Mikä muuten on merkittävin ero pitkään kestävyysurheilusuoritukseen tähtäävän ja ylipitkään suoritukseen tähtäävän pk-harjoittelussa?

Vai onko sellaista oikeastaan olemassakaan? Toisin sanoen, että kolmen tunnin kisaan treenaavan ja kymmenen tunnin eli jo ultraluonteiseen treenaavan harjoitteluun tulee oleellisempaa eroa vasta kun ollaan lähempänä tavoitetta tai kun aletaan hakea suorituskykyä eli kisavauhtia?


Aloittelijalle tuommoinen spesifisempi harjoittelu lienee toissijaisempaa eli kaikki pullat voi vallan hyvin laittaa samaan peekoouuniin ainakin puoleksi vuodeksi. (Tämä on mielipide, ei kokeneen valmentajan tai urheilufysiologiaan syvemmin perehtyneen näkemys...)