Talvipyöräily

[Hyötypolkija]

Mutta olipahan raskasta polkea päivän mittaan kasvaneen muhjumöhjön seassa. Ja miten se tuulikin oli taas vastainen, kääntynyt 180 astetta päivän mittaan! Longinojan pelloilla alkoi jo taisteluväsymys hiipimään roppaan ja tappiomieliala valtaaman mielen - hemmetti kun olis maasturi ja leveemmät renkaat! Periksi ei kuitenkaan anneta vaikkei pohjalaasia ollakkaan ja jalkautumatta pihaan saakka. Kypärä sisälle, pipo päähän ja lumitöihin.

Heh, tää on ihan yks yhteen omaa kokemusta eiliseltä. Paitsi että sotkin kehä 3:n pelloilla, johon oli roiskittu kivasti lisähaastetta suolamuhjun muodossa viereiseltä kärrypolulta. Apinan raivolla mentiin...

Taisi olla tämän talven pahin keli, mitä on moni jo täällä kironnut. Miesten tarinoissa kerrotaan, että viime talvena olisi ollut pahempaakin.

Kävi eilen oikeasti mielessäni, että onko tässä mitään järkeä ja että pitäisikö lopettaa ulkopyöräily helmikuuksi. Pyörätön helmikuu.
...
Onneksi tulin tänä aamuna junalla töihin havaitakseni sen olevan ensinnäkin myöhässä ja pysyvän ns. Hakaniemen seisakilla turhan pitkään. Ikkunasta katselin viereisellä kevlillä vilahtelevia pyöräilijöitä, joiden alusta näyttäisi olleen hyvässä kunnossa.

Joo viime talvena, mutta entäpä toissa talvena sitten... Ja sitä edellisenä se vasta olikin...

Ei ei mitään pyöräilyjä lopeteta. Voin suositella hulluimmillekin välipäiviä näin raskaimman kauden aikaan. Itse en aiemmin ole niitä harrastanut, mutta nyt on kolmas keskiviikko putkeen vietettynä autollista päivää. Katkaisee sopivasti työmatkaputken ja paljon paremmin jaksaa kelissä kuin kelissä. Mulla tuo on sikäli nyt pakon sanelemakin, että muuten en vklopun useiden tuntien erähiihtolenkkejä yksinkertaisesti jaksaisi. Metsään on pakko päästä!

Tänään kyllä kävi autoa sulatellessa aamulla mielessä, että pyörällä olisin jo perillä. Klv:t oli tosiaan hyvin auratun näköisiäkin. Mutta ke on se välipäivä, oli keli mitä vaan, niin ei kukaan pääse sanomaan, että kelin vuoksi jätit tulematta...