90e :seko: Minä en maksanut kyllä kun 59e euroo.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti HC-Kaivoksela
Jos haluaa maksaa 90 e kun ei ilmoittaudu ajoissa niin ei siitä täällä kannata itkee.
Printable View
90e :seko: Minä en maksanut kyllä kun 59e euroo.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti HC-Kaivoksela
Jos haluaa maksaa 90 e kun ei ilmoittaudu ajoissa niin ei siitä täällä kannata itkee.
Erittäin hyvin perusteltu. Juttelin Buff-asiasta Teron kanssa su-aamuna. Alunperin (siis joskus monia vuosia sitten) koko Buff-homman idea oli, että ne luovutetaan Tahkon pitkän matkan maaliintulijoille. Sittemmin "pitkäksi matkaksi" on tullut jotain muuta kuin 120 km, mutta silti Buff on annettu myös kahden kierroksen ajajille. Tänä vuonna sitten palattiin alkuperäiseen ajatukseen, että Buff on tarjolla vain pisimmän matkan maaliintulijoille.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Laika
Mutta tuskin Terokaan etukäteen tajusi, millaisessa symbolisessa arvossa Tahko-Buff on, joten ehkä tilanne muuttuu jollain tavalla ensi vuodeksi. Tai sitten 240 km kokee ennennäkemättömän osallistujaryntäyksen. :)
Huippu reissu, paras kuudesta käymästäni. Yöajoa suosittelen lämpimästi kaikille. Ja päivällä tuli itselle todistettua, että menee se kierros sujuvasti myös täysjäykällä sinkulalla. :) Paita oli hieno, ruoka oli hyvää ja sitä sai jonottamatta. Yöajon lippikksestä ja arvontapalkinnosta, 3. huollon mustikkakeitosta sekä viimeisen huollon mehusta erityiskiitokset.
Antaa olla, ei taida olla montaa pyöräilyharrastajaa 60/120 ajajien joukossa, jotka tuohon realistisesti pystyvät, niin kauan kun pyöräily pysyy harrastuksena.. :rolleyes: Puhumattakaan, että pääsisivät edes viivalle ilman näyttöjä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Aki Korpela
Kaikki propsit sille pikkupojalle, joka niitä tarroja jakoi, eihän se sen vika ole, mutta parhaiten jäänyt mieleen kuitenkin eka kerta, kun 120 km tarpoi maaliin 10h ajalla, maaliviivan ylitettyä kuulutetaan nimi ja maalialueella "kisatytöt" vetämässä Buffin päähän... I did it!
Tänä vuonna, ei kuulutusta, ei Buffia.. joku palkintojen jako siellä vissiin oli menossa.. :( Veikkaan, että tuolla 120 km ajajien joukossa oli monta "ekakertalaista", mitkä heidän päällimmäinen muisto suorituksesta, TARRA! Osallistuuko tapahtumaan ensi vuonna?
No joo, eiköhän omalta osalta riitä itkeminen, eiköhän Hartikainen ole omansa saanut jo..
Elämäni eka Tahko tuli koettua ennätyksellisen huonon valmistautumisen päätteeksi. :D Lähdössä ei ollut mitään käryä omasta kunnosta, joten starttasin 9:20 lähdössä jostain massan puolen välin kieppeiltä liikenteeseen tavoitteena kruisailla ensimmäiset 10 kilometriä menoa katsellen. Virhe. Sinällään taktiikka toimi, että pk-sykkeillä pääsi lähes ensimmäiseen huoltoon asti, mutta selkää tuli vastaan niin maan saakelisti, että aikaa paloi ohitteluun ja tietysti siihen jonoissa tunkkaamiseen. Rauhallisen alun jäljiltä energiaa olikin jemmassa mukavasti ja pyörä kulki olosuhteisiin nähden mainosti. Pikku kauneusvirheenä tajusin kilometri lähdön jälkeen unohtaneeni kaikki energiapatukat auton takapaksiin, mutta sen virheen vaikutus oli lähinnä psykologinen, koska huolloista sai ruisleipää®.
Sää oli aika rankka, mutta mies ja pyörä toimivat täydellisesti ja pääsin maaliin alle neljässä tunnissa. Jos ensi vuodeksi vähän hioo vielä taktiikkaa, niin pitäisi joitain kymmeniä minuutteja pudota tämän vuotisesta ajasta. Minä tulin vain ajamaan, t-paitoja saati buffeja en jäänyt kaipaamaan vaan kokemusta, ja sitä sain mitä halusin. Järjestäjille suuret kiitokset, homma toimi kuin rasvattu.
Nyt sitten vaan lisää mäkitreeniä koneeseen Kolin kierrosta varten. :)
Joo, vitutti jo silloin niin, etten enää ole palannut Tahkolle. Tänä vuonna oli taas harkinnassa lähteä, mutta näköjään oli hyvä, että älysin jäädä kotiin.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti mth
Toisaalta, jos normaali 60 km matka ajetaan reilussa parissa tunnissa, niin eipä tuo tuplakierroskaan enää ole sitä mitä aiemmin. Rengasmainen buffi on hyvä symboli 3 kierroksen metsätievelodromista.
Tänä vuonna Tahko tapahtumana meni vähän ohi. Lähtö klo 5.00 ja maaliintulo pitkästi isoimman hulabaloon jälkeen. Kaiken lisäksi uni tuli klo 21.
Mitä muistan niin tunnelma oli kuitenkin mahtava ja kannustus muilta kuskeilta auttoi jaksamaan! Suoritus omalta osaltani totaalisen yläkanttiin, jopa niin että pelkään vastaustani, jos joku kysyy talvella "mites se 240?"
Jos joku sai edes jonkinlaisen räpsyn numerosta 1836, olisin erittäin kiitollinen.
Oma 120km/5:36 kisaraportti vihdoin valmis. Tänään alaselkä on kyllä ollut aikamoista sementtiä, mutta muutoin kohtalaisen ehjä olo. Eiliset hikikohtaukset pari tuntia reissun jälkeen pistivät hetkeksi miettimään, että onkohan kaikki ihan kohdallaan.
Tahkolla fiilis on kyllä loistava. Hienoa nähdä tuttuja ja tutun tuttuja pyörän selässä. Ainoa tapahtuma, joka kerää lähes kaikki kokoon hienon asian ympärille Suomessa.
Minun mielestäni reitti on Suomen hienoin ja jos polkupätkää =ei ohitusmahdollisuuksia lisättäisiin kovin, niin alkaisi ainakin 120 km kiertäjillä loppuajat huononemaan rutkasti. Nyt on jo tiukkaa päästä kapeassa pitkässä rännissä jouhevasti ajajista ohitse.
