^tuo on kyllä totta.
Printable View
^tuo on kyllä totta.
Onneksi olin kaukaa viisas ja ostin jo 2022 moisen fillarin.
OJ, itse olin siinä vaiheessa onnellisessa asemassa että SSC:n vanteista ja SuperRecordin navoista tehtiin kiekot kyseiseen pyörään.
Ehkä tämä malli vähän yksinkertaistaa asioita liikaa. Omissa hankinnoissani painaa myös se että koen haluni kohteen tuovan jotakin uutta ja virkistävää, kuten on tehnyt yksivaihteinen Salsa -enkä silloin hirveästi asemoi hintaa mihinkään voileipien väliin, eikä tuolle Salsalle edes ole kovin paljoa vertailukohtia.
Toisinaan on myös tarvetta, mutta ei halua maksaa syystä tai toisesta -kuten kävi kun vaihdoin Konaan nelimäntäiset jarrut, SLX oli sillä hetkellä hinnaltaan juuri sopiva, eikä tuo Kona huutanut muuta.
Luulisin että mulla on aika määräävä tekijä kukkaron kulloinenkin paksuus ja sitten halu, jonka herättämiseen toki markkinoinnilla on osuutensa -ehkä olen ihmistyyppinä sellainen että kukkaron nyörit ovat toisinaan löysästi sidotut ja toisinaan ei paraskaan myyntipuhe auta -nyörit pysyvät kiinni jos koen esimerkiksi kulutusahdistusta.
Että hintoja vertailevan kuluttajan rinnalle kannattaa ottaa malliin mukaan fiilistuhlaaja -kauppiaan kannattaa rakentaa hyvä pössis.
^ Itsellä esiintyy myös tuollaisia järkipuuskia ajoittain jolloin perustelee miksen tarvi jotain mutta yleensä toimii päinvastoin. Usein kun uutta projektia aloittaa niin speksaa osat, tutkii varastot ja mitä edellisestä irtoaa ja sitten alkaa tilaamaan. Prosessin aikana tietenkin sitten perustelee itselleen vahvoin argumentein että miksen osta XT:tä kun alkuun suunnitellut SLX:n ja loppuen lopuksi klikkaan koriin XTR:n. Siinä vaiheessa taas mietti että minkä ihmeen vuoksi on edes tehnyt jonkinlaisen budjetin?
Ja tämä kaikki katsomatta yhtään testiä tai lukematta mainoksia.
^just. Mä ostin pullon Palinkaa koska pössis -mulle tulee Palinkasta muistoja yhdestä keväisestä Budapestin reissusta.
Perskutasrallaa, itsellä tulee samasta kaupungista mieleen Unicum ja tokaij... Pitäiskö lähteä puotiin?
Mistäs mitään lukematon tai markkinointiviestintää vastaanottamaton tietää yhtään mitään mistään SLX, XT tai XTR hommista? Ainakin itellä on pelin tässä vaiheessa tatuoitunut aivokuoreen kaikenlaista ja jos vanhaksi elän, niin ilahdutan perikuntaa jupisemalla ysärin lopun XTR dual control kahvoista.
EDIT: Shitmano markkinoimassa nyt siihen malliin, että on se yksi peijooni. Ovat jo aikoja sitten blokanneet isot nettikaupat myymästä romujaan P-Amerikkaan ja nyt ovat laittaneet lopun myos Bikeinnin diilaamiselle. Jos jotain euro-jonnea ihmetyttää, "että mikäs siinä, osta kivijalasta?", niin Shimanon kamat maksaa julmasti enemmän täkäläisessä kivijalassa (XTR 9120 jarrusetti etu+taka esimerkiksi maksaa 400e bike24 kaupassa ja täkäläisessä kivijalassa C$1030 -> 642e) . Pitää katella jos loytyisi jotain OK pakettipalveluita, jotka edelleenlähettäisivät vaikka Saksasta Kanadaan tai sitten menee AliExpress hommiksi.
Tämä sama avautuminen myos selittänee, miksi ei käy edes mielessä alkaa harkitsemaan oman fillarin kasaamista osista.
^ Ei harrastukset ole koskaan/ yleensä halpoja.
