, mikä on mielestäni liian paljon sorapyörästä. 1,15kg kevyemmällä pyörällä mäennousu on mukavampaa!
Moottoriturpa
Ei kannata kokeilla. Usko voi horjuaAlkujaan tämän lähetti Taneli79
Ei ole pakko ostaa kompliittia ja laihduttaa sitä. Voi rakentaa mieleisensä runkosetistä ja tulee halvemmaksi kuin em. tapa. Sitäpaitsi teräspyöräänkin voi laittaa hiilarihaarukan jos se on itselle se juttu......laihdutuskuuri nostaa hinnan yli 3000e:n...
Sitäpaitsi perus 725-Reiska Croix de Fer ei ole paljoa painavampi kuin tuo rosteriversio. Olikohan ~300g? Huomattavasti (~tonnin) halvempi kylläkin.
JackOja muokkasi tätä : 29.11.2013 at 08.55 Syy: typo
Veteraani
Uskossa on hyvä elää jne...Totta on, ja siitä tuolla joskus aikaisemminkin jo muistaakseni kirjoittelin, että jos haluaa levarit ja teräsrungon samaan pyörään, tulee siitä vähintään painava tai kallis ja aika usein kumpaakin. Mulle teräsrunko on se ominaisuus, mistä en luovu. Sen jälkeen voi karsia tarpeettomista tai vähiten tärkeistä. Omalla kohdallani se tarkoittaa sitä, että maasturissa on levarit, mutta ei vaihteita. Krossarigrinderissa vaihteet, mutta ei levareita; mun teräsrunkoinen, teräshaarukalla varustettu Crosshairs paina 9,4 kg polkimilla ja kahdella pullotelineellä varustettuna (54x55,5-kokoinen runko hieman päälle 1,8 kg). Kokoonpano on VPCX-kestävä: voimansiirto on perus-Campaa (Veloce-Centaur), Jarrut mini-V:t, kiekot tukevat Hope Hoopsit, putkiosat Thomsonia. Ainoastaa tanko on kuitua, mutta sekään ei mikään varsinainen kevennystanko (Easton EC70 SL).
Siksi musta kannattaa olla varma siitä, että pystyy ihan oikeasti perustelemaan levaritarpeen itselleen. Nestelevaripyörä vs. vannejarrupyörä hintaerolla hankkii jo aika monet uudet vanteet tai vaikka kokonaiset kiekot, joten järkiperusteluksi ei musta riitä, että levarit ei syö vanteita. Grindaustouhuissa ei vanteet pahasti edes kulu, oikeissa krossitouhuissa kyllä sitten kuluu, mutta itse olen ratkaissut ongelman niin, että mulla on toiset kiekot krosseiluihin ja toiset muihin juttuihin. Silloin niissä voi olla myös pysyvästi juuri siihen hommaan sopivat renkaat alla.
Mitä tuohon "mukavuus"eroon tulee, niin kyllä sitä vaan on. Meillä on muutama vähän toisistaan poikkeava teräksinen maasturirunko ja niidenkin välillä huomaa eroja, vaikka rengasta on alla vähintään 2,25" kaikissa. Ja kysehän ei ole pelkästään mukavuudesta, vaan siitä että teräsunko tuntuu joustavuutensa vuoksi ajossa ihan erilaiselta kuin alumiinirunko. Yhdellä sanalla kuvaillen teräspyörä on eloisa - alumiini eloton. Toiset tykkää toisesta ja jos pitää olla krossiradan kuningas, jäykkä ja eloton on (ehkä) nopeempi. Kaikkeen muuhun käyttöön teräs on parempi. Mun mielestä siis. Jollain muulla saa ihan vapaasti olla toisenlainen mielipide. Meillä oli aikoinaan useampikin alumiinipyörä, siihen aikaan kun vielä yritin leikkiä kilpapyöräilijää ja keveys oli kaikki kaikessa. Nykyään on muut kriteerit ja kaikki pyörät terästä.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Vakiovieras
Kiitos Stenulle kommenteista! Tuo kuvaus "eloton-eloisa" on mielenkiintoinen ja ehkä siitä jotain tänään tavoitin alumiinikrossarilenkilläni. Kun itsellä ei ole kokemusta teräsrungosta, on vertailu alumiiniin muiden kokemusten varassa. Juurikin sen vuoksi olen yrittänyt udella täällä teräsmiesten ja -naisten kokemuksia. Harvassa ovat teräsgrindereita myyvät suomalaiset pyöräliikkeet, joten koeajolle on hankala päästä. Keski-Suomessa ei taida olla yhtään teräsrunkoisten harrastuspyörien jälleenmyyjää. Trekin alumiini-Crockettia pääsin koeajamaan helposti, mutta Genesiksen pyörä on ostettava kuvien ja numeroiden perusteella. Siihen sisältyy aina riski.
