Kävin kiertään Suolijärven noin 13 km aikaa 1h 30 min ja kävelijä meinas mennä ylämäessä ohi vaikka kierrosluku mittari oli punarajalla
Kävin kiertään Suolijärven noin 13 km aikaa 1h 30 min ja kävelijä meinas mennä ylämäessä ohi vaikka kierrosluku mittari oli punarajalla
Kovalle alustalle ja pehmeälle lumelle, pitäisi luistelu hiihdossa olla aivan erilaiset sukset. Jos suksi on hyvä pehmeällä lumella, niin kuin sanoit. Se on kovalle alustalle aivan liian löysä ja silloin se pyrkii vain pyörimään jalan alla ja sillä on todella vaikea liukua. Tällöin hiihtäjä joutuu jännittämään jalkojaan liuttakseen suksea ja jalat kipeytyvät ja syke nousee aivan suotta. Jos haluaisi hiihtää luistelu hiihtoa yksillä suksilla kaikilla keleiilä, niin se ei tahdo onnistua. Suksia pitäisi olla useammat. Mutta sinä olet onnellisesssa asemassa, sinä tiedät millä kelillä suksesi toimivat. Mukavia hiihto nautintoja näille keleille.
f
Ja tämähän on taivahan tosi! Itse en kolme vuotta sitten ensimmäiset sukseni ostettuani uskonut että hiihtäminen PK-sykkeillä olisi edes mahdollista. Nykyään saa jo pitää vauhtia jos haluaa VK-treeniä hiihtää. Eilen Paloheinän peltoladulla hiihtelin ihmisten perässä ja ihmettelin että miksi porukka ei vaivaudu opettelemaan wassua tai mogrenia. Varmaan 90% kuokkii pitkin pannukakkupeltolatua, missä kuokan käyttö ei ole missään kohtaa edes perusteltua (no ehkä parissa kinkamassa huonolla luistolla). Kuokalla joutuu tekemään kaksin tai kolmin kerroin potkuja pitkään ja rentoon wassuun verrattuna ja hiihtämisen nautinto kasvaa potenssissa kun vähän käyttää aikaa tekniikan hiomiseen eikä vaan "hiihtele".
Hyvä treenivinkki täällä palstalla viime talvena oli (olisiko ollut Pulkkisen Hannun?) että vapaan hiihtäjien kannattaa pysyä pois pertsauralta alamäissä. Itse olen ohjetta noudattanut ja on tasapaino ja laskutekniikka kehittynyt valtavasti. Samoin kovaa hiihtäessä tekniikka pysyy aiempaa paremmin kasassa. Pienestä se on välillä kiinni.
Tällä viikolla olisi tarkoitus alkaa sitten pertsan treenaaminen, joten voi olla että kohta pääsee taas ihmettelemään miten hiihtäminen voi olla niin raskastaTarkoituksena olisi startata Jämillä helmikuussa ja selvitä hengissä maaliin. Saa nähdä mitä tässä reilussa kuukaudessa ehtii oppimaan, mutta ainahan ne lankut jalassa voi vaikka kävellä jos vaan ei ole liian tiukkaa aikarajaa.
ÄäriTeam
Tais olla huono keli?
Sääli että tuli nämä vesisateet, perjantaina oli vielä loistava keli. Intouduin ottamaan oikein aikaakin. Pertsalla 10 km, aikaa 50 min eikä kierroslukumittari ehtinyt punarajalle, kuin pisimmissä ja jyrkimmissä ylämäissä. Jos osaisi tekniikan paremmin, niin tuostakin ajasta lähtisi aika paljon pois.
Pitäisi varmaan saada painoa pois ja kuntoa ylös, niin jaksaisi luistellakin. Luisteluhiihdossa nopeudet on suuremmat ja punaraja paukkuu kierroslukumittarissa turhankin herkästi, jos meinää pitää jyrkemmissä ylämäissä liukua yllä. Perinteisellä nopeuden säätö on helpompaa.
Eikä tuo ole pelkästään tekniikasta kiinni. Omasta mielestä mulla on molemmissä yhtä paljon tekniikka hukassa.
