Missä vaiheessa Finlandian ladut on ollut tapana avata? Katselin vuoden 2011 karttaa ( http://www.finlandiahiihto.fi/portal...ourse-2011.jpg ) ja http://www.mski.fi/lahti/ palvelua vertailemalla, että 32km lenkki on avattuna, mutta täysipitkän takalenkkiä ei ole tehty vielä (tai ei näy ainakaan mski kartalla).
Ajattelin tehdä hieman hiihtoturismia ensi viikonloppuna ja käydä hiihtämässä Lahdessa latuja läpi (+parantaa samalla latukartan latumääritteitä). Samalla voisi testata Finlandiareitin haastavuutta rauhallisena sunnuntaihiihtona eväiden kanssa. Jonakin tulevana vuotena on tavoitteena lähteä sitten ajan perässä ladulle testaamaan keskinopeutta...
Perusperiaate on, että pidoksi aina astetta lauhemman kelin purkkia, kuin mitä lämpömittari ilman lämpötilaksi näyttää. Toimii mulla ainakin lähestulkoon kaikilla keleillä. Joskin nykyään hiihdän yleensä vain ja ainoastaa teipillä (ja vesikelillä sitten liisterillä). Teipistä vielä sen verran toiseen postaukseen vastauksena, että kannattaa kokeilla sellaista (pitoalueen pidentämisen sijaann), että vetää toisen kerroksen teippiä huomattavasti lyhemmälle matkalle kuin 1. kerros - about päkiän "keskeltä monoa" n. 20-30 cm eteenpäin.
Aja tunti - rassaa kaksi.
Jees, näin se on meillekin opetettu ja toimivaksi havaittu, mutta lauantaina pääsi kyllä lämpöaalto yllättämään.
Mutta ei se monesta asteesta ole aina kiinni. Ilmeisesti ylärinteellä oli ollut hiukan viileämpää, kun viimeisissä nousuissa takaisin Ounasvaaralle pystyi välillä jo oikeasti potkaisemaankin.
Juuri näin - pienestäkin voi olla mahtipidon ja ohuen pidon raja kiinni. Juurikin tästä syystä olen itse tykästynyt teippeihin - pito AINA lukuunottamatta kunnon vesikeliä ja vetistä jääkeliä mallia "seinä". Ei oo paluuta mulla enää purkkeihin satunnaisia kokeiluja lukuunottamatta. Ehkä on sattunut kohilleen tuo nykyinen pakkaselin ykköspari (Atomic RC 10) teippipitoa ajatellen, koska se on ollut aivan loistavan hyvin luistava pari teipeilläkin - vertailut tehty kaverien purkkipitosuksiin. En ole "testeissä" luiston osalta käytännössä koskaan olennaisesti "hävinnyt", usein jopa päin vastoin. Omat tuntemukset vahvistavat "testit".
Aja tunti - rassaa kaksi.
Mie olen luokitellut pitoteipit samaan hyödyttömyys-kategoriaan kuin pikaluistotkin...Vaikka jos ihan vakavissaan puhutaan, niin Vauhdin sinistä Speed Geliä tulee joskus laitettua "ensiavuksi" arkilenkeille. Edellisenä iltana pikaluisto pohjaan ja seuraavana päivänä hyvä kiillotus. Sininen tuntuu toimivan paremmin kuin vihreä. Kuitenkin kerta viikkoon (viikonloppua vasten) tulee tehtyä normi kelivoitelu.
Joten miksipä ei pitoteippiäkin voisi kokeilla. Ilmeisesti teippi kiskaistaan vähän lyhyemmälle alueelle kuin normaali merkkien väli? Ja tärkeimpänä sen saa varmastikin pois ihan normaaleilla voiteenpoistoaineilla?
Näin minäkin aikaisemmin, kunnes kokeilin. Pikaluistot ovat edelleen hyödyttömyyskategoriassa omalta osaltani. Ehkä siinä teipissä on se juttu, että kun sitä on aika tujusti siinä pohjassa, niin tuntuu, että siinä on tavaraa, mikä tarraa lumeen oikein kunnolla potkuvaiheessa. Tuntuu yksinkertaisesti vain siltä, että purkilla jää pito aina jonkin verran ohueksi teippiin verrattuna. Tietysti hyvä asia on myös se, että yhdellä teipillä hiihtää sen 300 km, ennenkuin tarvii uusia. Ihan normaalilla voiteenpoistoaineella sen saa pois - tai ehkä viisaimmin niin, että lämmittää teippiä esim. puhaltimella tai voideraudalla hieman, ja sitten vaan siklillä vetäsee lämpimänä teipin pois. Jäänteet sitten voiteenpoistoaineella ja avot - se on siinä. Ja tosiaan, lyhyempi pitoalue teipillä riittää - erityisesti kannassa se kannattaa jättää reilusti kantapäästä keulaan päin. Jos keulasta menee liian pitkäksi, niin se kyllä kuluu aika nopeesti oikeaan mittaansa, jos nyt ei ihan överipitkälle sitä oo tullu vedettyä. Yleensä uuden teipin laiton jälkeen ekat kilsat se voi kihnutella vastaan, mutta tämän jälkeen - autuasta ja rentoa potkua tiedossa.
