Meikällä on mittaa 177 ja elopaino heittelee 85-90kg paikkeilla, mut minä heilutankin rautapalloa muussakin tarkoituksessa kuin pelkässä kunnon kohotuksessa
Printable View
Meikällä on mittaa 177 ja elopaino heittelee 85-90kg paikkeilla, mut minä heilutankin rautapalloa muussakin tarkoituksessa kuin pelkässä kunnon kohotuksessa
Painon pudotus on äärinmäisen helppoa teoriassa, kun sen tietää miten se tehdään omassa kropassa, mutta sen toteuttamisen kanssa onkin sitten vähän toinen juttu. Vuoden vaihteessa piti aloittaa "uusi" elämä, mutta ei se vaan oikein onnistunut. Suklaa ja jäätälö vei miestä kuin litran mittaa ja paino ei lähtenyt laskuun ei sitten millään. Jokin kuitenkin niksahti päässä kuukausi sitten ja herkkujen määrää sain laskettua rajusti. Paino on laskenut luvusta 85 kg nyt lukuun 80 kg ja vakaa tarkoitus on laskea paino pysyvästi ja ikuisesti vähintään lukemiin 77 kg, joka sekään ei 176 cm pitkälle ole mikään alipainon lukema.
176 cm on alipaino 66 kg
Megahampurilainen 1 016,1 kca
Yllätys kuinka paljon saa hampurilaisesta.....
Mutta oli yllätys kun 440 g pizzan vedin lärviin ja huomasin että 1200 kca meni
JEE :cool: Jouluna 83kg ja tänää 75,2kg. Vaikeeta on kun on herkkuperse. Karkkia menee tolkuttomasti vieläkin. Leipää on menny kans aina tolkuttomasti. Nyt vähentäny leivän minimiin ja alko paino putoon :) Flunssalääkettäkään en ota kun flunssaan...Tavote edelleen alle 70kg.
Kun on vararengas niin jaksaa kyllä tuntitolkulla porskuttaa, mutta kyllä pyöräilijän on silti parempi olla kevyt..
Tässä uusi painoindeksilaskuri, mittarin vieressä näkyy vanhalla tavalla mitattu painoindeksi.
-putte-
No mitä mahtaa 1-2 tunnin kevyt ( mutta mulle tuntuu aika raskaalta) ajelu sitten kuluttaa 50kg kisulle? Meneekö siinä se koskenlaskijapaketti?[/QUOTE]
Jos on pakko laskea niin täällä sen voi tehdä :->
http://sepi.1g.fi/Liikunta/energiankulutus.htm
ja kalorit tietty löytyy täältä:
http://www.fineli.fi/
Tuon BMI-laskurin mukaan mun pitäisi siis painaa alle 70kg ollakseni normaalipainoinen. Jätänpä sen sitten omaan arvoonsa.
Punnusajoista muistui mieleen hyvä juttu. Kaveri oli lääkärissä tarkastuksessa ja lääkäräri kyseli kaverin painon ja pituuden ja totesi painoa olevan vähän runsaasti ja kehotti vähän laihduttamaan. Pyysi sitten ottamaan paidan pois, jotta voi kuunnella sydän ääniä. Katsoi kaveria tovin ja sanoi, että kaveri voi unohtaa tuon äsköisen puheen ylipainosta.
Painoin minäkin silloin -90 luvulla 92kg/176cm ja vatsaa oli korkeintaan saman verran kuin nyt 12 kg kevyempänä. Painoindeksin mukaan olin silloin vaikeasti ylipainoinen.:) Koko oli silloin 54 ja nyt 48 ja lihakset vain muisto.
En muista kyllä yhdenkään vakavasti otettavan lääkärin tai muunkaan asiantutijan viitanneen koskaan noihin painoindekseihin, mutta aika moni on sanonut että ei niillä mitään tee. Muilla keinoin pitää arvioida onko ylipainoa vai ei.
Juu mulla on ylipainoa mittaustavasta riippumatta, joten en selittele omaa tilaani.
