^^ Ja juuri tuon ptaipaleen kuvaaman asenteen takia suojatietä ei keskimääräinen autoilija kunnioita, eikä anna tietä jalankulkijalle. Kuten annetaan Tukholmassa, Tallinnassa ja Lontoossa. Noin esimerkiksi.
^^ Ja juuri tuon ptaipaleen kuvaaman asenteen takia suojatietä ei keskimääräinen autoilija kunnioita, eikä anna tietä jalankulkijalle. Kuten annetaan Tukholmassa, Tallinnassa ja Lontoossa. Noin esimerkiksi.
^^ Ja juuri tuon ptaipaleen kuvaaman asenteen takia suojatietä ei keskimääräinen autoilija kunnioita, eikä anna tietä jalankulkijalle. Kuten annetaan Tukholmassa, Tallinnassa ja Lontoossa. Noin esimerkiksi.
No toi on vähän tollasta .. kyllä ne autot pysähtyy jos siihen menee määrätietoisesti eikä haaveile siinä suojatien vieressä mutta ei tietty voi olettaa että lapset kävelis auton alle, Mutta on paikkoja kuten Mansku ja Mechelininkatu jossa on tai on ollut suojateitä joista on aika vaikea päästä tien yli ..
No kun ei ne pysähdy.
Mene siinä sitten muutenkin määrätietoisesti kun taaperosta asti on opetettu varomaan Autoja ja toivomaan että Autoilija kokee että nyt ollaan tarpeeksi määrätietoisia jotta suvaitsee pysähtyä.
Eivät pysähdy.
Kävelevä aikuinen saa niitä jotenkin ruotuun, mutta siinäkin riski on aika iso, erityisesti jos kaistoja on useampi vierekkäin. Juuri Manskulla, Mechelininkadulla ja vaikka Tukholmankadulla on näitä.
Täällä maalla Espoossa kriittisimpiä ovat liikenneympyrät ja erityisesti niistä poistuvat autoilijat ja sitten kolmion takee eteen tunkevat, jotka ajavat syystä tai toisesta niin kuin kevyen liikenteen väylää ei olisi olemassakaan.
Joskus kahvipöydässä kysyin syytä ja se oli jotenkin niin, ettei sinne ajoradalle muuten näe. Tuli hiljaista kun kysyin, että näkisikö, jos kelviä pitkin tulisikin tukkirekkoja. Pysähtyisikö se auto sitten aiemmin? Kysehän on siitä, että nähdäkseen ulos nykyautosta kuskin pitää katsoa peilehin ja liikuttaa päätään ja kroppaansa irti selkänojasta, että mm. a-pilareiden katvealueet saa katsottua.
Monessakin paikassa on oikein tehty tilaa että auto mahtuu pt:n jatkeen eteen, mikäli autoilija hallitsee auton mitat, mutta silti ainoa risteykseen hidastaminen tapahtuu kun varmistetaan ettei ajoradalla ajeta kenenkään alle. Sinne pyörätielle on vaikeampi nähdä ennen sitä jatketta kuin ajoradalle, mutta silti monet ajaa pt:n jatkeen yli sellaista nopeutta ettei varmasti kyetä jarruttamaan mikäli fillaristi ajaa 30km/h risteykseen. Itse jatkeelle pysäköinti ei nyt ole kuin ärsyttävää mikäli se kiertäminen on hankalaa, ja hankalaksi monesti tämän tekee etenkin nämä kaistojen väliin tulevat reunakivet ja liikennemerkit.
Tänä aamuna mahdollisesti tässä oli bussi tullut kolmion takaa peittämään koko reitin. En tiedä miksi tuollaisia liikennejärjestelyjä edes suunnitellaan. Kiersin sitten bussin etukautta ajoradan puolelta...
Olipa hauskaa välillä Kerava-Riihimäk:
Järvenpää E ja Poikkitie kohti Ainolan seisaketta: Tietyön sivussa on tehty asfaltoitu, erotettu väylä, joka oli täynnä kiviä (What's the point of pavement?)
Jokelan S-Market: Setä pysäyttää auton peittäen koko pyörätien jatkeen ja alkaa peeloilla, kun vasemmalle kääntyvä antaisi pyöräiljälle tietä. Ei katsonut oikealle.
Paavola, Hyvinkää: Toinen setä tulee Jussilantieltä kolmion takaa ja kääntyy kakara kyydissä oikealle Pohjoiselle yhdystielle. Olisi ajanut päälle, jos en olisi haistanut, että ei katso, eikä pysähdy. Pakko pysähtyä
ESS:n näppikseltä löydettyä. Sitten mikäli ajaa ajoradalla niin...Lainaus:
Villähteellä on niitä maantiekiitäjiä kevyenliikenteenväylällä jopa kymmenen hengen ryhmissä, vaarantavat itsensä ja muiden turvallisuuden.
