Tapahtuma on muuten nykyään Tahko MTB.
![]()
( ಠ_ಠ)
Tässä täytyy kompata kaimaa. Musta lappo ohi kuskeja oikealta ja vasemmalta, yleensä takanatulijan huomasi rengaskohinasta hyvissä ajoin ja kärkikuskit ois varmaan kelanneet heittämällä ohi vaikka olisin keskellä polkua yrittänyt niitä estellä. Upeaa ajoa in situ nähtynä -ei voinut kuin ihailla ajotekniikkaa ja kondista. Mut sellaisen huomion tein että palkintosijalaisilta tuli ohituskiitosta ja läppää enemmän kuin palkintosijoista unelmoivilta sadalta seuraavalta. Liekö vieneet traililta hapen kun rengasäänet tuntuivat vaihtuvan samassa tahdissa huohotukseen.
Kesän kohokohta taas kerran, kiitos Tero & Co!
Eikös tuo uphilli peruttu tänä vuonna osanottajakadosta johtuen?
120 vois startata vaikka jo klo 8:30 ja jos sulkuaika pysyisi samana, niin saataisiin Portti-Pertti viimeinkin kahdelle kierrokselle!![]()
Team yöhöpinät™
Lentämisen taidon tai oikeastaan niksin voi oppia.Kikka on siinä, että oppii paiskautumaan maata kohti osumatta siihen.
Tahko takana ja elämää vielä edessä
Piti ihan kirjautua käyttäjäksi, josko tätä kautta saisin edes osan ansaituista kiitoksista perille. Aloittelevan amatöörin matka meinasi useampaan otteeseen jäädä kesken mutta - kiitos paikalla olleiden pelastajien - maaliin päästiin ja tässä siis kiitokset seuraaville:
a. herrasmies 1, joka paransi molempien etureisien yhtäaikasen totaalikramppauksen n. Kinahmi II:n huipulla. Luovutus oli enemmän kuin lähellä!
b. herrasmies 2, joka paransi irronneen istuimeni (sen kuoriosan) nippusiteellä, kun olin vakaalla taidolla onnistunut hajottamaan sen ns. korjauskelvottomaksi. Luovutus leijui jälleen ilmassa.
c. samainen herrasmies 2 sekä avustava herrasmies 3, joiden avulla katkennut nippuside korvattiin sähköteipillä ja annettiin istuimelle vielä kolmas elämä.
d. jossain kohtien a, b ja c välissä törmäsin myös herrasmieheen 4, jonka tarjoaman magnesium-suola-jauheen voimalla jalat pysyivät etenemiskunnos loppuun asti.
Em. kavereille siis vielä isot kiitokset, tarjoan pitkät heti ensi vuonna
Jostain toki piti selvitä itsekin (ettei nyt ihan prinsessana pidetä), joten heitin lipat vielä siinä viimeisessä alamäessä liian kovista vauhdeista ja kävin otattamassa tikit kyynärpäähän (siihen Tahkon ehkä verisimpään tänä vuonna). Elämä kuitenkin jatkuu suhteellisen traumoitta, yhtä hienoa kokemusta rikkaampana.
Hei ensi vuoteen!
Itsekin molemmat etureidet Tahkolla krampanneina kysyn että mikä oli ensiapu tuohon vaivaan?
Eipä ole koskaan ajaessa jalat krampannut. Laajavuoressa vatsalihakset kylläkin.
Suolaa huolloista naamaan ehkäisee krampit. Maalissa sinne jääpaljuun hetkeksi seisoskelemaan.
Cycling El Burro
Hitaasti mutta epävarmasti.
Sanoisinpa että tuosta hitaammassa lähtöryhmässä lähtimisestä on ehkä enemmän haittaa kuin hyötyä.
Lähdin 9:30 lähdössä ja aika nopeasti ne "kuuman" ryhmän ei niin kiireiset kuskit tuli siellä poluilla takarengas edellä vastaan.
Jos olisi lähtenyt ensimmäisen lähdön suunnilleen eturiveistä niin ohituksia olisi kaiketi tarvinut huomattavasti vähemmän ja siten aikakin parantunut kivasti. Tuskin kuitenkaan kovin moni kuuman ryhmän kuski ohitti reilu 70 kuskia siellä polku osuuksilla.
(ohitin 73 kuuman ryhmän kuskia, kiitos kaikille jotka antoivat tilaa)
9:30 lähdön 2 nopeinta kuskia oli molemmat ensikertalaisia , joten me ei ainakaan taktikoitu lähtöryhmällä. (minä ja joku Kimmo)![]()
Toista kertaa olin mukana, ja kylläpä oli taas niin mahtava tapahtuma kaikin puoli, että aijai! Ens vuotta odottelen ja sitä ootellessa aion treenatakin hieman![]()
Mainio tapahtuma kolmen vuoden osallistumistauon jälkeen. Suomen paras maastopyöräilytapahtuma jo vuodesta 1998. Ensi kerralla tuleekin 10 Tahkoa täyteen.
