Tarmacista on kai 2019 disc myös, käytettynä löytyminen toki melkoista hakuammuntaa.
Mulla on kaiketi "normaalipituiset" jalat; 173cm, inseam 79cm.
Kankea en ole, liikkuvuus jopa hyvällä tasolla uskon.
Sent from my iPhone 11 Pro Max using Tapatalk
Printable View
Tarmacista on kai 2019 disc myös, käytettynä löytyminen toki melkoista hakuammuntaa.
Mulla on kaiketi "normaalipituiset" jalat; 173cm, inseam 79cm.
Kankea en ole, liikkuvuus jopa hyvällä tasolla uskon.
Sent from my iPhone 11 Pro Max using Tapatalk
Kaikkiin vanhempiin ei mene edes 25mm rengas. Tai no nämä uudemmat varmaan meneekin, mutta ylikokoiset gp4000set ei mahdu.
Tarmacia vaan tilaukseen, jos fillari miellyttää. Kaiken muun voi säätää, mutta jos ostat halvemman mallin, niin se ei ole ikinä mieluisa. Niin ja tuossa on hyvä geometriakin. Kroppa kyllä tottuu matalaan asentoon. Ajaa vaan.
Tän olen huomannut jo Rovella; mähän ajoin koko elämäni maastopyörillä+läskillä. Ja hyvin rennolla geolla, xc-ajoasentoa ei ollut ikinä.
Silti ei ole ollut mitään ongelmia istua Roven selässä, ja kuten mainittu olen siinäkin kokenut asennon menevän mukavammaksi ja rennommaksi tangon vaiheittaisen laskemisen myötä.
Sent from my iPhone 11 Pro Max using Tapatalk
"Kroppa kyllä tottuu matalaan asentoon. Ajaa vaan"
Olen huomannut, että näissä fillareissa on semmonen kippuratanko ihan tarkoituksella niin eikö se auta jos ja kun pitää matalana ajaa?
Mitä matalampi sen parempi?
Useimmilla varmaan selkä antaa periksi, mutta liikenteessä ajaessa on yleensä suositeltavaa nähdä eteensä niin niska voi olla kovilla. Mutta ehkä se on eläkeläisten tapa. Katsoa eteenpäin ajaessaan.
2019 ja 2020 taitaa olla samanlaiset. Tuossa Tarmac Sport mallissa on tosiaan kierteellinen keskiö, se kun tuntuu monille olevan tärkeä asia :)
Pituus 173cm ja jalat 79cm menee ehkä lievästi lyhyet jalat. Itse olen 178 ja jalat 86. Tarmacista ottaisin 54 kokoisen.
Tämä on hyvä huomio, niskojen suhteen ei äärimatala asento ehkä itselle sovi.
Roven kanssa ei ongelmaa ole vielä ollut, mutta voisin ounastella ongelmia olevan edessä jos joudun kovin "tuijottamaan ylös".
Hyväksi se ei ole kenenkään fysiikalle pidemmän päälle.
Sent from my iPhone 11 Pro Max using Tapatalk
Niin jos jostain löytyy. Kävin pari viikkoa sitten tuollaista Tarmacia kysymässä. Euroopan varastolla oli ainoastaan 44cm saatavilla.
Mitä endurance geoon tulee niin niitäkin on monenlaisia.
Mitä itse katsellut vaihtoehtoja niin harkinnassa olleiden pyörien stackit on pyörineet 580-615. Endurancegeoiksi kai luokitellaan n. 600 alkuiset n. 390mm reachilla omassa kokoluokassa. Tuo 615 stackilla oleva oli 389 reachilla jo huomattavan korkea ja lyhyt. Näytti oudolta. Tällä hetkellä kiikarissa on 592 stack ja 392 reach mitat omaava pyörä. Valmistaja luokittelee sen kisahenkiseksi endurancepyöräksi.
Monet ovat hankkineet tänä kesänä uusia pyöriä ja näin vapautunut myös hyviä käytettyjä. Yksi tuttavani osti CAAD5 pyörän kolmanneksi maantiepyöräksi, loistoyksilö ja loistokauppa. Minusta tuo Basso Astra vois olla samaa luokkaa, hyvältä yksilöltä vaikuttaisi ja kokokin sopisi. Tuo pitäisi tietenkin ihan saada katsella mitä nuo käytönjäljet tarkoittavat, saa niitä ollakin, kun ei mitään isoa rymäystä ole historiassa. Haarukkaputkeakaan ei ole katkaistu ihan lyhyeksi. Tuosta voisi saada hyvän ajokin, kun ei edes ykköspyörästä kyse.
