Työmatkatemmon säännöt?

[asb]

Vaimo aloitti taas tänään työmatkapyöräilyn. Tosin matkaa on sen verran paljon per suunta, että sana "tempo" ei enää oikein sovellu. Eilen illalla päätin kuitenkin rohkeasti avata hänelle hieman "työmatkatemmon" logiikkaa, mutta sain palkakseni vain katseen jonka tulkitsin tarkoittavan jotain väliltä "senkin vähä-älyinen testosteronipelle" ja "olisipa lasteni isä postinkantaja". Hämmentävää.

Eihän toi nyt ole paha. Puhe oli juuri ostetun keittiövaa-an suhteesta ehkä vähän rasvaisiin polkupyörän osiin ja vaimoni kysyi "miksi niitä pitää punnita." Sori OT.

[rjrm]

Tänään se tapahtui. Hävisin. Melkein 17 000km työmatkatempoa takana, ja sitten se iskee kuin pitkäisen liekki taivaalta.Tulin kapearenkaisella krossarilla töistä, tarakalla sivulaukku. Hidastin vauhtia ennen vasemmalle kaartuvaa alikulkua Raitotien varressa.

Niin eiköhän joku aja ratafiksillä ohi!
Paita lepattaen!
Lahkeet lepattaen.

Minulla oli trikoot ja Lidlin jersey, pitää kai ostaa Raphaa, niin pääsisi kovempaa.

[BONK]

Ei rouvalla ole matkaa kuin karvan alle 30 km per siivu. Liekö naisten sarjoissa pidempiä tempoja ajetaan, en tiedä (lue: ei pahemmin kiinnostakaan), mutta yhtäkaikki - puhelinluettelon tai piin desimaalien ulkoa opettelu tmv. hieman mottipäinen toihu olisivat hänestä varmasti olleet kiinnostavampia aiheita.

Muuten kyllä oikein hyvä vaimo.

[proileri]

Eihän toi nyt ole paha. Puhe oli juuri ostetun keittiövaa-an suhteesta ehkä vähän rasvaisiin polkupyörän osiin ja vaimoni kysyi "miksi niitä pitää punnita." Sori OT.

Laita siivu leivinpaperia väliin. Tietenkin taarataan sitten ettei tule se 2 grammaa ylimääräistä siitä paperista.

[Roopea]

Jos häviää töihinmenomatkalla, niin onko kotimatkalla turha enää pyristellä vai onko koko päivä tuhoon tuomittu? Vai voiko kotimatkan ajaa erikseen ilman häviötä?

[Brutalix]

Jokainen häviö lisää häviömäärää ja alentaa testosteronia ja EPOa. Nahkurin orsilla sitten viimekädessä lasketaan elämän aikana kärsityt tappiot.

[Roopea]

No voi sun 16. Siinä kävi niin, että tekemäni ohituksen jälkeen cc mies kuittasi, mutta se kesti kuumuutta vain 50 metriä. Seuraavan 2 minuutin jälkeen se olikin jäänyt jo 200 metriä. Mutta häviö mikä häviö, ei siinä selitykset auta. Pitääköhän ostaa peili?

[kolistelija]

Tänään sattui jotain vakavaa. Työmatkatempominäni pääsi ulos häkistään. Heitin etiketit roskiin ja viittasin kintaalla kaikenmaailman työmatkapalautteluille. Huomenna on pakkolepopäivä joten kaasua saa avata edes pikkasen. Otin siis ensimmäistä kertaa ison limpun käyttöön työmatkalla.

Näin aika äkkiä yhden maantiepyöräilijän, odotin että hän huomaa minut takanansa kykkimässä. Hän kääntyi eri reitille, mutta kyllä sitä voiton takia voi vähän koukata. Saalis katsoi taakseen ja lisäsi käännöksen jälkeen kaasua putkelta polkien. Kattelin tuota rimpuilua pari sekuntia ja pyöräytin kampea satulasta. Sinne jäi...

Seuraavat häiväjät tulivat vastaan pitkässä ja loivassa alamäessä. Säälittävän näköistä rimpuilua. Tein u-käännöksen ja nostin vauhtia. Eleettömästi liipuen ohitin kaksi ylämäkeen hikoilevaa succista. Sitten taas u-käännös jotta pääsen reitille. Moikkasin kohteliaasti kohdatessamme.