Tuli testattua muutamia juttuja ensimmäistä kertaa. 10 kilsan kohdalta saakka ajoin yhdellä piilolinssillä, ilman linssiä jääneen silmän tarvitseman vahvuuden ollessa vajaat -4. Alussa meinas vähän tökkiä alamäissä kun syvyysnäkö ei ollu kovinkaan hyvä. Tuli paineltua jarrua turhan paljon ja polkupätkillä ei oikein päässy luukuttamaan. Eka kiekka meni kevyen oloisesti, niin kuin pitikin mennä kun eroa puolikkaan matkan kärkeen tuli noinkin paljon.
Toisella kierroksella alkoi hupi. Linttasin edellä menijän parin minuutin kaulan kiinni ensimmäiseen huoltoon mennessä ja Halssilla tuntui kintuissa pieniä krampin alkuja. No ei muuta kun höyryä ja kohti Kinahmia. En edes tiennyt keulapaikasta tässä vaiheessa. Kinahmin päällä yksisilmäisen iskuvauhti oli hidasta ja takaa-ajaja saavutti. Selkä ilmoitteli olevansa lopussa. Kinahmin alla hiekkatiellä pääsi hetkeksi nauttimaan ison rattaan vauhdista, mutta takareidet olivat eri mieltä ja halusivat krampata. Siinä oli selvää, että nousu tulee olemaan epämukava. Kisan tuleva voittaja avasi nousun tasaisella vauhdilla ja hävisi tunkkaamalla horisonttiin. Itse jäin ottamaan harkittuja askelia. Matka jatkui surkealla vauhdilla eteenpäin ja Kalkkiruukin huollon jälkeen pääsin pujottelukepiksi vahvan eestiläisen ohittaessa. Sinne meni. Körötellen eteenpäin.
Tarpisen tienoilla kisan tuleva kakkonen iski peesiin ja päästiin ajelemaan palauttavaa hiekkatietä yhteistuumin. Tuulivaaran nousussa tiesin tuskaa olevan taas luvassa. Hyvän kiriavun turvin saatiin eestiläinen kiinni ja painettiin ohi. Tuulivaaran jumppapätkällä minulta karattiin taas ja jäin kärsimään yksikseni. Kramppien (sis. takareidet, pohkeet, sormet, käden ojentajat ja ranteet) ja selkäkivun "vauhdittamana" ähistelin eteenpäin hämärän rajamailla. Jumppapätkän loppupuolella suoraan ajaminen ei enää ollut mitenkään varmaa ja onnistuin putoamaan krampanneilta suorilta jaloilta kuralatäkköön kyljelleni. Pahoittelut niille 60km ajajille, jotka sattuivat olemaan lähistöllä (pääsi voimasanoja). No ei siinä muuta kuin entistäkin tummuneempana kohti Rahasmäelle nousua. Tuskasta valittaen ylös ja alas. Ennen loppunousua pääsi vähän palautumaan tielle ja itse nousu meni yllättävän mukavasti. Loppulaskussa pääsin taas kokeilemaan uutta juttua, eli loppulaskussa kaatumista. Hyvin meni tuolihissin alle saakka, kunnes vaan ajauduin vasemmalta ajolinjalta lisää vasemmalle ja ennen tangon yli lentämistä ajattelin vaan "tämä oli hyvä elämä". Krunts ja nurin. Silmät auki, OK hengissä ollaan ja kaikki toimii eli jatketaan kisaa. Sumussa alas ja taakse vilkuilematta lahden kierto ja kolmantena maaliin. Maalissa menikin aika tovi aitaa vasten kyhjöttäessä kun jalat vetäisivät molemmilta puolilta juntturaan.
Pitäis vissiin käydä enempi izmon rankasuretkillä niin ei tuntuis Tahkon ajelut niin raskaalta. Toimiva stereonäkökin voisi auttaa.
Ne on muuten grand old MTB man-izmon kouluttamia kaikki nuo Kaupin Kanuunat, ml. itse, ketkä podiumeilla kävivät tänäkin vuonna. Rankasuretkiä ympäri vuoden jo 1990-luvulta. "Kun ajaa muutaman lenkin loppuun asti niin alkaa jaksamaan"
If Jens Voigt was a country, his principle exports would be Pain, Suffering, and Agony.
@wanderer, Hieno raportti fiiliksistä. Mieluummin tuollaista via dolorosaa lukee kuin "*tun tientukkijat" kommentteja.