Crockett vastaa runkomateriaalia lukuun ottamatta toiveisiini: matala keskiö, pitkä etukolmio, suhteellisen matala emäputki, letkut ja vaijerit siististi rungon sisällä, tilavat haarukat, lokarien reijät, nestelevarit, rospuuttofillariin riittävän laadukkaat vaihteet, kammet ja putkiosat, tubeles-optio kiekoissa. Ostopäätöstä jarruttaa enää alumiinin "elottomuus". Ellen pääse pian kokeilemaan teräskrossaria, lukitsen valinnan tuohon Trekiin.
Vakiovieras
Laajavuoressa pitäisi olla Kona Rovea. Ei ehkä ole spekseihisi sopiva jos painon täytyy olla 10kg tuntumassa (Rove taitaa olla noin 11-12kg). Mutta koeajo järjestynee siellä ja ehdottomasti kannattaa terästä kokeilla.
Veteraani
Uusimmassa Peloton Magazinessa (nro 26) oli kolmen sivun juttu soranjauhannasta ja Raleighin Tamland 1:stä. Kehuivat pyörää: "The Tamland suprised me. It took about five minutes to forget Tamland was an entry-level, fairly heavy steel bike and to start enjoying its abilities. Raleigh has managed to preserve road feel and spirited handling, while giving the Tamland much of the capability of a rigid hard tail 29er. More than gravel racing, the Tamland is truly about exploring what is your backdoor. After three days, 280 miles, 17000 feet of climbing and burning almost 15000 calories, the Tamland already has me picking out routes back home I would never tackle on my cross bike but would dread on a mountain bike. Forget materials, forget specs, forget price tag - and just enjoy riding."
Tamlandissa on Reynolds 631 -runko, käyrätankoiseksi loivat kulmat (73/71), perinteinen taivutettu haarukka, jossa 50 mm offsettiä ja paljon keskiödroppia (koosta riippuen 77,5-72,5 mm), 28 mm leveät vanteet ja niillä 40-milliset X'plor MSO:t, joilla ajelin viime kesän ja joita voin suositella. Omaan fillariini ne tosin mahtuvat juuri ja juuri Open Prolle asennettuna ja toimivat leveällä vanteella varmaan vielä paremmin. Vielä, kun löytyisi sinkulointimahdollisuus ja joku, joka toisi noita Eurooppaan....
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Veteraani
Mokomakin jenkki-isottelija! 450 km, 5000 nousumetriä kolmessa päivässä, onhan siinä ollut ajamista. Mulle on kyllä näiden pyöräarvostelujen kanssa käynyt niin että huippuhyvänkään pyörän hyvään arvosteluun ei osaa suhtautua muuna kuin kulttuurille ja alalle ominaisena hypenä ja oleellisena osana median ja busineksen epäpyhääsymbioosia, Kyllähän ne siellä monesti kirjoittaa osaa, ja lauseen tai jopa kappaleen verran innostuu joskus itsekin pyörästä, kunnes taas joku tökkii...
Millaisia reittejä ei jostain syystä tulisi mieleenkään ajaa cyclocrossarilla, mutta ei hirviä jostain syystä ajaa maasturillakaan?
