Tunnin teho on tunnin teho. 20 minuuttia täysiä on oiottu tie testata asia. Ei kerro koko totuutta. Suuntaa-antavana se on toki erittäin hyvä metodi.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti PatilZ
Tällaisia maallikon ajatuksia. :)
Printable View
Tunnin teho on tunnin teho. 20 minuuttia täysiä on oiottu tie testata asia. Ei kerro koko totuutta. Suuntaa-antavana se on toki erittäin hyvä metodi.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti PatilZ
Tällaisia maallikon ajatuksia. :)
kun tekee vaikka 1min, 5min ja 20min testit ja syöttää ne esim tonne www.cyclingpowerlab.com/MonodCriticalPower.aspx niin saa ihan suht tarkan käppyrän, jolla voi säätää omat treenitehot ja tarkemmin kuin ftp testillä. harrastelijalle tietää riittää aerokynnys ja sen löytää ajamalla eri sykkeillä ja ks miten syke palautuu. aeropuolella ei tule ns happivelkaa ja syke palautuu tosi nopeasti.. muutoin tehovedot ajellaan 90-95% siitä mitä sillä teholla jaksais. pääasia et ajaa ja unohtaa koko ftp:n.
^ Ensimmäinen lause käy järkeen ja sen jälkeinen on kuin allekirjoittaneen kynästä.
kiitos. eilen tempossa 26 min meni 5W alleetukäteisarvauksen eli suht tarkkaan (<2%) ainakin minä pystyn haarukoimaan tietämäti ja testaamati ftp arvoa.
Samaa mieltä Critical Power mallin käytettävyydestä. Mä käytän sitä Golden Cheetahissa. Kun riittävän laadukkaasti (eli oikeasti maksimina) tehdyt vedot löytyy, niin mallinnos on yllättävänkin tarkka ja yhtäpitävä käytännön kanssa. Esim. mun kohdalla pelkästään 20 minuutin testin perusteella tehtävä tunnin maksimitehoarvio antaa liian optimistisen kuvan. Vaikka vähentäisi 5 % tuloksesta. Noin 10 % on lähempänä oikeaa. Jostain syystä edelleenkin anaerobinen kapasiteetti on muuhun suorittamiseen nähden se mun juttu. Vaikka en liiemmälti sitä harjoita.
t. nimimerkki "kauan sitten olin puolimaileri"
Osaako foorumi kertoa, kuin ei selvinnyt internettiä selatessa että tarkoittaa 80/20 sääntö sitä, että ajallisesti 20% harjoitteluajasta pitäisi käyttää aerobisen kynnyksen yläpuolella ja mieluiten maitohappokynnyksen tasolla, vai sitä, että tekee vaikka kaksi neljän tunnin pk lenkkiä ja kaksi yhden tunnin intervalliharjoitusta joihin sisältyy esim 4 x 4 intervallit?
TämäLainaus:
Alkujaan tämän lähetti Bempster
^^ Vain se aika lasketaan siihen kovaan harjoitukseen, joka alkaa ensimmäisen intervallin alusta ja päättyy viimeisen intervallin lopetukseen. Sisältäen palautusjaksot. Luin taannoin tutkimuksen missä kartoitettiin isoa joukkoa huippu maratoonareita ympäri maailmaa ja heidän tehoharjoitteluaan. Keskiarvioisesti he ilmoittivat, että aika lähelle 20% on rivakkaa. Sitten näiden kaikkien tutkittavien harjoitukset tutkittiin ja huomattiin, että todellinen tehoharjoittelu olikin keskiarvoisesti n. 8 prosenttia. Helposti laitetaan koko tehoharjoituksen aika tehoharjoitteluksi, vaikka sen sisällä onkin vain 20-30 prosenttia sitä tehoharjoittelua, koska lämmittelyt ja jäähdyttelyt vievät osansa tehoharjoituksesta.
^Ja mikä oli johtopäätös? Että huippumaratoonarit harjoittelevat ihan liian kevyesti vai että todellisuudessa suhteen pitäisi olla 92/8 eikä 80/20?