Tuota ei ole tutkittu niin paljoa, että aukotonta todistetta olisi suuntaan taikka toiseen. Vaaka on kyllä kallistumassa sille puolelle, että merkitystä on henkilöstä riippuen enemmän tai vähemmän. Laskukaava, missä kehoon imeytyneen energian suhde kulutettuun energiaan määrää painonkehityksen suunnan pitää silti kaikissa tilanteissa ja aina paikkaansa.
Paljon isompi merkitys tuolla ateriarytmillä on yleiseen hyvinvointiin ja suorituskykyyn.
Jos ette usko, niin syökää yksi päivä fiksusti 1600 kcal ja sitten toisena päivänä olette syömättä koko alkupäivän päivän vetäisette tuollaisen 1600 kcal mega-aterian klo 16:30 nassuun ja lähdette molempina päivinä kello 17:00 kolmen tunnin täysvauhtiselle lenkille ja katsotte lenkin jälkeen miten meni :D
Painoindeksi onkin tarkoitettu sellaisille jotka eivät kolistele puntteja tai tee raskasta fyysistä työtä, siinä kun oletetaan että lihasmassa on about keskiverto ja ylimenevät kilot ovat läskiä. Jos lihaksikkaampi henkilö haluaa arvion rasvan määrästä, ni se pitää sitten mitata jotenkin muuten.
Tällä hetkellä helppous/tarkkuussuhteeltaan paras metodi taitaa olla InBody, se arpoo koko kropan lihas- ja rasvamassan kohtuullisen lähelle oikeaa (+/- 1kg), ja muutosten arviointi pitäisi olla suht tarkkaa.
Painoindeksi on kehitetty niitä varten joilla on hahmottamisvaikeuksia peiliin katsottaessa, tai muuten vain eivät halua myöntää totuutta. Lääkärinkin on helpompi vedota indeksiin, koska se on ikäänkuin puolueeton. Siltikin joku ihramörssäri loukkaantuu kun tohtori väittää lihavaksi.
Nykyisillä elintavoilla ylipainoni on pysynyt aika hyvin vakiona. Jotakin muuttamalla saattaisi laskeakin.
Juu muutosten arviointi on suht tarkkaa, kunhan muistaa mennä testiin joka kerta suunnileen samalla tavalla syönenä ja vaatettettuna. Jos vetäiset huiviin pari litraa vettä enne testiä, niin sulla on 2 kiloa enemmän läskiä. Eli laite pystynee kohtuu hyvin mittaamaan muun paitsi rasvan. Loppu arvotaan rasvoihin. Näin ainakin yksi testaaja mua valisti. Muutosten seurannassahan tuolla ei ole väliä, kunhan tilanne on joka kerta sama.
Raskasta oli Elokuussa -12 kun rungon mitta on 182cm ja Paino 118kg. Tein siinä kertahujauksella muutoksen ruokavalioon, kävin saliohjauksessa ja alotin lenkkeilyn. Tammikuun lopussa -13 paino oli pudonnut ja puntari piirsi digitaalisen lukeman 96kg. Ruokavalio oli siinä vaiheessa muuttunut jo lähemmäs "normaalia" eli enää ei tullu varottua niin paljoa hiilareita, vaan söin perusterveellistä ruokaa kohtuullisesti ja treenasin n.5 kertaa viikossa. Maaliskuussa työkaverin motivoimana lähdin mukaan ohjattuihin Wattbike treeneihin ja kipinä pyöräilyyn syttyi jokseenkiin erikoisesti kuntopyörän selässä. Nyt tämänhetkinen tilanne on se että paino on pudonnut tasasesti 85kg hujakoille, lihasmassaa kertynyt, farkkukoko pienentynyt 6 tuumaa, rahaa käytetty maantiepyörään, märkiä yöunia maastopyörästä, treenikertoja kertyy viikkoon 5-9 riippuen vähän lajista ja minkälaisella teholla treenejä tehdään.
Nykyään voi sallia itselleen jo herkkuja silloin tällöin hyvällä omatunnolla kun tietää että sisään imettävä energia kuitenkiin tulee hikoiltua lenkillä / salilla /uima-altaassa pois 100% varmasti, on nimittäin sellainen motivaatio tekemiseen tällä hetkellä.