Veteraani
Totta, mutta silti Tamlandissa kiteytyy aika hyvin krossarin ja GG-orientoituneemman fillarin erot ja se on geometrialtaan hyvin lähellä sellaista pyörää, millainen omani olisi, jos pitäisi pärjätä yhdellä fillarilla. Lehden jutun mukaan Tamlandin geometria on Trans Iowa -perustaja Guitar Tedin käsialaa. Ja jos omaa rossariani pitäisi johonkin suuntaan muokata, muokkaisin sitä lähinnä VPCX- ja maastoajokelpisemmaksi: tekisin siihen loivemmat kulmat ja vähän nykyistä enemmän tilaa renkaille. Toisaalta suuresta rengastilasta + maantiekammista seuraa auttamatta pidempi chainstay, mistä on oikeastaan vain haittaa - paitsi silloin jos on takapakkari ja laukuissa paljon painoa. Tuollaisella loivakulmaisella ja reilulla haarukan ofsetillä varustetulla monitoimipyörällä voisi kokeilla sekä Tahko MTB:n että TDH:n ajamista samalla fillarilla. Mikä oliskin muuten hauska idea: Tahkolle sunnuntaiksi maantieajo Tahkon lähiseutujen hiekka- ja asfalttipintaisilla pikkuteillä ja kokonaistuloksena yhteisaika. Yksi pyörä
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Banned
Maastotahko on jo puoliksi hiekkatietä. Ajat vaan tarpeeksi monta kierrosta, niin varmasti matka riittää.Mikä oliskin muuten hauska idea: Tahkolle sunnuntaiksi maantieajo Tahkon lähiseutujen hiekka- ja asfalttipintaisilla pikkuteillä ja kokonaistuloksena yhteisaika. Yksi pyörä
Palstajyrä
Kun oli puhe mukavuudesta, niin itse olen täysin vakuuttunut Salsa Warbirdistä, jolla oon ajellut keväästä lähtien. Vieläkin joka kerta kun lähtee ajamaan niin ihmettelee miten pehmeästi tuo kulkee epätasaisuuksien yli, mutta samalla kuitenkin tuntuu hyvin polkemistehokkaalta. Mukavuus tulee varmaan horisontaalisesti litistetyistä chainstay-putkista, vähän loivemmasta ohjainkulmasta ja tietysti Enven loistavasta CX-haarukasta, joka oli mun mielestä loistava diili tonnin runkosetissä. Painoa pyörällä on 8.8kg, josta tietenkin sais jonkin verran pois paremmilla putkiosilla (itseasiassa tolppa on jo vaihtunut Thomsoniin). Kiekot tossa on 1550g ja kammet sekä keulakin hiilikuituisena aika kevyitä.. Mun mielestä iso ongelma monissa teräsrunkoisissa pyörissä on paino, koska ei hirveen mukavaa, jos tällanen pyörä painaa yhtä paljon kuin täysjousitettu maastopyörä. Warbirdiä ennen mulla oli Cannondale CX9 Ultegra, jossa Eastonin EC90X hiilikuituhaarukka. Se oli paljon epämukavampi, epätasaisuudet välitty paljon voimakkaammin kuskiin, rungossa oli hieman "kaikukoppa"-fiilistä ja haarukka vispas jarruttaessa kuin hullun mulkku. Niin ja sivuhuomiona vannejarrut oli ihan paskat verrattuna BB7:ihin. On siis tullut empiirisesti todettua, että alumiinipyörienkin välillä voi olla tosi isoja eroja.
Ainoa negatiivinen juttu tuossa Warbirdissä on Shimanon voimansiirto. Jotenkin etuvaihtaja tuntuu menneen maailman jutulta, mutta onneksi SRAM on kai tuomassa XX1-voimansiirtoa cyclocross-puolelle? Niin ja vähän enemmän röykkyisessä menossa ketju hakkaa. Kun on maastopyörässä tottunut jäykempään takavaihtajan jouseen ja kytkimeen, niin jää kaipaamaan niitä. Vähän käynyt mielessä, jos joskus laittais tohon narrow-wide eturattaan ja nappais etuvaihtajan pois. Tarvis vaan vähän laajemman skaalan takapakan sen kaveriksi...
mehukatti muokkasi tätä : 17.12.2013 at 16.20
Palstajyrä
Tuotapa tuli itselläkin tutkailtua taannoin, ihan mielenkiintoinen
Raleigh Taimland
Mistähän noita Raleighin pyöriä ylipäätänsä euroopassa saa..? On kyllä makean näköinen peli ja laittaa todella vaikeaksi mietinnät cx-pyörän ja gg-pyörän välillä.