Tasaisella vetelee toki luistellenkin pitkiä matkoja matalalla sykkeellä, mutta aika harvoin tulee tasaisella mentyä pidempää siivua. Yleensä valkkaan ladut sen mukaan, että nuosumetrejä on. Toinen mikä luistelulla nostaa helposti sykkeitä on suuremmat nopeudet. Mulla tulee pertsalla hyvällä kelillä paljon nopeammin tekniikan nopeusrajat vastaan. Luistellen menee liukkaalla kelillä tekniikan puolesta helposti yli 20 km/h (tasaisella) mutta pertsalla ei onnistu mitenkään sujuvasti. Perinteisellä kädet määrää tasatahdin maksiminopeuden, mutta luistelulla ei tekniikan puolesta tule vastaan lainkaan ylärajaa nopeudessa.
Enpä viitsinyt alkaa säätämään, joten puolison suksien sisäänajo aloitettiin hiihtämällä meikeläisen toimesta.
Lupasin hiihtää noilla n 50 km ennen luovutusta loppukäyttäjälle.
Mutta tuo olikin eka kerta kun kokeilin tuollaisia Optigrippejä, ja se olikin ihan mielenkiintoinen kokemus. Eihän se luisto mikään maksimaalinen ollut tietenkään, mutta jotenkin se tahmeus oli sellainen "looginen", eikä tökkivä kuin pieleen mennyt pitovoitelu. Ihan kuin ajaisi maastopyörällä asfaltilla, kyllähän se silläkin sujuu kun siihen oikein asennoituu.
Minun mielestä tuollaiset pitopohjat voisivat olla oikein hyvät esim kameran kanssa hiihtelyyn. Kokoajan on "turvallisen tahmainen" olo eikä tarvitse pelätä kaatumista kun keskittyy siihen kameran kanssa räpläämiseen. Tai retki/vaellus tyyppiseen hiihtelyyn nuo voisivat sopia hyvin... Kaiken kaikkiaan positiivinen kokemus, odotin paljon pahempaa.
XT-vaihtajia vuodesta -95, ja välillä vähän foorumitauolla.
Oikeassa olet... pitäisikö meidän puhua siitä kuinka paljon live-sykkeet ovat sykemaksimista? Näin muodoin jos sinun max-syke on selvästi päälle 2sadan mainittu 144 kesy olisi jees pk-syketreeniin mutta Hansille jonka max on selvästi alle 2sadan olisi 144 kesy liian kovaa. Hyvin erilaiset ovat ihmisten maksimisykkeet, jollakin huippuhiitäjällä (esmes Björkka) voivat maksimit löytyä jo 180 kohdalta, jollekin em. saattaa olla vk2:sta. Tietystikään maksimeilla ei saada täsmällisiä kynnysarvoja mutta jotakin numeroa kuitenkin minkä tasoista pk-treenin pitäisi olla.
Toivottavasti kuitenkin ollaan siitä samaa mieltä että pk-treenin päälle pitää kondis rakentaa? Siitä taas voidaan olla hyvinkin eri mieltä kuinka paljon ja miten treenikartalle ajoitettuna pk:t pitäisi tehdä. Tästä pikkaisen enemmän. Hansin mielestä hyvä pk-treenin paikka on silloin kun ajokelit ovat huonot eli nyt kun pääsee hiihtämään, todettava on että varsinainen laji pk pitäisi jo olla tehtynä (kisakauden ja levon jälkeen ennen hiihtokautta). Pyöräilijän hiihtosykkeet nousevat mainitut n.10 pinnaa ja tämä istuu treenikarttaan ihan hyvin, kovemmillakin sykkeillä käydään murtomaahiihdossa ja se on ihan jees. Ei korkeita sykkeitä pidä kiertää mutta ei niitä tarvitse varsinaisesti hakeakaan... ellei nyt sitten käy esmes ajamassa vaikka wattipyöräkisaa Pyöräliike Lundbergilla 19.1.2013... no mudda, karkea ajatukseni pyöräilijän kokonaistreenistä on se että lajikohtaiset treenit sekä matalilla sykkeillä (syksyllä) että korkeammilla sykkeillä (keväällä) tehdään laji omaisesti pyörällä. Hiihdon rooli on kaksijakoinen, ei niinkään sykkeiden vaan treenipituukisen suhteen; sykkeet (kesy) aika matalalla ja pituudet (h) mahdollisimman suurina. Hiihdossa on tarkoitus pitää pumppu iskussa mutta ennen kaikkea kertä voimaa sinne missä sitä pyöräilijällä on huonosti mutta tarvetta isosti eli keskikroppaan.