Kolmas häviäjä oli vastatuuleen pusertava cyclomies. Polkemistavasta päätelleen aivan katkeamispisteessä. Tässä oli näyryytyksen paikka sillä saavutin häntä hyvin kevyesti polkien. Laitoin ketjun hivelemään tuota 12-piikkistä takaratasta ja nousin putkelle. Noin 15 metriä ennen kohdetta laskeuduin penkille ja otin matalan otteen pitäen kuitenkin käsiä kahvoilla. Pelkkä aerokiekkojen suhahdus kuului kun nöyryytin työmatkaenkkaa pusertavan tempoilijan. Noin minuutin verran pidin tahtia yllä jotta ehdin karata näkyvistä.

Neljäs häviäjä oli myös cyclokuski. Sellainen lökäritapaus. Hän tuli vastaani pitkällä suoralla. Taas oli tehtävä u-käännös, mutta se ei tänään haittaa. Myötätuuleen vauhti kipusi helposti noin 45km/h paikkeille eikä väylällä ollut muita kuin minä ja uhri. Vähäelkeisesti ohitin hänet ja tein lähes välittömästi u-käännöksen päästäkseni jälleen ajamaan oikeaan ilmansuuntaan. Morjenstin kun kohtasimme.

Viides luuseri runttasi mäkeä hybridillään. Sellainen tiimiasussa ajava fitnesspyöräilijä. Ajoin vierelle satulasta polkien ja nenän kautta hengittäen. Katsoin häntä ja moikkasin nyökkäyksellä. Kammenpyöräytys vain ja puuskuttava tiimikuskikin jäi taakseni.

Kuudennessa ei ollut mitään erikoista. Sellainen tempotangoilla varustetty hybridismies jolla oli kalvotakki (!!+19c!!). Polkeminen oli sellaista keinuttelua että oksat pois. Ei ihme jos ei kulje vastatuuleen kun ajaa tuollaisen purjeen kanssa. Tässä ei ollut edes mitään hauskaa enää. Ohitin yläotteella ajaen ja annoin samalla sykkeen pudota alle sadan. Tuo oli vähän kuin tikkarin varastaminen lapselta. Olisi tehyt mieli tehdä tuplauukkarit jotta olisi voinut ohittaa uudelleen, mutta kummallinen sääli valtasi mieleni ja annoin olla.

Normaaliin työmatkaan tuli 7km ekstraa.


Sori jos pilasin päiväsi... se oli vahinko.

[fiber]

Tulisiko ilman työmatkatempo-mentaliteettia tehtyä sellaisia mk-vetoharjoituksia kuin näissä mielikuvituskisoissa? Äsken Tuomarinkylän suoralla jäpikkä veti pystytankoisella lähes neljääkymppiä. Vähän sain kurottua eroa, mutta sitten tuli liikennevalot, joihin pysähdyttiin ja ajamalla ei ratkaisuun päästy. Hyvä veto kuitenkin, ja kiitos mielikuvituskaverilleni.

[marmar]

Kuudennessa ei ollut mitään erikoista. Sellainen tempotangoilla varustetty hybridismies jolla oli kalvotakki (!!+19c!!). Polkeminen oli sellaista keinuttelua että oksat pois. Ei ihme jos ei kulje vastatuuleen kun ajaa tuollaisen purjeen kanssa. Tässä ei ollut edes mitään hauskaa enää. Ohitin yläotteella ajaen ja annoin samalla sykkeen pudota alle sadan. Tuo oli vähän kuin tikkarin varastaminen lapselta. Olisi tehyt mieli tehdä tuplauukkarit jotta olisi voinut ohittaa uudelleen, mutta kummallinen sääli valtasi mieleni ja annoin olla.

Normaaliin työmatkaan tuli 7km ekstraa.

Sori jos pilasin päiväsi... se oli vahinko.

Ilmeisesti ajoit maatiepyörällä?

Kyllä mua huvittaisi koko loppuviikon, jos joku maantiepyörällä ajava tekisi uukkareita sen takia, että saisi ohitettua mut työmatkalla. Ohituksia mulla saatta tulla kymmeniä/lyhyt 7 km matka, mutta en juurikaan noteeraa niitä. Enkä usko, että normi hybridi ym kuskitkaan noteeraa mua muuta kuin yhtenä kiireisena kulkijana, joille mun katoaminen horisontiin on todennäköisesti sarjassa evvk.

Succicsiin pukeutuneita käyrätankoisella ajavia kun tulee selkä edellä vastaan, niin niitä on kiva härnätä "purjevaatteiden" kanssa maasturilla

[kolistelija]

Ilmeisesti ajoit maatiepyörällä?

Kyllä mua huvittaisi koko loppuviikon, jos joku maantiepyörällä ajava tekisi uukkareita sen takia, että saisi ohitettua mut työmatkalla. Ohituksia mulla saatta tulla kymmeniä/lyhyt 7 km matka, mutta en juurikaan noteeraa niitä. Enkä usko, että normi hybridi ym kuskitkaan noteeraa mua muuta kuin yhtenä kiireisena kulkijana, joille mun katoaminen horisontiin on todennäköisesti sarjassa evvk.