Aja tunti - rassaa kaksi.
Kyllä minulla on kokemus, että jopa liisteri on helppo poistettava teippeihin verrattuna. Tosin olen teippejä käyttänyt viimeksi pari vuotta sitten, ovat todennäköisesti siitä kehittyneet.
Muuten ei niistä ole pahaa sanottavaa. Viime talvet olleet vaan niin hyviä täällä pääkaupunkiseudullakin, että hyvin on pärjännyt purkkivoiteiilakin.
Samaa sarjaa - molemmissa olennaisena asiana terävä akryylisikli. Liisteriä ei tarvii lämmitellä ennen poistoa, kun se on jo notkeeta alun alkaen (eikä ehkä teippiäkään, jos sukset on huoneenlämpöisessä tilassa ennen poistoa). Siklillä molempiin suuntiin mömmöt rullille (=pitoalueen päistä keskellepäin, notta ei tuhraa töhniä luistoalueille). Lopputöhnät pois voiteenpoistoaineella.
Aja tunti - rassaa kaksi.
Voiteenpoistosikli saa mieluusti olla ainakin yhdeltä sivulta teräväksi viistetty. Talous/WC-paperi voiteen päälle lämmitettynä (vaikka raudalla silittämällä) ja sitten siklillä papereineen koko sotku pois. Aika näppärä. Jos ei käytä voiteenpoistoainetta toimenpiteessä, niin lenkkivoitelua varten pohjaan saattaa tuossa vielä jäädä sopiva "pohjavoide".
If Jens Voigt was a country, his principle exports would be Pain, Suffering, and Agony.
Minkä verran noista "paremmista" suksista on hyötyä?
Taustaa: Olen 37v / 73kg mies. Pyörää on ajettu maastossa n. 15 ja maantielläkin nyt 5 vuotta. Treeniä tulee vuodessa 200-300h (poikkeuksena 2010, kun rakensin ok-taloa ja treeniä alle 10h...). Vuosittain ajeltu Tahko (10x), TdH(3x) + muita kuntoajoja silloin tällöin. Kuntopohjaa siis on jonkin verran.
Sitten hiihtoon. En ole omistanut suksia yli kymmeneen vuoteen ennen tätä talvea. Olen hiihtänyt 0-5 kertaa talvessa vapaata lainasuksilla. Joskus 15-16 vuotiaana hiihtelin jonkin verran. Sen jälkeen tosiaan ton 0-5x vuodessa. Viime syksynä bongasin Stadiumista sukset (Fischer SC skatecut 187cm) ja monot (Salomon Active 8 skate) yhteishintaan 170e. Ostin sitten ne yhtään suksista enempää ymmärtämättä. Sauvoiksi hain jotkut 90e One wayt. Voiderauta ja pari luistoa +sikli ja harja tuli myös hommattua.
Nyt olen hiihtänyt tänä talvena Espoon latuja 300km. Ekat 200km hiihtelin kuokkaa, kun en muustakaan tiennyt. Sitten luin jotain foorumia, että wassua pitäisi hiihtääja katselin jotain opetusvideoita ja päätin opetella hiihtämään wassua. Olen nyt viimeiset 100km hiihtänyt sitkeästi wassua ja kylllähän se alkaa sujua.
Lenkkien keskivauhdit pyörivät 12-13km/h välissä (20-25km lenkki, Endomondon mukaan). Viime viikolla kokeilin hiihtää 20km vähän reippaammin ja keskinopeus oli 15,2km/h (3:56min/km). Tosta tuntuu, että vielä ois varaa kiristää jonkin verran. Tota 15km/h ois kyllä jaksanut varmaan tuplamatkankin, ei ollut mitenkään verenmaku suussa. Luistokin oli normaali, mitä se nyt tollaisessa -8-10 asteessa on. Itse asiassa nyt kun olen siirtynyt wassua hiihtämään keskarit näyttäisi nousseen n. 1km/h, ollen kevyellä lenkillä päälle 13km/h.
