Muutamat työmatkatemmot olen hävinnyt tylysti tässä viime viikkoina kun nössönä olen hidastanut punaisiin valoihin ja takaa on paahdettu täysiä ohi.
Muutamat työmatkatemmot olen hävinnyt tylysti tässä viime viikkoina kun nössönä olen hidastanut punaisiin valoihin ja takaa on paahdettu täysiä ohi.
Vajavaisen kokemukseni perusteella uskallan väittää, että eniten pisteitä saa kun ohittaa droppitankoisella pyörällä ajavan naisen hybridillä.
Entä saako tässä lajissa jakaa tyylipisteitä? Haluaisin ehdottomasti antaa pari sellaista sille hybridikuskille, jonka hieman varttuneemmassa ja muutoin vaatimattomamman näköisessä menopelissä kimmelsivät hiilikuituiset haarukka ja satulatolppa. Kyllä kelpasi moisella ratsulla napsia voittoja liikennevalolähdöissä!![]()
Kävin tänään neljän jälkeen vakoilemassa tuota työmatkatempokulttuuria Helsingin keskuspuistossa hiekkateillä välillä Paloheinä-Laakso. Pitäähän sitä jotain järkevää tekemistä itselleen kehittää näin lomalla. Mutta siis voi veljet sitä hybridien määrää. Tuulipuvunhousut vaan suhisi, kun niitä sinkoili joka suuntaan.
"Palstapyöräily on yksi vaativimpia pyöräilyn alalajeja, ellei peräti se kaikkein vaativin." © kanttiinin tollo
Valitettavasti (tai ehkä enemminkin onneksi) tuo kohta kunnolla avautuva Baana ei taida sijaita useimpien helsinkiläisten työmatkatempoajien vakioreitillä.
Speksien sattuessa kohdalle ajetaan speksien mukaisesti. Sateen sattuessa kastutaan.
Omalla työmatkalla harvoin tulee minkäänlaista kisaa kenenkään kanssa, mutta kerran oli naurussa pitelemistä kun autotien toisella puolella joku ajeli aika hyvää kyytiä pienenpienellä taittopyörällä. Ajelin itse kuitenkin hieman kovempaa ja taittopyöräilijä luonnollisesti jäi hiljalleen taakse. Eteen tuli risteys ja vaihdoin kaistaa, tässä vaiheessa taittopyöräilijän jo kokonaan unohtaneena ja jatkoin ajatuksissani matkaa. Vähän ajan kuluttua alkoi takaa kuulua sellainen ihme räpellyksen, kilinän ja erinäisten mekaanisten äänien sinfonia ja taittopyöräilijä ajaa ohitseni hirmuista kyytiä. Jatkoin matkaa omaan tahtiin lievästi hymyillen ja kohtahan sankari alkoi tulla perä edellä vastaan. Ohi en viitsinyt ajaa, vaan peesailin kunnes kääntyi tieltä pois (jonnekin puuskuttamaan varmaankin... Tuo olikin sitten harmikseni ainutkertainen tilaisuus ja normaalisti kaikki tulevat reippaasti perä edellä vastaan. Sääli sinänsä, sillä työmatkani on sen verran lyhyt (5 kilsaa), että sen jaksaisi painaa ihan hyvääkin kyytiä jos vastusta edes joskus olisi. Seinäjoella siis asustelen ja pyöränä Cube LTD hiilikuituhaarukalla ja slickseillä varustettuna....
Jos siis jollain on joskus törnävän suunnalta kiire keskustaan päin, niin saa painaa ohi!
Sille hypriidikuskille tiedoksi, että vauhdinlisäykseni johtui Lahdenperänkadun liikennevaloista, ei sinusta ja sitä edeltävä takaisinkuittaus hidastelustasi risteyksessä.![]()
Insinööri oli kaivanu eilen maantiekonkelinsa talviteloilta, tietä ylittäessäni ja kääntyessäni jatkamaan klv:tä pitkin hujahti hän ohi n. 40kmh (alamäkeen myötätuulessa), lähtiessäni seuraamaan kauhistelin hänen ihmisten seassa puikkelehtimista ja kun oli enemmän baanaa ja aloin saavuttaa herraa, kääntyi hän poiskyllä harmitti. Oli kyllä huikeaa menoa katsella kun alaotteella ihmisten seassa paino menemään mutta kai se on taito seki.
Kyllä se söi miestä kun tädit veti mummiksella ohi. Onneksi tässä alkaa jo olee vähän paremmassa kunnossa.
Eilen töistä kotiin palaillessa oli erittäin hyvä kisa! Lähdin valoista liikkeelle rauhallisesti ja noin 300 metrin päässä olevan kelviristeyksen/alikulun kohdalla katsoin tuleeko risteävältä väylältä ketään. Tässä kohti huomasin silmäkulmastani, että takarenkaassa on kiinni SALAPEESAAJA! Nopeat taktiikan hionnat suorittaen jatkoin samaa rauhallista matkavauhtiani ja päätin tarkistaa tilanteen uudelleen seuraavassa risteyksessä muutamien satojen metrien päässä. Noh, siellä sitä hiivittiin edelleen takarenkaassa kiinni.
