Takana ensimmäinen talvilenkki ever! Mukavasti rullasi, tai siis eteenpäin pääsi tänään kaupasta haetuilla marathon wintereillä. Renkaan asennus oli suorastaan helppoa eikä tullut verta kuin yhdestä sormesta. Asennus rumban jälkeen nykäsin 5 barin paineet ja painun pimenevään iltaan.

Ensimmäisten metrien kohdalla totesin odotetusti että painetta aivan liikaa ja päästin turhat höngyt renkaista vege. Sitten se alkoi se autuas ajo. Paikoitellen lumimössö meinasi maksaa minulle henkeni, mutta loppujen lopuksi ajo oli huomattavasti hauskempaa kuin odotin.

Lumi antoi mukavan vastuksen. Klv:eitä auraavat mehumaijat olivat herrasmiehiä eivätkä yrittäneet kiilata minua pöpelikköön vaan pysäyttivät vehkeet ja morjestelivat iloisina kun könysin 10 km/h vauhdilla ohi. Matkaa taittui hilkun vajaa 30 km ja suorastaan harmitti, kun piti palata kotiin.

Heti ensimmäisellä lenkillä tajusin sen talviajelun sisäisimmän hienouden. Teillä ei liiku kukaan muu!! Sai ajaa yksin rauhassa, pyöritellä päätä ja vaan nauttia niin kuin vain mies voi housut jalassa nauttia. Elämäni parhaita lenkkejä!!

Tällä hetkellä suurimman harmituksen ja kiroilun aiheena on lyhyt noin 2 km työmatka. Toisaalta saisi siinä viikossa jo muikeasti 20 km mittariin vaikkei poistuisi lyhimmältä reitiltä.

Tämä olkoon oodini talvipyöräilylle ja kehoitus kaikille niille jotka eivät vielä ole talvipyöräilyä kokeilleet, kokeilkaa ja nauttikaa kun siihen on vielä mahdollisuus.

PS. niin ja kukaan ei sitten tule samoille teille missä minä menen. Siellä olen yksinäinen kuningas joka on tien nopein ja myös ehdottomasti komein ilmestys. Sitä idylliä ei ole tarkoitettu rikottavaksi