^ Mä olen ymmärtänyt Seilerin jutuista että kerrat lasketaan eli 80/20 tarkoittais keskimäärin joka viides harjoitus tehoharjoitus muu kevyempää. Noitahan voi sitten annostella eri tavalla eri esim tehoharjoituksia blokkeina enemmän jolloin suhde muuttuu. 80/20 suhde muutenkin kuvaa enemmän isoa kuvaa eli miten pitemmällä aikavälillä harjoitukset jakautuu.
Muistan nähneeni jossain norjalaisen naishiihtäjän (Bente Skari ?) harjoitusjakauman, pk-kaudella vain 1-2 tehotreeniä/kuukausi. Kilpailuun valmistavalla kaudella sitten enermmän.
80/20 ei varsinaisesti edes ole mikään sääntö. Seiler oli tutkinut paljon eri kestävyyslajien menestyvien huippu-urheilijoiden harjoittelua pitkältä aikaväliltä ja ison otannan perusteella sitten todennut tuollaisen jakauman.
Joskus aikanaan nuorena 1970-luvulla Suomessa hiihtäjät ja juoksijat harjoitteli niin että viikossa n. 2 kovempaa treeniä muu kevyttä eli tuo teki keskimäärin n. 8 kovempaa treeniä/kk. 80/20 tarkoittaa että 6 kovempaa treeniä/kk. Suurin piirtein sama ei paljoa eroa. Kovempia treenejä voi sitten annostella esim. 5-1-1-1 7-8 päivän jaksoissa jos pystyy. 5 kovaa treeniä 7-8 päivän aikana on jo tiukka viikko.
ei siinä kerroista ole kyse vaan tehoista. ja onhan se selvää ettei se vetoaika ole. 20h viikossa tulisi 4h MK aluetta ja niin paljoa ei enää voi napitella, että sen kestäis. ehkä yksinkertaisemmin norskin teesinä vuositasolla 2 tehotreeniä viikossa ja loput sitten PK:lla.
^ Mun mielestä yksinkertaisesti kyse on tehotreenien kerroista suhteessa PK-lenkkeihin. Jos ajaa vaikka 3h mukamas PK jossa mukana 0.5h pätkä yli FTP niin ei se mikään PK lenkki enää ole. PK erikseen ja sitten tehotreenit erikseen. Tehotreeniin voi sisältyä ajoa PK-alueella, mutta tehotreeni se silti on. PK-lenkkiin jos sisältyy pitempiä aikoja yli anaerobisen kynnyksen niin pielessä ollaan, voi sinne sekaan ajaa muutamia lyhyitä sprinttejä jos haluaa vaihtelua.
Kuten kp63 totesit yksinkertaisimmillaan keskimäärin pari tehotreeniä viikossa ja loput PK. Tehotreenejä voi ajaa blokkeina esim. jollain viikolla tehotreenikertoja enemmän ja sitten muutamana seuraavana viikkona vähemmän. Oletuksena tietysti että pystyisi tekemään vähintään 4 treeniä viikossa mieluummin 5-7.
PS. Eri lajeissa treenin intensiteetin määrittely voi perustua sykkeen, tehon, vauhdin mittaamiseen tai vaikka omiin tuntemuksiin.
Seilerin 80/20-sääntö viittaa treenikertojen määrään. Lainaus Seilerin julkaisusta "What is Best Practice for Training Intensity and Duration Distribution in Endurance Athletes?"
Lainaus:
Numerous descriptive studies of the training characteristics of nationally or internationally competitive endurance athletes training 10 to 13 times per week seem to converge on a typical intensity distribution in which about 80% of training sessions are performed at low intensity (2 mM blood lactate), with about 20% dominated by periods of high-intensity work, such as interval training at approx. 90% VO2max.
Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti huotah
Kiitos, tuo selvitti asian.
Miten tarkkana pk lenkillä pitää olla sykkeistä? Omat pk lenkit 45-80km mittaisia ja reitillä on parhaimmillaan semmonen 10km matka, missä tulee jyrkkiä 15-20m korkeita nousuja kymmenkunta. Oma tausta on suorituskykyisestä lajista ja kestävyys vielä melko huono, joten pienimmälläkin vaihteella noi aiheuttaa sykkeiden selkeän nousun ja happoa kertyy useamman kerran. Normaalisti pidän sykettä siinä 60-70% (120-140), mutta noissa mäissä mennään helposti +160 hetkellisesti riippuen nousun pituudesta. Hiihtolenkillä ongelma on vielä isompi, siksi haluaisin pyörällä hoitaa homman hyvin, jotta talvelle saisi pohjaa
Tavoitteena ei ole kilpailla, vaan kehittää hyvä kestävyyspohja vielä kun ikää ei hirveesti ole.