550/390 on passeli omille mitoilleni. 178cm pituutta. Eli aika endurance tuo sinun tähtäimessä oleva on.
Ja tosiaan niskan lihakset vahvistuvat, kuten myös selänkin. Ajaa vaan. Paino jakaantuu paljon tasaisemmin koko kropalle matalassa asennossa. Tosi rentoa ja mukavaa ajaa pitkiäkin matkoja.
^
"Ja tosiaan niskan lihakset vahvistuvat, kuten myös selänkin. Ajaa vaan."
Paatonta fysioterapiaa ja lihastreeniohjetta kansalle. Staattinen niskalihasten/yläselän jännitystilassa pitäminen kuulostaa aivan helkkarin hyvältä treenimuodolta noille lihaksille. Ajaa vaan. Ei hyvää päivää…
Noin se mulla ainakin toimii. Alkukesästä alaselän lihakset väsyvät. Kuukausi ajoa ja voi ajaa aerona päivän putkeen. Selkä vahvistuu ajamalla. Mitään muuta lihastreeniä en tee. Niskalihakset eivät ole mulla ikinä kipeytyneet. Varmaan pää on liian tyhjä ja kevyt.
Aavistuksen ristiriitaista. Dropeilta ajaminen on hitaampaa silloin kun sen vaatimaan asentoon ei taivu kunnolla. Sullahan on liian matala pyörä! ;)
No joo, leikit sikseen. Nyt kun noista Biancheista oli puhe, niin niissähän endurancefillarigeo käyttäytyy jänskästi. Esim Infiniton geo on sellainen, että neljä runkokokoa on pituuden suhteen noin yhden sentin sisällä (55-61, reach välillä 381-392), mutta korkeus vaihtelee näissä 4,5cm. Ts. pituutensa puolesta noista menisi mulle mikä tahansa, mutta ainoastaan 55 on sopivan korkea (56,7). Mitat 180/86 ja pitkän stemmin alla 5mm speiseri.
Not :) Selän asento on täsmälleen sama dropeilta ja hoodeilta. Käsivarret ovat kuitenkin hoodeilta suorana, kun taas dropeilta ajaessa ne jää ilmavirtaan. Toi on ihan legendaa, että dropeilta ajaminen olisi nopein asento. Tosin voimaa vahvat kaverit saavat enemmä alaotteelta. Mä en, kun sitä ei ole.
Ja joo, samaan kiinnitin bianchissa huomiota. Minun pitäisi valita 53 koko ja laittaa tuohon 150mm stemmi. Pyörä varmaankin näyttäisi jo kuitenkin liian pieneltä. Noin päin se kuitenkin onnistuu aina. Korkeusmuutokset emäputkissa on aika valtavia joskus. Tuossa bianchissa onneksi monta kokoa lähellä toisiaan, mutta esimerkiksi omassa gravellissa taisi olla s ja m kokojen välillä liki 5cm eroa stackissa.
Tänään 200km ja veikkaan, että 80% alaotteella, joka noin 30cm satulan alla. Hyvät pätkät UCI-laittomalla tempoasennolla. En ymmärrä noita niska/selkä juttuja. Ihminen on kuin rotta, totumme aikas moneen kunhan vaan tekee. Kyllä talven MTB ja CC kauden jälkeen niska on kovilla, mutta nopeasti vahvistuu.
Tottumisen harhakuva saattaa murentua sitten vanhempana.
Mutta hienoa jos kroppa toimii terveydelle haitallisissakin asennoissa.[emoji106]
Oma toimistorotan niska on aika herkkä ottamaan itseensä.
Eikä mulla kyllä ole vielä edes kokemustakaan maantiepyöräilystä sitä tonnia enempää, että turha tässä huudella.
Sent from my iPhone 11 Pro Max using Tapatalk
Itselleni näin toimistorottana maantiepyörän matalahko asento (ei toki lähellekään edellä mainittua 30 cm droppia) itse asiassa vähentää tietokoneen näpyttelystä ja vastaavasta tulleita niskajumeja. Kauden mittaan pikku hiljaa kehittyvän/palautuvan selkä- ja vatsalihaksiston taas huomaa siitä, että kauden alussa reilun tunnin ajon jälkeen alkava vähäinen kipu ristiselässä häipyy ajokilometrien lisääntyessä. Myös käsien kannateltavaksi jäävän painon vähenemisen huomaa.
