Lähdin alussa aika hiljaa liikkeelle, mutta tähtäsin ajoporukkassa sellaiseen ryhmään, joiden ajajien viimevuoden ajat minulla oli tiedossa, tai joiden kanssa olen about samoja aikoja ajanut mara cupin kisoissa. Söin geelejä 1h välein, vaikka ajatus tuntui aika etovalta edellispäivien tankkauksen jäljiltä. Ensimmäinen kierros meni helposti aikaan 3:15 ja sijoitus oli sillä hetkellä 9. Mitään erityistä sijoitusta en lähtenyt hakemaan, tavoitteena oli ajaa alle 12h. Olin todella yllättynyt, että ensimmäinen kierros oli noin nopea, viime vuoden 120km nopein kierros oli 3:30 luokkaa.
Toisella kierroksella aloin vasta kunnolla syömään ja geelien lisäksi meni edellisvuosien pitkän matkan ajajien raporteissa mainostettuja Fazerin piirakoita. Söin 2 piirakkaa / kierros ja edellen geelejä 1h välein ja 3L vettä / kierros. Näillä toinen kierros sujui ihan mukavasti, joskin vatsa kuittaili lievästi joka "ruokailun" jälkeen noin 20min ajan. Kakkos kierroksen El grandessa alkoi tuntua aika pahaa päänsärkyä, joten nostin juontitahtia 3x1.5L Camel / kierros viimeiselle kierrokselle.
Kolmos kierros lähti käyntiin huollosta ihan hyvillä fiiliksillä. Sijoitus taisi siinä vaiheessa olla 6 tai 7. Ajelin vähän ripeämpää vauhtia hiekkatieosuudet ja saavutin loppulaskussa 70+km/h karanneen Kanuunoiden Pekan, jonka kanssa oltiin ajettu melki samoja vauhteja (paitsi alamäissä) edelliset kierrokset (kiitoksia ajoseurasta). Kinahmi 1:llä alkoi tuntua aika pahalta. Yritin ajaa sen ylös niin kuin 2 edellisellä kierroksella, mutta ensimmäisen nousun puolivälissä kone ei ottanut enää riittävästi kierroksia ja paha väsymys iski päälle. Työnsin jyrkimmän pätkän ohitse ja Kinahmin päällä pidin hetken taukoa geelien "nauttimisen" parissa. Noin 10min päästä alkoi ajo taas sujua ja olotila oli muuten hyvä, mutta vatsa kuittaili geelien syömisestä. "Uudessa" laskussa, joka vie sinne "lehmähiekkatiesuoran" alun huollolle tuli todella paha olo vatsaan siitä rynkytyksestä. Huollossa lappasin rusinoita poskeen ja niitä sitten imeskelin kera TUC-keksien sen pitkän suoran aikana. Kyseisessä huollossa oli mahtavat kannnustusjoukot ja tsemppi-huudot nostivat mieltä vatsan myllerryksestä huolimatta. Huomasin, että eväät haluavat pysyä vatsassa paremmin, jos ajan selkä suorana joten hylkäsin tämän jälkeen kaikki aero asennot tiepätkiltä. Vaikka energiaa tuntui olevan hyvin ja nautin nestettä reilusti, alkoi kuumuus ja kilometrit nakertaa kuntoa. Maksimisyke alkoi pudota hiljalleen ja jokainen nousu lähellä tätä uutta, pudonnutta maksimia tuntui todella pahalta. Kinahmi II alun nousu meni ihan hyvin ottaen huomioon silloisen olotilan, mutta taivaanrappusissa tuli vähän nojailtua pyörään ja meinasin siinä kaatua sen pyörän kanssa alamäkeen, kun käsivoimat tuntuivat ehtyneen aika pahasti. Työntöpätkä tuntui pidentyneen ainakin 6 kertaiseksi. Kinahmi II jälkeen kaikki alamäet oli tuskaa. Pompotus tuntui mahassa todella pahalta, joten päätin seistä kaikki alamäet. Se vähän helpotti tilannetta. Ajelin hetken aikaa vähän alemmalla teholla ja ajo itseasiassa tuntui ihan hyvältä aina siihen julmaan, pehmeään hiekkatienousuun asti. Sitä ajaessa tuntui rinnassa erittäin pahalta, mutta toisaalta tiesin sen olevan viimeinen nousu, missä pitää yhtäjaksoisesti puristaa ja se tieto auttoi jaksamaan. Ennen El Grandea viimeisellä huollolla nappasin taas suun täyteen rusinoita, kun kaikki omat eväät oli kuluneet loppuun tiheentyneestä syöntitahdista johtuen. Itse El Grande meni tasaisen tuskaisesti ylös. Loiva nousu ei tuntunut pahalta, mutta ne muutamat kohdat, joihin paistoi aurinko ja joissa piti hetkellisesti puristaa, olivat todella ilkeitä. Loppulaskun jälkeen ilmestyi takaa 120km sarjassa ajava Kanuuna ja tarjosi vetoapua maaliin. Kiitoksia hyvästä vedosta! Maalissa oli aika voittajafiilis, kun aika oli reilusti alle oman tavoitteen: 10h25min ja 6 sija.
Illalla sitten fiilis ei ollut kovin hyvä. Väsymys kaatoi sänkyyn 20 aikaan, mutta ilmeisesti nestehukasta johtunut päänsärky ja kierroksilla oleva verenkiertoelimistö pitivät kuitenkin hereillä 3 asti ja mietin, että loppuuko kehon stressitila ikinä. Nyt kuintekin olo ihan normaali.
Huoltojoukoille iso kiitos! Todella hyvää ja ystävällistä palvelua. Repuntäyttöpisteellä sai repun todella nopeasti täyteen ja muutenkin huoltojoukot vaikuttivat olevan oikeasti mukana kannustamassa ja auttamassa hyvään suoritukseen.
Buffi asia:
Olen Laikan kanssa samaa mieltä, että pidemmän matkan Buffilla on oma merkityksensä yhteislenkkien hiljaisessa urosrankingissa joko tietoisesti ja ei. Kyllä sitä 2010 lähdin 120km matkalta hakemaan ja fiilis oli hieno kun sen sai päähän. Siinä mielessä vähän harmittaa 120km ajajien puolesta, kun oli vain tarraa tarjolla. Ensi vuonna pitänee varmistaa 2012 Buffin saatavuus, mikäli vielä ovat yhteistyössä ja ilmoittautua 240km matkalle, mikäli tulee harjoiteltua riittävästi.
Lainaa viestiä vastauksessa
Kirjanmerkit