Lähetetty minun VOG-L29 laitteesta Tapatalkilla
^ Älä ole moksiskaan noista satunnaisista lyhyistä korkeamman sykkeen jaksoista. Turhanpäiväinen orjallinen sykerajojen seuraaminen aiheuttaa turhaa tressiä ja hauskuus katoaa koko hommasta. Kyllä se kestävyys siitä kohenee ja pian ne mäetkin menee matalammilla sykkeillä. Sykemittari on hyvä renki, mutta huono isäntä!
Näin itsekin mietin, kiitos uskonvahvistuksesta. Tyydytään tohon että yli 90% sykealueella riittää
Lähetetty minun VOG-L29 laitteesta Tapatalkilla
Juurikin näin, ite en koskaan seuraullut paitsi tempoharjoituksissa ja kisoissa ihan mielenkiinnosta miten korkealle sain sykkeen...kisoissa sain max 215 mutta olin 17 vuotta nuorempi....Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Laroute
Sykerajojen/harjoituskuorman seuraaminen on tärkeämpää silloin kun harjoittelu on päivittäistä. Vähemmällä harjoittelulla on järkevämpää antaa kunnon ärsykettä ja käyttää pidemmät palautumisikkunat hyödyksi. Suomeksi aja ne lyhyet mäet kovempaa päälle, ei tarvi vetää niin hapoille että hyytyy. Jos hiihtely on talvella tavoitteena niin kannattaa panostaa jonkin verran ylävartalon voimaan. Nimenomaan voimaan, ei punttiniilojen lihastenkasvattelutreeniin. Jos haluat hiihtää pertsaa niin juoksu on kans hyvä ottaa ohjelmaan.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti sampo12
Olen usein ihmetellyt sitä miksi "kuntoilija" apinoi "urheilijalta" harjoituksista usein sen pk-treenin, treeni joka tehdään siksi kun ei vaan pysty sillä hetkellä tekemään kehittävämpää harjoitusta. Syy miksei löytyy yleensä harjoituskuormasta. Jos käy lenkillä 2-4 kertaa viikossa, palautumisajat on aika pitkiä ja mahdollistaa hyvinkin toimivia harjoitteita. Ja vaikka kuinka kurittaisi konetta, Pk-osuus tulee väkistenkin mukaan kurituksen ulkopuolella.
Vapaalla mennään laduilla, rullat mulla on myös millä syksyllä käyn vähän hakemassa tuntumaa/tasurilenkkiä. Ylävartalon voima riittää tässäkohtaa hyvin.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti erkkk
Eli silloin kun lenkkeilen 2-4 kertaa viikossa voin olla lenkeillä vaikka puolet ajasta vk alueella ja se kehittää jopa paremmin peruskuntoa? Olen nimittäin tähän mennessä luullut että tuolla saavutetaan kehitystä silloin nimenomaan lyhytkestoisempiin suorituksiin
Lähetetty minun VOG-L29 laitteesta Tapatalkilla
Periaatteessa jos treenikertoja on vähän 2-3 kertaa viikossa niin paremman harjoitusvasteen saa tekemällä kovatehoisia harjoituksia esim. 2-8 viikon aikana. Toisaalta ei kovatehoiset harjoitukset voi kokonaan vuodesta toiseen korvata PK-harjoittelua.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti sampo12
Ohessa Jyrki Uotilan lyhyt suomen kielinen dokumentti vähän aiheeseen iittyen:
https://kemski-sporttisaitti-com-bin...%20%281%29.pdf
Pitkäkestoinen, matalatehoinen treeni kehittää lihaskestävyyden lisäksi myös suoritustekniikkaa ja sen taloudellisuutta koska toistoja tulee paljon. Suoritus, sen taloudellisuus, lajitekniikka monesti unohtuu kun ajatellaan vaan niitä fysiologisia muutoksia. Kestävyyslajeissa on myös tekniikka tärkeä varsinkin hiihdossa.