No ei, mutta silti noi Shimanskin rajoitukset sylettää. Sramilla toki sama ollut jo pidempään, mutta Sram ei pääosin kiinnosta muutenkaan. Jakeluportaat eivät lisää mun vinkkelistä arvoa lainkaan, mutta jokainen lisäporras lisää oman marginaalinsa hintoihin.
No enpä tiedä. Pyöräily esimerkiksi on suhteellisen edullinen harrastus, jos keskittyy pyöräilemiseen ja jättää pyörien harrastamisen vähemmälle. Hankintahinnan voi jyvittää tosi monelle vuodelle, kuluviin osiin ei vuositasolla kovin isoja rahoja mene ja harrastamaan pääsee ilmaiseksi suoraan kotiovelta. Se, mikä maksaa, on ne markkinointiosastojen luomat tarpeettomat tarpeet.
Juoksu on melko halpa harrastus. Verkkarit, paita ja kengät. Jälkimmäisiä joutuu uusimaan 500-1000km välein. Talveen tarttee omat ja jotain rotsia. Satasella saa tossut. Siihen verrattuna fillarointi on ihan törkeän kallista. En minäkään ole ostanut vuosiin uusia fillareita, mutta monta sataa on tänäkin vuonna mennyt kulutusosiin, renkaisiin ja vaatteisiin.
Jos on jokin pyöräilyyn liityvä tavoite, niin tarpeellinen on se mikä vie lähemmäs maalia. Jos ostaa viihdyttääkseen itseä, niin tilanne on toinen. Sitten nämäkin limittyy toisiinsa.
Mulla on joskus ollut tavoitteita ja hankinnat ovat saattaneet kohtuudella tukea tätä. Nykyään ostaminen on enemmän ajanvietettä ja hupia, mutta samalla hankinnat ovat laajentaneet mahdollisuuksia harrastaa.
Taistelu eloon jäämisestä on vaihtunut leikkiin ja ajanvietteeseen.
Juurikin näin, pyöräilyä voi harrastaa vaikka 80-lukulaisella retkipyörällä.
Itse taas miettinyt että voisi myydä ton 29+:n pois, niin vähän ajoa sille kertyy. Ja työhuone multa kumminkin lähtee alta parin vuoden päästä niin pitää miettiä säilytykset uusiksi. Yhdelläkin pyörällä pärjäisi.
Sent from my Takapalk
No jos tavoitteena on oman henkisen ja fyysisen kunnon ylläpito pyöräilemällä ja kaikki uusi ja kiiltävä auttaa siinä tavoitteessa, niin eikö sitten kaiken uuden ja kiiltävän hankkiminen ole tarpeellista?
Vai liittyvätkö ainoat hyväksyttävät tavoitteet jonkun grand toureista voittamiseen?
Kunnon ylläpito on hyvä tavoite, mutta sitä ei pidä käyttää tekosyynä hankkia uutta ja kiiltävää. Itselleen pitää olla rehellinen.
Mun mielestä melko turhaa jeesustelua. Miksi muka kaiken pitää olla tarpeellista? Sillä periaattella voi asua maakuopassa ja syödä jäkälää, kaikki muu on turhaa. Vai onko pyörät jotenkin erityinen juttu, autoihin, asuntoon ja vaikka tv:hen saa panostaa?
Mä viihdyn ulkona, joten pyöräily on ihan luonteva tapa viihtyä. Kunnon ylläpitokin on siellä taustalla.
Itse kuitenkin tunnistan, että esimerkiksi kuitukampien hankinta ei ollut tarpeellista siinä mielessä että se lisäisi viihtymistä ulkona ajamassa, tai että kuitukammet nostaisivat kuntoa.
Itse kanavoin halua kuluttaa harrastuksiin -kuluttaminen on oma harrastuksensa.
Jos fillarin renkaista paistaa paikoin kudokset, niin uusien hankkiminen on tarpeellista. Jos ketjut ovat venyneet, niin uutta on laitettava tilalle. Mulla on kasa pelkästään kokeilunhalusta hankittuja renkaita.
Olenkin salaa pohtinut, että jos laittaisin rahahanat kiinni ja ajaisin kaiken kaluston vain yksi kerrallaan loppuun. Ja hankkisin vain sen, minkä tarvitsen että voin jatkaa ajamista.