Ja kyllä reitillä ihan maastoajoakin piisaa.. ensimmäisen tunnin aikana kiskotaan karkeasti se 30/60km, mutta jälkimmäinen 30km viekin sitten lähes kaksi tuntia.. kertoo kai se jostain. :)
Vielä kiitoksia huollon porukoille,menin 180km matkalle 0,5l pullolla ja toimivalla Tahkon huollolla sillä pärjäsi mainiosti.Ja"sprintti" miehenä tavoite oli vaan ja ainostaan päästä 3 kiekkaa läpi mutta menikin paljon paremmin kun uskoin ja aiaksi tuli 10:39:58.
Joten ei voi muuta sanoa että Tahkon suolakurkuissa on voimaa:)
Oma mini raportti 180km tahkosta:
Lähdin alussa aika hiljaa liikkeelle, mutta tähtäsin ajoporukkassa sellaiseen ryhmään, joiden ajajien viimevuoden ajat minulla oli tiedossa, tai joiden kanssa olen about samoja aikoja ajanut mara cupin kisoissa. Söin geelejä 1h välein, vaikka ajatus tuntui aika etovalta edellispäivien tankkauksen jäljiltä. Ensimmäinen kierros meni helposti aikaan 3:15 ja sijoitus oli sillä hetkellä 9. Mitään erityistä sijoitusta en lähtenyt hakemaan, tavoitteena oli ajaa alle 12h. Olin todella yllättynyt, että ensimmäinen kierros oli noin nopea, viime vuoden 120km nopein kierros oli 3:30 luokkaa.
Toisella kierroksella aloin vasta kunnolla syömään ja geelien lisäksi meni edellisvuosien pitkän matkan ajajien raporteissa mainostettuja Fazerin piirakoita. Söin 2 piirakkaa / kierros ja edellen geelejä 1h välein ja 3L vettä / kierros. Näillä toinen kierros sujui ihan mukavasti, joskin vatsa kuittaili lievästi joka "ruokailun" jälkeen noin 20min ajan. Kakkos kierroksen El grandessa alkoi tuntua aika pahaa päänsärkyä, joten nostin juontitahtia 3x1.5L Camel / kierros viimeiselle kierrokselle.
Kolmos kierros lähti käyntiin huollosta ihan hyvillä fiiliksillä. Sijoitus taisi siinä vaiheessa olla 6 tai 7. Ajelin vähän ripeämpää vauhtia hiekkatieosuudet ja saavutin loppulaskussa 70+km/h karanneen Kanuunoiden Pekan, jonka kanssa oltiin ajettu melki samoja vauhteja (paitsi alamäissä) edelliset kierrokset (kiitoksia ajoseurasta). Kinahmi 1:llä alkoi tuntua aika pahalta. Yritin ajaa sen ylös niin kuin 2 edellisellä kierroksella, mutta ensimmäisen nousun puolivälissä kone ei ottanut enää riittävästi kierroksia ja paha väsymys iski päälle. Työnsin jyrkimmän pätkän ohitse ja Kinahmin päällä pidin hetken taukoa geelien "nauttimisen" parissa. Noin 10min päästä alkoi ajo taas sujua ja olotila oli muuten hyvä, mutta vatsa kuittaili geelien syömisestä. "Uudessa" laskussa, joka vie sinne "lehmähiekkatiesuoran" alun huollolle tuli todella paha olo vatsaan siitä rynkytyksestä. Huollossa lappasin rusinoita poskeen ja niitä sitten imeskelin kera TUC-keksien sen pitkän suoran aikana. Kyseisessä huollossa oli mahtavat kannnustusjoukot ja tsemppi-huudot nostivat mieltä vatsan myllerryksestä huolimatta. Huomasin, että eväät haluavat pysyä vatsassa paremmin, jos ajan selkä suorana joten hylkäsin tämän jälkeen kaikki aero asennot tiepätkiltä. Vaikka energiaa tuntui olevan hyvin ja nautin nestettä reilusti, alkoi kuumuus ja kilometrit nakertaa kuntoa. Maksimisyke alkoi pudota hiljalleen ja jokainen nousu lähellä tätä uutta, pudonnutta maksimia tuntui todella pahalta. Kinahmi II alun nousu meni ihan hyvin ottaen huomioon silloisen olotilan, mutta taivaanrappusissa tuli vähän nojailtua pyörään ja meinasin siinä kaatua sen pyörän kanssa alamäkeen, kun käsivoimat tuntuivat ehtyneen aika pahasti. Työntöpätkä tuntui pidentyneen ainakin 6 kertaiseksi. Kinahmi II jälkeen kaikki alamäet oli tuskaa. Pompotus tuntui mahassa todella pahalta, joten päätin seistä kaikki alamäet. Se vähän helpotti tilannetta. Ajelin hetken aikaa vähän alemmalla teholla ja ajo itseasiassa tuntui ihan hyvältä aina siihen julmaan, pehmeään hiekkatienousuun asti. Sitä ajaessa tuntui rinnassa erittäin pahalta, mutta toisaalta tiesin sen olevan viimeinen nousu, missä pitää yhtäjaksoisesti puristaa ja se tieto auttoi jaksamaan. Ennen El Grandea viimeisellä huollolla nappasin taas suun täyteen rusinoita, kun kaikki omat eväät oli kuluneet loppuun tiheentyneestä syöntitahdista johtuen. Itse El Grande meni tasaisen tuskaisesti ylös. Loiva nousu ei tuntunut pahalta, mutta ne muutamat kohdat, joihin paistoi aurinko ja joissa piti hetkellisesti puristaa, olivat todella ilkeitä. Loppulaskun jälkeen ilmestyi takaa 120km sarjassa ajava Kanuuna ja tarjosi vetoapua maaliin. Kiitoksia hyvästä vedosta! Maalissa oli aika voittajafiilis, kun aika oli reilusti alle oman tavoitteen: 10h25min ja 6 sija.
Illalla sitten fiilis ei ollut kovin hyvä. Väsymys kaatoi sänkyyn 20 aikaan, mutta ilmeisesti nestehukasta johtunut päänsärky ja kierroksilla oleva verenkiertoelimistö pitivät kuitenkin hereillä 3 asti ja mietin, että loppuuko kehon stressitila ikinä. Nyt kuintekin olo ihan normaali.
Huoltojoukoille iso kiitos! Todella hyvää ja ystävällistä palvelua. Repuntäyttöpisteellä sai repun todella nopeasti täyteen ja muutenkin huoltojoukot vaikuttivat olevan oikeasti mukana kannustamassa ja auttamassa hyvään suoritukseen.
Buffi asia:
Olen Laikan kanssa samaa mieltä, että pidemmän matkan Buffilla on oma merkityksensä yhteislenkkien hiljaisessa urosrankingissa joko tietoisesti ja ei. Kyllä sitä 2010 lähdin 120km matkalta hakemaan ja fiilis oli hieno kun sen sai päähän. Siinä mielessä vähän harmittaa 120km ajajien puolesta, kun oli vain tarraa tarjolla. Ensi vuonna pitänee varmistaa 2012 Buffin saatavuus, mikäli vielä ovat yhteistyössä ja ilmoittautua 240km matkalle, mikäli tulee harjoiteltua riittävästi.