Postauksesta:
![]()
Rule #6 // Free your mind and your legs will follow.
Joko järjestäjät kertoivat Tahko 2011 ajankohdan?
Tahko MTB pidetään perinteisesti viikko juhannuksen jälkeen lauantaina eli näyttäisi olevan 2.7.2011.
Tapahtuman virallinen kuvaaja laittoi kuvat selattavaksi ja ne löytyvät osoitteesta
http://ristoantikainen.photoshelter....00IDkGQk7.AIE/
Varsin hyviä otoksia on jälleen kerran sattunut Riston linssille:-)
hm olitkohan sitten sinä, joka oli just edestä kaatunut.. harmitti, etten ehtinyt kuin huutaa varomaan uralta, olit aika pahassa kohtaa mutkassa mutta jaloillaan jo ja minun perässä tuntu olevan useampi kiinni, niin ei pystynyt pysähtyä tarkistamaan vointia. :/ yllättävän ilkeä lasku se on tuossa vaiheessa reissua, varsinkin ensimmäisellä kerralla jos ei niitä isoja irtokiviä osaa tarkkailla..ite lensin elämäni pisimmän vapaalentomatkan samaisessa mäessä vuosi sitten.
niin ja tosiaan siihen mitä täälä joku valitti siitä, kun ihmiset eivät anna tietä jne.. tietenkin pitää ottaa myös huomioon se, että mukana on paljon ensikertalaisia tai sellaisia jotka käyvät ainoastaan tahkon tapahtumassa. ei kaikilla välttämättä ole se automaationa, että tarkkailis kokoajan takaa tulevaa liikennettä. varsinkaan jos on jo hämärän rajamailla muutenkin taluttelemassa, niin se voi olla melkoinen selviytymiskamppailu käynnissä jo ja ympäristön havainnoiminen heikohkoa.. yleensäki ottaen, ehkä nuista olisi hyvä antaa jossain ohjeistusta (rinnakkain kulkemisista jne), vaikka asia ois kuinka itsestäänselvä niin ei se sitä välttämättä aina ole..
samoin kuin niistä pyöristä sielä huoltopisteillä..
ja jos niistä jotai ohjeistusta jossain jo on, niin olen sitten esimerkki henkilöstä joka moista ei ole lukenut. (iha ite olen ne kuitenki hokannu!=D)
Yksi ehdotus järjestäjälle: ajopaita olisi kyllä paljon tyylikkäämpi muisto tapahtumasta kuin t-paita.
*******************************
Me voy en bicicleta, no preguntéis adónde. Busco acaso un encuentro que me ilumine el día.
Samaa mieltä olen paidasta. Kyllä tuo peruspaita riittää. Kustannuksista mieleeni pätkähti palkintojen taso. Niissä viimeistään tänä vuonna karkasi järjestäjiltä mopo käsistä. Tokkopa suurtakaan vaikutusta olisi osallistujamääriin, jos palkintoina olisi vain peruspokaalit. Palkintorahat voisi käyttää sen sijaan riittävän monen saunatilan vuokraamiseen. Ainakin ilo ja hyöty jakaantuisivat tasaisemmin osallistujien kesken.
Rata oli jälleen kerran loistava eikä sieltä kannata enää poistaa yhtään kiveä tai juurta. Haasteelliset reitit ja ajojonot ovat kuuluneet Tahkon tapahtuman luonteeseen jo vuodesta 1999. Osallistujamäärien noustessa on ymmärrettävästi ja onnistuneesti lisätty reitin alkupäähän helppoa osuutta jonon venytyttämiseksi. Kukaan tuskin kaipaa Tahkolahden pohjukan aloitussumppua.
Toivon tapahtumalle pitkää ja menestyksekästä jatkoa. Vuosi kerrallaan katson oman tilanteeni. Toivottavasti joskus tulee 25 kertaa täyteen.
Nyt on itselläni juhlavuosi: 10 Tahkoa takana ja 20 vuotta maastopyöräilyä.