Onko todella tarpeellista? Turhaahan tuollainen pyöräily on, jos on ylimääräistä energiaa niin juoksee sitten. Mieluiten paljain jaloin, tekee hyvää jalkapohjille. Mutta työtä tekmällä se kunto parhaiten kasvaa, lapio käteen ja ojaa kaivamaan. Ei tartte sitten tuollaisia turhuuksia kuten pyöräily ja juokseminen edes miettiä.
Tottakai kaikkea voi harrastaa halvallakin mutta paljonkos esim. Stenu on panostanut harrastukseen?
Pyöräily voi olla harrastus mutta niin voi olla pyöräkin, onneksi meillä on vapaus valita mitä ja miten harrastaa. Fiksuimmat antaa myös muiden harrastaa, vapaasti.
Ei tarvitse olla tarpeellista. Silloin on kuitenkin hyvä tiedostaa, että tulee laitettua esim. 10 000 € tarpeettomaan pyörään, jos 25% kustannuksilla saisi kaiken tarpeellisen. Koitinkin edellisessä kommentissani sanoa, että tärkeintä on olla itselleen rehellinen.
Pakolliset siirtymiset pisteestä A pisteeseen B jonne kävellen ei ole käytännöllistä siirtyä. Olisiko toi jonkinlainen kuvaus tarpeelliselle pyöräilylle? Siihen varmaan riittää jostain torista alle satasen jopo tms. Sillä samalla laitteella voi sitten ajella ihan huvikseen ja kunto varmasti nousee. Kaikki muu voidaan nähdä jonkinlaisena hedonismina ja tavaran rakastamisena.
Heh…mä luulen, että kukin joutuu määrittelemään tällaiset asiat itse. En kuitenkaan halauaisi nähdä pyöräilyä niin elitistisenä urheiluna, että sitä ei voi harrastaa muutoin kuin kalliisti tai että pyöräilyn harrastaminen ei olisi oikeaa harrastamista, jollei sitä tee kalliista, kuten täällä eräät tahtoivat aisan esittää, ehkä vitsinä, mutta vitsinäkin sellaiset kommentit on omiaan luomaan elitististä mielikuvaa.
Mun mielestä tämä on ihan asiallista ja rakentavaa keskustelua ilman mitään jeesustelua.
Jaa pelkästään omaan harrastamiseen vai koko perheen (puoliso + 3 lasta, jotka kaikki pyöräilee tai on pyöräilleet jossain vaiheeessa enemmän tai vähemmän)? No, joka tapauksessa oikea vastaus on varmaan, että paljon. Melko nuorella iällä lapset hankkineena ja suoraan opiskelijasta yrittäjäksi ryhtyneenä aina ei ole ollut yhtä hyvä rahatilanne kuin nykyään, joten kokemusta on myös pienemmällä budjetilla harrastamisesta. Ei se itse pyöräilemisen osalta mielestäni ollut yhtään huonompaa harrastamista. Välillä tuntuu, että jopa päin vastoin. Meidän perheen ensimmäinen sm-mitskukin harrastettiin ikivanhalla alumiinirunkoisella Bianchilla, jossa oli Velocen osat ja jotkut OEM-kiekot eikä se heikentänyt sen mitalin arvoa yhtään.
Omistamisen onni on lyhytaikaista ja uuden ja kiiltävän hamuaminen ei edistä henkistä hyvinvointia itselläni. Pyörät voi pahimmillaan olla addiktoivia. Jos hyötypyöräilykilsat jättää pois laskuista, niin esim. tässä kuussa olen harrastanut 1290 kilometriä toistakymmentä vuotta vanhalla sscx:llä ja melkein kymmenen vuotta vanhalla vannejarrullisella teräslutterolla. Levyjarrullinen kuitupyörä makaa varastossa käyttämättömänä, koska noilla edellämainituilla harrastaminen on kivempaa. Molemmissa edellämainituissa on putiikkirungot ja putiikkiosaa, mutta en siltikään pysty väittämään itselleni, että harrastamiseni olisi ollut oleellisesti huonompaa ilman niitä. En myöskään kiellä, etteikö sen S-worksin omistaminen olisi kivaa, mutta ei se mun harrastamisesta tekisi yhtään parempaa.