Mulla oli alla sinkula, jossa välitys on noin 2,7 (48/18), joten sillä ei tasaisella suoralla ilman vastatuulta pääse hyvään irtiottonopeuteen. Onnekseni edessä oli alkava pitkä ja loiva ylämäki. Mäki alkoi ja löin kaiken löylyn koneeseen, mitä irtosi. Noin 600 metrin jälkeen (josta loivaa ylämäkeä n. 200 metriä) pysähdyin valoihin ja katsoin taakse. Sieltä jonkin ajan päästä lipui paikalle maantiepyöräilijä hölmistyneen näköisenä. Voittajafiilistä parhaimmillaan, kun sinkulalla jättää mt-konkelistin. Toki saatoin olla ainoa, joka tuossa ymmärsi kilpailla. Ja tietysti suorituksen viimeistelynä hengitin valoissa nenästä, vaikka teki mieli puuskuttaa niin helvetisti.![]()
Mud, sweat and beers.
Miten oikaisut otetaan huomioon työmatkatemmossa? Jos tulee ohitetuksi toisen tekemän oikaisun vuoksi, häviääkö silti?
(Taidan arvata vastauksen, mutta...)
Vaikka en tempoilusta perusta niin diggailen silti AK-87:n toimintaa.
Tampere - Pirkkala väliä hinkkaa joku työmatkatempoilun ammattimies. Kaverilla on retkipyörä "aika-ajotangolla" ja tarakkasivulaukulla. Kesät talvet hinkkaa kevyenliikenteenväylää tempoasennossa, niin lyhyttä risteyksenväliä ei olekaan etteikö kaveri ota tempoasentoa. Kokonaisuuden kruunaa lepattava vaatetus ja armoton 80-luvun siilitukka ja kalapuikkoviikset. Ihailen kaverin menoa aina kun vaan hänet bongaan omalla duunimatkalla
Edit. Ylläripylläri kaverista onkin ollut täällä jo puhetta. Hieno mies tosiaan.
jvp muokkasi tätä : 15.06.2012 at 13.17
Voi hitsiläinen kun loma alkoi. Aloin tässä miettimään miten raktaisen erään visaisen mäkikiritempoilijaan liittyvän ongelman.
Kyseinen herra peesaa yleensä pari-kolme kilometriä minun kotimatkallani. Huomaan hänet usein samassa risteyksessä, kun katsen olan yli tuleeko autoja. Ajan työmatkat yleensä niin rauhallisesti ettei kilpailuviettini pääse heräämään.
Tähän asti homma kuulostaa aika tylsältä. Miehen komea ohitus, joka tapahtuu aina samassa mäessä, on se johon ajattelin tarttua. Hybridi suorastaan natisee alla kun iso mies antaa kaikkensa ja mäen jälkeen voi nähdä että kaikki tuli laitettua peliin. Pari sataa metriä mäen jälkeen hän kääntyy pois reitiltäni.
Pitäisiköhän minun:
1. Polkea tuo mäki satulasta ilman että vauhti hidastuu ollenkaan (oletan ettei hänellä riitä puhti silloin)?
2. Nostaa vauhtia pikkuhiljaa ennen tuota mäkeä, niin ettei herra enää jaksa ohi?
3. Nousta putkelle juuri kun herra tulee vierelle ja viilettää horisonttiin?
4. Antaa hänen ohittaa minut ja jäädä "jekkupeesiin" muutaman metrin päähän? Jekku piilee siinä että seuraisin häntä jonkin matkaa pakottaen hänet kirimään...
Voi hitsi kun lomalla ei ole työmatkoja ajettavana!![]()
5. Päästät ukkelin ensin ohi ja sitten mäen puoliväliin mennessä kehität sellaiset vauhdit että rullailet vapaarattaalla ohitse. Ylämäkeen. Voit viimeistellä nöyryytyksen laittamalla kännykän soittoääneksi Frankie Goes To Hollywoodin Relaxin ja pyytämällä kaveria soittamaan täsmälleen ohitushetkellä. "No moro! Mitäs tässä, pientä palauttavaa polkemassa... Ai mutta pitääkin lopettaa, sykkeet laski liian alas!"
Eiköt tuossa pidä vain ajatella niin että tuossa risteyksessä missä lähdette eri reitille on kirimaali ja tärkeintä ei ole voitto vaan murskavoitto. Ja kauden päätteeksi lasketaan pisteet ja katsotaan kuka on mestari.