Hannes polkee - kunnes halkee.
Tai laitetaan niin, että pohjien päälle pitää kondis rakentaa.
tosin...kilpailukauden pituus vaikuttaa talven harjoitteluun. Jollain kilpailukausi loppuu elo-syyskuussa ja jollain toisella Marraskuussa.
Tänä talvena allekirjoittanut pääsee kokeilemaan mitä käy oikein vähillä määrillä ja treenikerroilla. Työviikot ovat olleet koko syksyn 50-60 tuntisia ja lapsia on yksi enemmän kuin viime talvena.
6.7 WTF/kg
Kyllä nyt ois aikaa ja sää suosis jos haluu hiihtää mutta kaikenlaista tekosyytä ja muuta tekemistä keksii ettei tarvis lähtee hiihtään mutta kohta on pakko....
Alan olla epätoivoinen. Tekisi mieli ostaa pertsasukset, mutten oikein tiedä mitkä! Voitelu epäilyttää kaikkein eniten, luistelusuksiin ei tarvitse kuin maksimaalinen määrä luistoa ja se riittää. Siksi nämä pitopohjasukset ovatkin olleet nyt kovasti harkinnassa. Mutta mitkä niistäkään.. Toisaalla lukee, että zerot ei oo hyvät kuin siinä nollakelillä, niillä ei tee mitään kovemmilla pakkasilla. Toisaalta taas joku puhuu, että nanoilla ei liikkunut mihinkään, mutta zerot oli hyvät siinä -10 asteessa. Liikkeessä sanoivat, että nanot on sinänsä hyvät kun ei tarvitse voidella, zeroihin täytyy vaan sitä luistoa laittaa. Tänään taas samassa kaupassa myyjä sanoi, että pitopohjilla ei tee mitään edes siinä -10 asteessa tai kovemmassa pakkasessa, ja jos vaan yhtään on viitseliäisyyttä, niin osta voideltavat sukset.
Luistelusukset nyt varmaan on suuremmalla käytöllä, mutta pertsat olisi kivat niin voisi jonnekin metsäladuillekin lähteä hiihtelemään. Tuntuu vaan kohta ihan epätoivoiselta, että osaan mitään suksia ostaa lainkaan. Täytyisi melkein olla vähintään kahdet pitopohjasukset, ja niiden lisäksi vielä yhdet ihan tavalliset, jos sittenkään ei keliolosuhteet vastaa suksia juuri sinä päivänä kun haluaa hiihtää..
Onko tähän olemassa ratkaisua vai jätänkö pertsaamiset vaan suosiolla muille?
Mulla rasvattavat Fisherin perinteiset mutta liimasin sen teipin pohjaan kun ei vaan jaksa... luisto ehkä pikkasen huononi
Perinteiset sattu oleen hyvää paria ja ne luistaa hyvin ilman rasvaa eteenpäin
No siis yksi vaihtoehto on se mitä aika monet tututkin harrastaa. Pakkasella pertsaa, varsinkin kunnon pakkasella. Ei tarvi kuin yhden pitovoiteen, esmes roden multigrade. Kaikki muut kelit luistelua kerta se on hanskassa. Ja pertsan suksikin toimii aina eikä töki. Ja on mahdollista innostuksen myötä laajentaa kelialuetta esim tutustumalla lähes nollan purkkiin tai (hui) liisteriin.
Pitopohjan hankkimalla voit unohtaa sen että suksi luistaa hyvin pakkasella. Mikään noista ei pelitä yhtä hyvin kuin voideltava, nanot/optit kehnoiten. Zerot on kokeilemistani selkeästi parhaimmat, mutta allergiset uudelle (irtonaiselle) pakkaslumelle jos noiden kelialuetta haluaa laajentaa. Kovalla ladulla saa kyllä pelittämään pakkasellakin, hieman ottaen pataan luistossa.