Succicsiin pukeutuneita käyrätankoisella ajavia kun tulee selkä edellä vastaan, niin niitä on kiva härnätä "purjevaatteiden" kanssa maasturilla

Ajatko ihan tosiaan kalvotakilla näillä ilmoilla?

Monia noita tempotankohybridejä onkin tullut "härnäämään" kun ajelen työmatkaa. *huooh lääh*

[Halloo halloo]

Vaikka kolistelijan nöyryytys oli vahva, niin silti pidän tuskaisista häviötunnustuksista enemmän. Sitä suolan määrää haavoissa, ai että, nautinto lukea.

[Roopea]

Kai sitä täytyy avautua pari viikkoa sitten tapahtuneesta häviöstä, kun se edelleen kalvaa mieltä. Tämä tapahtui Helsingissä Itäväylällä itäänpäin Kulosaaren kohdalla viiden aikaan iltapäivällä.

Ajelin Kulosaaren sillalla kaikessa rauhassa ja lähestyin takaapäin Canondale miestä. Se oli varmasti tempossa mukana, kun se alkoi äkisti kiihdyttämään kun olin parin metrin päässä takana. Tasaisesti kiihdyteltiin kohti Kulosaarta, kunnes Canondale mies hyytyi pienessä ylämäessä noustessa ylikulkusiltaa kohti ja kuittasin saman tien. Ajelin edellä itäväylän pohjoispuolelle siltaa pitkin, kunnes Canondale mies arvaamatta viuhahti ohitseni siinä ensimmäisessä alamäessä (pitäisi varmaan ostaa se peili).

Ei muuta kuin kalvotakki resoreista tiukemmalle ja sivulaukut (2 kpl) kolisten kiihdyttämään Canondale miehen perään. Canondale mies hyytyi taas parin sadan metrin jälkeen, tällä kertaa siihen metroaseman kohdalla olevaan pitkään ylämäkeen, joten ohitin Canondale miehen uudelleen ja poljin mäen penkiltä istuen nenän kautta hengittäen ylös niin kovaa kuin jäsenistä lähti. Sinne jäi Canondale mies, eikä ole kaveria sen jälkeen näkynyt.

Mutta molemmat hävittiin, eikä se ole kivaa.

[kukavaa]

Taas oli tehtävä u-käännös

tämä jälkeen en oikein osaanut enää keskittyä.
kunnes..

Olisi tehyt mieli tehdä tuplauukkarit jotta olisi voinut ohittaa uudelleen, mutta kummallinen sääli valtasi mieleni ja annoin olla.

ensiksi kylmät väreet mutta sitten pehmeää inhimillismiä.
kuitenkin filolätsän nosto ja olkoon merckx kanssasi.

[Mr_Garth]

Joskus kauan aikaa sitten taoin tartania tosissani ja olen aina pitänyt kestävyysjuoksijoita yleensä ja mailereita erityisesti kilpailuhenkisimpinä olentoina maan päällä. Tämä säie on todistanut kuinka väärässä olenkaan, tarjoten lisäksi uskomattoman määrän viihdearvoa!

Suorastaan legendaarista tarinaa!

-Garth

[Anz]

Tänään kotiin tullessa matkaa kertyi kahen kaupungin välillä 37,2km eikä kovista puheista huolimatta yhtään todellista tempoilijaa näkyny. No, ajelin kyllä vantaalta espooseen kehä III vartta pitkin joka ei taida kuulua useimpien työmatkaan..
Huomenna on uus päivä ja uus mahollisuus hävitä. Täytyy ajaa lähempää kaupunkien keskustoja, josko pääsis kokemaan sen ihanan tappion tunteen joka alkaa huutamaan takaraivossa seuraavan tempoilijan osuessa kiikareihin.