*Ketjut ovat sotkemista varten*
Vakiovieras
Hitsihitsihitsi! Tämän samaisen kaunottaren perään taisin kuolata kuvaketjussa jo keväällä. Yltiöpositiiviset ajokokemuksesi eivät millään muotoa hillitse himojani.
Veteraani
Tjaaahh.. Makuasioita; mun mielestä iso ongelma monissa levyjarrullisissa GG-pyörissä on paino
Paskat vannejarru on paskat, mutta hyvät vannejarrut on ihan hyvät ja kapeilla renkailla pito loppuu renkaista nopeemmin kuin jarruista vannejarruillakin. Etuhaarukan täristämisestä canteilla pääsee eroon, kun laittaa hangerin haarukan kaulaputken sijaan etuhaarukan kruunuun tai vaihtaa jarrut V-jarruiksi. Vanteiden kuluminen on tosin vannejarrujen kanssa jonkinmoinen riesa. Ei niinkään GG-touhuissa kylläkään, mutta krossikisoissa vanteet kuluu aika vauhdilla.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Veteraani
En mä jaksaa montaa rundia samaa reittiä ajaa yhtenä päivänä. Mutta sunnuntaille sopisi hyvin joku GG-ajo, kun niitä hiekkateitä siellä tosiaan on
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Jäsen
Lyhyemmälle GG ajokkia?
Eli onko kukaan hankkinut tai suunnitellut hankkivansa otsikon mukaista ajokkia paremmalle puoliskolleen tai ihan itselleen, kuitenkin sellaiselle jolla pituutta olisi esim. 165cm. Kiinnostaisi kuulla sillä meillä tämä taitaa olla edessä. Kompliitti tai pelkkä runko, sillä ei ole väliä.
Kaikki huomiot mahdollisesti onnistuneesta geometriatoteutuksesta ovat kullan arvoisia, sillä omissa projekteissa ei ole koskaan tarvinnut tätä aspektia ottaa huomioon...
Kilon painoerolla ei ole paskankaan väliä siihen verrattuna että pyörä ei pysähdy kunnolla soratiellä alamäessä.
Veteraani
Surlyn Cross-Check on aika GG ja siitä löytyy niin pieniä kokoja, että pienin saattaa olla jopa liian pieni. Vannejarrut tosin, teräsrunko ja kaupanpäälle vielä teräshaarukkakin, mutta noiden estetiikka on sellainen, että saattaa hyvinkin upota parempiin puoliskoihin. Pienten 700c-kiekkoisten ongelma on toe overlap, joka saattaa häiritä ennen kuin sen kanssa tottuu elämään.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Veteraani
Jos viittaat levaritarpeeseen, niin mikäli pyörä ei pysähdy alamäessä soratiellä, on kyse melko varmasti renkaista, jotka ei pidä kunnolla - ei jarruista. Mä en ole koskaan omistanut fillaria, jossa olisi ollut niin huonot jarrut, että molempia renkaita ei olisi saanut lukkoon soralla, vaikka olisi ollut märkää ja vaikka aikoinaan ensimmäisessä maasturissani oli cantit. Eipä ollut vannejarrujen kanssa ongelmia edes tuolla. Ihan lopussa oleva mutaläjä on mun pyörä leikin loputtua. Vaihteet meni kyllä remontiin "kisan" jälkeen.
E: Enkä siis ole "vain periaatteen vuoksi" levareita vastaan yhtään. Krossari on mun ainoa pyörä, jossa ei ole levareita. Kuten totesin jo aikaisemmin: teräs, levarit ja vaihteet on sellainen kolmikko, missä yhdestä joutuu yleensä tinkimään, jos ei halua painavaa fillaria. GG-krossarissa minä tingin levareista, maasturissa vaihteista. Joku toinen tekee toisenlaisen ratkaisun ja molemmat ovat yhtä hyviä, jos ratkaisu tyydyttää fillarin käyttäjää.
