Ryhdikästä toimintaa jos tuossa pysytte myös poliisien valvovien silmien alla.
Kuljen punaisia päin sekä autolla, pyörällä että kävellen, mutta en koskaan niin, että aiheuttaisin haittaa muille tielläliikkujille tai polkisin heidän oikeuksiaan. Tämä palvelee parhaiten tielläliikkumisen tavoitteita eli tehokkuutta ja turvallisuutta, vaikka ei lain kirjainta noudatakaan. Ekaluokkalaiselleni opetan, että punaisiin pitää aina pysähtyä ja vihreisiinkin pitää suhtautua varauksellisesti, koska lapsi ei vielä osaa arvioida liikennettä itsenäisesti.
Ilmeisesti Sinulla ei ole haittana säkkitissejä eikä ajokoirapersettä, kuten tarinan kertoja antoi ymmärtää omaavansa? Säkki kun on urbaanin sanakirjan mukaanJo kolmas kuinniakkasti poliisienkin valvoessa uskaltaa kulkea punaisia päin.Lainaus:
Säkki, eli Zakajev. Arvostettu henkilö Natural-Selection Finland kommuunissa.
Vaivan ja riskianalyysin perusteella pysähyn punaisiin. Autolla aina, pyörällä aina paitsi iltakymmenen ja aamukuuden välillä en aina, jos totean turvalliseksi
Jos ketään ei tule ja poliiseja ei ole näköpiirissä niin en pysähdy yleensä punaisiin. Tien keskellä olevalle pysähtymispaikalla taimillelie menen harvoin roikkumaan. Useassa kohtaa Turussa sellaiseen ei edes mahdu isorunkoinen 29 maasturi kokonaan.
Eli soveltaminen ja harkittu sääntöjen rikkominen sallittu, kunhan ensin tietää säännöt ja ymmärtää miksi sellaiset säännöt on luotu? :)
Punaisia päin voi ajaa niin, ettei kukaan saa tietää. Silloin siitä ei ole kellekään haittaa, mutta säännön rikkojalle siitä on hyötyä. Jos joku on näkemässä vaarattoman punaisia päin ajamisen, niin siitä saattaa syntyä haittaa mielipahana. Oikealta ohittamisessa on aina silminnäkijä.
Mietin vaan, että herättääkö se turvallinen oikealta ohittaminen monessa aktiivipyöräilijässä raivoa? Siis pelkkänä sivustakatsojana, eikä tappion kärsijänä.
Mä en yhtään tykkää oikealta ohittajista ja sanonkin sen yleensä niille. Vain harva vaivautuu vastaamaan, mikä mun mielestä kertoo tästä porukasta jo jotakin... Itelle kun tulee tuollaisesta kiilailijasta turvaton olo, ei tiedä, mitä sellainen tekee seuraavaksi. Sitte on kai se yleinen totuus, että sääntöjen rikkojat nyt vaan ärsyttää monia, niin itseänikin, vaikkei sillä kertaa mitään satukaan. Tää nimenomainen juttu on mulle se "punainen vaate". Yöllä tyhjässä risteyksessä punaisia päin menevä kävelijä/pyöräilijä sen sijaan ei hermostuta mua lainkaan.
Ajan niin lähellä oikeaa pyöräkaistan reunaa kuin mahdollista ja pyytämällä vaikka itse sitten väistäisin sinne jalkakäytävälle mielummin kuin että koukitaan ohi mistä sattuu. Toinen ok tapa olisi huikata varoitus ennen ohitusta, jolloin tietää, ettei vahingossakaan väistä sinnepäin mitään eteen tulevaa. Eka varoitus on vaan vielä kuulematta...
Itsekin joskus ohitan oikealta, jos edellämenijä menee ihan sitä vasenta laitaa pitkin, mutta en ikinä varoittamatta.
Harvemmin pyörätietä ajava ohitettava koukkaa yllättäen oikealle kauas jalkakäytävän puolelle. Kapeampi pyörätie taas saattaa olla koko leveydeltään vaaravyöhykettä. Joskus käy niin, että nätisti oikeassa reunassa ajanut rupeaa juuri väärällä hetkellä raapimaan itseään ja meno muuttuu kiemurteluksi.