Kiitos omasta puolesta kisasta ja kiitos myös Rantasen Antille mukavasta ajoseurasta! Tavoite 240km ajelua jäi suorittamatta keulan hajoamisen takia. 180km (120km + oma kierros) tuli kuitenkin ajeltua hienolla reitillä! :)
No itseasiassa meidän majoituksemme oli suunnilleen siinä Tahkon Kehdon kohdalla siellä laakson toisella puolella vastarinteessä riippumatoissa. Ei sielläkään tungosta ollut. :rolleyes: En viitsinyt varata majoitusta 6-7 tunnin levon takia kun tultiin perjantai-illasta ja piti lähteä jatkamaan lauantaina heti huollon jälkeen.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Nufan
Lähinnä vaan koko alue tuntui niin utopistiselta kun ei ole tullut käytyä aikaisemmin. Sitten ymmärtäisin ne puitteet jos siellä olisi älyttömän hienot rinteet joita laskea talvella, mutta ei ne nyt kesäkuosissa erikoisilta näyttäneet. En ole muutenkaan käynyt näissä isoissa hiihtokeskuksissa (jos Kolia ei sellaiseksi lasketa) että minulla saattaa olla siinä kohtaa aukko sivistyksessä.
Hieno reissu oli taas jälleen kerran!
Tapahtumanahan tuo on hieno ja kerää porukkaa ympäri Suomea melkoisen määrän. Itse kisan (kuntoajon) järjestelyt kattavine huoltoineen on mielestäni varsin toimivat! Maaliin tullessa odotteli tosiaan saavansa jotain juomista, no saihan sitä urheilujuomaa mitä muuallakin reitin varrella, mutta vichyä tai jotain muuta olisi ollut ihan mukava saada. T-paita oli taas mitoitukseltaan aivan eri, kun viime vuonna ja melkoinen purje verrattuna edelliseen, vaikka samaa kokoa onkin. Iltakarkeloista vois sanoa jotain, mutta jääköön sanomatta, eihän ne sinällään tähän liity.... Vaikka oishan se hienoa, että iso porukka juhlisi illalla myös yhdessä, nyt Piazza oli kovin tyhjä.
Oma ajo meni noin 12 minsaa nopeemmin, kuin edellinen ja sijoitus parani about 80 sijaa, siihen olen kyllä tyytyväinen. Tähän en olisi kyllä yksinäni varmasti pystynyt, iso kiitos tiimikaverille vetoavusta ja siitä, että pakotti peesaamaan vielä 45 kilsan kohalla vaikka olin jo jättäytyä kyydistä siinä! Maaliintullessa piti vielä ottaa pieni spurtti ja molemmat pohkeethan siinä kramppas :D
Jos ei ihmeitä tapahdu, niin vuoden päästä sitä ollaan taas lähtöviivalla ja jos vaikka ensimmäiseen lähtöön uskaltautuisi.
Kuulinko oikein, että pk-seudulta olisi 90% osallistujista? Tuntuu vain jotenkin uskomattomalta että vain 180 ihmistä olisi pk-seudun ulkopuolelta.
Eipä herunut buffia vaikka lauantaina tuli ajettua täydet kolme kierrosta :mad:Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Juha Jokila
Kyllä jo tuplakierros lauantain kelissä oli kova suoritus millä tahansa mittarilla mitattuna. Tulosluettelon DNF:t kertoo siitä omaa karua tarinaansa.
---
Löytyykös muuten 120/180km väliajat jostain? Vai onko nekin karsittu kustannussyistä? :D
Onnittelut Olmille käsittämättömän hienosta suorituksesta, kiitokset Aautiolle noviisin "kouluttamisesta" ja loppulaskulle kärmeenpuremasta pers'kumissa ;)!
Hieno tapahtuma kaiken kaikkiaan, vaikka komppaankin "setiä" tässä Buff-asiassa. Olihan se kieltämättä pienoinen pettymys, kun perinteisen kärsimyksen symbolin sijaan käteen lyödään postimerkki...
Vaikka tarjolla onkin nykyään pidempiäkin matkoja kuin tuo 120km, ei se mielestäni matkan arvoa yhtään pienennä. Sen verran haastava rata oli mielestäni kyseessä, että jo 60km on ihan hatunnoston arvoinen saavutus ja osoitus rautaisesta kunnosta.
60km --> hapenottajat
120km --> sitkeät vääntäjät
180km & 240km --> "latvakakkoset" ;)
Olipahan hieno tapahtuma jälleen kerran! :) Fiilis on kyllä aivan mahtava starttiviivalla lähtölupaa odottaessa ja tietty mukavaa on meininki läpi kisan. Varsinkin toisella kiekalla, kun saa laskea mäet omaa vauhtia. Hiukan normaalia enemmän oli jännitystä ilmassa tällä kertaa, kun treeniä ja kisoja alla normaalia vähemmän. Maaliin päästiin suht kunnialla vaikkakin 10min hitaammin kuin viime vuonna, mutta ensi vuonna sitten entistä kovempaa!
Kiitokset järjestäjille jällen kerran!
Mutta jos buffia ei ole tarjolla niin "kiitos ei" jollekin postimerkin kokoiselle tarralle. Sekin meni vahingossa ajopaidan taskussa pesukoneeseen...
Spessun 29 Epic sai aikaan jonkinlaisen 29-kumeen. Nähtäväksi jää, että mihin se johtaa...:rolleyes:
Kiitos itsellesi! :) Tarkoitus oli roikkua myös toinen kierros sun matkassa, mutta koko toinen kiekka meni kramppien kanssa taistellessa ja toisen kiekan aika tais olla n. 35min huonompi kuin ensimmäisen :( Ei vaan pystyny yhtyny yhtään runttaamaan, kun saman tien kramppasi ja molemmat jalat. Ei auttanu ees merisuola tällä kertaa ja jokaisella huoltopisteella vettä mukillinen tai pari, kun urheilujuoma ei enää maistunut.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Jani T.