Käväisin kaupungin keskustassa tuossa iltamyöhällä. Ajelin kelvillä jonkun vanhemman patun ohi ja perästä kuului jotain kitinää läheltä menneestä pyörästä. Pysähdyin kysyäkseni asiasta ja liian läheltä kuulemma ohitin. Totesin että kai se menee kun herra itse kävelee siksakkia. Tästä päästiinkin jo siihen, ettei siinä kuulemma saa ajaa pyörällä. Poliisia uhkasi soittaa paikalle.. Pikku väittelyn jälkeen lähdimme kadunkulmaan katsomaan liikennemerkkejä. Kelvin merkkejä on joka nurkalla, mutta ei kuulemma kelpaa koska osoittavat väärään suuntaan. Ei suostunut edes katsomaan niitä merkkejä, jotka osoittavat "oikeaan" suuntaan.. Väittelyn jatkuessa setä jo korotti ääntään, mikä lopulta poltti käämit ja karjaisin takaisin. Sen jälkeen setä yllättäen lakkasi inttämästä ja lähtikin päinvastaiseen suuntaan.. Hmm, taas polku pyörä aktivisti sortaa viatonta jalan kulkijaa.
En oikein ymmärrä miksi edes pysähtyä väittelemään. Siinä ollaan heti juoksuhaudoissa, ja homma ei etene. Helpompi jatkaa eteenpäin kuin yrittää pelastaa maailmaa ihminen kerrallaan.
^ ja siinä siis täydellinen perustelu ajoradalla ajamiselle. Hyvä kun nassekin tajusi tämän
Onko hitaamman varominen syy olla noudattamatta lakia? Ihmettelen toisinaan, kun jotkut pyöräilijät eivät voi ajaa pyöräteillä, kun joutuisi varomaan ohitettavia ja kenties hidastamaan vauhtiaan. Samaan aikaan he vaativat pää punaisena, että autoilijoiden pitäisi tehdä täsmälleen sama heidän vuokseen myös paikassa, jossa heodä pitäisi pysyä siellä pyörätiellä. Lukemani ja näkemäni perusteella tämä ristiriitainen sakki on kuitenkin hyvin pieni.
nih..
Maailma on lähtökohtaisesti täynnä ristiriitaisuuksia...
Mutta jos nyt väännetään asiasta niin lähtökohtaisesti vähiten valittamisen aihetta hidastamisesta on sillä jolle se aiheuttaa vähiten vaivaa. Pyöräilijän näkökulmasta auto hiljentää ja kiihdyttää helpommin kuin pyörä jossa se kiihdytys pitää tehdä omin lihasvoimin.
Mutta kuten alussa sanoin, aina tulee tilanteita jossa molemmat osapuolet ovat mielestään oikeassa ja voivat jopa vakuuttavasti oikeassa olonsa perustella.
Tätyy myös laittaa tänne aamulla näkemäni todella huolestusta herättävä lapsen "opetustilanne". Isä ja luultavasti ekaluokkalainen tytär seisovat pyörien kanssa liikennevaloissa kadun ylitystä odottamassa. Ensin ajattelen miten hienoa että isä nyt tässä opettaa tytärtään liikennekäyttäytymisen saloihin ja tekee koulumatkasta turvallisemman.
Sitten seuraa kummallinen episodi: valo vaihtuu vihreäksi mutta kumpikaan ei liikahdakaan. Muut odottajat ylittävät tien. Valo vaihtuu taas punaiseksi. Silloin tyttö räpläilee polkimiaan ja melkein onnistuu nytkähtämään ajoradalle jossa menee jo siis autoja. Isä saa nykäistyä tyttären takaisin mutta ei sano mitään. Hetken päästä autoja ei mene mutta valo on kuitenkin punainen. Isä päättää että nyt mennään yli! Menevät siis punaisia päin keskikorokkeelle jossa joutuvat pysähtymään kun sillä puolella menee autoja. Siinä sitten taas odottavat kunnes valo on nyt sitten vihreä ja menevät yli. Toisella puolella isä sitten päättää äkkiä antaa tyttärelleen reilusti vauhtia ja työntää häntä selästä vauhtiin ajamalla siis itse vieressä. Vauhti kiihtyy hetkessä kovaksi. Edessä on toinen lapsi pyörällä ja isä ja tytär saavat täpärästi väistettyä hänet. Törmäys oli senteistä kiinni mutta mitään eivät sano väistetylle tytölle joka jää hölmistyneenä katsomaan parivaljakon perään. Kaksikon matka jatkuu horisonttiin isän työntäessä vierestä tytärtään ainakin 30km/h vauhdilla... Tämä siis keskellä kaupunkia!