Toisaalta myös soratiellä ajelu hiukan pystymmässä asennossa tuntuu olevan ihan hyvää niskahierontaa.
Olen 180/86.5 ja alla Tarmac SL6 koossa 56, eli stack 565 ja reach 395, 100mm stemmi ja spacereita 15mm.
Droppia satulalta on nyt maltilliset 8cm mutta selän asento on olennaisesti sama kuin aiemmalla rungolla jossa hieman lyhyempi mutta yli 2cm matalampi asento.
On hyvä huomata että jalan sisämitta ei ole kaikki kaikessa, reiden ja säären mittasuhteet vaikuttavat todella voimakkaasti esim. satulan setbackiin ja kammen pituuteen ja sitä kautta sopivaan rungon reachiin.
Mulla on aika lyhyt reisi ja sitä myöten satula melko edessä, ajan 170 mm kammilla.
Kannattaa myös muistaa että agressiivisessa asennossa ajaminen on helpompaa jos myös ajaa agressiivisesti.
Mitä enemmän tehoa laitat polkimeen, sitä paremmin se myös auttaa kannattelemaan ylävartaloa.
Minulla tosiaan 178/84 mitoilla 550/390.10deg 120mm stemmi ja 104mm reachilla oleva tanko. Eli vastaa 140mm stemmiä käytännössä. KP63 jo aiemmin totesikin, että pituus on tärkeämpää, mitä dropin määrä. Asento on pitkällä reachilla rennompi ja tilavampi. Käsien paikkoja voi vaihdella vapaammin.
Tässä kuvassa fillari touringiin pakattuna, eli vaihtovaatteet hotellia varten mukana :)
https://live.staticflickr.com/65535/...3d9f4619_b.jpg
Tämä helpottaa, kun ajaa vaan ™ Varmastikkin selkälihakset tottuvat kannattamaan suurimman osan painosta. Mulla siis oli aiemmin ihan sama juttu, mutta nykyään kevyt pk menee myös tangon päällä maaten.
Käsien turtumiseen tuo pitkä asento ja aeronovan stonga on loistava. Tosi paljon paikkoja, mistä pitää kiinni. Aeroasentoa varten on jopa muotoiltu montut kyynärvarsille. Todellinen aerotouringtanko.
Mulla on oikea käsi puutunut sekä pitkällä pyörällä että endurancella ajellessa, mutta puutuminen vähenee lenkillä aina kilometrien kertyessä. En tiedä mistä sekin sitten johtuu mutta alkumatkasta on pahempi kun taas joskus 70 kilsan jälkeen ei minkäänlaista puutumista. Selkä ei onneksi ole ollut ongelma kun satula on oikeassa paikassa ja oikeassa kulmassa.
kp63:lla on eläkkeelle ja siten myös eläkeläis-enduranceen vielä 10 vuoden matka. Ainakin sen verran joudut vielä odottaan sitä vanhemmuutta.
Mutta olenko käsittänyt oikein että tämä vääntö on nyt siitä, että agressiivista ajoasentoa väitetään kaikille parhaaksi maantiepyörän ajoasennoksi, koska 1) kyllä siihen kroppa tottuu, sen kun vaan ajaa ja 2) on olemassa ainakin muutama henkilö, joille se sopii?
Tälläinenhan herättää paljon kysymyksiä.
1. Miksi kropan pitäisi ylipäänsä tottua lähtökohtaisesti huonolta tuntuvaan ajoasentoon?
2. Päteekö myös runkokokoon samat pelisäännöt? Koska 51 koon runko on mulle toimiva, niin kyllä se toimii kaikille muillekin, kyllä se kroppa tottuu. Ihan turhaa millien hieromista noitten stackien ja reachien kanssa? Kauppiaalta kun kysyy, että onko tää 51 koko ja onko tässä agressiivinen ajoasento ja jos vastaus on myöntävä, niin eikun kassalle maksamaan?
3. Mitä jos ei halua ajaa agressiivisesti eikä vihapäissään, onko silloinkin agressiivinen ajoasento se oikea?
Meillä samat mitat, mulla hieman matalampi ja hieman pitempi setuppi, mutta fillarina ns. endurance. Karsinat ovat veteen piirrettyjä, suuntaa-antavia toki.