Kiitos tästä. Tosiaan mulla hiihto menee vk painotteisesti väkisinkin jotta vauhti pysyy hiihdettävänä, välillä tulee mentyä kovaakin. Sitten myös maastolenkit menee luonnollisesti vähän vaihtelevilla sykkeillä. Siitä siis tuli ajatus ajaa maantielenkit (kaikista kestävyyslajeista varmaan 30% kerroista on maantietä, ajallisesti enemmän jopa lähes puolet) tarkasti pk alueella.
Joka tapauksessa tärkeintä mulla on ajaa ja liikkua, tämä on vaan lisäpohdintaa
Lähetetty minun VOG-L29 laitteesta Tapatalkilla
Varsinkin vapaan hiihto on vähän teknisesti hankala, riittävä vauhti pitää olla että pystyy oikein kunnolla teknikkaa käyttämään.
Koska tämä on Foorumin ehdoton itsensä mittaamiskeskustelusäie lisään pohdinnan unen laadun vaikutuksesta palautumiseen. Ollut kammottava kuorsaaja koko ikäni. Viime vuoden lopulla sain vihdoin aikaiseksi ja kävin lekurille valittamassa potentiaalisesta uniapneasta. Maaliskuussa sain mittalaitteen himaan yöksi ja sen perusteella sitten selvisikin että keskivaikea uniapnea. Hengityskatkoksia oli keskimäärin n. 23 tunnissa ja happitason laskuja n. 18. Sitä voi jokainen miettiä miten sellainen vaikuttaisi treeneistä (tai elmästä) palautumiseen jos nukkuessasi joku kuristaja puristaisi pillistä parikymmentä kertaa tunnissa läpi yön.
Jonottelun jälkeen sain viimein viime viikolla CPAP laitteen himaan ja alku oli pikkaisen hankala totuttelumielessä. Ja edelleenkin voi sanoa että käyttö opettelua. Nukkuminen on edennyt viikossa kuitenkin niin että saan jo nukuttua laitteella ja mittausten mukaan katkot lähti pois. Vielä on alkuvaikeuksia kuten heräily/2h ja en ole ihan vakuuttunut että kaikki säädöt on optimit vielä. Luin jostain että tutkimusten mukaan ns. alapaine joka on lähtötasona usein 4 on keskimäärin käyttäjille liian alhainen.
Hauska nähdä tämä vs. muu data onko tällä pitemmän päälle mitään vaikutusta palautumisaikoihin ja -tunteeseen. Ja minkälainen. Viikon jälkeen en osaa vielä sanoa paljoa. Etenkin kun aluksi uni laitteen kanssa oli pinnallista ja edelleen herään monta kertaa yössä. Tilastollisesti tiedän kuitenkin että on mainiot hyödyt elämän laatuun.
Hieman nyppii että kun laite lähettää kerätyn datan (todennäköisesti laitevalmistajan) pilveen, sitä ei itse pääse katsomaan. Laitteessa on pelkistetty raporttinäyttö, mutta se on aika perustiedot ainoastaan.
Vitsailin tuossa että kun homma alkaa sujua niin voi sitten kerran vuodessa vetää korkeanpaikan leirin nukkumalla pari viikkoa ilman laitetta niin hapen saanti vaikeutuu kuin vuorilla.
Eikös se ole huomattavasti tyypillisempää että ne pk-lenkit vedetään liian kovaa, toisin sanoen vk:na? Omasta mielestä laadukas peruskestävyys-harjoittelu on ainoa mitä tavan kuntoilijan kannattaa ylipäätään urheilijalta edes ”apinoida”. Kyse ei ole mistään ”täyteohjelmasta” jota tehdään kun ei muuhun kyetä vaan kyllä sillä on funktioita kuntotasoon katsomatta. Ja käänteisesti, miksi kuluttaa aikaa ja energiaa lähinnä yksin kilpailusuoritusta palveleviin treeneihin jos ei kilpaile, kunhan vaan kuntoilee? Toki jos tykkää niin tottakai, sen kun paukuttaa menemään :). Kunhan huomioi sen sitten määrissä, palautumisajoissa ja kokonaiskuormituksessa, koska niiden vertailu ammatti- tai edes puoliammattimaisesti urheileviin on omaan jalkaan ampumista työn- ja ylipäätään arjenjaksamisen kanssa painivalle kuntoliikkujalle.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti erkkk
Keittiöpsykologian kokemusasiantuntijana lisäisin vielä, että kuntoilijaan vaikuttaa koko ajan tavoitteiden ja motivaation herkkä tasapaino. Jos ei kilpaile ainakaan niin että tuloksilla olisi kummemmin väliä, alkaa jossain vaiheessa kyseenalaistaa pelkkien tehotreenien ympärillä pyörivän kuntoilun. Matalatehoinen liikunta huoltaa päätä/motivaatiota.