Vielä kaikenkukkuraksi haastoin itseni Tammikuussa tulevalle kesälle Joroisten Finntriathlonin pikamatkalle ja seuraavana kesänä lupasin osallistua jo puolimatkalle.
Hirveän vaikea hillitä itseään työpaikkaruokalassa, kun saa syödä niin paljon kuin jaksaa. En yleensä syö lounaalla erikseen hiilareita, siis pastaa/potaattoa/riisiä, vaan aina reilusti salaattia ja tomaattia ja siihen päälle lihaa/kanaa/kalaa, mitä nyt on tarjolla. Tänään söin 2,5 sellaista nyrkinkokoista lihamurekepalloa, joiden sisällä oli jotain juustomörskää. En edes halua tietää paljonko siinä oli energiaa.
Opiskeluajoilta kai on peräisin se, että vetää niin paljon kuin pystyy silloin kun ruokaa on tarjolla. Jos sitä voisi jotenkin hillitä... Näillä harjoitusmäärillä (6-7h ajoa + 1h puntti per viikko) on pysynyt tukevasti 75kg/181cm. Jos pystyisi pudottamaan 70kg niin kulkisi jo varmaan ihan eri tavalla. Ja se pitäisi kait tehdä syömällä.
-Lauri
http://www.sisusavotta.fi/patkapaast...nnon-toteutus/ nuo esimerkkikuvat, vaikkakin ensimmäinen epäoptimaalisesti kuvattuna, pistää kyllä miettimään tuotakin tekniikkaa :)
!! Puolustusvoimat sitä painoindeksi-tietoa kaavakkeessaan vaatii, ja mun mielestä ihan höhlä luku, koska antaa esimerkiksi urheilevalle nuorelle miehelle tai naiselle ylipainoisen merkinnän - vaikka on oikein salskeaa poikaa tai reipasta tyttöä!
Miksi lääkärin pitäisi ketään tahallaan loukata? Ketään ei sanota lihavaksi tai laihaksi. Ei tarvitse. Kun se asia, paino, tulee vaikkapa terveystodistuksessa merkattavaksi, siinä jo potilas itse tuumailee että "sitä on liian paljon".
Siihen voi todeta sitten normaalit painonhallintakeinot. Tai kertoa tarvittaessa että paino on ihan hyvä, kun niin monen kokoiset ovat mielestään liian lihavia.
Kenellään normaalinäköisellä ei varmasti sinänsä ole peilikuvansa kanssa hahmotusvaikeuksia, mutta ongelma halutaan kieltää. Koska ongelman ratkaisu on niin vaikeaa, omaa tuttua elämäntapaa on niin helppo jatkaa.
Tiedän hyvin ite. 2007 olin sairaana vuoden, joskus ei sängystä noustu. Painoa tuli lisää reilu 10kg ( lähdin pois puntarilta kun neula lähestyi 58kg...), mutta pitkään mä vaan tuumin että ei tässä mitään, ihan normaali mä oon ja vaatteet (en edes kokeillu farkkuja) mahtuu..
..mutta pakko se oli sitten myöntää että !!!! mahaa on, ja paljon, se ihan pursuaa housujen vyötärön ylitte. No enhän mä tätä toisaalta voinut myöntää kun olin sairaalassa ja mua epäiltiin anorektikoksi...mutta kotona sitten.
Se myös siittä lääkärien käsityksestä ali/ylipainon suhteen, ihminen on noin 60kg 160cm ja joutuu todisteleen kaikenkaltaisilla hassuilla testeillä ettei ole anorektikko!!
Aloitin vähitellen sitten toivuttuani fillaroida vuonna 2008, ja hyvin ne läskit siittä vähitellen suli, juurikaan ruokailua en muuttanu...mutta ajokilsoja kun tuli vuodessa reilu 30tkm, niin jokunen kilo lähtee...ja seuraavana vuonna lisää.
