Nöösi
Minkälainen ravinto tukee parhaiten peruskestävyyden paranemista? Kun se kerran parantaa rasva-aineenvaihduntaan, niin mitä jos ennen harjoitusta syö hiilihydraatteja? Polttaako keho hiilihydraatit ensin, vaikka ajettaisiin hiljaisella vauhdilla? Onko järkevämpi syödä rasvapitoinen ateria ennen harjoitusta? Entäpä sitten paastossa tapahtuva peruskestävyysharjoitus?
Vakiovieras
Yksilölle parhaiten sopiva puhdas perusravinto, säännöllisesti ja riittävän levon kanssa. Aineenvaihdunta käyttää molempia (hiilihyd. ja rasvoja) yhtälailla mutta niiden suhde vaan muuttuu tehdyn työn tehon mukana. Energian ottaminen rasvoista on prosessina hitaampi joten se on suurimmillaan matalatehoisessa, hitaita soluja käyttävässä työssä.Alkujaan tämän lähetti NIKK
En osaa oikein antaa parempia neuvoja kuin että syöt ja juot normaalisti sekä sopivasti, eli perustekeminen riittää silläkin osastolla pitkälle. Ja ajelee pitkät pk-lenkit sitten sopivan lepposalla teholla, silleen miten vois kuvitella yleensäkki jaksavansa hyvin täyden päivän ruumiillisessa työssä. Katselee korkeintaan kelloa, unohtaa vauhdit ja kilsat.
Aktiivijäsen
Jos arvostat tutkittuun tietoon perustuvaa selkeää opastusta, niin Suosittelen lukemaan perusasiat esim. VK-kustannus oy:n myymästä Liikuntaravitsemus kirjasta.
Ankka riitelee - Asiat eivät
Aktiivijäsen
Jos arvostat tutkittuun tietoon perustuvaa selkeää opastusta, niin Suosittelen lukemaan perusasiat esim. VK-kustannus oy:n myymästä Liikuntaravitsemus kirjasta.
Vilhelm V muokkasi tätä : 19.05.2019 at 08.39 Syy: Sori tuplapostauksesta, jonka poistaminen onkin näköjään vaikeampi pala.
Ankka riitelee - Asiat eivät
Vakiovieras
Ohessa hyvä podcast aiheesta, mielipiteitä varmaan löytyy kaikenlaisia:
https://scientifictriathlon.com/tts181/
Vakiovieras
Jos haluaa oikein hyvin kestävyysurheilijan ruokailuun perhtyä, niin suosittelen Matt Fitzgeraldin kirjaa: Endurance Diet
Sports Nutritionist Matt Fitzgerald has spent nearly twenty years studying the diets of top professional endurance athletes, who are among the fittest and healthiest people in the world. As a result, he has identified five core habits-most of which are contrary to what popular diets advise-that are essential to maximizing workout benefits. The Endurance Diet shares key strategies for optimal health and performance: eat everything, eat quality, eat carbohydrate, eat enough, and eat individually. Whether you want to lose weight, win a race, or look a little more
like an elite athlete, this plan is for you.
Lisää juttua kirjasta ja sen tekijästä: http://www.runblogrun.com/2017/02/ma...ait-chock.html
Aktiivijäsen
Kyllä noiden ammattilaisten aamiaispöydissä vedetään surutta croisantteja ja pekonia, jos paino on tavoitteessa.
Vakiovieras
Syö monipuolisesti, ja pidä kalorit tasapainossa. Kun haluat painoa alas, laske sisääntulevan kalorien määrää. Kun haluat painoa ylös, nosta sisääntulevien kalorien määrää. Yksinkertainen on kaunista.
