Joko silmät on tottuneet? Hävettää tunnustaa mutta mun silmissä kaikki rungot missä takahaarukan yläputket eivät osu vaakaputken linjaan, niin näyttävät oudoilta. Ikään kuin valmistusvikaisilta. :)
Printable View
^ Luulen, että on parempi katsella funtionaalisin kuin esteettisin silmin. Takahaarukkaa ei ajaessa näe, mutta sen lappeellaan olevan kakkosnelosen näköisen ja kokoisen viistoputken näkee.. Sekin kyllä osoittautui käytännölliseksi lauantain sadelenkillä, koska se toimii loistavasti etulokarina. Kuski pysyi paljon puhtaampana kuin teräspyörällä.
Luultavasti noi leveämmät kuin korkeat vaaka- ja viistoputket tekee oman osansa myös etupään pehmentämiseksi, mutta kovahko se on silti. Takapää sensijaan on tosi pehmeäkulkuinen. Pari kertaa olen lenkillä pysähtynyt tsekkaamaan takarenkaan paineet, kun olen luullut sen olevan liian tyhjä. Superjäykkä keskiön seutu vaatii jaloilta totuttelua ja polkeminen tahtoo vähän käydä polvien päälle. En osaa vielä ottaa kantaa, että tuntuuko polkeminen tehokkaammalta vaiko tehottomammalta, mutta jotenkin helpompaa ja luonnollisempaa se on joustavamman teräsrungon kanssa. Eron huomaa erityisesti putkelta runtatessa.
Levarit on ihan kivat, mutta tehossa ja tuntumassa on niin pieni ero MiniMotoihin nähden ainakin kesäkeleissä, että laskisin levareiden ainoiksi hyödyiksi sen, että vanteet ei kulu ja että jarrujen puolesta pystyisi käyttämään kahden kokoisia kiekkoja.
Siinä fiilikset tällä hetkellä :)
Heinen testit on tehty identtisillä renkailla ja paineilla. Etuhaarukan jouston merkitys alkaa korostumaan siitä, mihin renkaan jousto loppuu. Huomaa hyvin eron Stigmata vs. Grava. Pikkutärinöissä kuituhaarukka voi olla jopa aavistuksen mukavampi, mutta isommissa töyssyissä, dropeissa, metsäpoluilla ja nimismiehenkiharassa hakkaa käsille huomattavasti enemmän.
Zipp/Sram on lanseerannut omille vanteilleen käsitteen total system efficiency. Ideana siinä on, että tt-maantie-endurance-gravelissa "vauhdin vihollisia" ovat vähän eri painolla ja alustasta myös riippuen, tuuli/aero, painovoima, vierintävastus ja vibration losses. Gravelissa tuo viiimeksi mainittu on tärkeämpi kuin noissa muissa, ja sen merkitys korostuu mitä epätasaisempi alusta. Teräksinen etuhaarukka varmaan tuo omat etunsa siihen.
Ennen myytiin maastureihin paljon viistoputkiin lokareita. Ei ole paljon tarvetta nykyrungoilla ml. gravel. Vaikka oma silmä on 95% kuituun ja 5% teräs-runkoihin orientoitunut, niin kyllä nuo kaikkein leveimmät putket on siinä ja siinä omaankin estetiikkaan.
Jos Stigmatan takapää on pehmeäkulkuinen niin käys kokeileen URSia, isosti taipuvaa tolppaa näkyvissä + 10mm softtail . Mutta tuolla on itselle ainakin suurempi merkitys gravelissa kuin etupäällä, herkkä alaselkä kiittää ja polkeminen on tasaista kunnon rölligravelissakin, kun taas kädet kestää paremmin etupään liikkeitä.
Mites paljon tuo teräskeula oikeasti tarjoaa joustoa? Oma kuitukeula kun ei joustele ja ajetut alustat kuitenkin usein varsin roheita, niin etugummin paineiden kanssa touhuilu on tullut tutuksi - tutuille reiteille on parin psi:n tarkkuudella pohdittu optimipaine, joka on n. 5psi alempi kuin takana ja useimmiten tietoista riskinottoa vanteelle lyömisen kanssa. Hienoahan se olisi jos keulakin osallistuisi kyydin pehmentämiseen...