Toisaalta kaikkein karvain tappio taitaa olla tähän mennessä se, kun olin valoissa joista lähdin sitten vihreän palaessa liikenteeseen. Ylitettyäni tien tuli risteävää tietä pitkin nainen mummokonkelilla kaikessa rauhassa nauttien kauniista aamusta ja ajoi ohitseni ennenkuin kerkesin tempasta vauhtia... Kerkesin ajatella "Ei v*ttu, täs tulee häviö!!" Ja niin siinä sit tämä ainoana ajatuksena kauniista aamusta ja tilannetta edeltävästä hyvästä fiiliksestä huolimatta poljin synkkänä töihin. :´(

[JK71]

Ilmeisesti ajoit maatiepyörällä?
Succicsiin pukeutuneita käyrätankoisella ajavia kun tulee selkä edellä vastaan, niin niitä on kiva härnätä "purjevaatteiden" kanssa maasturilla

+1, vaikka mulla ei olekaan purjeita. Se on kiva katsoa kun cc-miehet kuulee takaansa nappuloiden ulinan ja kummasti tapahtuu pikku herääminen...
Maasturi hyvin rasvatuilla ketjuilla on oiva peli työmatkatempossa ja kitisevä cc ei niin hyvä

Mutta asiaan, tänään hävisin 2 kertaa

[Keevo]

Sinä, joka ohitit mut TAAS vain kääntyäksesi 100 metrin päästä väylältä pois. Eniten tässä korpeaa se, että vihdoin kun olisi mukavan kova vastus, ei vaan ikinä ehdi tulla kunnon kisaa. Kolmatta kertaa et tule enää ohi.. Tai jos tuletkin, niin lupaan kyllä tulla ohitse ennenkun ehdit kääntyä pois, koska nyt tiedän mistä liityt väylälle ja mistä lähdet..

[fiber]

Sinä, joka ohitit mut TAAS vain kääntyäksesi 100 metrin päästä väylältä pois. Eniten tässä korpeaa se, että vihdoin kun olisi mukavan kova vastus, ei vaan ikinä ehdi tulla kunnon kisaa. Kolmatta kertaa et tule enää ohi.. Tai jos tuletkin, niin lupaan kyllä tulla ohitse ennenkun ehdit kääntyä pois, koska nyt tiedän mistä liityt väylälle ja mistä lähdet..

Pelaa avoimin kortein ja kerro missä tuo kävi...

[marmar]

Ajatko ihan tosiaan kalvotakilla näillä ilmoilla?

Monia noita tempotankohybridejä onkin tullut "härnäämään" kun ajelen työmatkaa. *huooh lääh*

No jos aamulla sataa vettä ja on kylmää, niin laitan kalvotakin päälle. Eipä siellä matkalla silloin juurikaan kapearenkaisia näy, mutta illalla voi sitten aurinko jo paistaa ja olla lämmintä. Ei mulla yleensä ole mitään paikkaa takille, joten takki päälle ja vetoketju sopivasti osittain auki. Ilma vaihtuu ja siinähän se jarruvarjona tulee mukana.

[Keevo]

Pelaa avoimin kortein ja kerro missä tuo kävi...

Leppävaraan jälkeen (kaveri liittyy lepuskista väylälle) ja poistuu siinä risteyksessä jossa on ne aivan h e l v e t i n pitkät valot jos siihen sattuu huonoon aikaan ja se ylikulkusilta.. Tälläkertaa kuittaus tapahtui siinä loivassa ylämäessä joka johtaa siihen risteykseen. Kaverin pyörässä myöskään ei ole ulkovaihteita, muttta planeettanapa löytyy. on tullut fiilis, että pyörän materiaali voi olla jopa titaani..

[fiber]

Täytyy siis pitää silmä tarkkana ja jalka herkkänä noilla kulmilla

[marmar]

+1, vaikka mulla ei olekaan purjeita. Se on kiva katsoa kun cc-miehet kuulee takaansa nappuloiden ulinan ja kummasti tapahtuu pikku herääminen...

Jos kyseessä on maantiepyörällään rauhallista lenkkiä ajava oikeasti kovaa pääsevä, niin se ei yleensä välitä mitään nappuloiden äänestä. Jatkaa omaa rauhallista tahtiansa. Jos heräävä on kovaa pääsevä työmatkatempoilija, niin se ei meinaa jäädä alle jokaisessa ylämäessä ja nopeus on suoraan verrannollinen etäisyyteen. Mitä kovempi nappuloiden ulina sitä kovempi kadenssi. Heräämisen jälkeisistä tapahtumista voikin sitten päätellä, että kannattaako lähteä ohi, vai ei. Jos taas heräämistä ei tapahdu, niin silloin ohituksessakaan ei ole mitään erikoista. Vähän sama kuin ohittaisi asemalla olevan pendolinon tietäen, että nopeutta on kulkuneuvossa riittävästi, jos se vain käskytetään käyttöön. Kuljettaja ei vain halua sitä nyt syystä taikka toisesta käskyttää.

Kaiken lisäksi noiden rauhallisten lenkkien ajajat ajaa yleensä mun kanssa samaa rauhallista 25...27 tahtia, joten niitä ei juurikaan tapaa muuta kuin vastaantulevassa liikenteessä. Sensijaan nuo 20...25 polkevat CC ja maantiepyöräkuskit, jotka jaksaa vääntää hetken 35...40 nopeutta ja hyytyvät sitten totaalisesti ovat niitä hauskimpia härnättäviä.