Ainakin tällä hetkellä kulutan mieluummin ne S-works-rahatkin siihen, että teen lyhyempiä työviikkoja ja pidän pidempiä lomia ja vaikka pyöräily- ja hiihtoreissuihin, koska koen noin sijoittamalla saavani elämästä irti enemmän kuin S-workseihin sijoittamalla - ja ehdin harrastaa enemmän.
Se, mikä tässä nykymenossa ehkä harmittaa eniten, on se, että ei kiinnostaisi kyllä tippaakaan olla kilpapyöräilyä aloittavien junioireiden vanhempi sillä tarvetasolla, mitä pyöräilyn ”oikean harrastamisen” keskimäärin nykyään katsotaan vaativan. Sitten, kun ne ensimmäiset sm-mitskut on hanskassa ja alkaa tulla ainakin osittain sponssattuja pyöriä touhu muuttuu taloudellisesti paljon järkevämmäksi, mutta kynnys aloittaa olisi ollut ainakin meidän perheessä liian iso nykykustannuksilla.
Keskustellaan sitten jo ihan eri asiasta, jos tarkoitus on todistaa kilpaurheilemalla olevansa muita parempi. Tai muuten varmaan voisi edelleen lähteä kisoihin ajelemaan sillä vanhalla Bianchilla. Välinepuolella ainoa mahdollisuus tasoittaa tilannetta on tyypillisesti vakiokalusto järjestäjän toimesta.
Mä tiedostan itsestäni myös sellaisen piirteen, että pyöräilyn harrastaminen ja pyörien harrastaminen kompensoi toisiaan. Eniten tekee mieli speksata kaikkea uutta silloin, kun ei oikein ehdi tai pysty pyöräilemään. Pyöräillessä taas en juuri koskaan tule miettineeksi, että mitä uutta ja kiiltävää tekisi mieli seuraavaksi.
Liittyy pyöräilyyn kilpaurheilua tai ei, niin eikö noin 90% pyörien speksaamiseen käytetyistä ajasta ja rahasta kulu nimenomaan siihen, että pyöristä yritetään tehdä nopeampia? Ja markkinoinnin tarjoilema narratiivi on se, että kalustodouping tekee harrastamisesta tyydyttävämpää.
Paremmuutensa voi helpostikin osoittaa esimerkiksi siten, että on hitaammalla kalustolla yhtä nopea kuin toinen, joten jos se on motiivina, niin se onnistuu kyllä millä tahansa.
Mikä siitä tekee ”tekosyyn”? Mikä on syy, mitä ei voi kutsua ”tekosyyksi”? Mä veikkaan, että 99% tämän foorumin kirjoittajista omistaa pyöräilyyn liittyvää tavaraa enemmän kuin on todellisella tarpeella perusteltavissa.
No, niin minä olenkin. Hankin, koska voin. Jos hankinta tuottaa minulle iloa, niin se on tarpeellinen. En minä muuta tarvetta sille aio hakea.Lainaus:
Itselleen pitää olla rehellinen.
Aika pitkälle näin. Aika usein se speksailu nykyään päättyy siihen, että ajaa sillä nykykalustolla ja toteaa ettei tartte mitään uutta. Yks syy on kyllä sekin, että vanhat romppeet on todella nihkeä saada kaupaksi tällä hetkellä ja toinen, että muut harrasteet vie nykyään enemmän aikaa ja sitä jää vähemmän fillaroinnille.
No mä en ole tällaista täällä havainnut. Ennemmin ehkä sitä, että helposti ollaan sitä mieltä että liian hienot varusteet ei ole sitä oikeaa harrastamista. Mutta tämä johtunee siitä, mistä suunnasta tätä katsomme.