Hyötyykö tällainen harrastelija jotenkin spesiaalisuksista? Olen noin kerran viikossa voidellut sukset ja hyvin ne on tuntuneet luistavan
En oikein tiedä mitä ero olisi, jos hommaisin jotkut 2-3x kalliimmat "kisasukset"?
Laitetaas vielä videota
http://www.youtube.com/watch?v=Q5fpO...ature=youtu.be
On se jotenkin hölmön näköistä tuo kuokkiminen tai sitte mä en osaa.
Älä huoli, suurin osa ei osaa.
Siltä se ainakin näyttää pk-seudun perusladuilla, kun kokeneetkin hiihtoniilot kihnuttaa kantilla kuokkaa tasamaalla. Että ne on typeriä. Eivät tajua katsoa mallia, eivät viitsi opetella. Ja sitten satoja euroja voiteisiin kun jotkut menee kevyesti ohi.
Jos hiihtää kuokkaa tasamaalla, ei osaa.
Dude, miksi hiihdät pelkkää vassua etkä mogrenia? Vassu on loiviin ylämäkiin ja lähtöihin. Vai etkö erota mogrenin ja kuokan eroa?
Takalenkkillä oli viime viikonlopulla (Tiirismaan kohdilla) latukoneen jäljet (ei tuoreet uutta lunta päällä), mutta perinteisen latu-uraa ei ollut näkyvissä laisinkaan. Yleensä latu tehdään aika lailla viime vaiheessa ennen Finlandia hiihtoa (en tiedä miksi näin?). Tervetuloa testaamaan Salpausselän maastoja, ladut ovat hyvässä kunnossa.
JOULU
Siinä on vähän samanlainen ero kuin tavallisen perheauton ja urheiluauton välillä. Hitaassa vauhdissa ei tietysti paljon mitään eroa huomaa, mutta sitten kun mennään todella lujaa, eroa rupeaa olemaan. Kannattaa yrittää mennä todella lujaa, esimerkiksi kilometrin vetoja ja kiinnittää huomiota jalkatyöhön. Tekniikan ollessa hallinnassa voi kokeilla vaikka ilman sauvoja. Eiköhän se suksen merkitys sieltä rupea valkenemaan.![]()
Lähtöihin? Mä lähden lenkillä vaan kerranja pysähdyn sitten lopuksi (meinaat vissiin kisoja kuitenkin?). Siis mogrenia pitäisikin hiihtää? Katselin videoita ja enpä ole tainnut mogrenia hiihtää. Lähinnä tulee välillä luisteltua sauvoitta, kun ei näillä pyöräilijän narukäsillä jaksa koko ajan työntää... Mikäs vika vassun hiihtämisessä nyt on? Vaikeaa hiihtää oikein. Just kun luulin, että alan näyttää hiihtäjältä, niin sitten tämä
No joo, ei tässä nyt ihan tosissaan olla. Mutta kaikki neuvot kyllä kelpaavat, hiihto on mukavaa ja nyt on kelit kohdallaan ja talvea jäljellä, eli kerkeää opettelemaan tekniikoita yms.
Mitenkäs ne sukset? Mitä saan/hyödyn, jos käyn ostamassa plus/miinuskelin/xxx jne. "kisa"sukset? Ei mulla suksia ostaessa ollut mitään tietoa mistään eri keilien suksista, painosuosituksista, siklauksesta, pohjien hionnasta yms. ostin vaan kun halvalla sain. Foorumisurffauksella menee pää pyörälle...
Hiihdät vaan sitä vassua! Mogren on tarkoitettu kuitenkin pääasiassa vauhdikkaaseen hiihtoon ja jos osaat vassuttaa osaat myös mogrenia. Vassu on kuitenkin teknisesti haastavin ja ainakin omasta mielestäni kuntohiihtäjälle kehittävin tekniikka kun yläkroppa on aktiivisesti mukana. Mogren on niille joilla ei riitä yläkropassa potkua vassulla lykkimiseenEi vaan, hyvä ne on kaikki tekniikat opetella ja opetella käyttämään niitä oikeissa maastonkohdissa niin hiihtämisestä tulee sujuvampaa. 300 km on kuitenkin aika paperia tekniikkaa ajatellen, jos nollasta aloitetaan eli ei sulla ole kiirettä sen kanssa. Itse hiihdän nyt kolmatta talvea ja kilsoja kertynyt hiihtouralla vajaa 3000 ja silti tuntuu että kokoajan oppii uutta, mutta mä oonkin vähän hidas oppimaan.