Täällä landella minä joudun ajamaan tempoa itseäni vastaan kun työmatkallani ei pyörällä ole liikkeellä ristin sieluakaan. Joka risteykseen ja mainittavammalle maamerkille on väliajat tiedossa jota kovempaa on ajettava jotta kauden kärkiaika paranisi. Ois se kiva joskus ajaa jotain muutakin vastaan.
efut muokkasi tätä : 15.06.2012 at 19.07
Jussi Heikkilä
MC Kramppi - Meillä ei venytellä
Temporaportti:
Oma sääntöni , ns sääntö 2 mulle,on että vaihdetta ei saa vaihtaa tempon aikana, siis mennään sillä vaihteella,mikä oli temmon alkaessa.
Tänään töistä kotiin oli upeaa, 50-100m välein mun eteen kääntyi oikealta ja vasemmalta toinen toistaan ihanampia trikoopyllyisiä ladyjä. Näin se siis alkoi, ja tuntui, että päivä on minun. Mutta sitten tulin valoihin jossa seisoi punapää sinkulamimmi läskipohjakengissään, ilman klosseja tai varvaskoukkuja. Kaiken kruunasi ihanat mustavalkoiset sydänkuviosukkahousut. Kun valo vaihtui vihreäksi hän lähti kuin tykin suusta, ja oli 50m päässä ennenkuin sain klossin kiinni.
Yritin sitten parhaani mukaan (huom oli kevyt vaihde päällä) saavuttaa häntä, mutta tasaisella 30km/h se ei onnistunut. Viimein pikku ylämäessä pääsin peesiin ja hetken kerättyäni voimia pääsin 110 kadenssilla seuraavassa alamäessä ohi. Totesin peiteterinana hänelle että "odotin vain turvallista ohituspaikkaa". No hän liukui seuraaviin valoihin 2 sekuntia jälkeeni ja ei edes ollut hengästynyt. Kaivoi korvalappustereoiden kuulokkeet päästään ja kysyi edelleen täysin vapaasti hengittäen: "Sanoitko sä mulle äsken jotain".
Tästä kovempi kokemus on vain ns kastroiva ohitus, jonka kohteeksi jouduin aikoinaan Huopalahdessa. Päästelin sillon klv-llä omasta mielestäni reippaasti muistaakseni mt sinkulalla aika kapoisilla renkailla, kun takaa alkoi kuulua 160-180mm roottoreiden huminaa, ja joku sporttinen naishenkilö pyyhkäisi heittämällä ohi jollain täysjoustolla ja varmaan 2.25 tuuman kookasnappulaisilla renkailla. Verkkokalvolle paloi jälki, ja mietinkin, että kyseessä taisi olla eräs triathlonisti GJ...
Huonoilla teillä tarvitaan paksut kumit.
Oli pyörä sitten kuitua, titaania tai terästä,
niin kuntoni on perästä.
Last man out of the water.
Tänään kävin taas trollaamassa työmatkatempoilijoita välillä Laakso-Haltiala osana pidempää reilu 60km hiekkatielenkkiä maasturilla. Parisenkymmentä päänahkaa ehdin poimia Ghost Racing Team -pyöräilypaitani takataskuihin. Kukaan ei tullut ohi eli voitin. Pikkasen liian aikasin kyllä olin liikkeellä, kun ei ollut vielä pahin ruuhka-aika.
"Palstapyöräily on yksi vaativimpia pyöräilyn alalajeja, ellei peräti se kaikkein vaativin." © kanttiinin tollo
Eilen iltapäivällä pääsin Helsingin Niemenmäessä turuntielle päin kääntyvässä risteyksessä osalliseksi työmatkatempo-komiikasta:
Edellä ajoi nopean näköinen kaveri värikkäässä ajopaidassa hardtail-maasturilla ja kontrastina heti perässä peesasi tummiin kaupunkivaatteisiin pukeutunut parrakas pitkänhuiskea kaveri pystyllä ajoasennolla varustetulla sinkulallaan (Pelago?). Peesaavalla partamiehellä oli vielä sellainen velmu ilme ja jotenkin ihmeellisellä tavalla tehokkaan rennon letkeä ajotyyli että tuli ihan Monthy Python sketsit mieleen. Vieläkin hymyilyttää![]()
Oletko nahnyt varastettua fillariani?
Metallinvihrea -97 Tunturi Kayapo
-hopeinen 70mm Marzocchi keula
-hollowtech keskio
-mustat DMR V8 avopolkimet
1 tai 2. Nro 3 sotii hieman sitä työmatkatemmon periaatetta vastaan, että koko ajan pitää näyttää siltä ettei tunnu missään. Nro 4:ssa häviät.
Alkaa itseänikin kiinnostaa tämä laji, harmi että poljen aina ruuhkaa vastaan PK-seudulla, eikä potentiaalisia uhreja oikein kulje samaan suuntaan. PRKL!
Kirjanmerkit