Ajatko ihan tosiaan kalvotakilla näillä ilmoilla? :seko:
Monia noita tempotankohybridejä onkin tullut "härnäämään" kun ajelen työmatkaa. *huooh lääh* :D
Printable View
Vaikka kolistelijan nöyryytys oli vahva, niin silti pidän tuskaisista häviötunnustuksista enemmän. Sitä suolan määrää haavoissa, ai että, nautinto lukea.
Kai sitä täytyy avautua pari viikkoa sitten tapahtuneesta häviöstä, kun se edelleen kalvaa mieltä. Tämä tapahtui Helsingissä Itäväylällä itäänpäin Kulosaaren kohdalla viiden aikaan iltapäivällä.
Ajelin Kulosaaren sillalla kaikessa rauhassa ja lähestyin takaapäin Canondale miestä. Se oli varmasti tempossa mukana, kun se alkoi äkisti kiihdyttämään kun olin parin metrin päässä takana. Tasaisesti kiihdyteltiin kohti Kulosaarta, kunnes Canondale mies hyytyi pienessä ylämäessä noustessa ylikulkusiltaa kohti ja kuittasin saman tien. Ajelin edellä itäväylän pohjoispuolelle siltaa pitkin, kunnes Canondale mies arvaamatta viuhahti ohitseni siinä ensimmäisessä alamäessä (pitäisi varmaan ostaa se peili).
Ei muuta kuin kalvotakki resoreista tiukemmalle ja sivulaukut (2 kpl) kolisten kiihdyttämään Canondale miehen perään. Canondale mies hyytyi taas parin sadan metrin jälkeen, tällä kertaa siihen metroaseman kohdalla olevaan pitkään ylämäkeen, joten ohitin Canondale miehen uudelleen ja poljin mäen penkiltä istuen nenän kautta hengittäen ylös niin kovaa kuin jäsenistä lähti. Sinne jäi Canondale mies, eikä ole kaveria sen jälkeen näkynyt.
Mutta molemmat hävittiin, eikä se ole kivaa.
Joskus kauan aikaa sitten taoin tartania tosissani ja olen aina pitänyt kestävyysjuoksijoita yleensä ja mailereita erityisesti kilpailuhenkisimpinä olentoina maan päällä. Tämä säie on todistanut kuinka väärässä olenkaan, tarjoten lisäksi uskomattoman määrän viihdearvoa!
Suorastaan legendaarista tarinaa!
-Garth
Tänään kotiin tullessa matkaa kertyi kahen kaupungin välillä 37,2km eikä kovista puheista huolimatta yhtään todellista tempoilijaa näkyny. No, ajelin kyllä vantaalta espooseen kehä III vartta pitkin joka ei taida kuulua useimpien työmatkaan..
Huomenna on uus päivä ja uus mahollisuus hävitä. :) Täytyy ajaa lähempää kaupunkien keskustoja, josko pääsis kokemaan sen ihanan tappion tunteen joka alkaa huutamaan takaraivossa seuraavan tempoilijan osuessa kiikareihin.
Toisaalta kaikkein karvain tappio taitaa olla tähän mennessä se, kun olin valoissa joista lähdin sitten vihreän palaessa liikenteeseen. Ylitettyäni tien tuli risteävää tietä pitkin nainen mummokonkelilla kaikessa rauhassa nauttien kauniista aamusta ja ajoi ohitseni ennenkuin kerkesin tempasta vauhtia... Kerkesin ajatella "Ei v*ttu, täs tulee häviö!!" Ja niin siinä sit tämä ainoana ajatuksena kauniista aamusta ja tilannetta edeltävästä hyvästä fiiliksestä huolimatta poljin synkkänä töihin. :´(
+1, vaikka mulla ei olekaan purjeita. Se on kiva katsoa kun cc-miehet kuulee takaansa nappuloiden ulinan ja kummasti tapahtuu pikku herääminen...
Maasturi hyvin rasvatuilla ketjuilla on oiva peli työmatkatempossa ja kitisevä cc ei niin hyvä :)
Mutta asiaan, tänään hävisin 2 kertaa :(
Sinä, joka ohitit mut TAAS vain kääntyäksesi 100 metrin päästä väylältä pois. Eniten tässä korpeaa se, että vihdoin kun olisi mukavan kova vastus, ei vaan ikinä ehdi tulla kunnon kisaa. Kolmatta kertaa et tule enää ohi.. Tai jos tuletkin, niin lupaan kyllä tulla ohitse ennenkun ehdit kääntyä pois, koska nyt tiedän mistä liityt väylälle ja mistä lähdet..