Aktiivijäsen
Anaerobinen kynnys on yksi niistä käsitteistä, joissa standardoidun määrittelymetodologian puute hämärtää keskustelun sisältöä. Ei siis aina ole selvää puhutaanko aidasta vai aidan seipäistä. Tähän ehkä merkittävin syy on siinä, että ei ole mitenkään selvää, mitä tarkoitetaan anaerobisella kynnyksellä. Esimerkiksi internetin syövereistä löytyy tällainen määritelmä (triathlonsuomi.com/harjoittelu/harjoitusten-tehosta-maarasta-ja-palautumisesta/sykerajojen-maarittaminen-ja-harjoittelu/) : ” Anaerobinen kynnys on se syke, jonka ylityksen jälkeen laktaattia alkaa tulla lihaksiin niin nopeasti, että et enää kykene sitä poistamaan yhtä nopeasti ja uupumus on ennemmin tai myöhemmin edessä. Anaerobinen kynnys on noin 85-90% maksimisykkeestä. Aerobisen ja anaerobisen kynnyksen väliin jää niin sanottu aerobinen alue”. Määritelmä pitää sisällään ikään kuin oletuksena, että sykkeen kohoaminen saa aikaan laktaatin kertymisen lihaksiin – riippumatta lihastyöstä. Määritelmä sisältää myös usein esitetyn käsityksen, että anaerobisen kynnyksen ylittävä työ olisi puhtaasti anaerobista ja aerobisen kestävyyden harjoittaminen tapahtuu vain anaerobisen kynnyksen alittavassa työssä. Kerään tähän perustietoa anaerobisen kynnyksen tieteellisistä määritelmistä ja määrittämisestä. Lopuksi otan mukaan tarkasteluun FTP:n
Suomessa aerobinen kynnys määritellään suurimmaksi kuormitustehoksi, jolla veren laktaattikonsentraatio ei nouse yli lepotason. Määritellään siis yleisesti verinäytteestä, mutta tavallaan myös epäsuorasti hengitysilman kautta. Kun kudosten happamuus kasvaa myös uloshengitysilman hiilidioksidipitoisuus kasvaa veren ja keuhkojen puskurointimekanismin myötä.
Anaerobinen kynnys tarkoittaa kutakuinkin harjoittelun / suurta lihasmassaa koskevan lihastyön intensiteettiä, jossa hapenotto ei yksinään pysty ratkaisemaan energiantarvetta. Eli kyseessä on suurin työteho, jota ylläpidettäessä laktaatin tuotto ja poisto ovat tasapainossa eikä laktaatti näin kasaudu elimistöön. Määritelmänsä mukaisesti työ anaerobisenkynnyksen alapuolellakaan ei ole puhtaasti aerobista eikä toisaalta tämän rajan yläpuolellakaan aerobinen energiantuotto lopu.
Tämän kuin pilkkoo mittausmielessä, saadaan erilaisia kiintopisteitä. Maksimaalinen tasainen laktaattiarvo (MLSS/ maximal lactate steady state) on suurin teho, jota ylläpidettäessä nimenomaan vereen ei kasaudu laktaattia. Tämä ei ole aivan sama kuin anaerobinen kynnys, koska on mahdollista, että laktaattia kasautuu myös lihaksiin, ts. muualle kuin vereen. Hyvin lähellä maksimaalista tasaista laktaattiarvoa on työn intensiteetti, jossa ensimmäistä kertaa nähdään veren laktaattipitoisuuden kumuloituminen (onset of blood lactate accumulation/ OBLA). Tässä määritelmä on kuitenkin hyvin spesifi kiinnittyen pisteeseen, jossa veren laktaattipitoisuus saavuttaa 4mmol/l rajan.
Koska mittaus voi perustua joko hengityskaasuihin tai veren laktaattipitoisuuden määrittelyyn, avautuu kaksi kiintopisteiden ryhmää. Kun laktaattikynnyksellä viitataan veren laktaattiarvoista määriteltyyn kynnykseen, on aerobinen kynnys nimeltään ensimmäinen laktaattikynnys (LT1) ja vastaavasti anaerobinen kynnys toinen laktaattikynnys (LT2). Hengityskaasumittauksella saadut kynnykset ovat ensimmäinen ja toinen ventilaatiokynnys (VT1 ja VT2). Jotta asia tulisi varmasti epäselväksi, mainitsen vielä, että jälkimmäisestä kynnyksestä esiintyy myös nimitys ”respiratory compensation point”, josta on ainakin kaksi lyhennettä RC ja RCP.
Vaikka laktaatintuotto on yhteydessä veren happamuus- ja hiilidioksiditasoihin, ei sen suhde hengityskaasuihin ole suoraviivainen. Eli ne eivät kuvaa samoja elimistön ilmiöitä. En lähde avaamaan näkemyksiä ja oletuksia näistä ilmiöistä muuten kuin toteamalla, että elimistössä on käytössään useita erilaisia happamuuden puskurointimekansimeja ja siksi määrittely vaikuttaa vahvasti siihen, mitä ilmiötä tarkastelemme – kun tarkastelemme anaerobista kynnystä. Aerobisen kynnyksen osalta ei hengityskaasu- tai veren laktaattipitoisuusmittauksilla ole eroa kuin joissain sairauksissa.