Mitä terveysmielessä kuntoileva tekee laktaatin poiston nopeuttamisella tai vaikka VOmax nostamisella, kun se tulee alas melko nopeasti. Tottakai tehotreenikokeilla saadaan suoritustaso nousee hetkessä se kun ns piikkaa koneen. Ihmisen historia ja aineenvaihdunta puoltaa kävelytasoista ja pitkäkestoista liikuntaa ja touhuilua ei shittejä.
Mitä mieltä viisaammat on. Kuinka tärkeää on ajaa pk-alueen alapäässä olevia treenejä? Itselläni pk-harjoittelu sijoittuu hyvin usein sinne pk-alueen keskivaiheille ja hieman sen päälle, tämän lisäksi teen tietenkin erikseen kerran kaksi viikkoon tehoharjoittelua.
Mitä juttuja lueskellut niin jotkut ajattelee "pk on pk" mikä tarkoittaa juuri sitä että niillä keskisykkeillä ole sielä pk-lenkillä mitään väliä kunhan ne on alueen sisällä. Toiset taas vannoo että pitää harjoitella ala-pk lenkkejä erikseen esmes.
Toisaalta vähän tiukempi shitti aika ajoin on myös ihan kivaa ja motivaatiota ylläpitävää. Eikä silloin tällöin vähän vaihtelevista ärsykkeistä kropalle haittaakaan liene.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti kp63
Mutta nyt on eksytty ketjun aiheesta, joten tämä tästä.
kp63 voi sitten tehdä niin, kukaanhan ei voi sanoa että teet väärin koska kaikki ihmiset ovat yksilöitä ja jokainen kehittyy erilailla ja erilaisin metodein, nauti siis urheilusta omasta tavallasi. Muista että hyvä välillä tiukempaakin vetää, tekee ihan hyvää terveydelle. Kun et loukkaannu, pysyt terveenä ja hymyilet välillä olet onnistunut harjoittelussasi.
Pk-alueesta oma mielipiteeni on että parempi hieman hiljaisemmin kuin liian kovaa.
Mä olen noin niinkuin perinteisesti, tai siis viimeiset 12-vuotta tjsp. ollut melko innokas tehotreenin puolesta liputtaja. Nyt olen kuitenkin puttaillut melkolailla pelkkää PK:ta jostain 2018 keväästä alkaen, tai en ole ainakaan tehnyt mitään selkeitä tehoblokkeja tms. ja fillari kulkee kutakuinkin yhtä huonosti kuin ennenkin. Tosin minä en ole mikään hyvä esimerkki koska en harjoittele säännollisesti, kovaa tai paljon ja suorituskyky on ollut aina huono. Mutta näin empiirissessä viitekehyksessä ei tunnu olevan ihan mahdottomasti merkitystä miten treenaa ainakaan näin vuoden tarkasteluvälillä.
Tähän sanoisin, että se riippuisiLainaus:
Alkujaan tämän lähetti Nikkke
(a) pk-lenkin tarkoituksesta; ja
(b) ajajan vasteesta pk-harjoitteluun (eli kuinka kuormittavaa se on juuri tälle yksilölle juuri tähän hetkeen).