Tässä vielä vähän polkupyöräinsinöörin näkemyksiä siitä, mikä on nopein asento. Tässä on varmaan oletettu, että asentoon pitää pystyä myös taipumaan siten, että siinä pystyy tuottamaan tehoa. https://www.bikeradar.com/advice/fit...daling-harder/
^Pexillä hyvää pohdintaa. Minen tiedä mistään mitään ja olen kaikkea muuta kuin tavoitehakuinen harrastaja. Sen olen kuitenkin huomannut, että omissa maantieharrastuksissa ns. ikävän ajoasennon sieto ja sen treenaaminen on ollut kaikkein tehokkain tapaa nostaa keskareita. Aika usein osa lenkistä vedetään kuitenkin vastatuuleen, joten näillä meikäläisen sunnuntaikeskareillakin ajoasennon merkitys on suuri. Syvältä ajaessa saa koko ajan muistuttaa itseään ettei aja olkapäät korvissa ja hanki päänsärkyä ja jumeja. Loppukesää kohden helpottaa, joten kai se sietokyky siedättämällä paranee?
Näinhän se on. Meidän peruslenkkeilijöiden ei kannata kuunnella wannabe-elitekuskeja mataline ajoasentoineen.
Asiasta toiseen. Onko näin, että Shimano on jyrännyt täysin keskihintaluokassa Sramin yli? Rivalia tai Forcea ei juuri näy vaan kaikissa on järkiään 105 tai Ultegra. Sorapyörässä on Force niin tietenkin samalla logiikalla toimiva vaihteisto voisi olla jees.
Mä en halua lähteä tähän vääntöön, osaat varmasti etsiä tietoa itsekin jos asia kiinnostaa.[emoji4]
Mua kiinnostaa lähinnä löytää itselle sopiva pyörä, omiin ajoihin ja itselle mieluisalla ajoasennolla.
Edellä käyty vääntö ei oikein kiinnosta, eikä ehkä juuri edistä ketjun asiaa?
Sent from my iPhone 11 Pro Max using Tapatalk
^
Olisko täällä joku MAMIL-alaotsikko, jossa voisi kisata kuinka se keskari on kehittynyt ja kuinka todella matalalla stonga on?
Mittarointi antaa aina sisältöä elämään :) Numeroista voi tehdä taulukoita ja exeleitä.
BTW, mun on vaikea kuvitella, että ammattikuskien lihashuolto ja voimanhankinta on pelkkää "siedättämistä" staattisessa asennossa. Jos nyt siis Haluaa olla niinku pro.
Joo, useimmiten saman ajoasennon saa sorvattua fillarin genrestä riippumatta.
Luonnollisesti tulee myös huomioida runkoja vertaillessaan ajokäytökseen vaikuttavat erot. Tässä ketjussa on lähinnä keskitytty kiistelemään että mikä on asiantuntijan ajoasento. Foorumin ulkopuolellakin pyöräilyä harrastava sen sijaan ajaa tarkoitukseensa sopivalla rungolla. Jos haluaa kilpapyörämäisen ajokäytöksen, kannattaa varmaan hankkia "kilpapyörä", kaikki endurance-kategorian pyörät eivät välttämättä ole käsittelyltään vastaavia.
Sitten taas jos rauhallisempi ajokäytös kiinnostaa..
Joka tapauksessa, mieltymykset saattavat muuttua harrastuksen edetessä ja oppii itsestään ja haluistaan lisää, sillon voi sitten ostaa uuden pyörän, tai vaikka kaksi.
Ja päälle vielä N+1.
Nyt on opittu, että koska nimimerkkien x, y, z mielestä tietyntyyppinen pyörä on heille mieleisin, niin mikään muu maantiepyörän alalaji ei voi olla kenellekään muullekaan sopiva tai paras. Sillä ei ole väliä, onko mielipiteen esittäjät ajaneetkaan muunlaisia pyöriä. Mutta se on vielä nyt meiltä kuulematta, että kuinka korkeat keskinopeudet pitää olla, jotta tulee maantiepyöräilleeksi oikein? Varmasti reilusti yli 30 km/h keskareista nyt puhutaan, ehkä lähempänä neljää kymppiä? Kun lukee oman endurance-tyylisen pyöräni testiraportteja, joita ovat tehneet sellaiset, jotka ovat testanneet lukemattomia eri tyylisiä pyöriä ammattimaisesti, niin voin ainakin itse luottaa että minulla on vielä melkoisesti omassa kunnossani ja keskareissani parantamisen varaa, ennen kuin pyörän nopeusominaisuudet ja käsiteltävyys alkavat panna liikaa kampoihin. Testien mukaan tätä ei pitäisi olla odotettavissa ihan heti. Sen jälkeen voin ottaa sen ainoan spacerin pois, jos tuntuu että en pääse tarpeeksi alas.