Senverta anoreksiaa mulla varmaan jäi, että inhoon syömistä. Tosin tässä on muitakin syitä; kulutus on pientä joten ei auta syödä kovin paljon, ja sitten kun ei fyysisestikään voi. Onni onnettomuudessa se.
Kiitoksia, ei tämäkään ollut mikään helppo homma. Aluksi kun ei jaksanut juosta 200m pitempään, nyt lauantaina tehty harjoitus oli 11,5 km 6min/km keskivauhdilla.
Toinen seikka joka opittiin kantapään kautta oli, että jos aikoo jaksaa treenata niin pitää tankata. Ruokailun rytmittäminen treeneihin sopivaksi oli myös oma haasteensa. Aiemmin söi kun oli nälkä ja silloin tuli syötyä vatsa ihan täyteen, nykyään syö tarpeeksi usein sopivia annoksia niin nälkä ei yllätä missään vaiheessa ja kehon vireystila pysyy kokoajan yllättävän hyvänä.
Toisaalta oon vasta 22-vuotias niin kai tuota ikää saa vielä kiitellä siitä että aineenvaihdunta on tehokas ja helposti heräteltävissä.
Kyllä sitä huomas että läskinä jäi paljosta kivasta paitsi mitä voi ja pystyy tekemään nyt hoikempana.
Eihän lääkäri ketään loukkaa! Kyse vain on ihmisistä jotka kovasti ovat sitä mieltä, että lääkäri haukkui lihavaksi -vaikka oikeasti puhui ylipainosta ja aivan syystä. Siksi tuo indeksi on hyvä olla olemassa ja sen antaa taustatukea, ettei kyse ole läärärin omasta mielipiteestä vaan yleisesti tunnustetuista raja-arvoista. Vertaa vaikka kolesteroliin - ei kukaan väitä, että kyseessä on ilkeän lääkärin mielipide jos yli viitosen arvoa sanotaan korkeaksi. Lääkärinä olet varmasti nähnyt riittävästi näitä eri tavalla hankalia potilaita: diapamin ruinaajia, saikun kerjääjiä tai muuten vain erikoisia tapauksia.
Ja itse ketjun aiheeseen takaisin: viimeisessä työterveystarkastuksessa tuli vähän perusteellisempi tutkimus, eli labrassakin kävin. Kolesteroli 5,6 ja verenpaine lievästi koholla. Lisäksi massaa vähän turhan paljon kun 183/93 tuottaa indeksilläkin mitattuna lievän ylipaino, jonka kyllä näkee ihan silmälläkin. Varmaan nuokin parantuisivat jos pääsisin takaisin muutaman vuoden takaiseen tilanteeseen, jolloin painoa oli vain 82 kiloa. Kesällä pitäisi käydä uusintatarkastuksessa joten siihen mennessä pitäisi saada muutakin aikaiseksi kuin ostettua pari rasiaa Benecolia.
No kyllä mulla työterveyshoitaja aika nätisti aiheesta jutteli, vaikka ylipainoa oli kohtuullsiesti, verenpaine lievästi koholla ja sokerit lähellä rajaa ja koleterolikin melkein 4.
Nuo labratulokset ja tuo juttelu oli viimeinen niitti, joka käänsi kelkan lopullisesti. No nyt on verenpaine, kolesteroli ja sokerit kurissa. Paino tippuu hissukseen ja kunto nousee. Itse en koe jääväni juurikaan mistään paitsi, koska kunto on kohtuullinen, vaikka painoa onkin reilusti. No 20 kg tarkoitus saada vielä pois ja varmasti pyörä kulkee paremmin, varsinkin maastossa mutta ei tuolla erotuksella vielä kuuhun mennä. Ehkä suurin muutos näkynee Flowparkin kaltaisessa paikassa, jossa uskaltaa lähteä mustalle radalle ja jaksaa paremmin. Nyt pitää tyytyä maksimissaan punaisiin, eikä siellä yläilmoissa jaksa paljoa yli 6 tunnin mennä. Toisaalta suurin osa työporukan normaalipainoisista oli aika loppu jo 2 tunnin jälkeen, joten ei se paino kaikkea kerro ...