Pakkaskelin (-2C ja alle) voitelu on helppoa, kuten jo tuossa kirjoitettiin. Tavallisten voideltavien kanssa pärjää aika vähällä, kun riittää yksi luistovoide ja yksi pitovoide. Ostaa sitten plussa ja nollakeleille omat sukset, jos kaipaa (ja ei jaksa voidella erikseen niitä voideltavia).
No en kyllä sanoisi, että yhdellä pitovoiteella pärjää. Kaksi pitää olla, joita vaihtelemalla voi säätää pidon -0 - 25 välille. Luistovoiteita ei välttämättä tarvita ollenkaan, mutta yhdellä pärjää.
Samoilla suksilla ei todella kannata hiihtää myös pluskeleillä vaikka sekin on mahdollista, jos viitsii käyttää liistereitä. Kun liisterikelistä pakastaa niin eikun purkkia päälle niin taas mennään. Luisto ei kuitenkaan ole parasta laatua ja jos lenkit ovat lyhyitä niin alla ollut liisteri ei kulu tarpeeksi pois ja pakkaskelille on sitten taas vaikeampi onnistua saamaan luistoa.
Yksillä voideltavillakin siis pärjää, mutta nämä pitopohjat voivat olla hyvä ratkaisu toisina suksina. Atomicin pitopohjiin voi vaihtaa sekä pluskelin, että miinuskelin karvat ja kuulemma ne pelaavat hyvin. Itsellä ei ole niistä kokemuksia. Nanogripeillä on tuskaista hiihtää pakkasella ja uudella lumella.
KAIKISTA tärkein on valita oikean jäykkyiset sukset. Aloitteleva pertsaaja tarvitsee vakaan suksen, jossa on matalahko pitoalue. Kilpasuksia kannattaa siis karttaa.
Jos et aja et voi ottaa!
Nuo Zerot, R-Gripit ym. on kieltämättä toimivia suksia. Toissapäivänä satoi jalkarättejä taivaalta kun hiihtelin Rossarin r-gripillä. On aika nautittavaa kun suksessa on hokkipito ja se kuitenkin luistaa hyvin.
Pakkaskelillä olen laittanut esim. multigradea pohjaan ja suksi on toiminut kohtuulisen hyvin, mutta ei kuitenkaan niin hyvin kuin oikea purkkisuksi.
Pitopohjan valinta on jopa vielä tarkempaa kuin purkkisuksen. Pitoalueen täytyy mennä tasaisesti kiinni latuun kun paino on yhdellä suksella, joten suosittelen suksen ostoa asiantuntijalta..
"Lapasesta lähti..."
Kommentoin sen verran, että nanopohjasukset ovat hyvin toimivia nollakelissä. Esim. eilen oli +1 astetta ja edellisenä päivänä oli satanut vettä. Minulla on Karhun Spectra nanopohjasukset ja eilen niillä oli varsin hyvä hiihtää. Yksi etu on se, että niissä on hyvä pito eikä tarvitse pitovoiteiden kanssa tuhrata. Jos pakkasta on yli viisi astetta, ei ko. suksilla kannata hiihtää, koska luisto huononee.
Toinen havaintoni on se, että nyt kun ollut suojaa ja lumi on kovettunut, niin luistelusuksilla on paljon helpompi hiihtää.
Mulla on sama tilanne kuin sulle: luistelua tulee enemmän, mutta välillä pertsaakin tekis mieli hiihdellä. Erityisesti odottelen aurinkoisia kelejä keväthangilla, jolloin pääsisi nautiskelemaan pitkistä lenkeistä pertsalla. Päädyin zero-suksiin, sillä jos ne vaikka sattuisivatkin toimimaan pakkaskeleillä riittävästi minun makuuni, niin huippua. Jos taas noilla ei pakkaskeleillä saa hymyä huulille, niin valkkaan sitten luistelusukset silloin. Lisäksi myyjä vakuutteli, että ilman ongelmia noihin zeroihin voi laittaa purkkipidot päälle, kunhan vain jaksaa voiteenpoistoaineella puhdistaa kunnolla myöhemmin.
Kokemuksia en osaa vielä sanoa, koska pari on vielä pohjustuksessa.