EE: Fillarit on monille ainakin jossain määrin addiktoivia ja fillarimarkkinoijat käyttävät sitä häikäilemättä hyväkseen luomalla tarpeita, joita ilman pyöräileminen on täysin "mahdotonta", jotta ihmiset saadaan ostamaan uusia fillareita olemassa olevien tilalle. Kohta kun joka ikisessä kauppakassissakin on levarit joku keksii sellaisen vannejarru-/jarrupalakombinaation, jolla vanteet ei kulu eikä juuri sottaannukaan ja pian kaikki on sitä mieltä, että levarit on ihan paskat kun ne painaa paljon vannejarruja enemmän ja jarruttavan pinnan kehän halkaisija on naurettavan pieni, kun vannetta jarrupintana käyttäen se on jarrulevyn 160 millin sijaan 28 tuumaa. Mutta tosiasiassahan se ei tietenkään mene näin, koska nykymaailmassa eletään vielä aikaa, jolloin uudempi ratkaisu on aina vanhentunutta teknisesti monimutkaisempi ja todellisuudessa seuraava ja se kaikkein paras jarru on suoraan navan laakereista jarruttava sähkömagneettinen jarru, jossa ei ole kuluvia jarrupaloja eikä painoa lisääviä ja vääntyileviä ja märkänä vinkuvia, paloihin kihnuttavia jarrulevyja
stenu muokkasi tätä : 17.12.2013 at 21.42
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Sillä kilon painoerolla kun ei vaan ole mitään merkitystä verrattuna levarien tuomiin hyötyihin varsinkin jos on tarkoitus ajaa samalla pyörällä talvilenkkiä. Tämmönen luuviulukin kun lähtee lenkille syysvarustuksessa, heittää pari pulloa kyytiin + muut varusteet niin yhdistelmän kokonaismassa on lähellä 100 kiloa. Sillä ei ole mitään, siis ei yhtään mitään merkitystä painaako se yhdistelmä 98 vai 99kg.
Eikö tässä puhuttu gravel grindigistä eli siis sorateiden yms. ajelusta eikä mistään CX:stä jossa pyörän painoa vaikuttaa varmasti enemmän.
Muistelisin jonkun pienikokoisen naisen hankkineen Salsan Vayan tällä foorumilla. Se ei tosin taida olla riittävän katu-uskottava gravel grinderi geonsa ja ulkonäkönsä suhteen, mutta luulisi ajavan asiansa ja on myös yleiskäyttöinen. Kokemusta asiasta ei tosiaan minullakaan ole kun pitää katsella vähän eri runkokoon pyöriä omiin proggiksiin.
Jäsen
1 kg lisäpainoa levareihin kuulostaa aika paljolta, eihän esim. BB7 satulat + levyt paina kokonaisuudessaan kuin noin 600 g? Tietty runkoon tulee hieman enemmän metallia, mutta ei kai nyt yli puolen kilon edestä.
Moottoriturpa
Määkin tein niin Tricrossilla ennenkuin myin pois. Oliko/onko sulla myös comp, siinähän on hiilarihaarukat ja vieläpä Zertz-insertit
Oli kyllä mainio pyörä ja hiukan harmittaa kun tuli myytyä (jos sä ostaja luet tätä niin voisin ehkä ostaa takaisin - puoleen mun hinnasta toki
Sotalintu on kyllä mahtavan hieno. Titskunakin kun saisi, kallis toki.
Mutta tuo painoasia hämmentää... Warbird-runko painaa sen 1500-1700g ja (laadukas) teräsrunko 400-600g enemmän. Jos pulttaa nuo samat palikat niin sittehän meillä olis 9,5 kilon teräsgrainderi. Ei siitä tarvitse rakentaa täpärin painoista vaikka esim. Rove-tehtaassa niin tehtäisiinkin
Ei kai noita alle kympin täpäreitä tälläkään foorumilla montaakaan ole, WW:ssa toki.
Eikö tuo hoidu kun laittaa sopivan Shadow+ -takavaihtajan, narrow-widen ja mieluisan pakan?...maastopyörässä tottunut jäykempään takavaihtajan jouseen ja kytkimeen, niin jää kaipaamaan niitä. Vähän käynyt mielessä, jos joskus laittais tohon narrow-wide eturattaan ja nappais etuvaihtajan pois. Tarvis vaan vähän laajemman skaalan takapakan sen kaveriksi...