Yritän kyllä välttää oikealta ohittamista, mutta joskus vaihtoehdot ovat ohi vasemmalta hihaa viistäen tai pitkä matka hidasta köröttelyä. Tuntuu hölmöltä, jos oikealla on viisi metriä tyhjää tilaa.
Minun reiteilläni kapean pyörätien vieressä menee yleensä kapea jalkakäytävä, joten ihan puhe-etäisyydellä siinä mennään, vaikka jalkakäytävän kautta oikealta koukittaisiin ohi. Viisi metriä nyt on sitten jo aika hyvä turvaetäisyys, mutta tällaisesta ei ole kokemusta itsellä :).
Tuntuuko susta siis hankalalta varoittaa ohitettavaa, ihan sellainen kevyt huikkaus "Meen täältä oikealta ohi, kun on paremmin tilaa" riittäisi mulle?
Ongelman ydin tässä tietty on noi liian kapeat väylät, joilla ei perusvastaantulijaakaan mahdu kohtaamaan väistämättä sinne jalkakäytävälle. Ja turvallinen ohitusmahdollisuus pitäisi olla ilman kohtuuttoman pitkää odotusta, kun ajellaan niin eri nopeuksilla.
Pöpelikön kautta on hyvä ohittaa kun sinne eivät ohitettavat yleensä mene
Tänään sai taas seurata yhden tyypin edesottamuksia aamulla työmatkalla. Kaveri ajaa farkut päällä maantiepyörää. Tänään oli sentään saanut kypäränkin päähän. Saavuttiin risteykseen peräkanaa...punaiset valot ja siinä odotteli valojen vaihtumista pikkujantteri pyörän kanssa. Eikös tämä kaveri aja suoraan punaisista valoista läpi...katsoo toki tulossa olevan kääntyvän auton. Pikkujantteri meinasi lähteä perässä kanssa, mutta onneksi muutti mielensä. Itsekin rikon toistuvasti liikennesääntöjä, mutta kannattaisi kyllä hieman harkita missä sitä tekee. Jos satut lukemaan foorumia, niin helvetin hyvää esimerkkiä näytit!
Lähetinpä tällaisen viestin erään paikallisen firman nettisivujen palauteboxiin. Saas nähdä mitä vastaavat:
"Hei
Tänään perjantaina 8.5.2015 noin klo 12.30 pakettiauto, jossa on teidän firman teippaukset ovissa tuli pysähtymättä STOP-merkin takaa Lapin yliopiston pihasta. Tapahtumapaikka tuossa linkissä -> https://goo.gl/maps/XS76t
Olin itse tulossa pyörällä kuusivuotiaan poikani kanssa kuvanoton suunnasta oikeanpuoleista pyörätietä pitkin. Pakettiauto tuli pihasta oikealta juuri hidastamatta pyörätien yli ja kääntyi Yliopistonkadulle oikealle. Nyt välitöntä vaaraa ei syntynyt, mutta mahdollisuus siihen oli, sillä kuljettaja ei selvästi havainnoinut pyörätien liikennettä (ei katsonut hetkeäkään kohti minua) ja välittömässä läheisyydessä on koulu, jonka oppilaita kulkee tuosta ohi runsaasti.
Toivon, että otatte asian käsittelyyn firman sisällä ja puututte kuljettajienne ajokäyttäytymiseen liikenteessä. Turvallisuus, muiden(erityisesti lasten) huomiointi ja sääntöjen noudattaminen ovat parin sekunnin ajansäästöä tärkeämpiä!
Ystävällisin kevätterveisin
Oma Nimi"
No oothan sie hauska! ;)
Juum, reilut viisikymppiä maantien laidalla meni hienosti. Törttöily alkoi sitten heti kun pääsin takaisin taajama-alueelle. Hiljentelin pimeään risteykseen ja eikös sieltä joku jamppa työntänyt stop-merkin takaa sen kummemmin varomatta golfinrämänsä kelvin yli. Neljän sekunnin marginaali jäi ettei oltu samaan aikaan samassa paikassa. Myöhemmin joku pappa tuuttasi kolmion takaa eteen. Näki pyöräilijän, mutta ei regoinut mitenkään. Oli vissiin se "pyörä väistää aina" -poikkeus.. Erikoisin tapaus oli kun eräs setä länttäsi samaransa kelville pihalta oikealle kääntyessään. Viittoilin jo kohtuullisen reippaasti painumaan h..ttiin, mutta vastaukseksi näytti että väistää oikealta tulevaa autoa.. Siis kääntyy oikealle ja väistää oikealta tulevaa autoa?! Näytti olevan samarassa kääntösäde noin lentotukialuksen luokkaa kun se siitä lopulta lähti..