Anteeksi, sain ^ tuosta vaan ehkä väärän käsityksen sun käsityksestäsi..."väittää lihavaksi".
No, loukkaannutaan siitäkin jos sanotaan päinvastaista. Mun mielestä pitää kuitenkin vastaanotto-tilanteessa sanoa napakasti, eikä hyssytellä, jos on kyse jostain vakavasta asiasta. Kertoa sitten myös ratkaisumalli ja kannustaa siihen.
Erikoisia tapauksia tavannu? KYLLÄ
Aiheeseen: ei tämä kyllä helppoakaan ole, heti kun lopetin antibiootit niin eipä tarvi kun ne kaksi leipää aamulla syödä niin paino ei todellakaan ainakaan laske. Mä itse asiassa viihdyn parhaiten 49-50kg. Jos en ajele lenkkejä, sit jos ajelee lenkkejä sitä painoa voi olla enemmän kun olo on muuten parempi. Nytkin on turvottava olo. Painonhallinnan kannalta pahinta on kun ei ole tekemistä, istuu sisällä, kunto ei riitä pitkiin lenkkeihin...
Mulla on veriarvot olleet aina parasta a-ryhmää, jos siinä nyt sellaista edes on, mutta aina ollut painoakin turhanpaljon, en niin piittaa siitä mitä se paino on, kunhan kroppa ei rajoittaisi sitä mitä haluaa tehdä. Sitä tässä vähän ihmettelen, kun eilen lenkin jälkeen puntari näytti 5kg vähemmän kuin tänään aamulla, joko mun puntari hurjii tai sitten mun paino heittelee liikaa kaiketi, ei kai noin isoa eroa pitäisi olla?
Kuukaudessa olen harjoittelulla kuitenkin saanut kasvatettua kuntoa siten, että erittäin mäkisessä maastossa 10km sijaan 20km menee kunnes samankaltainen väsymystaso tulee saavutettua, jopa 30km jos vastaavaa rasitustasoa käyttää kuin tuo 10km ajo. Paino ei ole paljoa muuttunut, mutta kun se jo aiemmin on tippunut 20kg, tosin saa tippua vielä 15kg ilman huolestumista, mutta enemmän sitä tulee katsottua sitä miten jaksaa toimia ja kuinka vaikeassa paikassa pyörä pysyy hallinnassa.
Nimittäin aika pahastakin horjumisesta ja lipsumisesta pystyy pyörää vielä hallitsemaan nykyään jos vertaa kuukauden takaiseen, siihen yllättävänkin suuri vaikutus ollut ja kas kummaa maastoajokärpänen alkaa taas puremaan, kun ei olekkaan turvallaan ihan hetkessä.
Sellaisessa tiiviissä paksussa lumessa jossa välillä upottaa, saattaa vauhti stopata yks kaks, rengas sutata jne. Vaan kun on harjoitusta takana ja painoa tiputtanut, niin ei se ongelma ole, siinähän voi tasapainotella ja hallita lihaksia käyttäen tilannetta, pompottaa vähän eri kohtaan renkaan ja meno jatkuu, kyllä pistää virnuilemaan kun huomaa sen kehityksen, joka ei välttämättä näy mitenkään puntarissa tai muutoinkaan.
Tosin jos ei lomautukset olisi päällä, niin aika vaikeaa se olisi tuollaisia jopa 3 tunnin lenkkejä vetää useita kertoja viikossa, jolloin se kehityskin olisi tietty hitaampaa, mutta ikävissä tilanteissakin voi olla tilaisuus tehdä jotain hyvää.
Tästä omasta näkövinkkelistä kun tarkastelen asioita, niin se paino kannattaa pääpiirteittäin unohtaa ja keskittyy vain siihen, että kroppaan saa riittävästi kuntoa, niin että pystyy toimimaan kuten tahtoo, paino sitten asettuu siihen mihin se asettuu. Silloin kun oikeasti on sitä kuntoa niin että mitään hommaa ei tarvitse jättää tekemättä koska ei jaksa, niin se on kuitenkin sellainen tekijä että siinä saa muut olla ihan mitä mieltä haluavat.
