Kaikilla poliittisilla liikkeillä on omat uhkakuvansa joilla pitää agendaansa esillä. Vihreillä tämä ilmastonmuutos, persuilla maahanmuutto, vassareilla varmaankin epätasa-arvo, ruotsalaisilla kielivähemmistön "ongelmat", kristityillä maallistuminen, kepulaisilla kaupungistuminen ja kokkareilla velkaantuminen. Puuttuuko joku?
Muistaakseni
tässä kirjassa (joku on nyysinyt mun kappaleen, en pysty tarkistamaan) on kokonainen luku näistä mekanismeista. Boyer väittää, että ideologioita ei voi olla olemassa ilman uhkakuvia.
Joka tapauksessa tekopyhyyden huippuna voisi pitää poliitikkoa, mistä tahansa aatesuunnasta, joka moittii vastustajiaan uhkakuvien levittelystä.