Asia ei liity graveliin, vaan ihan yleisellä tasolla: ei kannata väheksyä aerohyötyjä hitaammassakaan ajossa.
Cervelon vanha tiivistelmä aiheesta:
https://www.cervelo.com/en/slow-vs-fast-riders
Jep, Heine käyttää termiä suspension losses, mutta tarkoittaa samaa asiaa. Sitä ei heti tulisi ajatelleeksi, että a) kaikki kuskin täristämiseen menevä energia on pois pyörää eteenpäin vievästä energiasta. Ja b) kaikki vaimennettu jousto on myös pois pyörää eteenpäin vievästä energiasta, koska vaimennus muuttaa vaimentamanansa energian lämmöksi. Lisäksi, kun kuski joutuu käyttämään lihasemergiaa tärinän vaimentamiseen, kuluttaa tärinä energiaa kahdella tapaa.
Suspension/vibration losses -teorian mukaan se 10 mm softail taitaa vaan olla sitä energiaa hukkaavaa joustoa, koska elastomeeri vaimentaa. Kuski toki säilyy virkeämpänä. Mulle riittää hyvin sen verran joustoa takapäässä kuin, mitä ohutputkinen teräsrunkokin antaa, joten en varsinaisesti kaipaa enempää. Stigmatan kanssa on jo aavistuksen sellainen olo kuin ajaisi täysjoustolla keula lukossa, mutta takajousitus auki.
Stigmata kuitukeula vs. mun Gravan Columbus SL-haarukka ero voisi ehkä olla niinkuin 0,5 baria rengaspaineilla mitattuna juurakkopoluilla ajellessa. Mutta on ihan karkea heitto, kun Garava ei ole vielä ajokunnossa, enkä pääse vertaamaan rinnan. Mulla alkaa olla vuosikausien jäykkäkeulamaasturoinnin seurauksena jotain kulumaa toisessa kyynärpäässä ja se tahtoo kipeytyä tärinästä ja nyt Stigmatan kanssa se on taas vähän oireillut.
Rene Hersen Kaisei Toei Special -haarukanjalat on vielä ohuempaa putkea kuin Columbuksen SL-jalat ja niissä on se kavennettu osa selvästi pitempi, joten niitten kanssa ero lienee vielä suurempi, mutta en ehkä esim. cyclocrossia uskaltaisi Hersen haarukanjaloilla ajaa, ainakaan näin kokeilematta arvioituna. Sachsin/Pegorettin ÜOS-jalat on samaa luokkaa SL-jalkojen kanssa ja niillä ajetaan UCI cat. 2 krossikisoja.
Kuskin aerodynamiikan parantaminen on yksiselitteisesti tehokkainta. Heinen mukaan stemmin tiputtaminen 20 millillä vähentää hukattuja watteja n. 5% ja gravel-muodikas löysä takki voi kasvattaa ilmanvastusta yli 10%. Aerokiekkojen hyöty all road -ajossa on 2-3%.
30 ja aerohyödyt tuli siitä mieleen kun olin just ostamassa uusia aero-semiaerokiekkoja maantiepyörään 37- 50 (60 mm) kehillä.
Tour Magazin testeistä ja valmistajien omien vanteiden vertailusta päädyin sellaiseen suuruusluokkaan, että aeroerot ovat 45 km/h nopeuksissa on luokkaa max 4 w (uusi zipp 303 40 mm kehällä vs DT swiss 50/Roval Rapide 51/60), tyypilllisemmin vähemmän. Omissa kolmenkympin vauhdeissa wattiero puolittunee, ja oltaisiin 0,1-0,2 kmh nopeuseroissa max.
Eri maantierenkailla vierintävastuksen ero on monesti suurempi kuin tuo em. aeroero, ja gravelrenkailla vielä suurempi.