[pompo]

Eilen ajelin arkicyclolla työmatkaa korostetun kevyesti. Luulin jo selviäväni voittajana kotiin, kunnes mäen juurella ohittamani herrasmies kuittasi Juvanmäessä ohi. En tästä tietenkään provosoitunut, vaan pidin rasituksen tasaisena ja vastakuittasin, kun päästiin tasaisemmalle. Samasssa mäessä sukkiscycloilija tuli ohi meistä molemmista; häntä en yrittänytkään saada kiinni.

[haedon]

Melkein kuittasi tänään vasta ohitettu, kun jäin odottamaan kadun ylityksessä pyörätien jatkeen kohdalle autoletkaa niin tämäpä koukkaa autoletkan takaa tien toiselle puolelle kelville. Onneksi viimeinen auto jäi odottamaan minua niin pääsin juuri edelle ja jäi tappio harmittavan lähelle.

[BONK]

Kolistelijassaha asuu pieni sadisti!!! Verenperintöähän se tietysti on, kun jo hänen esi-isänsäkin halusivat ohittaa muut työmatkatempoilijat

[haedon]

...Verenperintöähän se tietysti on, kun jo hänen esi-isänsäkin halusivat ohittaa muut työmatkatempoilijat....

Niinpä! Ihan tässä mieleen tulee se kuinka parissa laulussa isät ylpeinä katsovat poikiaan. Marssissa totisempaan ja Eppu ironiseen sävyyn.

[Mikakoo]

Mua on turha haastaa tänää kotimatkalla, lähen tuntia aikasemmin töistä kiertään polkujen kautta kotiin... tietysti jos polulle satutte yhtäaikaa

[zifo]

Siitä ensimmäisestä häviöstä on kulunut nyt aikaa pari vuotta ja vielä riipaisee sydämmestä ja ketjut valittavat aina ajaessani kyseisen paikan ohi. Tapiola-Lauttasaari matkaa taisi olla toimistolle 6km, joten sen pystyi
tempoamaan täysillä, mutta pakopaikat olivat vähissä. Olin tuudittautunut siihen uskoon, että olen voittamaton... kunnes ilman varoitusta hanasaaren kohdalla olevan sillan pienessä ylämäessä joku tempoi ohi. Häkellyin siitä
niin täydellisesti, että en edes ymmärtänyt lähteä takaa-ajoon(häviö ei siitä tietenkään olisi miksikään muuttunut)... Onneksi toimisto siirtyi Tapiolaan, niin ei tarvinnut joka päivä kahteen kertaan muistaa missä ohitus tapahtui. Toisinaan huononoa päivänä ajoin meren puolelta, niin päivää ei pilannut lopullisesti tämä häviön paikka. Tämä muistutuksena niille tempoajille, jotka pitävät itseään voittamattomina. Eilen lähdin polkemaan lenkille(palauttelevalle GDE:n jäljiltä, ettei vaan kukaan luule, että ei papparainen jaksa Keilaniemen kulmilta Niittykummun suuntaan ja voi elämä mikä meininki teillä oli edelleen. Eka taisi mennä ohi joku maastofillari(nopeutta mulla oli joku ~28), seuraavana 1sec myöhemmin CC-tyyppi ja tämän perässä joku reppuhemmo samalla hetkellä(järjestys ei varma) vilkasin sykemittariin ja aerobisella olisi vielä varaa 61 pykälää...antaa olla.. ja jatkoin palauttelevaa... ensimmäisen häviön pöyriessä mielessä. Onneksi vanhempi poika on kuitenkin jatkanut perinteitä ja tempoaa kouluun Lauttasaareen päivittäin, eikä kukaan ole ohittanut, tämä lämmittää entisen työmatkatempoilijan sydäntä!!

[Mosse]

Tämä vaatisi sen, että menestys työmatkatempossa auttaisi parinmuodostuksessa ja sitä kautta jälkeläisten saamisessa. Toistaiseksi ainakaan naiset eivät ole näihin talkoisiin lähteneet, baaritiskillä on saanut nojailla yksin vaikka kuinka näyttäisi videokuvaa ohituksista.

Tähän epäkohtaan pikaista korjausta toivoen, suuri joukko kelvitorpedoja.

Kyllä kunnon häviöttömälle työmatkatempoilijalle kaatuu nainen kuin nainen. Ongelmaksi muodostuu pikemminkin rumimpien potkiminen pois jaloista.