Vakiovieras
Ajatus "eloisasta ja ikuisesta" teräsgrinderista ei jätä rauhaan. Vaikka n. parin tonnin panostuksella saisi 8,7-9kg painavan kuitu- tai alukrossarin, houkuttelevat lähes 11kg painavat teräsvaihtoehdot jostain (kaiketi masokistisesta) syystä enemmän. Olisin luultavasti jo tilannut Genesiksen Croix de Fer 931:n, jos siinä olisi hiukan tilavammat haarukat (maksimirengasleveys lokareiden kanssa 32mm). Edellä hehkutettu Raleigh Tamland on monessa suhteessa pätevä vaihtoehto, varsinkin Tamland 2 Ultegran ja FSA:n osilla ja Datsunin punaisena! Voi hitto, miten hieno pyörä!
Noita ei siis tuoda Eurooppaan, mutta jenkkeihin vuoden vaihteessa muuttanut kaverini lupasi auttaa toimituksessa. Laitoin parille San Franciscolaiselle jälleenmyyjälle kyselyn pyörästä ja sain vastauksen Raleighin aluevastaavalta. Pyörä tulee myyntiin helmikuussa. Siihen asennetaan TRP Spyren temppuilevien jarrujen sijaan jotkin muut mekaaniset levarit. Vastausta reach ja stack -mittoihin tai eturattaiden piikkien lukumääriin en saanut, mutta kysyn niistä uudelleen. Valmistajan sivuilla ilmoitetaan, että kammet ovat 52T/36T, mutta joissakin arvosteluissa puhutaan kompaktikammista (50T/34T).
Pyörän hinta on 2400$, eli 1740€. Tuohon on lisättävä vielä rahti- ja tullimaksut sekä alv. Onko jollain tietoa noiden suuruudesta? Pitääkö tullille tehdä jokin ilmoitus pyörästä?
Millainen tuo kaksoisohennettu Reynoldsin putki on verrattuna vaikka 931-putkeen (paino, jäykkyys, ruostuminen)? Pitääkö kiveniskemiä tai muita kolhuja paikkamaalata tuollaisessa teräspyörässä, ja mistä sopivia maaleja saa?
Jäsen
En nyt tiedä onko rosterigenesiksessä haarukka erilainen kuin normiversiossa mutta itselleni mahtuu 35-milliset Marathon Winterit lokareiden kanssa ilman ongelmia. Nappulakumeista 33-millinen Maxxiksen Raze ainakin, muita en ole testannut.
My mom thinks I'm cool.
Veteraani
^^ Kokonaisen fillarin rahtaaminen Jenkeistä ei useimmiten kannata. USPS (sikäläinen posti) ei tietääkseni niin isoa pakettia kuskaa ja UPS/DHL-systeemeillä rahtikulut ovat helposti $400-500. Kokonaisissa pyörissä tulli on myös korkeampi (14%) kuin osissa (4%). Noiden päälle sitten vielä ALV, joka lasketaan myös rahtikuluille.
Teräsrunko saattaa mennä kiveniskemistä pintaruosteeseen, mutta ulkonäöllistä suurempaa haittaa siitä ei ole. Omiani olen joskus paikannut sopivan väriseksi sävytetyllä Miranolilla. Useimmiten en ole jaksanut. Itseäni ei haittaa, jos fillarista näkee, että sitä on käytetty. Mutta musta teräsrunko on aina kätevä, kun mustaa ei tartte sävyttää
^Kyllä mäkin uskoisin, että todellisuudessa rosteri-Genesikseenkin mahtuu ilmoitettua paksumpaa kumia ja useimmitenhan krossirenkaat on ilmoitettuja mittoja selvästi kapeampia.
stenu muokkasi tätä : 02.01.2014 at 08.04
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Vakiovieras
Kiitos jälleen hyvistä kommenteista! Arvostan oikeasti apua, jota tämä foorumi nöösille tarjoaa!
Parin kuukauden krossarigrainderiarvontalauluni sai tänään päätöksen, kun päädyin tilaamaan Belgiassa keskiviikkona esitellyn Trekin uuden Boonen. Bongasin uutisen pyörästä CXMagazinen sivuilta toissailtana ja tiesin, että tuossa se nyt on. Paikallinen jälleenmyyjä kertoi eilen, että Hollannin keskusvarastossa on 50kpl:tta 54cm:n runkoja. Tänään, kun kävin tekemässä tilauksen pyöriä oli enää 2kpl:tta jäljellä! Joku muukin oli bongannut uutisen pyörästä :-)
Vaikka olen koko grinderiprojektini ajan metsästänyt teräsrunkoista treenipyörää liian pienen alukrossarini tilalle, päädyin kuitenkin kuituun. Miksi ihmeessä?!? Yritän argumentoida:
- Ensinnäkin, Boonen geometria sopii omaan kroppaan. Ajoin marraskuussa Trekin alumiinista Crockettia, jossa on Boonen kanssa identtinen mitoitus. Crockett tuntui tuolloin hyvältä. Tänään koeponnistin Crocketin uudelleen (Boone ei ole vielä saapunut Keski-Suomeen) ja kyllä, edelleen tuntui hyvältä!