Itse vedin liisterit pohjaan kun alko nämä lauhat säät etelässä. Jatkan niillä pariin pakkasasteeseen minkä jälkeen (so. jos pakkanen kiristyy) siirryyn luisteluun. Viime vuonna keväällä pärjäs samoilla liistereillä lähes koko maaliskuun. Johtuen omien perinteisten suksieni pienestä ylijäykkyydestä, en ole saanut niitä pitämään täysin tyydyttävästi kun käytän purkkivoiteita. Liisterillä nämä hieman liian jäykät sukset toimivat kuin unelmat.
Kane muokkasi tätä : 03.01.2013 at 12.32 Syy: typo
Asialinjalla. Vain siksi vielä Nöösi.
Vahvoja ja kuvainnollisia termejä osattiin ainakin käyttää: "Surma-keli", "jäädytys-takattaja", "kiusa-Keli"![]()
Asialinjalla. Vain siksi vielä Nöösi.
Kaksi kautta hiihdetyt Madshusin HP carbon tip luistelusuksista runko revennyt siteen kohdalta. Ostettu Häijää sportista toissa kaudelle. Onko kukaan saanut takuuseen vastaavalla vialla? Mikähän suksi kannattaisi ostaa tilalle? Fisukka vai joku muu? Muistaakseni olen jostain lueskellut vastaavista rungon repeämisistä. Harmittaa jos ei kestä kahta vuotta pidempään 500 euron sukset. Tarve olisi yleiskelin ja kovalle pohjalle tarkoitetulle sukselle. Painoa on 97 kg, joten aika jäykät saa olla sukset.
Mulla repesi viisi vuotta vanhasta Madshusista NIS-levy ja meni takuuseen eli luulisi tuossakin tapauksessa menevän jos on selvästi rakenteellinen vika. Häijäästä sain kuukausi sitten uudet Fisukat vuoden vanhojen käyrien tilalle eli asiallisesti hoitavat takuuasiat. Kannattaa mennä näyttämään suksia paikanpäälle.
En osaa oikein ottaa kantaa mikä suksi kannattaa ottaa tilalle, mutta takuusta saadut kovan pohjan Fisut on parhaat sukset joilla olen hiihtänyt. Kokemusta on 3 Matukka parista ja 2 Fisusta. Mutulla sanoisin että kannattaa ostaa selkeästi jäykkä kovanpohjan suksi erikseen ja toiseksi pariksi pehmeän/yleiskelin suksi. Viisaammat voivat tätä vielä kommentoida.
ÄäriTeam
- pyörä kulkee, kun sitä polkee -
Noita madshusin luikkareita on pistetty paskaksi voitelemalla. Lämmöt siirtyy runkoon vähän turhankin tehokkaasti. Jos ei uutta tipu niin vaihda ainakin merkkiä, kun sukset ei ole ainut tuoteryhmä missä on ollut ongelmia. Öljysheikeillä on vissiin millä mällätä.
Mun Fisut on RCS skating plus 192 stiff ja ne on tosiaan toiminut 70 kiloisen alla kuin unelma viime päivien jäisillä/kovilla pohjilla. Tiä sitten löytyykö tarpeeksi jäykkää paria satakiloiselle. Eilen Paloheinässä oli muutama sentti kosteeta irtolunta ja pehmeä pohja niin alkoi jo stiff-suksen painealueet tökkimään eli aika kapea näyttäisi olevan käyttöalue sellaisella suksella, joka oikeasti toimii kovalla/jäisellä pohjalla. Häijään myyjän mukaan plus ja cold mallin toimivuudella eri keleillä ei olisi juurikaan eroa, kyse taitaa olla vaan valmistajan halusta myydä enemmän suksia. No onhan niissä erilainen kuvio pohjassa.
Mitä Madshusien voiteluun tulee niin itse olen Matukoita voidellut usean vuoden ajan 1-2 kertaa viikossa eikä ole ollut ongelmia pohjien kupruilun tms. takia. NIS-levyn korkkaaminenkin johtui ilmeisesti vain liiman väsymisestä. Toki suksen kuin suksen voi pilata liialla lämmöllä, mutta kyllä Matukan voitelukin suksia tuhoamatta onnistuu![]()
ÄäriTeam
Kirjanmerkit