Jos tarkoitus on panostaa nimenomaan tehokkaisiin intervalliharjoituksiin, ja pk-lenkkiä tehdään siinä ohessa "ylläpitomielessä" ja palautumismielessä, niin hieman matalammat tehot ovat ihan perusteltuja, että pystyy sitten tekemään kovat lenkit riittävällä intensiteetillä. Jos sen sijaan halutaan selkeästi jotain kehitystä aikaiseksi pk-lenkillä, niin intensiteetti pitäisi olla sellainen, että se tuntuisi jossain. Jos esimerkiksi on selkeästi syytä ja tarkoitus parantaa väsymisensietoa ja rasva-aineenvaihdunnan toimintaa, niin se ei onnistu, jos ei lenkin intensiteetillä ja kestolla haasta kehoa. Jos tällaisessa tapauksessa tulee kotiin 4 h pk-lenkin jälkeen ja olo on kuin ei olisi missään käynytkään ja voisi heittää samanlaisen välittömästi uudelleen, niin mielestäni voisi intensiteettiä selkeästi kasvattaa.
Mikä se "kehittävä" intensiteetti sitten onkaan on hyvin yksilöllistä. Sanotaan, että aerobinen kynnys on vaikka sykkeellä 140 bpm (jos seurataan nyt sykkeitä). Tällöin jollekin 120 sykkeillä 3 h lenkin tekeminen voi olla täyttä tuskaa, jolloin se häntä varmasti ainakin kehittää. Toiselle taas voi olla hyväksi pitää keskisykettä hyvin lähellä 140 bpm, tarkoittaen, että osa lenkistä menee jopa aerobisen kynnyksen yli. Omille valmennettavilleni kuulostelenkin heidän tuntemuksiaan eritoten pitkillä lenkeillä oppiakseni missä heidän toleranssissa tämän suhteen menee.
Eräs ongelma on, että pk-lenkin sietokyky kasvaa toisinaan hyvinkin nopeasti. Jos aloittaessa pitkiä lenkkejä syke 120 bpm tuntui todella rankalta, voi jo muutaman viikon jälkeen 130 bpm tuntua mukavalta.
Kun tässä pk-lenkeistä nyt on keskustelua, niin olen tätä asiaa tutkiskellut ja pohdiskellut. Pääasiallinen ihmetykseni aihe ja kysymykseni yleisölle olisi seuraava.
Näyttäisi, että saavuttaakseen oman potentiaalinsa, tulisi pk-harjoittelua tehdä paljon. Eliittiurheilijat tekevät sitä jopa 90 % harjoitteluajastaan. Pääasiallinen kysymykseni onkin, että pystyykö joku perustelemaan, että miksi näin? Ja tässä haen siis jotain konkreettista ja kouriintuntuvaa todistusaineistoa. Sitä kuulee puhuttavan ja lukee kirjoista, että pk-harjoittelu "parantaa rasva-aineenvaihdunnan tasoa" ja "parantaa väsymisensietoa" ja "opettaa parempaa taloudellisuutta" ja "parantaa palautumiskykyä", jne. Ensinnäkin onko joku törmännyt johonkin edes jollain konstilla mitattavaan suureeseen, jolla voi seurata pk-harjoittelun edistymistä? Sitä, että voisi konkreettisesti näyttää, että kun on tehty 500 h pk-harjoittelua, niin mitattu suure X on parantunut. Friel esittelee syke jaettuna teho -suhteen, joka on ihan järkevä; eli että kun tekee riittävästi pk-harjoittelua, ei pitkällä lenkillä vakioteholla syke lähde enää niin paljoa kasvamaan, ja näin väsymisensieto olisi kasvanut. Tämä onkin yksi harvoista suureista, johon nyt yht'äkkiseltään muistan törmänneeni.
Toisekseen, olen kun olen lukenut tutkimuksia aiheista, niin näyttäisi kuulkaas, että intervalliharjoittelu parantaisi kaikkia samoja ominaisuuksia kuin pk-harjoittelu! Ihan tuota Frielin esittämää väsymisensieto suurettakin pitkällä lenkillä. Että mikä on se juttu, mikä tekee juuri pk-harjoittelusta niin olennaisen, että sitä pitää tehdä > 80 % ajasta? Erityisesti minua kiinnostaisi tietää, mikä järki on lyhyissä, sanotaan 1 - 2 h pk-lenkeissä? Ymmärrän vielä, että pitkä lenkki haastaa kehoa ja aiheuttaa jonkinlaisen vasteen, kun hiilihydraattivarastot alkavat ehtyä ja lihakset väsyvät. Mutta mitä konkreettista hyötyä saadaan 1 - 2 h pk-lenkistä? Hiemankin pyöräilyä harrastaneelle tunnin pk-lenkki on paperia. Eli, jos mietitään ihan urheilijan ohjelmointia, niin miksei esimerkiksi riittäisi, että tekisi pitkän lenkin (>4 h) sunnuntaina ja viikolla kaksi kovaa intervalliharjoitusta? Miksi sinne välii pitää ujuttaa niitä lyhyitä pk-lenkkejä? Ja entä jos keskittyisin ainoastaan 10 km tempoajoon, joka suorituksena kestää noin 15 min. Miksi sellaisen kuskin tulisi tehdä edes vähänkään pidempiä (>1,5 h) pk-harjoituksia? Kun ei 15 min ajossa ehdi rasva-aineenvaihduntaa hyödyntämään tai pitkän ajon väsymisensietoa tarvitsemaan.