Huippu raportti Paavolta!! Itsekkin pääsin kokeilemaan hetkeksi miltä tuntuu ajaa yhdellä silmällä. Kivilouhouksen huoltopaikasta jonkun matkaa eteenpäin tuli kohta jossa alamäki oli merkattu kahdella nuolella. Oli pirusti kiviä ja heinää. Kyltin nähtyäni ajolasin sisäpuolelle tippui hikipisara, joka linssiin levittyessä vääristi näkymän mukavasti. En tiedä millaista on ajaa -4 kertoimilla mutta ainakin toinen linssi hiessä oli kunnon pannut enemmän kuin lähellä! Koitin ajaa mäkeä alas välillä toinen silmä kiinni mutta ei se ainakaan auttanut. No mäestä selvittiin ja sain linssiin pyyhkäistyä ja matka jatkui.
www.hypy.fi
Makoilin jonkuu aikaa siinä nurmella ja mieshenkilö piti mun jalkoja pystyssä. Kun vähän helpotti niin sitten vaan kevyttä hierontaa, taputtelua ja koukistelua. Aika varovasti sai loppupuoliskon mennä ja välissä vähän venytellä, ettei tuo toistunut. Sitä jääsankoa mullekin suositeltiin hyvien venyttelyjen lisäksi mutta tosiaan tuli vähän muuta tekemistä maaliin tulon jälkeen. Toisaalta polvet oli turhan ruvella sankoa varten ja niin turvoksissa, ettei reisiä voinut venyttää.Itsekin molemmat etureidet Tahkolla krampanneina kysyn että mikä oli ensiapu tuohon vaivaan?
Joo, minähän se. Ihan hyvä, että huusit kun olin tuossa vaiheessa vielä vähän (hiekka)pöllyissä. Ja vielä parempi, ette pysähtynyt. Tuli kerättyä itsensä vähän liukkaammin ja survottua maaliin, kun ei ollut ketään kelle vänistähm olitkohan sitten sinä, joka oli just edestä kaatunut.. harmitti, etten ehtinyt kuin huutaa varomaan uralta, olit aika pahassa kohtaa mutkassa mutta jaloillaan jo ja minun perässä tuntu olevan useampi kiinni, niin ei pystynyt pysähtyä tarkistamaan vointia. :/![]()
Paavon raportin lopusta...
"Pitäis vissiin käydä enempi izmon rankasuretkillä niin ei tuntuis Tahkon ajelut niin raskaalta. Toimiva stereonäkökin voisi auttaa.
Ne on muuten grand old MTB man-izmon kouluttamia kaikki nuo Kaupin Kanuunat, ml. itse, ketkä podiumeilla kävivät tänäkin vuonna. Rankasuretkiä ympäri vuoden jo 1990-luvulta. "Kun ajaa muutaman lenkin loppuun asti niin alkaa jaksamaan"
Kaippa noi "kuningaslenkit" ja "pakkasta karkuun" lenkit auttaa kestää Tahkoo paremmin mutta alan oleen ittekin sitä mieltä että tommoset kuuden tunnin kaasu täysillä lenkit on jossain määrin ehkä hyvästä mutta ei niitä varmaan tarvita montaa vuodessa...? ittellä kyllä meni melkein kuusipuolituntii Tahkolla aikaa mutta saipa syötyä vohveleita rauhassaMitään kilpailua ei pidä kyllä jättää kesken pienin perustein että on väsynyt vähän enkä ittekään oo kertaakaan lopettanut ajoo vaikka mielessä on käynyt kun lähdetään uudelle kierrokselle
![]()
...tai junnujen parempaan huomioimiseen. Pieni palkinto kaikille alaikäisille reitin kiertäneille sekä lyhyemmille matkoille junnuille jonkimoiset sarjajaot, vaikkapa naiset/ miehet alle 16-v 25:lle ja alle 18-v 45:lle, olisivat varmasti monen muunkin kuin meidän perheen tulevaisuudentoivojen mieleen.
Jos perjantai-illalle kaivataan jotain actionia, niin silloin voisi olla "mikro-maraton" kaikkein pienimmille.
Ruuhkista vielä sen verran, että kävin kesäkuun puolivälissä ajamassa Black Forest Ultra Bike -maratonin Schwarzwaldissa ja siellä 5600 lähtijää oli porrastettu noin 40 lähtöryhmään, jotka lähtivät 5 minuutin välein. Ruuhkia ei ollut, mutta ei myöskään yhteislähdön mahtavaa tunnelmaa, jota mä ainakin arvostan Tahkon kohdalla enemmän.
Iso kiitos sille harrasmiehelle, joka auttoi meidän Emmaa (vaalea tyttö 45:lla valkoisella sinkulalla) rengasongelmien kanssa ja Kalkkiruukin huollolle, joka sai renkaan lopulta korjattua.
Reitti oli kyllä tänä vuonna niin nopea, että 60 kilsaa tuntui loppuvan vähän kesken. Tuulivaaralle nouseminen 25:sen reittiä oli mukavaa vaihtelua, mutta kakkos-kinahmin vuorikipeilyosuus ei välttämättä ollut parannus ja toisaalta Kinahmin päällä olisi viihtynyt pidempäänkin.
Kiitos taas! Kyllä mekin taas ensi vuonna ollaan paikalla.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Kirjanmerkit