Talven paras keli ever! Aamulla roippas räntää, tuuli vastaan ja kevlit muhjuiset. Tuntui että oli talven raskain reissu työmaalle. Noh, illalla takaisin päin lähtiessä ihmettelin tallissa kun pyörä liikkuu niin peri nihkeästi. Edellisenä iltana olin nostanut stemmiä kun hakkaa ranteille niin maan penteleesti ja samalla oli etujarrun vaijeri kiristynyt niin että palat laahasi ihan kunnolla. Ihan kuin ei muutenkin olisi ollut jo tarpeeksi vastusta...Noh vaijeria löysemmälle ja kotimatka alkoi merkittävästi aamuista kepeämmissä tunnelmissa. Mutta olipahan raskasta polkea päivän mittaan kasvaneen muhjumöhjön seassa. Ja miten se tuulikin oli taas vastainen, kääntynyt 180 astetta päivän mittaan! Longinojan pelloilla alkoi jo taisteluväsymys hiipimään roppaan ja tappiomieliala valtaaman mielen - hemmetti kun olis maasturi ja leveemmät renkaat! Periksi ei kuitenkaan anneta vaikkei pohjalaasia ollakkaan ja jalkautumatta pihaan saakka. Kypärä sisälle, pipo päähän ja lumitöihin. Nyt ihan oikeesti tuntuu siltä että tämä silmäin edessä kimalteleva olut on ansaittu!