En ole siis pk-vastainen, vaan itsekin laitan harjoitusohjelmiin pk-harjoittelua ja se sillä tuntuu olevan merkitystä. Mutta en ole saanut kiinni, että mikä sen konkreettinen merkitys on ja täällä sitten huutelen ja kyselen, jos joku olisi löytänyt langan pään, jota lähteä seuraamaan.
Kysymyksen asettelu kertoo, että kysyjän perusosaaminen aiheesta on alhainen. Kropan muuttaminen on se juttu ja se vie aikaa. Tehoilla ei juurikaan muuteta, vaan otetaan irti se mitä kroppa antaa. Mä oon esim hinkannut kaikki nopeat solut pois kun kilpailullinen tavoite hitaiden solujen puolella. ei tapahdu hetkessä.
Weightwheenies-palstalla on keskusteltu kovin aiheen tiimoilta ja olen sitä seuraten itseäni sivistänyt/viihdyttänyt, otsikkonaLainaus:
Alkujaan tämän lähetti Montere
An hour at zone 3, is it useful?
https://r.tapatalk.com/shareLink?sha...3&share_type=t
Siellä erityisesti ihearthbianchin jutut on asiantuntevia. Viesti tuntuu olevan, että lyhyemmät pk-lenkit ovat hyödyllisiä mitokondrioiden ja kapillarisaation kehittämisen kannalta. Onko tuo nyt juuri sitä kp63:n tarkoittamaa kehon muokkausta.
Sent from my iPad using Tapatalk
Tuo kp63 juttu vastaa täysin omaa ymmärrystäni asiasta. Kansankielellä sanottuna pk-lenkeillä rakennetaan se koneisto (mitokodriot, hiusverisuonisto, rasva-aineenvahdunta, ym, ym), eli se mistä ulosmitataan sitten kisoissa sen tulokset. Kestävyysurheilussa tehoja harjoitellaan rajoitetusti, jos pyritään henkilön parhaaseen suorituskykyyn kisoissa. Eri pyöräilylajeissa eritavoin painotettuna. Kestävyysurheilijan tavoite on pysyä niin kauan kuin mahdollista, aerobisella alueella, että suorituskyky ei romahda. Kuten kp63 mainitsi, niin se rakentaminen tehdään vuosien aikana. Aloittava urheilija saa tehoharjoittelulla nopean hyödyn, mutta yhtä varman tasanteen, tai jopa laskevan suorituskyvyn. Pakko todeta, että menestykseen tähtäävä harjoittelu on aika pitkää, tylsää ja vuosia kestävää junnaamista, jota maltillisella tehoharjoittelulla ryyditetän. Mitä kovemmalla tasolla, niin sitä vähemmän tehoharjoittelua tuntimääriin nähden. Koneiston rakentaminen on se ykkös juttu.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti kp63
Stephen Seiler twiittasi viikko sitten lähes samoilla sanoilla:Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Laroute
https://uploads.tapatalk-cdn.com/201...6755ad237c.jpg
Vau! Jopas osui hänen sanomisensa kohdalleen omien ajatusteni kanssa? Ei, vaan aika yleisen totuuden kanssa, jota jokainen voi aina parantaa!Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti marco1
kukas viisas sen sanoikaan että: pitää treenata että voi treenata
^ Sen sanoi Suomalaisen pyöräilyvalmennuksen "Isä" Uolevi Väisänen!