No jos aamulla sataa vettä ja on kylmää, niin laitan kalvotakin päälle. Eipä siellä matkalla silloin juurikaan kapearenkaisia näy, mutta illalla voi sitten aurinko jo paistaa ja olla lämmintä. Ei mulla yleensä ole mitään paikkaa takille, joten takki päälle ja vetoketju sopivasti osittain auki. Ilma vaihtuu ja siinähän se jarruvarjona tulee mukana. :D
Leppävaraan jälkeen (kaveri liittyy lepuskista väylälle) ja poistuu siinä risteyksessä jossa on ne aivan h e l v e t i n pitkät valot jos siihen sattuu huonoon aikaan ja se ylikulkusilta.. Tälläkertaa kuittaus tapahtui siinä loivassa ylämäessä joka johtaa siihen risteykseen. Kaverin pyörässä myöskään ei ole ulkovaihteita, muttta planeettanapa löytyy. on tullut fiilis, että pyörän materiaali voi olla jopa titaani..
Täytyy siis pitää silmä tarkkana ja jalka herkkänä noilla kulmilla :)
Jos kyseessä on maantiepyörällään rauhallista lenkkiä ajava oikeasti kovaa pääsevä, niin se ei yleensä välitä mitään nappuloiden äänestä. Jatkaa omaa rauhallista tahtiansa. Jos heräävä on kovaa pääsevä työmatkatempoilija, niin se ei meinaa jäädä alle jokaisessa ylämäessä ja nopeus on suoraan verrannollinen etäisyyteen. Mitä kovempi nappuloiden ulina sitä kovempi kadenssi. Heräämisen jälkeisistä tapahtumista voikin sitten päätellä, että kannattaako lähteä ohi, vai ei. Jos taas heräämistä ei tapahdu, niin silloin ohituksessakaan ei ole mitään erikoista. Vähän sama kuin ohittaisi asemalla olevan pendolinon tietäen, että nopeutta on kulkuneuvossa riittävästi, jos se vain käskytetään käyttöön. Kuljettaja ei vain halua sitä nyt syystä taikka toisesta käskyttää.
Kaiken lisäksi noiden rauhallisten lenkkien ajajat ajaa yleensä mun kanssa samaa rauhallista 25...27 tahtia, joten niitä ei juurikaan tapaa muuta kuin vastaantulevassa liikenteessä. Sensijaan nuo 20...25 polkevat CC ja maantiepyöräkuskit, jotka jaksaa vääntää hetken 35...40 nopeutta ja hyytyvät sitten totaalisesti ovat niitä hauskimpia härnättäviä.;)
Eilen ajelin arkicyclolla työmatkaa korostetun kevyesti. Luulin jo selviäväni voittajana kotiin, kunnes mäen juurella ohittamani herrasmies kuittasi Juvanmäessä ohi. En tästä tietenkään provosoitunut, vaan pidin rasituksen tasaisena ja vastakuittasin, kun päästiin tasaisemmalle. Samasssa mäessä sukkiscycloilija tuli ohi meistä molemmista; häntä en yrittänytkään saada kiinni.
Melkein kuittasi tänään vasta ohitettu, kun jäin odottamaan kadun ylityksessä pyörätien jatkeen kohdalle autoletkaa niin tämäpä koukkaa autoletkan takaa tien toiselle puolelle kelville. Onneksi viimeinen auto jäi odottamaan minua niin pääsin juuri edelle ja jäi tappio harmittavan lähelle.