Vertailukiekot oli tuossa kuitenkin aika samankaltaisia, eli erot luonnollisesti suurenee kun otetaan kiekkojen ääripäät
lisäys:
laitetaan nyt vielä ne kiekot, joita katselin ja joista sai jotakuinkin luotettavaa dataa:
-dt swiss arc 50 ja 62 sekä erc 47
-swisside hadron 50 ja 625
roval rapide
-zipp 303
-enve 45
-bora wto 45
- bontrager rsl ja pro (lähinnä vertailu 37 vs 51)
(URS perän softtail) tuo on kieltämättä totta vaikka elastomeerin vaimennus ei järkyttävän tehokas olekaan. Tässä huomasi olevansa sen verran hyvin täysjoustomaasturiensa (Spark 130/120mm ja Levo SL 150mm) ehdollistama että ajatteli vain jouston ilman vaimennusta olevan 90-luvun pogo-stick menoa silloisilla joustokeulilla. Tästä vaimentamattomasta jousituksesta muuten mielenkiintoinen artikkeli: https://bikerumor.com/2018/03/07/sus...say-in-a-fork/. Mielenkiintoista nähdä tuoko gravelin globaali suosio uusia innovaatiota lajiin optimoituun jousitukseen. Tai sitten pitää aloittaa kärsivällinen siedätyshoito esteettiselle maulle että voisi jonain päivänä kuvitella ajavansa teräsfiloa sopivalla keulalla :)
Trek caliberin tapainen mukavuusjousitus voisi olla graveleissakin esteettisesti hyväksytty
https://www.trekbikes.com/fi/fi_FI/i...trek/isospeed/
Terve!
Itselläni olisi uusi pyörä hakusessa ja katseet on vähän kohdistunut Masonin Bokehiin. Löytyisköhän keltään PK-seudulta sitä missään koossa, että voisi vähän mallailla? 54 tai 56 olisi hyvä lähtökohta! Heittäkääs yksityisviestiä, jos löytyy! :)
Riippuu millaisella alustalla ajaa. 45 mm rengas joustaa turvallisesti maksimissaan noin 30 mm ja sen jousto on hyvin progressiivinen. Muiden joustavien elementtien merkitys korostuu sitä enemmän, mitä isommasta joustotarpeesta on kyse.
Energian säilymisen kannalta notkeakylkisen renkaan jousto on kaikkein tehokkainta, koska jousittamaton massa on pienin ja energiaa katoaa vähiten renkaan muodon muuttamiseen eli renkaisiin panostaminen on kyllä halvin ja helpoin tapa sekä lisätä mukavuutta että vähentää suspension lossia.
Juu, ja nämä isospeedit on suunniteltu enemmän tärinän poistoon, jonka tuollainen 40mm rengas jo poistaa.
Itse olen myös aika skeptinen kaikkiin ylimääräisiin niveliin ja liitoksiin gravellissa, jolla ajetaan loskapskahiekassa. Kaikki raot ovat jo nytkin täynnä hiekkaa ja huollettavia kohteita riittää muutenkin.
Mitähän toi 30mm rudy painaa ja maksaa?
Aina välillä miettiny josko kokeilis jostain halvasta suntourin ilmakeulasta lyhentää graveliin, noin niinku kokeilumielessä. Ne "oikeat" gravel keulat kun maksaa ihan paperirahaa enkä kuitenkaan usko että hirveää etua saa
Mistä päästään siihen, että se luddiitti vannejarruteräskeula on renkaiden jälkeen edelleen yksinkertaisin ja tehokkain tapa vähentää tärinöitä :).
Lauf tosin toimii vielä tehokkaammin ja on toimintaperiaatteltaan aika pomminvarma. Se ei myöskään hukkaa energiaa vaimennukseen, kuten perinteiset joustohaarukat tekee.
Teknisesti kai kuitukeulastakin varmaan voisi tehdä joustavan ilman, että tarvitsee pelätä keulan elämisen aiheuttamaa delaminoitumista, mutta onko maanantaikappaleiden riski sitten liian iso vai mikä, kun on katsottu, että direktiivein pitää vaikuttaa siihen, että kuinka jäykkiä etuhaarukoista tehdään.
Niin ja gravellin keula saa kestää ne kivikot, satunnaiset ojaan ajot sun muut kovassa vauhdissa kaatumiset.
Ei paljoa kiinnostele joustava keula, joka kaadon jälkeen hajoaakin. Taitaa esimerkiksi crossareiden kuitukeulat olla kevyempiä ja heikompia.
Näyttää samalla Grizlien hinnat nousseen kautta linjan.
Siis eikö aiemmat AXS-versiot ole olleet kuin 2x yhteensopivia?
Toimisikohan tuo pakka Eagle AXS -vaihtajalla, hieman tiheämmät vaihdevälit kelpaisi vaikka toisiin kiekkoihin.