Ei tuohon ole mitään yleispätevää vastausta. Jos aloittaa tehoperusteisen harjoittelun, perustuipa se sitten tehomittarin mittaamaan enemmän tai vähemmän "oikeaan" tehoon tai ohjelmalliseen virtuaalitehomittaukseen, pitäisi tehdä jonkun protokollan mukainen FTP-testi. Joka tehdään sitten nimenomaan "kaikki irti"-periaatteella.
Kun se FTP-luku on määritetty, harjoitusten rasittavuuden pitäisi skaalautua esimerkiksi siten, että;
- 90-95% FTP-teholla on mahdollistaa ajaa hyvin hallitusti esim. 2x 20min 5min palautuksella.
- 100% FTP-teholla on mahdollista ajaa 2x 20min normaalina harjoituksena, tai 1x 60min maksimaalisena harjoituksena.
- 105% FTP-teholla on juuri ja juuri mahdollista ajaa 1x 20min veto.
- 110-120% FTP-teholla on mahdollista ajaa useita 3min vetoja (2-3min palautuksilla) siten että 1. minuutti on helppo, 2. minuutti on haastava ja 3. minuutti menee hankalaksi.
- 120-130% FTP-teholla on tehtävissä useita vetoja putkeen, mutta niiden maksimipituudet alkaa rajoittua 1-2 minuuttiin.
Kun harjoittelun kuormitus skaalautuu edes suunnilleen kuten ohjelman laatija arvioinut, loppu on kiinni omien tuntemuksien kuuntelemisesta ja ohjelman noudattamisesta viime kädessä sen mukaan. Kaikkia noita yllä olevia esimerkkivetoja (pois lukien maksimisuoritukset) pitäisi olla mahdollista toistaa kahdessa tai kolmessa harjoituksessa viikossa.
Kuten on helppo huomata, FTP-tehon ympäristössä tehtävässä harjoittelussa kuormituksen pienikin lisäys vaikuttaa jaksamiseen merkittävästi. Kuten myös harjoittelijan suorituskyvyn heikkoudet hapenotossa tai voimaominaisuuksissa. Ja tietysti myös harjoitteluvälineet - kuten tässä ketjussa edellisissä viestissä 30 hampainen on pohtinut, erilaiset vastukset tuntuvat erilaisilta harjoittelussa ja tuottavat varmasti vähän erilaisia harjoitusvaikutuksia.
Ja totta kai testisuorituksessa käytetyt laitteet sekä testiprotokolla vaikuttavat esimerkiksi sen FTP-testin tuloksen paikkansa pitävyyteen ja siirrettävyyteen - yksinkertaisimmillaan esimerkiksi pyörällä saavutettava maksimisyke voi olla 3-5% matalampi kuin juosten. Jos maksimisyke on löytynyt vaikka Cooper-testissä ja sen perusteella on määritetty laskennalliset aerobisen ja anaerobisen työn sykealueet, niissä voi olla korjattavaa pyöräilyllä tehtävään intervalliharjoitteluun liittyen. Paras ratkaisu on käydä testausasemalla suorassa hapenottokykytestissä jossa energia-aineenvaihdunta (ja sitä myöten ne viitteelliset sykealueet) kartoitetaan hengityskaasuista. Mutta se tietysti maksaa ekstraa.