Kolistelijassaha asuu pieni sadisti!!! Verenperintöähän se tietysti on, kun jo hänen esi-isänsäkin halusivat ohittaa muut työmatkatempoilijat :D
http://www.mdl4.com/wp-content/uploa...cle_troops.jpg
Mua on turha haastaa tänää kotimatkalla, lähen tuntia aikasemmin töistä kiertään polkujen kautta kotiin... tietysti jos polulle satutte yhtäaikaa
Siitä ensimmäisestä häviöstä on kulunut nyt aikaa pari vuotta ja vielä riipaisee sydämmestä ja ketjut valittavat aina ajaessani kyseisen paikan ohi. Tapiola-Lauttasaari matkaa taisi olla toimistolle 6km, joten sen pystyi
tempoamaan täysillä, mutta pakopaikat olivat vähissä. Olin tuudittautunut siihen uskoon, että olen voittamaton... kunnes ilman varoitusta hanasaaren kohdalla olevan sillan pienessä ylämäessä joku tempoi ohi. Häkellyin siitä
niin täydellisesti, että en edes ymmärtänyt lähteä takaa-ajoon(häviö ei siitä tietenkään olisi miksikään muuttunut)... Onneksi toimisto siirtyi Tapiolaan, niin ei tarvinnut joka päivä kahteen kertaan muistaa missä ohitus tapahtui. Toisinaan huononoa päivänä ajoin meren puolelta, niin päivää ei pilannut lopullisesti tämä häviön paikka. Tämä muistutuksena niille tempoajille, jotka pitävät itseään voittamattomina. Eilen lähdin polkemaan lenkille(palauttelevalle GDE:n jäljiltä, ettei vaan kukaan luule, että ei papparainen jaksa;) Keilaniemen kulmilta Niittykummun suuntaan ja voi elämä mikä meininki teillä oli edelleen. Eka taisi mennä ohi joku maastofillari(nopeutta mulla oli joku ~28), seuraavana 1sec myöhemmin CC-tyyppi ja tämän perässä joku reppuhemmo samalla hetkellä(järjestys ei varma) vilkasin sykemittariin ja aerobisella olisi vielä varaa 61 pykälää...antaa olla.. ja jatkoin palauttelevaa... ensimmäisen häviön pöyriessä mielessä. Onneksi vanhempi poika on kuitenkin jatkanut perinteitä ja tempoaa kouluun Lauttasaareen päivittäin, eikä kukaan ole ohittanut, tämä lämmittää entisen työmatkatempoilijan sydäntä!!
No nih. Katkeraa kalkkia tuli tänään. Olen satavarma, että ko. hybridisti oli ns. väijyjä-rotua ja perustelen sen sillä, että yhteen ajoradan alittavaan kelviin tullessani olin tsekannut, että takanani olleella n. 300 m:n suoralla ei ollut ketään. Olin myös varmistanut, että tien toisella puolella kulkevalla kelvillä ei ollut uhkaavaa liikennettä. Ja yhtäkkiä tämä väijyjä kuittasi minut (niinsanotusti keskellä ei mitään) pienessä alikulun jälkeisessä töppäreessä. Ei nyt varsinaisesti ollut ajatus kuitata takaisin, mutta kun jatkoimme samaan suuntaan, tämä kaveri kääntyi parinsadan metrin päästä pikkutielle (vai peräti kujalle). Muutama sata metriä siitä eteenpäin tiesin olevan loppua kohti jyrkkenevän mäenpoikasen, johon ajattelin keskittää voimavarani tasoittaakseni puntit ja häpeän tunteen. Onneksi olin itsekin liikkeellä hybridillä ja tavis-vaatetuksella.
Oft
TourDeTampereella jouduttiin koko ryhmä julman häviön kohteeksi kun isä-poika parivaljakko paineli ohi hiekkatieosuudella. Meno oli vauhdikasta kun tuulipuvun takit vain lepattivat. Ajokkeina hiellä oli jäykkäperät ja nypylärenkaat. Mutta hylätäänkö heidän suorituksesa kun kummallakaan ei ollut kypärää ?
Iskä on varmasti ylpeä minusta. Hän on vähän allapäin kun hänen työmatkalleen harvoin osuu nöyryytettäviä. Kai se kuitenkin on niin että tempoeläkkeestäkin voi nauttia. Siinä onkin komea ura: kohta 40v ilman tappioita ja lukemattomia suoritettuja nöyryytyksiä! *hats off*
Oon vaihtanut temporeitin pelkästään taajama-alueella kulkevaksi ja voi tokkiinsa, että on alkanut ropista takkiin.
Tänään olin just lähtenyt töistä ja ajelin fiiliksellä Tapiolassa, kun mies teräksisellä Colnagolla ja jaloilla, jotka ovat Chewbaccaa karvaisemmat, ohitti minut kovin kevyen näköisesti.