—-
Ylipäätään pyöräilyssä - muista lajeista kuten hiihdosta, ym. ei ole kokemusta - tuntuu jotenkin keskustelu pyörivän varusteiden ja ”oikean pyöräilyn” ja ”oikean pyöräilijän” keskinäisessä suhteessa. Jos ei aja 100+ km lenkkejä, ei tarvitse kunnon pyörää tai pyöräilyvaatteita. Bibsejäkään ei tarvita alle 50 km lenkeillä. Keneltä se on pois, jos ajaa bibseissä 10 km lenkkejä? Mä muistan aikanaan, kun täällä joku nosti esiin sen, kun kaikenlaiset wannabe-pyöräilijät tohtivat pyöriä foorumilla vääriä mielipiteitä esittämässä. Sen vuoksi mun pyörissä onkin tarrat: ”Wannabe cyclist Finland”
Jos vertaan tätä toiseen harrastukseeni valokuvaukseen, jota olen joskus tehnyt tavoitteellisesti, niin jos ei osallistu näyttelyihin eikä julkaise vähintään yhtä valokuvateosta vuodessa, ei saa kuvata kuin kännyllä. Vaikka valokuvauspiireissä välillä tapellaan verissä päin, niin harvoin, jos koskaan kukaan tulee sanomaan, että sulla on liian hieno runko ja/tai putki suhteessa sun taitoihin. Tai et saa käyttää kuvauskojua, jos et ole kolmea päivää kairassa.
Tämä on ihan ok, jos se tekee sinut onnelliseksi. Samalla tavalla päinvastainen on täysin ok, jos se tekee jonkun toisen onnelliseksi. Kummankaan ei kannata eikä tule esittää omia valintojaan minään yleisenä totuutena, mitä kaikkien tulisi noudattaa tai mitä kohti tulisi pyrkiä.
Toki tästä päästään ylipäätään kulutukseen ja kuinka kestävää se on. Mutta sitten siihen kaavaan tulee sisällyttää myös se ajamaton kuitufillari, ne lomat, lyhyen työviikon vaikutus kansantalouteen, ym. Ei se yksi teräsrunkounen vannejarrufillari tätä maailmaa pelasta.
Mjoo. No, mä olen työtön ja vuoden vaihteesta eläkkeellä, joten paljoa ei tästä työntekoa voi vähentää. Mä olen aina saanut tyydytystä siitä, että mun harrastusvälineet on sellaiset kun minä haluan. Eikä se välttämättä tarkoita sitä, että se on aina oltava S-works. Mutta ei se myöskään sulje sitä mahdollisuutta pois.Lainaus:
Ainakin tällä hetkellä kulutan mieluummin ne S-works-rahatkin siihen, että teen lyhyempiä työviikkoja ja pidän pidempiä lomia ja vaikka pyöräily- ja hiihtoreissuihin, koska koen noin sijoittamalla saavani elämästä irti enemmän kuin S-workseihin sijoittamalla - ja ehdin harrastaa enemmän.
Mun muistikuva tosta yhdestä valokuvausfoorumista on hyvinkin yhteneväinen fillarifoorumin yleisen meiningin kanssa.
Ja siellä oli se yks huumoritili, jolla oli parhaat mahdolliset vehkeet (S-works), joilla kuvattiin pelkästään pullasorsia (10km lenkit) ja jengi oli joko tosissaan tai leikisti raivona siitä.
Nuo kaksi ylläolevaa oli siis ne kommentit, joihin ilmaisin eriävän mielipiteeni.
Mitä kuluttamisen eettiseen puoleen tulee, niin alkaa olla vähän vaikea pohtia, että minne fillarikulutukseen meneviä rahojaan ohjaisi. Pitäis varmaan teettää myös sellaisia tarroja, joissa lukee ”I bought my Chris Kings before Trump became president” (Hymiö)
Joo, no spege… ajaa ”hairdresser”-mesellä pellon laitaan ja losauttaa sivuikkunasta kuvan telkästä kolmenkymmenen tonnin kuvausvälineillä. Mut johan silläkin on meno rauhoittunut, kun perintömetsät on päätehakattu.
Valokuvauksesta vielä. Mulla oli vielä vajaa kymmenen vuotta sitten spegen verran rahaa vehkeissä kiinni. Sitten tuli töissä totaalinen loppuunpalaminen ja kuvaaminen loppui kuin seinään. Laitoin kamat kiertoon, onneksi. Vuosi sitten keväällä ostin pitkästä aikaa Nikonin Zf:n, retrorungon (se teräsrunko hydraulisilla vannejarruilla) ja Voigtländerin 40/1.2 manuaalilasin (zippin kuitukiekot). Ja siirryin slow photographyyn, eli kuvaan kerralla 10-20 (katu)kuvaa. Tämä sopii mulle, mutta en usko enkä väitä, että se on se paras tai ainoa tai edes oikea tapa valokuvata. Se vain sopii mulle. Nyt.