Kynnys on myös käsitteenä ongelmallinen. Se kantaa merkitystä rajasta, jonka ylityksen jälkeen asia tai ilmiö muuttuu laadullisesti toiseksi. Elimistössä on kuitenkin kyse enemmän siirtymistä. Yksittäisen lihaksen tasolla esimerkiksi eri energiamuotojen käyttösuhteet liukuvat ja onpa sekin mahdollista, että samanaikaisesti osa lihaksista tuottaa laktaattia vereen ja osa kuluttaa sitä.
Varsinainen mittaus tehdään käytännön syistä usein nousevan kuorman testimenetelmällä joko kenttätestinä tai labrassa. Siinä kuormaa (nopeus, teho) nostetaan tasaisin väliajoin. Jokaisen noston yhteydessä otetaan laktaattinäyte tai jos mitataan hengityskaasuja, kerätään tieto henkäys henkäykseltä. Kynnysten määrittelemiseen liittyy useita virhelähteitä tai epävarmuustekijöitä. Näitä ovat esimerkiksi kuormaa mittaavan laitteen kalibrointi (onko nopeus tai teho todellinen) sekä varsinaisten mittausvälineiden (hengityskaasu tai veren analysointi) toimintatapa, kalibrointi ja jopa merkki. Kun verinäytettä otetaan, voi tulokseen vaikuttaa näytteenotttopiste joka on yleensä sormenpää, mutta myös korvannipukka. Myös testattavan liike testin aikana yleisesti sekä erityisesti puhuminen ja yskiminen, mutta myös päivän vireystila, ravitsemustila jne. vaikuttavat.
Isoin mittatarkkuuteen vaikuttava tekijä tällaisessa testauksessa on kuormituksen kasvattaminen portaittain. Koska elimistössä tapahtuvat asiat siirtyminä, on vähän sattumankauppaa, miten siirtymä osuu portaaseen. Näin kynnystestit eivät ole täysin toistettavia ja ehdottomasti eri protokollan mukaisia testejä ei ole syytä verrata keskenään. Eri protokollat vaihtelevat myös maittain.
Uusin suomalainen asiaa käsittelevä käsikirja (https://www.jyu.fi/sport/fi/ajankoht...ntotestaajille) on julkaistu vuosi sitten. Tunnustan, että en ole lukenut sitä. Enkä siksi uskalla tähän kuvata, miten kynnykset testaustilanteessa nykyään maassamme määritellään.
FTP on sitten ihan erilainen käsitteellinen konsepti ja pohjautuu puhtaasti toiminnalliseen suoriutumiseen. Noin määritelmällisesti sen kuvataan olevan maksimaalinen teho, jota urheilija pystyy ylläpitämään näennäisen tasaisesti tunnin ajan. FTP:n määritteleminen on itsessään taidelaji, mutta noin raa’asti sanottuna, tunnin maksimiveto on antaa tulokseksi maksimaalisen tehon, jota pystyy ylläpitämään. 20 minuutin testit jne. tuottavat sitten ennusteen tästä tunnin suorituskyvystä.
FTP:n ja anaerobisen kynnyksen välinen suhde ei ole aivan yksi yhteen ja tähän suhteeseen saattaa vaikuttaa anaerobisen kynnyksen määrittelymenetelmän lisäksi ainakin urheilijan kuntotaso. Tästä löytyy toistaiseksi vain vähän tutkimuksia ja nekin pienillä tutkittavajoukoilla (esim. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/29745765). Tiedetään, että monet kansallisen tason kestävyysurheilijat pystyvät tekemään työtä anaerobisella kynnyksellä noin tunnin. Toisaalta esim. maratonilla aivan ehdottomin kärki pystyy juoksemaan matkan hyvin lähellä anerobista kynnystään jo sen takia, että ajallisesti suoritus on merkittävästi lyhyempi kuin tavallisella hyväkuntoisella harrastajalla. Tällaisella huipulla puolimaraton uppoaa tuohon noin tunnin haarukkaan, mutta ilmeisesti kynnyksellä he pystyvät tekemään työtä ainakin hieman tätä pidempään.