Väliajan/väliajat näkee klikkaamalla tuloksissa sitä riviä/nimeä jonka väliajan haluaa nähdä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti järppä
http://www.championchip.fi/tulospalv...4f6/120+km+Men
Kiitoksia siullekin ajoseurasta! Toisen kierroksen loppulaskussa tuli tosiaan huipuiksi reilut 77km/h. Mahtava tunne päästää moista vauhtia, eikä siinä mitään järjen hiventäkään todellakaan ole :rolleyes: Kolmannella kierroksella tuli heti alussa sitten sellainen välikuolema, että oli lopulta pakko vain pysähtyä ja odottaa paha olo pois. Kirjoittelen tässä kunnollisen reissuraportin (tuonne Tahkoturinoiden jatkeeksi: http://pxx.fi/pro/1 ) valmiiksi piakkoin, mutta kaipaisin siihen vielä pikkusen kuvitusta. Joten jos joltakulta löytyy edes jotain räpsyjä numerosta 1826 niin ilmiantakaahan itsenne! :)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti ReLe
Turun seudulta joku kolmisenkymmentä, paljonko Tampereelta, mahd. jopa viitisenkymmentä? Tuon mukaan joku satakunta muualta suomesta; ei voi pitää paikkansa, jollei kehäkolmosta ole siirretty tietämättäni pohjoisemmas...Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti AnttiP82
Hienot Reitit! Vähän haittaa jo se alkupään tien yletön määrä. Siinä tekee mieli jo polulle, ainakin ensimmäisellä kierroksella. Minulle uudet Kinahmin laskut oli loistavat, reitit oli muutettu parin vuoden takaisesta. 150 mm keula kiittää, oikein pääsi naatiskelemaan. Jossain oli oikein hyppyriäkin tarjolla.
Toi onkin kätevää! :rolleyes:Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti px
Mutta jos valitsette "tulosta", niin saatte taulukon, jossa ovat myös väliajat.
Kiitos järjestäjille hienosta tapahtumasta!! Tahko on omalla kohdallani ehdoton ykkönen Suomen maastopyörätapahtumista ja mtb-viikonloppu aina yhtä hartaasti odotettava tapahtuma - niin tänä vuonna kuin jatkossakin!
Olin seitsemättä kertaa mukana ja ensimmäistä kertaa lähdössä kahdelle kierrokselle. 120km matka oli aiemmin tuntunut aivan liian rankalta suoritukselta ja vain kaukaiselta haaveelta, mutta kuuden 60km kerran jälkeen tuntui tarpeelliselta saada omaan tahkoiluun "jotain uutta". Siitäkin huolimatta, että yhdenkään Tahkon 60km kierroksen jälkeen ei ole tullut mieleenkään lähteä polkemaan samaa kamaluutta toiseen kertaan. Itse olen maastopyöräilijänä harrastelija, mitään edes vähemmän muodollista treenaamista ei ole ohjelmassa ollut (talven/kevään aikana 1-2 kertaa viikossa sekalaista liikuntaa, välillä muutama viikkokin tekemättä mitään) ja vajaan sadan kilon ulkomuotokin eroaa hieman ns. standardipolkutykistä. Ylipäätään polkupyörällä pisin ajamani matka on ollut Tahkon 60km. Kaikesta huolimatta etukäteen fiilis oli hyvä ja usko vahva siihen, että oma sitkeä diesel-koneisto vie väistämättä kaksi kierrosta läpi.
Tiukkoja aikatavoitteita ei tälle itselleni uudelle matkalle ollut, vaikkakin etukäteen toivoin pääseväni alle 10h ja salainen haave oli suoriutua alle 9:30h ajassa. Ensimmäinen kierros oli tarkoitus ajaa about viime vuoden tahtiin (noin 4:15h), jolloin toiselle kierrokselle ja kymmenen tunnin alitukseen jäisi aikaa reilut 5:30h. No, nämä tavoitteet alkoivat rapista, kun perjantai-iltapäivänä päästiin paikan päälle ja kokemaan Tahkoa hellivä lämpöaalto. Jo perinteisellä perjantain golf-kierroksella alkoi mies pehmetä ja siinä pelikavereiden kanssa odoteltiin mielenkiinnolla lauantain 120km:iä ja huuhdeltiin kroppaa nestetankkauksella...
Perjantai-iltana alkoi tuleva koitos jännittää ilmeisesti sen verran, että yö meni ihan väkisinmakaamiseksi. Lauantaina aamusta puuroa, jogurttia ja mehua naamaan. Aamun ohjelmassa oli myös perinteen mukaisesti jatkuvaa vessassa ramppaamista. Lähtöpaikalla ajofiilis nousi entisestään ja oli hienoa päästä matkaan samalla kertaa ihan oikeiden kisaajien perään. (mutta missä oli perinteenä odottamamme Queenin polkupyöraiheinen biisi?! ;) Tasainen alkupätkä aina ensimmäistä Kinahmia edeltävälle hiekkatienousulle meni nopeasti muiden mukana, mutta tuo itselleni aina yhtä helvettiä oleva tieosuus oli nytkin tuskainen ja hidas. Itse Kinahmin polun tunkkaaminen meni jonossa ok ja kukkulan päältä alkava upea polkuosuus hyvällä rytmillä. Viime vuonna käyttöön otettu uusi laskuosuus toiseen huoltoon on meikäläisen suosikkipaikkoja ja sen pääsi tulemaan suht hyvää vauhtia, vaikka jono siinä vähän tökkikin. Taivaan portailla meinasi tulla noutaja, mutta vähän tunkkaustahtia hellittämällä Kinahmi II tuli huiputettua. (ongelmat järkevän reitin aikaan saamisessa Kinahmin tuolle osalle on toki ymmärrettävä, mutta mainittu portaikko on mielestäni jotain, millä ei ole kerta kaikkiaan mitään tekemistä maastopyöräilyn kanssa) Oliko kuitenkin niin, että tuli vedettyä itsensä tukkoon jo tässä kohtaa vai syntyikö heikko hetki sitten Kalkkiruukin ja Tuulivaaran maisemissa, mutta Rahasmäen huollossa olo oli hemmetin huono: päätä alkoi särkeä, vilunväristykset hiipivät roppaan eikä hikeä puskenut enää läpi. Urheilujuomaa oli kuitenkin mennyt repusta alusta lähtien jatkuvalla imulla reilu litra/tunti ja taukopaikoilta lisäksi mukijuoma, joten hieman pelotti, ilmoittiko ruho nyt kuumuuden olevan liikaa... Vaikka urheilujuoman ja geelien ajattelukin sai hissin nousemaan kurkkuun, tuli Rahasmäessä pakolla syötyä läjä maukkaita vohveleita, suolakeksejä sekä urheilujuoma-suola cocktaileja. Tässä kohtaa oli henkisestikin todella heikko hetki ja olin täysin varma, että tulen kurvaamaan Piazzan pihasta mökille toisen kierroksen sijaan. Fiilis pahasti hukassa matka jatkui Grandea kohti, jota edeltävällä hiekkatieosuudella sain jalkoja ja elimistöä siinä määrin auki ja virkistymään, että viimeinen nousu meni vähän positiivisemmissa merkeissä, vaikka Grande menikin pääosin talutteluksi. Laskettelumäkeä pääsin pudottelemaan vapaasti omaan tahtiin ja jyrkän osan loppu meni nautiskellen ja sotahuudon säestämänä. Ensimmäinen kierros meni virallisen väliajan mukaan 4:25.
