Olen huonolla ääreisverenkierrolla varustettu ja käytän 44-koon kesäkenkiä. Tälle syksylle on nyt pari n. lenkkiä (mm. +2 C vesisateessa / -4 C kuivassa kelissä) takana Diadoran 45-koon talvikengillä. Aiemmin on menty kesäkengillä ja eri paksuisilla kengänpäällisillä sään mukaan talvella.
Varsi Diadoran talvikengissä on matalahko, varsi suuntautuu takaviistoon -> kävellessä varsi hieroo vähän nilkkaa. Voi toki olla alkukankeuttakin, mutta tulipa huomioitua. Polkiessa en tähän enää kiinnittänyt huomiota.
Tarrat toimii uutena ihan ok, ylimmän tarran mitoitus voisi olla hivenen pidempikin. Budjetti-luokan kengän ominaisuus lienee kysymyksessä? En tosin usko että tarran pitävyyden suhteen tulee ongelmia jatkossa.
Kengän pohja on selkeästi kesäkenkiä korkeampi ja satulan korkeutta sai etsiä vähän ensimmäisellä lenkillä. Paksu (ja pitävä?) pohja helpottaa kyllä sohjossa jalkautumista.
Käytössä kenkä on ainakin uutena vettä hyvin pitävä, jossain määrin jopa hengittäväkin. Muttei tarpeeksi hengittävä että jalasta tuleva kosteus pääsisi riittävästi haihtumaan. -> Tunnin jälkeen alkoi ensimmäiset merkit sisältä kostuneista sukista ja varmaan puolen tunnin päästä alkaisi kylmettymisen oireitakin ilmaantumaan. Tuntiin saakka jalat tuntuivat kyllä lämpöisiltä. Ehkä tuohon kosteaan tuntumaan auttaisi toisen sukan laittaminen, numeron verran isompi koko antaa kyllä myöden laittaa toinen sukka kenkään, täytyy kokeilla tätä kun ilmat vähän kylmenevät.
Kokonaisuutena ihan menettelevät kengät pikkupakkaskeleille verrattuna vanhoihin virityksiin. Aiemmin kylmässä liikkumisen takaraja on tullut nimenomaan jalkojen kestämättömyyden vuoksi -18 - -20 pakkasilla, mielenkiinnolla odottelen kovempia talvikelejä.
Lainaa viestiä vastauksessa
Kirjanmerkit