Takaisin FTP:n määrittelemiseen. Jostain syystä 20 minuutin testistä on tullut FTP:n määrittelyn ”kultainen standardi” ja vieläpä muodossa, jossa vedetään 20 minuuttia täpöillä ja FTP määritellään kaavalla 0,95*20 minuutin keskiteho. Saatu tulos voi olla erittäinkin kaukana paitsi FTP:stä myös anaerobisesta kynnyksestä. Coggan & Allen raamatussa (Training and racing with power meter, myös kolmannessa painoksessa) on testiprotokollaan sisällytetty 5 minuutin “all-out” veto perustellusta syystä. Tämän ennen 20 minuutin testivetoa tehtävän suorituksen tarkoituksena on nakertaa mahdollisimman paljon testattavan anaerobista kapasiteettia pois. Ja näin varsinainen testisuoritus pohjautuisi enemmän aerobisen komponentin varaan. Ilman 5 min vetoa urheilijalla, jonka anaerobinen kapasiteetti on vahva, tuottaa testitulos liian positiivisen arvion tunnin maksimisuorituksesta ja sitä kautta anaerobisesta kynnyksestä.
Kun kynnystä määritellään tällä tavalla toiminnallisesti, syntyvät mahdolliset virhelähteet kuormaa mittaavasta laitteesta (mittaako tehomittari oikein) ja etenkin testattavan käyttäytymisestä: tankkaus, palautumisen taso ja ajotapa testissä.
Vanha jäärä
Sykealueista oli taas ihan mielenkiintoista keskustelua kuukauden takaisessa Fast Talkissa: https://www.velonews.com/2019/04/tra...r-allen_492863
Ei ole helppoja ratkaisuja kun yksi guru käyttää 3 aluetta ja toinen 7 aluetta.
Vakiovieras
Tunnin teho on tunnin teho. 20 minuuttia täysiä on oiottu tie testata asia. Ei kerro koko totuutta. Suuntaa-antavana se on toki erittäin hyvä metodi.
Tällaisia maallikon ajatuksia.
Aktiivijäsen
kun tekee vaikka 1min, 5min ja 20min testit ja syöttää ne esim tonne www.cyclingpowerlab.com/MonodCriticalPower.aspx niin saa ihan suht tarkan käppyrän, jolla voi säätää omat treenitehot ja tarkemmin kuin ftp testillä. harrastelijalle tietää riittää aerokynnys ja sen löytää ajamalla eri sykkeillä ja ks miten syke palautuu. aeropuolella ei tule ns happivelkaa ja syke palautuu tosi nopeasti.. muutoin tehovedot ajellaan 90-95% siitä mitä sillä teholla jaksais. pääasia et ajaa ja unohtaa koko ftp:n.
Veteraani
^ Ensimmäinen lause käy järkeen ja sen jälkeinen on kuin allekirjoittaneen kynästä.
6.7 WTF/kg
Aktiivijäsen
kiitos. eilen tempossa 26 min meni 5W alleetukäteisarvauksen eli suht tarkkaan (<2%) ainakin minä pystyn haarukoimaan tietämäti ja testaamati ftp arvoa.
Aktiivijäsen
Samaa mieltä Critical Power mallin käytettävyydestä. Mä käytän sitä Golden Cheetahissa. Kun riittävän laadukkaasti (eli oikeasti maksimina) tehdyt vedot löytyy, niin mallinnos on yllättävänkin tarkka ja yhtäpitävä käytännön kanssa. Esim. mun kohdalla pelkästään 20 minuutin testin perusteella tehtävä tunnin maksimitehoarvio antaa liian optimistisen kuvan. Vaikka vähentäisi 5 % tuloksesta. Noin 10 % on lähempänä oikeaa. Jostain syystä edelleenkin anaerobinen kapasiteetti on muuhun suorittamiseen nähden se mun juttu. Vaikka en liiemmälti sitä harjoita.
t. nimimerkki "kauan sitten olin puolimaileri"
Vakiovieras
Osaako foorumi kertoa, kuin ei selvinnyt internettiä selatessa että tarkoittaa 80/20 sääntö sitä, että ajallisesti 20% harjoitteluajasta pitäisi käyttää aerobisen kynnyksen yläpuolella ja mieluiten maitohappokynnyksen tasolla, vai sitä, että tekee vaikka kaksi neljän tunnin pk lenkkiä ja kaksi yhden tunnin intervalliharjoitusta joihin sisältyy esim 4 x 4 intervallit?