- Boonen sydän on 1000g painava, jäykkä kuiturunko, jossa on sisäiset vaijerien läpiviennit (http://www.bikeradar.com/road/news/a...compton-39416/)
- Boonessa on Cancellaran Domanestakin tuttu IsoSpeed-erotin vaaka- ja istuinputken risteyksessä, "joka kaksinkertaistaa pystysuuntaisen myötäilevyyden". Tuo "jousitus" tuntui toimivan ihan oikeasti, kun pumppasin tänään paikallisessa pyöräliikkeessä Domanen satulaa. Istuinputki antaa periksi alas ja taakse. Laadukas kuiturunko yhdessä tuon teknologian kanssa tuo toivottavasti etsimääni mukavuutta soralla rymistelyyn.
- Boonen rungossa on Carbon Armor suojaus, jota käytetään Trekin DH-pyörissäkin. Toivottavasti se suojaa pahimmilta kiveniskuilta.
- Boonen väritys on mielestäni cool :-)
Kiekot tuossa pyörässä ovat perustason Bontragerit, vaihteet vuosien käytössä tutuiksi tulleet ja hyväksi havaitut 105:set. Jarrut ovat Avidin mekaaniset BB5:set, joiden teho oli päivän koeajon perusteella erittäin hyvä. Eikä siinä vielä kaikki...Trekin insinöörit ovat ajatelleet tavallisia kuntoilijoita ja asentaneet haarukoihin ruuvinreijät lokareita varten! Seuraavanlaisella grinderilla pitäisi päästä ajamaan ensi viikolla. Onneksi kesää on vielä jäljellä!!
Vakiovieras
^
Onko tuossa Boonen etuhaarukassakin jotkin piilotetut lokarikiinnikkeet? Olen itsekin tässä pari päivää lukenut uutisia ja specsejä kyseisestä runkosetistä, mutta en ole vielä mistään saanut tuohon vastausta ja kaikkialla mainitaan vaan kiinnikeet levarimallissa takalokarille. En ole missään kuvassakaan huomannut etuhaarukassa olevan kiinnikkeitä lokarille.
Saahan tuohon tietty vaikka putkiklemmareilla sen lokarin eteenkin, mutta tuntuu hiukan oudolta että vain taakse olisi laitettu valmiit paikat.
Vakiovieras
Varmuudella en osaa vielä sanoa, kun en ole pyörää livenä nähnyt. Ajattelin, että viritän putkiklemmarilla, jos ei muuten saa, tai sitten asennan Raceblade XL:t, tai tyydyn vaan ajamaan ilman epäesteettisiä ja rämiseviä mukavuuslisäkkeitä :-) Crockettin etuhaarukasta löysin ruuvin reijän vain oikeasta jalasta, joten levyjarrun puolelle kiinitys täytyy tehdä kaiketi jarrukengän ruuviin tms. Takahaarukassa reijät oli tehty seat- ja chainstayn risteykseen, seatstayn poikittaissiltaan ja lisäksi istuinputken alaosaan. Boonen levariversiossa reijät löytyvät ainakin seatstayn sisäpuolelta seuraavasti:
Vakiovieras
Tässä on Gravel Grindingiä. Kona Honky Tonk vm. 2014. 1. lenkki takana, aivan mahtava fiilis kyllä teräs on vaan se juttu =)
Brad muokkasi tätä : 06.01.2014 at 12.43
Moottoriturpa
Topicin teemaan sopisi BMC GF02: maantiepyörä johon menee 35mm kumit. Ainakin hienon näköinen
Viestin säännöt
Lainaa viestiä vastauksessa
Kirjanmerkit