Puolen matkan huollossa Piazzalla sain tarvittavia kannustavia sanoja kymmenennen Tahkon ajaneelta mökkiporukkalaiseltamme ja vartin lepäilyn ja syömisen jälkeen oli toiselle kierrokselle lähtö tosiasia. Tässä kohtaa eväänä toimi muuten mainiosti lasten Muksu-puuro, joka oli yön aikana pakastimessa jäätynyt, ja joka oli sulanut taukopaikan eväspussissa juuri sopivaksi kylmäksi mössöksi. Myös samalla metodilla viilennetty Battery toimi tässä kohtaa.
Edellä kirjoitelleen Yetin kanssa sitkuteltiin alun asfalttipätkää ja ensimmäisessä huollossa meitä oli reilut puolisen tusinaa toisen/kolmannen kierroksen polkijaa, joiden kanssa mentiinkin loppumatka suht samaan tahtiin. Tällä kertaa poluista sai nauttia täysin omaan tahtiin sen mitä kunnoltaan vielä pystyi. Itse panostin tasaisiin kohtiin sekä alamäkiin, jotka yritin mennä mahdollisimman ripeästi. Kämmenet ja käsivarret tosin alkoivat kipuilla yllättävän paljon. Pienikin ylämäki hyydytti kuskin sen sijaan totaalisesti ja apuun oli haettava jatkuvasti kaikkein pienimpiä välityksiä. Toisella kierroksella jatkoin hyvin reilua urheilujuoman siemailua, jota upposi jopa yllättävän hyvin koneeseen. Kaikki laskut yritin päästellä niin reippaasti kuin vain käsissä voimia riitti, samalla kiitellen järeähköä rengastusta, joka kesti hyvin loppuun asti. Yleinen olotila toisella kierroksella oli jopa parempi kuin ensimmäisellä. En tiedä johtuiko vauhdin hiljenemisestä vai mistä, mutta varsinkin viimeiset pari tuntia oli jo ihan miellyttävää ajamista auringonkin porottamisen hieman hellitettyä. Varsinkin 100km pyörähdettyä mittariin oli fiilis taas rajussa nousussa ja maalin lähestyessä löytyi uusia energioita hitaaseen ylämäkisitkutteluun. Granden huipulla irtosi jo pienet tuuletukset, josta edelleen alamäkisiirtymän jyrkät kohdat menivät hyvin hitaasti ehjänä maaliin pääsyä varmistellen. Tahkolahden kierron aikaisia fiiliksiä oli tullut odotettua koko päivä ja kyllä kannatti! Viimeinen kilsa meni aivan hurmiossa ihmisille hymy korvissa asti moikkaillen ja kivien yli pyörää pomputellen. Piazzan nousuun vielä spurtti isoimmalla eturattaalla ja maalilinjan ylityksen jälkeen kädet ja huutoa ilmaan. I did it! :D
Aikaa meni koko matkaan vajaa 10:30h, mutta jo pelkästään kelin takia loppuajalla ei ollut itselleni mitään merkitystä. Mittari näytti ajoajaksi noin 8:30h eli taukoja tuli todellakin pidettyä...
Kokonaisuutena ensimmäinen kahden kierroksen Tahko oli lopulta paljon siedettävämpi kokemus kuin mitä olisi 60km kokemuksien perusteella osannut odottaa. Yetin aiempaa kirjoitusta lainaillen: jos pystyy yhteen kierrokseen, pystyy mielestäni myös kahteen kierrokseen. Pää ja oma mieli oli ainakin omalla kohdalla se, minkä kanssa joutui eniten taistelemaan. Itse en tosiaan uskonut lainkaan pystyväni näin pitkään urheilusuoritukseen, mutta kullekin sopivalla vauhdilla on homma täysin mahdollinen. Ja se mitä isot pojat ovat sanoneet "toisen kierroksen tunnelmasta" piti täysin paikkansa: hemmetin rentoa ajelua ja hyvää fiilistä sekä kuskeilla että huoltohenkilökunnalla. Lämmin kiitos toisella kierroksella samoilla huoltopaikoilla pyörineille ajajille!! And, Chris: well done, mate!
Itsehän olin niin euforisessa tilassa maaliintulon jälkeen, etten vielä siinä kohtaa osannut Buffia kaivatakaan, mutta totuus iski mökillä vasten kasvoja: WTF!!?? Missä mun Tahko-buffi?? Mikä helvetin tarra? Talven loskapaskakeleissä kaupasta ostamaani buffia päähäni pukiessa olen haaveillut joku päivä saavani vihdoin oman Tahko-buffini, jonka saa ainoastaan Tahkolta ja (ainakin omalla kohdallani) ylittämällä itsensä. Tämän pienen, mutta suuren symbolisen arvon omaavan, palkinnon olisin itselleni halunnut, kun sitä olen kadehtien - ja myös vahvasti siihen vaadittavaa suoritusta kunnioittaen - kavereillani vuosien varrella katsellut. Varsinkin tällaiselle laiskalle ja huonokuntoiselle harrastelijalle Tahkon 120km buffin arvo on suuri. Ja kuten näissä piireissä muutenkin mittaillaan/vertaillaan/ihallaan muiden hiilarunkoja, kaiken maailman hipo-osia, kiiltäviä ketjuja, ajopaitoja ja kaikkea muuta fillarikamaa, niin saman lailla katsellaan myös ihailua/kunnioitusta herättäviä Tahko-buffeja. ("ei kuitenkaan homolla tavalla"... no offense, bros! =) Tarran antaminen tuntui vittuilulta ja olisi ollut parempi jättää koko tarra jakamatta. Tai kertoa avoimesti etukäteen, että ei tipu buffeja kuin Pitkän matkan kiertäjille.
Tahkolla on kuitenkin tietyt perusasiat, jotka sinne kuuluvat ja tekevät Tahkosta _Tahkon_ eikä näitä pidä muuttaa:
- toimivat perusjärjestelyt: eli kun olet kerran käynyt Tahkolla, niin tiedät miten toimii ilmoittautuminen, lähtö, pastabuffa, huollot reitillä jne.
- reitti: Kinahmit, vauhdikkaat laskut, tekniset kivikot ja juurakot, El Grande, laskettelumäen lasku
- keli: ei yhtään märkää Tahkoa viimeisten 7v aikana (no se yksi ukkoskuuro muutama vuosi sitten pitkän matkan polkijoiden niskaan)
- paarmat ja muut ötökät
- kilometrikyltit väärissä kohdissa (nytkin 40km kyltti oli about 50km kohdalla ja 50km kyltiltä oli enää 4-5 km maaliin)
- ...ja Tahko-Buffi, jonka saa 120km ja pidemmiltä matkoilta! ;)
Buffin puuttuminen (tai osallistumismaksun suuruus/pienuus) ei kuitenkaan tuleviin omiin osallistumisiini vaikuta millään lailla, koska joka vuosi ollaan kuitenkin mukana!