Jäi hieman epäselväksi, oliko tuo toiminta todella sitä liikennekäyttäytymistä jonka isä halusi tyttärelleen opettaa...
Kaikki kuitenkin ajattelee asioita omasta näkökulmastaan, ja sujuva liikenne voi tarkoittaa monelle että siirrytään ajoradalle. Itselläni suurin syy tosin ei yleisesti ole jalankulkijat, vaan huonot risteykset jossa pitäisi käytännössä pysähtyä jotta siitä pääsee turvallisesti. Hieman haitan mukaan sitten tulee siirryttyä ajoradalle, eli jos on hiljaisempi hetki, tai hitaampi tie, niin siirryn ajoradalle. Autolla ajaessakin mielummin ohitan ajoradalla ajavan fillaristin suoralla tiellä kuin että yritän kuikuilla jostain aidan raosta että tuleeko klv:ltä joku fillaristi 30km/h eteen. Kuitenkin ihmisillä on se oma näkökanta että koska toinen väylä valitaan, ja laista luistetaan koska siitä saa niin merkittävän edun että se houkuttelee. Se miksi autoilijat harvemmin ajaa pyörätiellä ei johdu siitä että autoilijat olisivat erityisen säntillistä sakkia, vaan että pyörätie on aika pirun huono ajaa autolla. Tosin kyllä autoilijat toisinaan käyttää muitakin väyliä mikäli siitä riittävän edun saa, aivan kuten fillaritit käyttää ajorataa. Jos hyöty olisi merkittävästi pienempi, ongelma oilisi huomattavasti harvinaisempi. Tosin oma tuntuma on että ei fillaristeja ole ollut ongelmaksi saakka ajoradalla.
Laissa toivoisi olevan tunnistettu tilanne jossa pyöräilijä kykenee ajamaan suurinta sallittua nopeutta, sekä jonkinmoinen ehdollinen pyörätien merkki. Vaihtoehtoisesti jalkakäytävällä pyöräily sallittaisiin siten ettei siitä aiheudu haittaa jalankululle, ja suurin sallittu nopeus 15km/h. Nykyinen malli ajattelee fillaristin olevan satunnaisesti hommaa harrastava jonka maksiminopeus on noin 15km/h, ja aikaa odotella, sillä onhan kyseessä vain harrastus. Tämä on aika kaukana siitä työmatkaa vuoden ympäri polkevasta, joka vain haluaa nopeasti ja turvallisesti ajaa kahden pisteen välillä, aivan kuten suurin osa autolla ajavistakin.
^Monessa taajamassa on risteyksiä,etenkin T-risteyksiä, joissa ei ole ole 422-425 merkkiä osoittamassa pyöräilijän paikkaa, esimerkiksi Saniastieltä Malmikaarelle tultaessa, pyörällä saa ylittää Malminkaaren, mutte ei ajaa eteläisellä jalkakäytävällä seuraavaan risteykseen vasemmalle tai oikealle, mutta Malminkaarta pitkin ajaminen on sallittua myös eteläisellä väylällä Saniastien kohdalla:
Kohtuukuntoinen pyöräilijä ei 30 ja 40 alueilla ole merkittävästi tai lainkaan rajoitusta hitaampi (paitsi toki Autoilijan mielestä koska pyörä ei vain voi olla yhtä nopea kuin auto), mutta merkittävästi nopeampi kuin 5 km/h etenevä jalankulkija yleensä n. 20 km/h vauhdille suunnitellulla KLV:llä. Risteyksissä on lähtökohtaisesti parempi että > 20 km/h liikkuva on ajoradalla.
50 ja 60 teitä on kaupungissa harvakseltaan ja silloin tulee yleensä yksin ajaessa pysyteltyä niiltä poissa kun risteyksiäkään ei ihan niin usein ole; toisaalta ne ovat yleensä sen verran leveitä että ohittamaankin mahtuu mainiosti.
Kevyt nelipyöräilyn ja autoilun ristiriita on samoin tuo nopeus, autolla on pakko päästä ohi jos nopeusrajoitus on 50km/h tai enemmän, mutta kevyt nelipyörällä on pakko päästä ohi, jos nopeusrajoitus on 40km/h tai pienempi - oli ilo ihailla, kun maalaiskeskuksessa kevyt nelipyörä sinnitteli rekan ohi risteyksistä piittaamatta, kun rekka ajoi 40km/h - valitettavasti vastaantuleva liikenne väisti klv:lle.