Ja kun voidaan olettaa, että kysyjä ei ole idiootti, vaan osaa itsekin miettiä minkä tyylisen pyörän hankkii, niin luultavasti on oikeilla jäljillä jo valmiiksi. Kun sopivia vaihtoehtoja on löytynyt, kannattaa lukaista vaikka ammattilaisten tekemiä testejä ja arvioida niiden perusteella, tulisiko pyörä täyttämään sille olevat odotukset omassa käytössä. Kyllä niissä kerrotaan jos pyörä on hidas, tahmea ylämäessä, epämukava jne.
Höh. Otettiinkohan tuo mun keskariviittaus nyt vähän väärällä jalalla? Mun mielestä keskari tutuilla lenkeillä on helppo ja halpa tapa seurata omaa kehitystä, jos sen seuraaminen kiinnostaa. Ei sen kummempaa tai syvempää merkitystä. Varmaan se on sitten sitä mamilismia, mutta eipä tuo minua haittaa :)
Helppo peesata tätä.
Ehkä tarkempi ilmaus olisi, ettei SRAM ole ikinä maantiepuolella saanutkaan suurempaa asemaa.
En sitten tiedä onko Shimanon tukkuhinnoista, koulutusvaatimuksista tai jostain muista ehdoista kiinni, että monet Suomen pikkupyöräliikkeet ovat viime vuosina "kääntyneet" SRAM-hehkuttajiksi. Tuotteissa ei ainakaan ole mitään eroa eikä ainakaan SRAMin hyväksi, jos nyt mielipidettä vähän pistää sekaan.
Millaisia välityksiä herrat käyttävät pyörissään täällä Suomessa?
Jyväskylän mäkinen maasto panee miettimään että pystyykö tämä onneton edes ajamaan isolla eturieskalla[emoji28]
Jos mielii kadenssin pitää siellä itselle sopivalla alueella.
Rovessahan on siis edessä 40, takana 36-11. Välitykset ei lopu kuin alamäessä ja suorilla myötätuulessa!
Muuten olleet melko sopivat omaan käyttöön.
Toki 40-36 on aika harvoin käytössä, pk:ssa joutuu mäkisellä reitillä käyttämään joskus.
Millaiset takapakkavariaatiot maantiepyöriin noin yleisesti käyvät?
Sent from my iPhone 11 Pro Max using Tapatalk
Shimanon 11-vaihteisten GS-häkkisten maantietakavaihtajien kapasiteetiksi tehdas sanoo 11-28 - 11-34. Jos edessä on 50-34, 34-34 hidas pää riittää Suomen oloissa ihan kohtuulliseen asfalttitien ylämäkeen. SS-mallitikin klaaraavat 11-30-pakkaan asti.
Edith: Näin siis uusimmat eli R7000- ja R8000.
Ehdottaisin kysyjälle 50/34-eturattaita ja 11-30 taakse.
34-30 on lähinnä tällä hetkellä keveintä 40-36 välitystä, ollen vain hitusen raskaampi. 34-32 on jo reilusti kevyempi.
Ja jos nyt käytät keveintä välitystä vain harvoin ja sekin pk-lenkeillä, en usko että Suomesta löytyisi mäkeä johon tarvitsisit tällä hetkellä kevyempää.
Toki jos kadenssia haluaa optimoida niin sitten on hyvä käydä vaihtoehdot läpi peilaten omia mieltymyksiä mutta silloin et olisi täällä asiaa kysymässä :)
Ostat pyörän 50-34 kammilla ja sitten tonnin parin jälkeen mietit onko mukana tulleessa takapakassa vaihtamisen tarvetta.
11-30 tai 11-32 taitaa nykyään olla hyvin monessa. Vanhassa crossarissa oli 11-28, joka on aika kiva, mutta jos tarvii vielä lyhyempää päätä niin 11-30 on varmaan hyvä. 36-28:lla teki Iso-Syötteen päälle vähän tiukkaa jyrkimmässä kohdassa, joka on jotain 14-15%, mutta muuten tuo riitti joka paikkaan. 34-30:lla olisi varmasti mennyt kevyesti.