Aiemmin 120 buffeja kuitanneena osui matkavalinta kohdalleen, sillä 60 km yöpyöräilystä sai todella toimivan ja tyylikkään mustan lippiksen. Teksti kyljessä "Tahko by night" joten kotona pitää selittää :). En käsitä selityksiä 180km "erottamiseksi". Ne supermiehet/naiset ansaitsivat, vaikka ihan eri värisen T-paidan buffeineen. Erottuisipa la-illalla kuka on kova.
Mutta sitä euforiaa El Granden päällä ennen viimeistä laskua ei korvaa mikään. Matkasta riippumatta.
Kiitos seurasta. Viimeinen kierroksen fiilis olikin tosi hyvä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti A_Telkkä
Maalissa en oikein tuntenut mitään, paitsi ehkä helpotusta. Taisi olla myös henkisesti aika kuluttava ajo. Nyt rupeaa pikku hiljaa olemaan tyytyväinen olo.
Kolmas TahkoMTB takana. Matka 60 km, jo viikolla hiukka pelotti tuo luvattu helle, mulle ei toi helle-urheilu oikeen tunnu passaavan... Keskeytetty kisa siitä sitten tulikin, kuumuus ja liian kova vauhti sekä järki voitti 50 km kohdalla, ja hyvä niin, omalla tavallaan voittajaolo, keskeytys oli mulle elämäni ensimmäinen, tapana kun on ollut että luovuttaa ei voi, vaikka mikä olisi. Pari pointtia multakin tapahtumasta, ovat kyllä tulleet esille tässä jo aiemminkin:
+ huollot pelaa aivan mahtavasti!
+ hyvä meininki, ohittajatkin olivat kovin kohteliaita!
+ reitti on huippu!
- T-paita suht kamala tänä vuonna, mistä ihmeestä se suttunen logokin oli nykäisty?
- illalla jäi baareilu siihen terassilla oleiluun, jotenkin ei periaatteesta halunnut pulittaa vielä sitä 8 euroa, oli pettymys kun kisailijoillekin sisäänpääsy maksoi. On se osallistumismaksu kuitenkin aika arvokas, silloinkin kun maksaa tosi ajoissa.
Eipä muuta, ensi vuoteen, jos taas muistais lähteä tarpeeksi hissukseen:)
Kaverin (Touho Häkkinen) ottamia kuvia. Kuvissa Jyps / Korso painotus, mutta paljon muitakin kuvia on:
http://jyps.kuvat.fi/kuvat/
Laitetaan omatkin kommentit tänne, vaikkei juurikaan uutta sanottavaa olekaan.
Kiitokset vapaaehtoisille ja järjestäjille hienon tapahtuman järjestämisestä. Huollot toimivat hienosti ja reitti oli hyvä vaikka välillä meinasi lämmin tulla ja nousua oli taas enemmän kuin muisti :) Vaikka mielellään polkua ajaisi enemmänkin niin nykyinen reitti on kuitenkin järkevästi mietitty ajajien määrä huomioiden. Tieosuuksia on pakko olla, että ei ihan koko matkaa sentään tarvitse jonossa ajaa.
Hinta-laatusuhteesta täytyy kyllä itsekin avautua. Oheistapahtumat puuttuivat, iltabileet maksoivat extraa ja olivat muutenkin vasyneet kun iso osa porukkaa häipyi jo palkintojenjaon jälkeen. Krääsäpussissa ei ollut edes sitä TM:ää ja buffitkin tosiaan puuttuivat vaikka sitä en omalla 60km suorituksella muutenkaan olisi saanut.
Reitti ja massatapahtuman tunnelma tuonne kuitenkin houkuttelee uudestaan vaikkakin hinta alkaa olla jo kipurajoilla.
Niin ja kuvaajille myös kiitokset! itseni löysin loppulaskua pöllyttämästä.
Annetaan nyt huoltopisteille vähän negatiivistäkin palautetta.
Maalialueen huolto oli todella alimitoitettu ainakin siinä vaiheessa kun itse siihen saavuin vähän enne klo 1300. Vesi loppu, urkkajuoma kannun edessä jonoa.
Omia eväitäkään kun en varannut niin tyhjä reppu selkään ja matkaan. Onneksi muilla paikoilla homma pelasi mallikkaasti.
Ensikertalaisena suoraan kahdelle kierrokselle tuntui hurjalle, mutta hyvässä seurassa matka taittui mukavasti. Oltiin toistemme tsemppaajina niin vasta- kuin myötämäessä :)
Maalissa olisi varmasti saanut hyviä kuvia kun poika löi tarran kouraan. Ilme oli itsellä varmaan jotain :eek::seko: tässäkö tää nyt oli? Mutta voitin itseni ja pääsin maaliin itseä tyydyttävässä ajassa. Ensi vuonna uudelleen.
Tämä kuvaushomma ja kuvien laitto ventovieraista nettiin on ihan loistavaa. Itseni löytänyt jo aika monesta kuvasta. Ensi kesänä ajattelin polkaista yöajon ja jos vain olisi kunnon kamera, niin osan päivästä voisi viettää kameran takanakin.
Laitetaanpa hieman omia mietteitä kuluneesta Tahkosta ja siihen valmistautumisesta omasta näkökulmasta:
Vuosi sitten kahden kierroksen maaliintulon jälkeen alkoi kyteä ajatus osallistumisesta tälle vuodelle 5.00 lähtöön. Toisaalta kilpailullista kestävyysurheilukokemusta sen kummemmin omaamatta ajatus kyllä vähintäänkin arvelutti. Päätöksen tein vasta kesäkuun alussa kun tuntui siltä, että harjoittelu kolmea kierrosta varten oli onnistunut melko hyvin.
Ja sitten itse kisaan:
Lähtöhetki klo 5.00 oli odottava, joskin se hiljaisuus ja rauhallisuus oli jotain tyystin erilaista verrattuna aiempien vuosien lähtöihin. Aivan upea hetki. Useat yöajajat kävivät tsemppaamassa oman urakkansa päätteeksi.
Muutaman kymmenen osallistujan joukko lähti liikkeelle edeten alun tiesiirtymät yhtenäisesti letkassa. Tässä vaiheessa olisi itsellä ollut menohaluja, mutta ajatus tulevista kierroksista kummasti rauhoitti liikaa intoilua. Ennen Kinahmille johtavaa muorinmäentien nousua kärkiryhmä oli jo kaikonnut, mutta matkaa jatkettiin melko isossa letkassa. Aika hienolta tuntui, kun pitkä letka kipusi samaan tahtiin Kinahmi 1:n nousua jalkautumatta :)
Hyvistä poluista ja inhimilliseltä tuntuvasta lämmöstä johtuen ajo tuntui hyvältä. Loppukierros taidettiin ajaa MikMyn kanssa samaa matkaa. Ensimmäinen kierros meni aikaan 3.10.