Suksista en paljon osaa sanoa kun itsekin olen viime viikot niiden kanssa pähkinyt. Itse elän siinä uskossa että rahalla saa ja mopolla pääsee ja olenkin valinnut aina paremman pään suksia. Hiihtäminen on kuitenkin suhteellisen halpa harrastus kun yhden kunnollisen fillarin hinnalla saa 10 paria huippusuksia. Varsinkin kohta alkavista kevään alennusmyynneistä, jos sattuu vaan sopivia pareja löytymään.
ÄäriTeam
"pohjolassa kansa on sen kaamoksensa vanki"
Tää tarkottaa minua ja kenties monia muitakin pyöräilijöitä. Toisaalta vassua tulee helposti hiihtäneeksi liian käsipainotteisesti. Käsillä on muka niin kiire että ei ehdi muuta kuin tökkiä vauhtia. Itse olen vasta viime aikoina oppinut fuskaamaan vassussa niin että pikkumäissä ei heti narukädet hapota.
Itsekin ilmoittaudun narukädeksi. Tänä vuonna olen pyrkinyt hiihtämään myös loivemmat mäet vassulla ja alkaa sekin pikkuhiljaa luonnistumaan. Ahaa elämyksen sain syksyllä kun olin viikon verran vuokatissa hiihtämässä ja seurasin oikeiden hiihtäjien sauvoitta treeniä vassupotkulla ylämäkeen. Menivät suhteellisen vauhdikkaasti ja helpon näköisesti pelkällä potkulla. Muutenkin pyrin bongaamaan lenkeiltä aina hiihtäjiä joiden meno näyttää hyvältä ja liimaudun peesiin apinoimaan. Siinä hommassa oppii aika hyvin rytmitystä ja liuún pituutta jos jaksaa vaan roikkua perässä. Paloheinässä käy ainakin paljon hiihtoseurojen hiihtäjiä jotka tunnistaa jengi-liiveistä, perään vaan![]()
ÄäriTeam
Vaikka olen hiihtänyt vasta sen 300km, joista vain viimeiset 100km vassulla, niin kyllä sillä menee loivat ylämäetkin helpohkosti. Ehkä olen vain nopea oppimaan
Käsien hapotus ei ole ongelmana mulla ainakaan. Työntö lähtee jotenkin luonnostaan osittain vatsalihaksista eikä pelkistä käsistä ja osaan myös keventää käsien osuutta ja lisätä potkujen osuutta.
Espoon keskuspuistossa ei ole vielä silmiin osunut "oikeita hiihtäjiä" joilta voisi apinoida tekniikkaa. Kaikki on tulleet vain selkä edellä vastaan. Hiihtelen aika paljon päiväsaikaan ja silloin liikkeellä on enimmäkseen eläkeläisiä / koululaisia.
En liene paras neuvomaan, mutta mikäli et harkitse kilpahiihtoa/massahiihtotapahtumia niin aika hyvin yksillä suksilla pärjää. Kalliimmissa luistelusuksissa on parempi kiertojäykkyys, joka huomaa silloin kun laittaa kunnolla voimaa/painoa sukselle. Myös kelin mukaan suksen profiilinkin pitäisi muuttua. Pakkaskelillä pitkä painealue parantaa luistoa, mutta vesikelillä se aiheuttaa "imua" ja niin heikentää luistoa. Lisäksi tietyt suksimerkit eivät toimi pehmeässä lumessa, kun kärki kyntää liikaa. Aikaisemmin kisasuksissa on ollut parempi pohjamateriaali, joten ne ovat yleensä luistavampia, nykyistä tilannetta en tiedä.
Varsinaiset kisasukset ns. "tallisukset" poimitaan erilleen tuotantolinjan päästä yksittäiskappaleina. Eli kaupassa myynnissä olevat eivät ole varsinaisesti niitä parhaita, mutta koska valikointiprosessi on pitkälti manuaalinen niin hyviä (parhaita) suksia päätyy myös kauppaan. Mutta ensin tulevat ns. vakavat hiihtäjät etsimään itselleen parhaat parit ja alennusmyynteihin jää satunnaisia hyviä pareja eli sieltä on vaikea löytää hyvää paria muttei mahdotonta. Itselleni kävi kerran hyvä säkä alennusmyynnin suhteen. Kun menin ostamaan, niin liikkeessä oli jäljellä vain yksi pari, jonka pituus ja jäykkyys sopivat minulle. Ostin sen "viisaampiani" uskomatta ja sain siitä parhaan (liukkaimman) parin, minkä olen koskaan omistanut. Oli ilo havaita voittavansa massahiihdoissa alamäissä käytännössä kaikki muut, kun lämpötila oli -2 - -10, antoi aika paljon uskoa jaksamiseen, kun tiesi pääsevänsä helpommalla kuin muut.
