Tahko takana ja elämää vielä edessä

Piti ihan kirjautua käyttäjäksi, josko tätä kautta saisin edes osan ansaituista kiitoksista perille. Aloittelevan amatöörin matka meinasi useampaan otteeseen jäädä kesken mutta - kiitos paikalla olleiden pelastajien - maaliin päästiin ja tässä siis kiitokset seuraaville:

a. herrasmies 1, joka paransi molempien etureisien yhtäaikasen totaalikramppauksen n. Kinahmi II:n huipulla. Luovutus oli enemmän kuin lähellä!
b. herrasmies 2, joka paransi irronneen istuimeni (sen kuoriosan) nippusiteellä, kun olin vakaalla taidolla onnistunut hajottamaan sen ns. korjauskelvottomaksi. Luovutus leijui jälleen ilmassa.
c. samainen herrasmies 2 sekä avustava herrasmies 3, joiden avulla katkennut nippuside korvattiin sähköteipillä ja annettiin istuimelle vielä kolmas elämä.
d. jossain kohtien a, b ja c välissä törmäsin myös herrasmieheen 4, jonka tarjoaman magnesium-suola-jauheen voimalla jalat pysyivät etenemiskunnos loppuun asti.

Em. kavereille siis vielä isot kiitokset, tarjoan pitkät heti ensi vuonna

Jostain toki piti selvitä itsekin (ettei nyt ihan prinsessana pidetä), joten heitin lipat vielä siinä viimeisessä alamäessä liian kovista vauhdeista ja kävin otattamassa tikit kyynärpäähän (siihen Tahkon ehkä verisimpään tänä vuonna). Elämä kuitenkin jatkuu suhteellisen traumoitta, yhtä hienoa kokemusta rikkaampana.

Hei ensi vuoteen!