Sukulaisnaiselle sanottiin terveydenhoitajantoimesta, että painoa pitäisi saada pois ja liikkua pitäisi enemmän, kyseessä triathlon kisoissa kisannut rouva, joka juoksee maastoradalla suurimman osan penkin alle milloin tahansa, ei kannata siis aina uskoa noita 'terveysnatseja', tarkoittavat varmasti hyvää, mutta aina ei löydy sitä käsityskykyä, että jos alle 160cm mittainen omaa voimia kuin pieni kylä, niin se voi näyttää leveältä ja vaakakin voi heilahtaa.
No sanoohan ne mullekkin usein, että mun pitäisi vähentää alkoholin käyttöä, tippaakaan en ole juonut kun täysin raitis koko ikäni ollut, mutta maksa-arvot on samoin ollut koholla koko iän, ainoa arvo josta rutisevat normaalin ylipainosaarnan lisäksi. Ihmisiä on erilaisia niin monessa suhteessa, eikä ihmistä tuntematta voi välttämättä tietää muutaman arvon perusteella koko sitä tarinaa, se on sitten 'tuomiolla' olevan itse vaan osattava vähän suodattaa se mikä on merkitsevää ja mikä on vastapuolen harhaluuloja.
Kun täytin 20 kesäkuussa '06 olin 173 cm pitkä ja painoin 75 kg, normaalipainoinen nuori mies. Sitten heinäkuussa iski Suomen valtio ja pisti pojan juoksemaan sillä seurauksella että kahden viikon jälkeen vaaka näytti 67 kg ja äiti oli kauhuissaan että mitä minulle oli siellä tehty. Ei mitään sen kummempaa kuin rääkätty oikein kunnolla, kaiken sai syödä minkä kiinni sai mutta silti painoa jäi Valkealan metsiin sellaiseen tahtiin ettei mitään järkeä. Edelleen kuusi viikkoa myöhemmin vaaka näytti 60 kg ja Cooperin testin tulos oli parantunut 2200 metristä 2600 metriin, vaatekoko muuttui siinä matkalla 52-54 --> 46-48 ja siviilivaatteet vaihtui L-kokoisista S- tai M-kokoon sen mukaan kummassa riittää hartiat. Kymmenen kuukautta myöhemmin vaaka näytti edelleen sen saman 60 kg ja Suomen suurin kuntokoulu jäi taakse, ajattelin että paino lähtee taas nousemaan hiljalleen.
Nousihan se, kilon. Kesän '07 lopussa vaaka näytti 61 kg... nyt eletään kevättä '13 ja se näyttää edelleen 61 kg. En tiedä mitä tapahtui mutta ilmeisesti juoksin armeijassa niin kovaa niitä liikakiloja pakoon että ne ei enää tiedä mihin suuntaan omistaja häipyi eikä näin ollen osanneet lähteä seuraamaan. Tänä päivänä voin olla viikon liikkumatta ja syödä ruokakaapin tyhjäksi tai vaihtoehtoisesti ajaa hullun lailla ja syödä vain välttämättömimmät ja vaaka näyttää jotain väliltä 60,5-61,5 kg. Olen hyvin tyytyväinen tilanteeseen lukuunottamatta sitä että uusimman urheilutakkini jouduin jo ostamaan lastenosastolta kun miesten S oli teltta, otin sitten poikien 176 cm takin ja sehän sopi kuin valettu...
Jokunen viikko sitten kävin työterveystarkastuksessa jossa mitattiin ja punnittiin. Hoitaja kysyi vähän huolestuneena syönkö kunnolla kun painoindeksi pyörii alipainoisen rajoilla. Vaati vähän vakuuttelua että kyllä, kaikki ihan kunnossa, ei vaan meinaa tarttua.
Pavut olivat majoneesikastikkeessa.
100 grammaa majoneesikastiketta jollain kurkkusörsseilä on melkein 600 kaloria per 100 gr ja porsaanleike, tuollaiset 150 grammaa energiaa n. 240 kaloria, noita näkee joskus kolmekin lautasella.