Toiselle kierrokselle lähdin verkkaisen huoltotauon jälkeen. Lämpötila tuntui jo sen verran nousseen, että oli pakko rauhoittaa menoa että voimia riittäisi loppuun saakka. Lämmönnousun ohella toiseksi ongelmaksi jo ensimmäisellä kierroksella osoittautui energiansaanti. Muulloin niin hyvät marjapiirakat eivät laskeneet, vaan aiheuttivat ainoastaan puistattavan olon. Energiageelit tekivät saman. Toisen kierroksen huoltopisteillä tulikin sitten lähinnä syötyä suolakurkkua ja ruisleipää (ja kaadettua kylmää vettä niskaan, sananmukaisesti). Huoltopisteillä jaksettiin kannustaa ja sillä oli kyllä iso vaikutus omaan jaksamiseen. Muuten kierros meni lähes kokonaan ilman matkaseuraa. Viimeisen kolmanneksen aikana 60 ja 120 km:n kärkikuskit tosin alkoivat mennä vauhdilla ohi.. Keskimmäinen kierros tuntui henkisesti kaikkein raskaimmalta. Toisaalta kuumuudesta huolimatta toiselle tauolle tullessani hieman ennen puoltapäivää, aikaa oli kulunut 40 minuuttia vähemmän kuin edellisen vuoden loppuaika oli kahdella kierroksella. Tämä antoi uskoa jaksaa vielä se kolmaskin kierros.
Kolmas kierros alkoi sekoilulla alun asfalttisiirtymällä. Palasin jo takaisin päin, kun luulin ajaneeni ohi hiekkatielle vievästä risteyksestä. Sieltä edestähän se risteys sitten löytyi. Sama harhailu toistui ekan huollon jälkeisen pitkän hiekkatieosuuden jälkeen, kun ajoin ohi Kinahmille kääntyvän polun kohdasta. Ehkä tässä vaiheessa olisi tosiaan pitänyt tehdä niitä Saksankielen testejä :D Toisaalta näiden mokien jälkeen tuli kyllä tarkkailtua omaa olotilaa ja ajatuksenjuoksua, eikä mitään loukkaantumiseen johtavaa ajovirhettä onneksi päässyt tulemaan väsymyksen tuoman herpaantumisen vuoksi.
Niin huoltopisteillä kuin toisilta kisaajilta tuli oman jaksamisen kannalta arvokasta tsemppausta. Tästä isot kiitokset! Kun Kinahmi 2.n raskas (!) nousu oli viimeisen kerran ohi, alkoi viimein tuntua siltä, että kyllä tästä maaliin selvitään. Ja lopussa oli varmaan jonkinlaista euforiaa, kun vielä kolmannellakin kierroksella onnistuin nousemaan El Granden jalkautumatta, vaikka tuntui ettei reisissä ole enää yhtään paukkuja :)
Maaliin pääsin lopulta hieman alle 11 tunnin suorituksella.
Matka oli kyllä jälkikäteen ajateltuna aivan tajuttoman raskas. Eniten siihen vaikutti varmasti lämpötila. Toivottavasti ensi vuoden ilmoittautumisen aikana nämä mietteet ovat vielä mielessä, eikä tule tehtyä hulluja päätöksiä pidemmistä matkoista!
Lopuksi
Buff -keskustelu on käynyt aktiivisena. Ajoin itse viime vuonna ensimmäistä kertaa kaksi kierrosta, ja ainakin itselleni sen ansaitsemisella oli iso merkitys. Harmittaa paljon tämän vuoden kahden kierroksen ajajien puolesta. Toivottavasti asia on ensi vuonna taas paremmin. Muutenhan TahkoMtb on ehdottomasti mielestäni kesän maastopyöräilyllinen kohokohta. Kiitokset ja ansiot tästä kuuluvat kaikille tapahtumaa järjestäville tahoille ja tietenkin kanssapyöräilijöille!
-Mikko
Suuret kiitokset Touholle kuvista!
Hieno raportti, hyvä muisti sinulla kun kaikki jää noin mieleen. Itse ajoin vain 60 km, enkä muista siitä edes tuon vertaa. ;)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Olmi
Eka kierros 2:44 ja sykekeskarit 159? Minulla, yli nelikymppisellä sykekeskari oli 153 ja aikaa tuohon yhteen kierrokseen meni noin 4:33. :)
Mutta juu, se Tahkovuori Chalets oli yöllä aika kuuma, nukkuminen oli aika vaikeaa.
Ensikertalaisen näkökulmasta katsottuna Tahko oli aivan mammuttimainen tapahtuma. Oli mukava olla mukana ja ajaa reitti ehjänä läpi. Ei ois uskonut sieltä löytyvän noin paljon nousua. Kotikonnuilla mäet on luokkaa 10m, joten taivaisiin asti jatkuvissa ylämäissä meinas usko, välitykset ja jalat loppua. Samoten varoittelut reitin teknisestä vaativuudesta pisti itsesuojeluvaiston päälle. Omalta kannalta turhaan, sillä mäet oli ajettavissa helposti - ainakin alaspäin. Reitti oli hyvä eikä ne hiekkatiet jne. tasaisemmat pätkät mua hajotuttanut, sillä niissä sai tuutata pk-sykkeillä hyvää kyytiä.
Keli oli lämmin, minulle turhankin lämmin ja nestetankkaus meni totaalisen pieleen, vaikka join aivan helvetisti. Meinas tulla kylmä kunnes tajusin vikalla huoltsikalla himmata ja pelastaa tilanteen loppulaskua ajatellen. Siinä ois voinut käydä huonosti kun nytkin huiput näytti olevan vähän vajaat 70km/h.
Isot kiitokset täytyy antaa taukopaikoille. Siellä homma toimi. Samoten reitillä oli hyvä meininki, tuli kiitoksia jos antoi tietä ja sai latua tarvittaessa. Ruokahuolto maalialueella oli minusta myös hyvin hoidettu.
Lämpöhalvauksen partaalla taistellessa kävi mielessä että, on ne 120/180 kuskit todella lujilla. Joten tuo Buff-kuvio vaikuttaa aika mielenkiintoiselta. 120+km tuolla radalla, olipa keli mikä hyvänsä, on sellainen saavutus, että tarra on ihan silkkaa vittuilua.
Tuli jossain vaiheessa reitin varrella mietittyä, että tämä kerta oli ensimmäinen ja viimeinen, mutta taitaa kumminkin mieli muuttua vuoden aikana:)
Kyllähän tuo hinta-laatu suhde ei ihan kohdallaan ollut. Vähän kaikessa paistoi pyrkimys voiton maksimointiin. Kokemusta on paristakymmenestä massatapahtumasta eri lajeista ja halvemmallakin on saanut parempia palveluja. Mutta poljettua tuli, kolme kertaa katon kautta ympäri, otsassa vekki, polvissa ruhjeita ja ranteet kipeinä. Parikymmentä minuuttia neljän tunnin tavoitteesta kun Grandea ei meinannut päästä ylös millään tyylillä.