Itselläni on luistelusuksia kaksi paria ns. hyvät sukset ja hiekkakelin sukset. Jälkimmäisiä ei tarvitse sääliä ja pohjat ovat "sopivasti" uritettu vesikelilleJos suksia varoo liikaa, niin hiihtokilsat jäävät aika vähiin. Perinteisen puolella minulla on kolmet sukset, joista yhdet vaan sen takia, kun erehdyksessä ostin kuivan pakkaskelin sukset ja täytyi ostaa normaali kelille uusi pari. Itse käytän ns. kisasuksia, mutta kokoni (95/196) asettaa omat vaatimukset sukselle.
Suosittelen katsomaan kevään alennusmyyntejä, mikäli sopiva kisasuksipari löytyy. Säästä nykyiset sukset huonolle kelille, niin ei tarvitse niitä sääliä ja nauti hyvistä suksista silloin, kun hiekkaa ei ole näkyvissä.
Pohjamateriaaleissa on kyllä edelleen merkittäviä eroja jos vertaa vaikka malliston kärkimalleja ja niitä kolmanneksi tai neljänneksi parhaita malleja. Aikamoista hiekkapaperia ovat nämä edullisempien suksien pohjat.
Minulla auttaa tuohon wassbergin "kiireeseen" käsien pyöritusliike, esim. suunnilleen niin kuin polkisi pyörän kampia käsillä pitkulaista rataa, alhaalla lyhyehkö työntö ja käsien pyöräytys taas eteen. Tuosta kun sitten saa vauhtia ja keskittyy suksen pitkään tasaiseen liukuun niin mogreniksi tai sauvoitta luisteluksi se sitten väkisin muuttuu.
Pitoteipistä en viime talvena pitänyt, liisteri toimi mielestäni paremmin. Nyt olen kuitenkin hiihdellyt vain Rexin Proline fluoripidoilla (violetti + sininen) jotka toimivat todella hyvin.
Itse ainakin hiihtelen jonkinverran kuokkaa tasamaallakin, ainakin toivon sen vaikuttavan siihen millaista kuokka on ylämäessä, kun on selkärangassa muutakin kuvaa kuokasta, kuin ompelukonemainen tikitys. Toki eniten tasaisella käytän wassua, kunto ei tahdo riittää mogreniin kuin loivassa alamäessä. Kuokan kihnuttaminen kantilla voi johtua siitä, että joko sukset ovat löysät, tai tasapaino ei vaan riitä suksen pohjalla liuttamiseen. Kuokallakin kulkee kuitenkin helposti jotain 15-16 kilsaa tunnissa munkin kunnolla. Jos tasaisella ei kykene hiihtämään kuokkaa, lienee tosiaan tarpeen harjoitella sitä jonkinverran.
Noista ikääntyvistä hiihtoniiloista ei oikein viitsi sanoa mitään, kun ei tiedä heistä mitään, eikä varsinkaan mahdollisista tasapainoon vaikuttavista jutuista. Jos on vähänkään enemmän massaa, on sopivien luistelusuksien saaminen kevään loppuunmyynneistä aika vaikeaa. Yleensä siellä on jäljellä sopivia pareja tuulen **ssimille vinkuheinille, ei noin 90 kiloisille plösöille.
Mun mielestä vassua lykkimällä pääsee helpommin suksen päälle liukuun. Tosin sauvoitta hiihtämällä saa sitä jalkatyötäkin kehitettyä ja saattaa jopa oppia tekemään duunia sekä käsillä että jaloilla. Mogrenilla kun menee tasaiset, niin vauhti kiihtyy aika reippaasti vassuun verrattuna. Mä hiihdin yhden talven taannoin "ihan homona" ja huomasin, että 500 km menee ennen kuin hiihto lähtee sujumaan. 1000 km on seuraava rajapyykki, jonka jälkeen tuntuu touhu menevän vielä parempaan suuntaan. Ennen tota kahden tonnin talvea en osannut hiihtää juuri lainkaan. Ja tommosella hiihtaamisella pysyy painokin kurissa.
Allekirjoittanut ei paljon tänä talvena pääse hiihtoa treenaamaan kun on sen verran onneton talvi käsillä.
6.7 WTF/kg
Kirjanmerkit