Tuo on laskettu yleismaallinen keskimääräinen kulutus, laitoin kyllä rastiksi, että liikuntoilen, mutta...?
Ei toimi vielä täydellisesti, käytettävyys vaihtuu vielä pävittäin.
...Javalla koodattu ohjelma.
En ole vahtinut syömisiäni, karkkia silloin tällöin vähentelen, mutta kestää n. kaksi viikkoa ja taas entiseen, yoyo.
Kolmeen kuukauteen en saanut (v. 2011) polkea lainkaan, ja kuukauden varovasti. Kasvimaalla piti olla hiljaksiin tonkimassa. En muuttanut ruokailutapoja ja paino nousi kolmisen kiloa. Palasi normaaliin, kun pääsin entisiin toimiin.
Suvusa kummankaan puolella ei ole ikinä ollut lihavuutta tai pyöreyttä edes lapsena.
Alkoholilla ovat hankkineet ylimääräistä painoa ja nyt iäkkyyden myötä osa on tehnyt ylimääräisen reiän vyöhön, tai kaksi.
BMI on ollut aina ~20,X
Nam hiutalepuurot ja hunaja.
bmi 20.4 rasva% 10.1 sisäelinrasva 3% luustolihas 45.4% lepoaineenvaihdunta 1500. Ennen mittausta söin tuntia ennen että sisäelin rasvat hieman yläkanttiin :)
40-vuotistarkastuksessa tulee varmaan laaja verenkuva, niin saa tietää omat maksa-arvot ekan kerran. Viimeset 20 vuotta tulla läträttyä enemmän tai vähemmän viikonloppuisin ja lomilla, mutta mulla on vahva usko, että olen toivottavasti perinyt ainakin osan isäni geeneistä. Nimittäin jos ei sillä viinanjuonnilla ja piipun polttelulla ole sairastanut mihinkään vielä 70-vuotiaana, niin hyvin on pullat uunissa. Mulla paino alkaisi varmaan kuutosella jos en joisi. Ei millään tipu ne 3-4 mallaskiloa..:rolleyes:
Mun mielestä tuolla lukee kasvispihvejä, mutta jos ne olikin porsaanlihapiffejä..sit tietty eri asia.
ja tuolla missä on keitet...unoita, jos ne onkin rasvassa keitettyjä jotain täytettyjä perunoita.
Joskus tein vertailua ( kaloreita laskemalla) miten samanoloinen annos ja samanoloinen annos kevyemmillä vaihtoehdoilla tuotti todella isoja eroja. Siinä ei otettu huomioon makueroa! Kyllähän keitto johon on lisätty voita ja kermaa on ihan eri kun vedessä lirutettu. Tai leipä voilla ja juustolla vs. becelkevyt ja joku 0% nahkajuusto.
Kyllähän verikokeet itestään saa otatettua ilman mitään erityistä tasavuosilukutarkastustakin. "Pieni" ja "Iso" verenkuva ei tosin sisällä maksa-arvoja ( lähinnä veren koostumusta ja suhteellisia pitoisuuksia sun muuta ei-niin-kovin-tärkeää), mutta se tarkastus voi ne sisältää, varmaan kolesterolit sun muut.
Miksei mulle semmoiseen ole tullu mitään kutsua, se olisi ollut kiva.
On tullu kutsua johonkin muuhun tarkastukseen, jonne taasen en mene. EN.
Toisaalta, en taitaisi uskaltaa mennä verikokeeseen, tai katsoa tuloksia. Meillä on täällä naapurihuoneessa jokin "vitamiini-ja hivenainemittaukset" sinne kun menisi niin varmaan mittaaja vähän ihmettelisi kun ei tule arvoja?
Mutta ihan totta kuten erWonh mainitsee, ehdottomasti tarvii katsoa kokonaisuutta ja muutakin kun pelkkiä numeroita, tai raja-arvojen yli/alitusta.
itsehän merkkasin kalenteriin väärän kk tohon labraan missä on maksa-arvot sun muut :) hyvä kun työn puolesta 3v välein tarkastus.