Lainaus Alkujaan tämän lähetti --+MM+-- Katso viesti
Kyllä paita näykyi jo kaukaa. 3:55 meni aikaa ja sija oli 46. Nitkahdin jääosuudelle tultaessa ja Hiukassa piti ottaa geeliä mennen tulle. Viimeinen seiska tuli sitten tosi hyvin loppuun. Energia puoli ei ollut ihan kunnossa, mutta muuten meni mukavasti. Keli teki tosiaan reissusta raskaamman, kuin olin itse ennakkoon kaavaillut.

µ
Täytyy sanoa että kyllä oli kaikkien aikojen paskin reissu omalla kohdallani, heitin leikin kesken jo kympin jälkeen. Jos nyt selitellä pitää, niin putosin edellisenä iltana selälleni kun ovenkarmiin asennettu rekkitanko petti, ja tärskyn seurauksena sama nikama meni jumiin joka aiheutti aikaisemmat hapenoton ongelmat. Yritin väännellä ja käännellä sitä auki vaikka millaisten pilatesrullien päällä, mutta taisin vain pahentaa asiaa. Yöllä en saanut nukuttua kuin yhden tunnin.

Itse kisapäivänä tein kyllä verryttelyt ihan normaalisti, mutta tunsin heti että olo ei missään nimessä ole normaali. Tässä vaiheessa, noin puoli tuntia ennen starttia v*tutti oikeen kunnolla. No, ajattelin kuitenkin että sisulla mennään, ja että ehkä hiihto lähtee kulkemaan kun on numerolappu rinnassa ja kroppa lämpee kunnolla.

Tavoitteena oli alunperin lähteä kärkiporukan vauhtiin, enkä tästä tavoitteesta halunnut tinkiä... Paukusta lähdettiin tietenki hemmetin kovaa, ja kärjen perässä yritin roikkua. Alusta lähtien tuntui että nyt mennään aikalailla äärirajoilla, ja pitkä nousu ennen ensimmäistä juottopistettä oli tuskaa, ja numerolappu lensi hankeen siis kympin jälkeen. Olisi ehkä pitänyt hiihdellä loppuun eikä lammasmaisesti keskeyttää, mutta ei siinä kohtaa kyllä napannut tippaakaan. Eikä näin jälkikäteen edes v*tuta, neljä tuntiakin olis tehnyt tiukkaa.

Kyllä kaduttaa että tuli lähdettyä, mutta mistäpä tuollaista rekkitangolta rysähtämistä olisi arvannut. Tuskin olisin muutenkaan kärkiporukassa pysynyt, mutta saanut edes itseä tyydyttävän hiihdon. Nyt ei käteen jäänyt yhtään mitään.