Jäsen
Tämä
Aktiivijäsen
^^ Vain se aika lasketaan siihen kovaan harjoitukseen, joka alkaa ensimmäisen intervallin alusta ja päättyy viimeisen intervallin lopetukseen. Sisältäen palautusjaksot. Luin taannoin tutkimuksen missä kartoitettiin isoa joukkoa huippu maratoonareita ympäri maailmaa ja heidän tehoharjoitteluaan. Keskiarvioisesti he ilmoittivat, että aika lähelle 20% on rivakkaa. Sitten näiden kaikkien tutkittavien harjoitukset tutkittiin ja huomattiin, että todellinen tehoharjoittelu olikin keskiarvoisesti n. 8 prosenttia. Helposti laitetaan koko tehoharjoituksen aika tehoharjoitteluksi, vaikka sen sisällä onkin vain 20-30 prosenttia sitä tehoharjoittelua, koska lämmittelyt ja jäähdyttelyt vievät osansa tehoharjoituksesta.
Vakiovieras
^Ja mikä oli johtopäätös? Että huippumaratoonarit harjoittelevat ihan liian kevyesti vai että todellisuudessa suhteen pitäisi olla 92/8 eikä 80/20?
^ Mä olen ymmärtänyt Seilerin jutuista että kerrat lasketaan eli 80/20 tarkoittais keskimäärin joka viides harjoitus tehoharjoitus muu kevyempää. Noitahan voi sitten annostella eri tavalla eri esim tehoharjoituksia blokkeina enemmän jolloin suhde muuttuu. 80/20 suhde muutenkin kuvaa enemmän isoa kuvaa eli miten pitemmällä aikavälillä harjoitukset jakautuu.
Muistan nähneeni jossain norjalaisen naishiihtäjän (Bente Skari ?) harjoitusjakauman, pk-kaudella vain 1-2 tehotreeniä/kuukausi. Kilpailuun valmistavalla kaudella sitten enermmän.
80/20 ei varsinaisesti edes ole mikään sääntö. Seiler oli tutkinut paljon eri kestävyyslajien menestyvien huippu-urheilijoiden harjoittelua pitkältä aikaväliltä ja ison otannan perusteella sitten todennut tuollaisen jakauman.
Joskus aikanaan nuorena 1970-luvulla Suomessa hiihtäjät ja juoksijat harjoitteli niin että viikossa n. 2 kovempaa treeniä muu kevyttä eli tuo teki keskimäärin n. 8 kovempaa treeniä/kk. 80/20 tarkoittaa että 6 kovempaa treeniä/kk. Suurin piirtein sama ei paljoa eroa. Kovempia treenejä voi sitten annostella esim. 5-1-1-1 7-8 päivän jaksoissa jos pystyy. 5 kovaa treeniä 7-8 päivän aikana on jo tiukka viikko.
pulmark muokkasi tätä : 08.07.2019 at 20.08
Aktiivijäsen
ei siinä kerroista ole kyse vaan tehoista. ja onhan se selvää ettei se vetoaika ole. 20h viikossa tulisi 4h MK aluetta ja niin paljoa ei enää voi napitella, että sen kestäis. ehkä yksinkertaisemmin norskin teesinä vuositasolla 2 tehotreeniä viikossa ja loput sitten PK:lla.
^ Mun mielestä yksinkertaisesti kyse on tehotreenien kerroista suhteessa PK-lenkkeihin. Jos ajaa vaikka 3h mukamas PK jossa mukana 0.5h pätkä yli FTP niin ei se mikään PK lenkki enää ole. PK erikseen ja sitten tehotreenit erikseen. Tehotreeniin voi sisältyä ajoa PK-alueella, mutta tehotreeni se silti on. PK-lenkkiin jos sisältyy pitempiä aikoja yli anaerobisen kynnyksen niin pielessä ollaan, voi sinne sekaan ajaa muutamia lyhyitä sprinttejä jos haluaa vaihtelua.
Kuten kp63 totesit yksinkertaisimmillaan keskimäärin pari tehotreeniä viikossa ja loput PK. Tehotreenejä voi ajaa blokkeina esim. jollain viikolla tehotreenikertoja enemmän ja sitten muutamana seuraavana viikkona vähemmän. Oletuksena tietysti että pystyisi tekemään vähintään 4 treeniä viikossa mieluummin 5-7.
PS. Eri lajeissa treenin intensiteetin määrittely voi perustua sykkeen, tehon, vauhdin mittaamiseen tai vaikka omiin tuntemuksiin.
Aktiivijäsen
Seilerin 80/20-sääntö viittaa treenikertojen määrään. Lainaus Seilerin julkaisusta "What is Best Practice for Training Intensity and Duration Distribution in Endurance Athletes?"