Valitettavasti väisti? Olisiko parempi ollut olla väistämättä? :)
Olisi todennäköisesti (varmaksi en tietenkään voi sanoa), koska ei se mopoidiootti varmaan päälle (tai alle) olisi ajanut. Jos ajaa nokkakolarin 50 km/h -nopeudessa, on jo aika sankari. Pitäisi opettaa olemaan jotain muuta.
Tuo on aika lähellä vallitsevaa käytäntöä. Kun vielä otetaan maalaisjärki käyttöön, tuloksena on juuri se mistä Nasse edellä mainitsee.Lainaus:
Kaikki kuitenkin ajattelee asioita omasta näkökulmastaan
Liikenteessä asioita pitäisi ajatella liikenteen näkökulmasta ja siinä tehtävässä hyvää apua tarjoaa tieliikennelaki. Valitettavasti ihmisen evoluution historiassa liikennesäännöt ovat kovin tuore ilmiö, joten nuo aikojen saatossa ihmiseen pinttyneet ominaisuudet aiheuttavat melkoista harmia vielä pitkään.
Kaupunkilaisille on tuo maalaisjärki jäänyt saamatta ja ilmeisesti Keskustapuolueen omaisuutta, mutta ei sen maalaisjärjen puute ole lainkaan vakavaa urbaanissa ympäristössä, missä uuninpankoja on niin vähän.
Itselle on jäänyt pyöräilijänä hieman epäselväksi miksi ajoradalla pyöräily on niin kauhea rikos ja autoilijoita häiritsevää käytöstä kun vierellä on kevyen liikenteen väylä mutta muuttuu heti lain mukaiseksi normaaliksi toiminnaksi kun se kevyen liikenteen väylä siitä katoaa vaikka tie saattaa näyttää molemmissa paikoissa ihan samalta? Esimerkiksi omalla kotimatkallani on ihan kaupunkialueella kohta jossa moneen kertaan korttelin välein on kevyen liikenteen väylä ja taas seuravassa korttelissa jälleen tavallinen jalkakäytävä. Joten siirryn jatkuvasti tielle ja tieltä pois jos noudatan sääntöjä. Ja täytyy myöntää että tulee välillä jäätyä sinne ajoradalle myös silloin kun se kelvi siinä on.
PS. on muuten hieman epäselvää sääntöjen kannalta, miten oikeastaan pitää ajaa risteyksen yli silloin kun risteyksen toisella puolella ollaan siirtymässä takaisin kevyen liikenteen väylälle tai toisaalta sieltä tielle? Ajetaanko suojatien kohdalla vai ei? Tai entä jos auto onkin pysähtynyt odottamaan juuri siihen kohtaan kun mennään takaisin sinne kelville? Kuka silloin väistää?
Paikallinen aviisi (ESS) teki jutun kuntopyöräilijöistä ja siinä paikallisen pyöräseuran puheenjohtaja asiallisesti kertoi, miksi joskus ajetaan tiellä eikä kelvillä. No, asiastahan on virinnyt vilkas keskustelu yleisönosastolla. Kelveillä kulkevat jalankulkijat ja koiranulkoiluttajat rähjäävät "kelveillä kaahaavista ja vaarallisista sukkahousumiehistä" ja autoilijat rähjäävät "hyväkuntoisen (?) kelvin vieressä ajavista sukkahousumiehistä".... Aja siellä tai aja täällä niin aina jonkun mielestä ajat väärin. Täytyy oikein suunnitella lenkit niin, että tien laidassa ei ole kelviä tai jos on, se on niin maalla, että siellä ei kulje ketään.
Pitänee siirtyä ratapyöräilyyn ja velodromille.... ;)
Kelvithän eivät ole suunniteltu ollenkaan mahdollisimman nopeaan siirtymiseen paikasta A. paikkaan B. vaan liikuntaan. Liikunta sinänsä on hyvä ja hieno asia, mutta sen täytyy olla vapaaehtoista. On rakennettu ylimääräisiä mäkiä kohtiin jossa ajoradalla ei ole mäkeä, jne. Nyt ihminen ikään kuin pakotetaan BMX-radalle, kun hän haluaa vain päästä paikasta toiseen.
Ne on suunniteltu silleen että laitetaas tohonkin ylimääräinen mäki ja mutka, niin pojat saa hyvän hien pintaan! Suunnittelija aidosti ajatteli tekevänsä hyvää. Ajatus pyörästä kulkuvälineenähän unohtui puolen vuosisadan aikana täysin, ja on hyvin radikaali. Monessa maassa taitaa olla moottoritielläkin pyöräily laillista? Kelvin käyttöpakko on idioottimainen laki joka estää pyöräilyn kasvamista. Sellaisia lakeja meillä on muutama. Kelvien kunto on monin paikoin luokaton, vehkeet ja selkä hajoaa kolmipyöräisellä. En halua rampautua kelvin tähden.