Meillä oli sama matka, ja kun selkä ei loitonnut merkittävän nopeasti, päätin Mankkaantielle päästyäni poistua KLV:ltä ja ottaa pienet peesit Ford Space Wagonista. Temppu kannatti, pääsin iskuetäisyydelle ja tarjoilin juuri syömäni karvaat kalkit takaisin leipomon ylämäessä.
Näen todennäkösesti painajaisia noista säärikarvoista. Taidan ajella omat, jos se auttaisi.
-3, jos olen oikein laskenut.
Väitän, että tappioton työmatkatempoilija on myytti, jolla pelotellaan pieniä lapsia. "Jos et syö ruokaa loppuun, häviötön työmatkatempoilija tulee ja ohittaa kelvillä".
Tai ehkä tämä on vain katkeran, moninkertaisen häviäjän puhetta...
Tää ketju on kyllä loistavaa viihdettä. Koko käsite tuli tutuksi minulle vasta tänään keväänä kun ajelin viikon verran Tapiola Espoo alueella. Aluksi ihmettelin näitä renkaassa roikkujia sekä hybridihemmoja jotka yrittivät väkisin ohi. Nolla tappiota, aika monta peesaaja tuli tiputettua tuolla vkolla. Tulipahan hyviä ylämäki kirejä oikeilla vastustajilla :)
On vain kahdenlaisia työmatkatempoilijoita, niitä jotka ovat hävinneet ja niitä jotka tulevat häviämään.
Omaa uraa kun nyt miettii taaksepäin, niin ensimmäinen häviö tuli vuonna 1995 ja toinen heti perään 2013. Molemmat muistan edelleen kuin eilisen päivän.
Oliko teräs-Colnago sini-oranssi?
Tuli ajettua maanantaina pienen arvonnan jälkeen (meni melkein samaa vauhtia) ohi Länsiväylän vieressä kulkevalla kelvillä ja sitten Niittykummun-Tapiolan seutuvilla hetken perässä (-1) Mankkaan suuntaan. Jos oli sama pyörä, ketjut on tainneet saada jossain välissä öljyä... :)
Eilen minusta suhahdettiin ohi sinkulalla ja sitten moposkootterilla (-2), mutta ennen kuin ehdin ajaa harmistuksissani ojaan pääsin näkemään kuinka sinkulalla näytettiin moposkootterille kaapin paikka. Ihmettelen vieläkin kuinka sinkulakuskilla on niin vikkelät jalat :D
Mitä mieltä työmatkatemmon ylin päättävä elin on mopoista? Tuntuu jotenkin erikoiselta, että tuollaisia moottorilla varustettuja värkkejä vastaan pitäisi kisata. Sen kyllä ymmärrän, että joissain tempoajissa ne saattavat laukaista samanlaisen ajovietin, kuin vaikkapa posteljooni koirissa, mutta silti.
Sähköpolkupyörät ovat rajatapaus tässä suhteessa, niiden mukanaolo temmossa lienee hiljaisesti hyväksytty.
Tuplaposti
Peili tilattu. Kohta ei kukaan pääse enää yllättämään takaa :cool:
Ne on hävinneet jo kotoa lähtiessään. Mutta onhan se mukava vetää jonkun virittämättömän mopon rinnalle, morjestaa hymyillen ja painaa ohi. Tosin noita virittämättömiä on niin vähän liikenteessä ja joka ohituksen jälkeen niitä on mahdollisesti taas yksi vähemmän;).
Tuota morjenstusta, hymyilyä ja tilanteeseen sopivaa leppoisaa kommentointia (Kaunis päivä tänään, hieno pyörä sulla jne...) kannattaa käyttää jokaiseen totiselta työmatkatempojalta näyttävään niin saa maksimoitua sen tappion. Tätä kannattaa harjoitella jo etukäteen että se onnistuu luontevasti, vaikka sykkeet olisivatkin tapissa.
Tänään mietinkin kun joku veti kävellen muista ohi kuin Kononen konsanaan että onko kävelijöillä myös oma temponsa. Autoilijoiden työmatkatempoa tulee jo seurattua joka aamu.
Vielä lisäys että peukun näyttäminen ohitetulle mopoilijalle on myös sopiva vitt... siis vihjaus hänen kulkupelinsä riittämättömästä nopeudesta.