Kaikesta huolimatta pakko tulla uudestaan, nyt tietää mitä on vastassa ja ehtii toisenkin harjoittelulenkin maastossa tekemään.
Viime vuonna olin ekaa kertaa. Olin tyytyväinen kun pääsin läpi. Meinasin myös ettei tarvitse toiste osallistua. Maaliskuussa kuitenkin innolla ilmoittautumista sisään. Tuli tällä kertaa testattua että Tahko on väline- ja taktiikkalaji, kun huonommalla kunnolla sai 35 minuutin aikaparannuksen - vaikka teki ne samat pakolliset polun sivussa istuskelut kera kramppien.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Jneed
1x9 setuppi vähän jännitti kun täälläkin sitä aika moni kyseenalaisti. Loppupeleissä tuo täpärimiesten sinkula kuitenkin oli oiva ratkaisu, joka ei antanut heikkoluontoiselle mahdollisuutta vaihtaa pikkurattaalle. Eli siis itse asiassa paransi aikaa! Kyllä ne oli oikeasti vain meikäläisen kramppaavat jalat jotka loppuivat muutamassa paikassa - ei suinkaan välitykset. Välityksinä oli tarjolla 34 / 34-11, joista pienimmällä nousi aika kivasti mäkiin meikäläisenkin ripakintuilla ja isoimmalla sai ihan reippaat kyydit tiepätkillä.
Kiitokset talkoolaisille. Merkinnät kohtuullisen riittävät, liikenteenohjaajat toimi kiitettävästi. Huolloissa kaikki toimi hienosti - paitsi että porukka tunkee sinne tiskeille fillareineen. On kai se kivaa kun on kilpailu ja pitää saada hyvä aika, mutta ei siellä ynnä muuta sijoituksilla pitäisi olla niin kiire ettei ehtisi jättää pyörää vähän sivummalle! Polulla sai aika kivasti tilaa - itse asiassa aika moneen kertaan edessäajavat jopa kyselivät haluaisinko ohi. Vakiovastaus oli, että voin tulla kun on hyvä paikka mutta ei ole kiirettä. Kiitoksen yritin muistaa sanoa kaikille takaatulijan huomioineille.
Sijoitukseni niukasti 1/4 paremmalla puolella hämmästytti. Pitää ottaa huomioon että kyseessä on epäkilpailullinen verenpainetautinen porukkalenkkikuski, joka muutamaan kertaan istuskeli polun sivussa toipumassa krampeista. Tiepätkät ajoin rennon reippaasti ja polulla tultiin hidasta porukkalenkkivauhtia. Reitti on pääsääntöisesti hyvä, kun vain muistaa ottaa huomioon massatapahtuman vaatimukset. II Kinahmi voisi olla ekana muutoslistalla, mutta onhan se jonossa taluttaminen ihan hieno sosiaalinen tapahtuma. :D
Paita oli mielestäni ihan ok, vaikka itse en kyllä sitä mitenkään kaipaa. Kahden tai useamman kierroksen ajamisesta saisi kyllä tarjota sen perinteisen Buffin. Pelkkä yöajo ei ole niin ihmeellinen juttu, että siitä pitäisi saada mitään ekstraa. Mieluummin sekä Buffi että lippis 180/240 ajajille. Jos/kun talous on määräävässä asemassa, niin poistetaan paita, Buff, lippis ja tarrat ilmoittautumismaksusta ja myydään niitä erikseen - paitoja ja tarroja myytäisiin kaikille kun taas Buffeja ja lippiksiä saisi ostaa riittävien kierrosmäärien täytyttyä. Buffin symbolinenmerkitys paikallisilla porukkalenkeillä ympäri Suomen lienee kuitenkin melkoinen! Mitä tulee iltabileisiin, niin ei kiinnosta pätkääkään. ;)
Yllättävän hyvän ajan/sijoituksen jälkeen jäi sellainen fiilis, että ei ole enää juurikaan kiinnostusta ensi vuodelle. Vaikka voihan se jostain taas ajan kanssa putkahtaa - taidan jopa uskoa siihen... Mökkikaverit tosin lupasivat ilmoittaa minut jos en sitä itse tee. :) Joten mistä sitä tietää, jos vaikka ensi vuonna pitäisi taas tulla paikalle...
Meidän tiimin kisaraportti löytyy kuvien kera osoitteesta http://maitolaiturinkyllikit.blogspot.com
Ihanat, hikiset muistot jäi tästä Tahkosta! Mustikkasoppatarjoilu saa täydet pisteet täältäkin!
Hyvä jos reittiselostuksesta oli hyötyä ;) Kovaa lähdit nousemaan karkuun ja funtsinkin että siinäköhän se oli. Yllätys olikin suuri kun loppulaskussa olit sinä + jukka 100 metrin välein rengasta vaihtamassa. Jälkimmäisellä kierroksella piti laittaa Kinahmin päällä kaasua, kun pelkäsin teikäläisen menevän uudelleen ohi. Hienon näköistä menoa sulla!Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Mava
Allekirjoittaneen eka Tahko meni vähän kahtiajakoisesti: pääsin suht reippaasti alle 4h mikä olikin tavoitteena, mutta hävisin kaverille ja sitä suunsoittoa tulee nyt sitten jatkumaan ainakin seuraavan Tahkoon asti... :mad:
Reitti oli hyvä. Etukäteen oli tietenkin tiedossa, että nousumetrejä tulee piisaamaan ja se kyllä piti paikkansa. Muutamassa ylämäessä olisi lähtenyt pyörä halvalla myyntiin ja taivaan portaiden luona sitä katsojalle tarjosinkin, mutta ei tullut sopua hinnasta niin piti jatkaa tunkkaamista... :rolleyes:
Hieman jännitti kaluston kestävyyden puolesta alamäkiä rytyytellessä, mutta hyvinhän tuo meni jäykkäperälläkin, mitä nyt satula meni rikki jossain vaiheessa. Oli pienoinen ylläri, kun erään putkelta poljetun ylämäen jälkeen satulaan istuessa kankkuun tökkäsikin satulan metallirunko itse satulan puuttuessa. Onneksi löytyi vähän matkan päästä ja jälleen kerran jeesusteippi oli paikallaan, kun satula ei muutoin ollut... Sen siitä saa kun ostaa halpaa ja kevyttä.
3h kohdalla alkoi painaa aikalailla, mutta viimeiselle kympille löytyi vielä virtaa silti yllättävän hyvin ja El Grandekin nousi viimeistä kivikkojyrkännettä lukuunottamatta polkien. Loppukirikin irtosi hieman ennen maalisuoraa, kun meinasi joku Trek-kuski lähteä karkuun. Kyseinen kiri tosin kostautui hillittömänä kramppina toisessa pohkeessa heti maaliviivalla löysätessä, mutta oli se sen arvoista. :D
Ensi vuonna uusiksi, oli se sen verran hieno tapahtuma.