Numerous descriptive studies of the training characteristics of nationally or internationally competitive endurance athletes training 10 to 13 times per week seem to converge on a typical intensity distribution in which about 80% of training sessions are performed at low intensity (2 mM blood lactate), with about 20% dominated by periods of high-intensity work, such as interval training at approx. 90% VO2max.
The older I get the faster I was
Vakiovieras
Kiitos, tuo selvitti asian.
Vakiovieras
Miten tarkkana pk lenkillä pitää olla sykkeistä? Omat pk lenkit 45-80km mittaisia ja reitillä on parhaimmillaan semmonen 10km matka, missä tulee jyrkkiä 15-20m korkeita nousuja kymmenkunta. Oma tausta on suorituskykyisestä lajista ja kestävyys vielä melko huono, joten pienimmälläkin vaihteella noi aiheuttaa sykkeiden selkeän nousun ja happoa kertyy useamman kerran. Normaalisti pidän sykettä siinä 60-70% (120-140), mutta noissa mäissä mennään helposti +160 hetkellisesti riippuen nousun pituudesta. Hiihtolenkillä ongelma on vielä isompi, siksi haluaisin pyörällä hoitaa homman hyvin, jotta talvelle saisi pohjaa
Tavoitteena ei ole kilpailla, vaan kehittää hyvä kestävyyspohja vielä kun ikää ei hirveesti ole.
Lähetetty minun VOG-L29 laitteesta Tapatalkilla
Aktiivijäsen
^ Älä ole moksiskaan noista satunnaisista lyhyistä korkeamman sykkeen jaksoista. Turhanpäiväinen orjallinen sykerajojen seuraaminen aiheuttaa turhaa tressiä ja hauskuus katoaa koko hommasta. Kyllä se kestävyys siitä kohenee ja pian ne mäetkin menee matalammilla sykkeillä. Sykemittari on hyvä renki, mutta huono isäntä!
Vakiovieras
Näin itsekin mietin, kiitos uskonvahvistuksesta. Tyydytään tohon että yli 90% sykealueella riittää
Lähetetty minun VOG-L29 laitteesta Tapatalkilla
Juurikin näin, ite en koskaan seuraullut paitsi tempoharjoituksissa ja kisoissa ihan mielenkiinnosta miten korkealle sain sykkeen...kisoissa sain max 215 mutta olin 17 vuotta nuorempi....
Jäsen
Sykerajojen/harjoituskuorman seuraaminen on tärkeämpää silloin kun harjoittelu on päivittäistä. Vähemmällä harjoittelulla on järkevämpää antaa kunnon ärsykettä ja käyttää pidemmät palautumisikkunat hyödyksi. Suomeksi aja ne lyhyet mäet kovempaa päälle, ei tarvi vetää niin hapoille että hyytyy. Jos hiihtely on talvella tavoitteena niin kannattaa panostaa jonkin verran ylävartalon voimaan. Nimenomaan voimaan, ei punttiniilojen lihastenkasvattelutreeniin. Jos haluat hiihtää pertsaa niin juoksu on kans hyvä ottaa ohjelmaan.
Olen usein ihmetellyt sitä miksi "kuntoilija" apinoi "urheilijalta" harjoituksista usein sen pk-treenin, treeni joka tehdään siksi kun ei vaan pysty sillä hetkellä tekemään kehittävämpää harjoitusta. Syy miksei löytyy yleensä harjoituskuormasta. Jos käy lenkillä 2-4 kertaa viikossa, palautumisajat on aika pitkiä ja mahdollistaa hyvinkin toimivia harjoitteita. Ja vaikka kuinka kurittaisi konetta, Pk-osuus tulee väkistenkin mukaan kurituksen ulkopuolella.
Vakiovieras
Vapaalla mennään laduilla, rullat mulla on myös millä syksyllä käyn vähän hakemassa tuntumaa/tasurilenkkiä. Ylävartalon voima riittää tässäkohtaa hyvin.
Eli silloin kun lenkkeilen 2-4 kertaa viikossa voin olla lenkeillä vaikka puolet ajasta vk alueella ja se kehittää jopa paremmin peruskuntoa? Olen nimittäin tähän mennessä luullut että tuolla saavutetaan kehitystä silloin nimenomaan lyhytkestoisempiin suorituksiin
Lähetetty minun VOG-L29 laitteesta Tapatalkilla
Lainaa viestiä vastauksessa
Kirjanmerkit