Missä lapin yliopistolla on stop merkki?
Oliskohan tuossa suojatieliikennemerkin alapuolella, kun on ainoa liikennemerkki mikä on tuon muotoinen. Liikennemerkki numero 232 Pakollinen pysäyttäminen. https://www.google.fi/maps/@66.48454...OR0g!2e0?hl=fi
Johtuuko uutisoinnista vai mistä, mutta on viime aikona korostuneesti pistänyt silmään että autoilijat väistävät melko usein paikoissa joissa olisi etuajo-oikeus. Vaikka kuinka hidastelee ja teatraalisesti laskee jalankin maahan monta metriä ennen suojatietä, niin autoilijat stoppaavat odottamaan fillaristin tienylitystä. Pikkuisen tekisi mieli viittoa auto menemään ensin, mutta on vähän sellainen "sä eka...eiku sä eka...eiku" -fiilis.
Tosin ei oo eka kerta kun suojatien (köh, pyörätien jatkeen) edessä odotellessa ohitse pyyhkäisee toinen pyöräilijä suoraan valkoviivoitukselle, että ehkä se on ihan jees että autoilijat pelaavat varman päälle. Ei se liikenteen sujuvuutta tosin lisää.
Ketjun aiheeseen liittyen. vältin tänään hankalaa elämää kelveillä ajamalla ajoväylän puolella. Käpy palaa tuntemattomilla alueilla kun hyväkuntoinen ja petollisesti ajoväylän suuntainen kelvi yhtäkkiä kurvaakin jonnekin suburbia-alueelle, vailla mitään vihjettä tuleeko se joskus takaisin ajoväylän kylkeen, johtaako korokehelvettiin vai käykö mahdollisesti kurvin laskeutuakseen tien alikulkuun.
Ensimmäiseksi täytyy todeta, että rakastan Focukseni jarruja. Toiseksi täytyy sanoa, että vasta nyt eka oikeasti paha paikka tuli eteen.
Jonkun mielestä varmaan olin juurikin se fillaristipeelo, joka ajaa liian kovaa kun nopeutta oli jotain alle 30 km/h, edessä äiti ja kaksi lasta pysähtyneenä kelvin vasempaan reunaan. Katson että vastaantuleva pyöräilijä ehtii heistä ohi ennen minua ja sitten minäkin, mutta ei - parinkymmenen metrin päässä minusta perhe poukkaakin yllättäen kelvin keskelle kävelemään eikä kukaan vilkaisekaan sivuille tai taakseen. Edessä risteys ja äidin sekä lasten huomio kiinnittynyt tien yli kääntyvään autoon, kaikki kolme rinnakkain koko kelvin leveydeltä, tiukka äkkijarrutus, eikä jarrujen vinkaisu ja renkaiden ulvaisukaan saa päitä kääntymään. Kun lopulta totean olevani yhtä pystyssä ja pystyn soittamaan nopeasti kelloa niin ei silloinkaan kukaan käänny. Mennään sitten vasemmalta ohi melkein penkan puolelta ja vasta sitten äiti herää tilanteeseen.
Erittäin hienoa. Eihän siinä mitään jos minä menen kumoon ja rikon vain itseni sekä pyörän, mutta en mä nyt kenenkään päälle halua ajaa.
Loistavaa liikennekasvatusta esimerkin kautta äidiltä. Huuda noille. Se auttaa. Jarrujen vinkaisut ja kellot sikseen. Kunnon karjaisu tilanteesta riippuen, kuten: "VAROKAA!" tai "ALTA POIS!" on yleensä hyvä tapa. Paitsi jos ovat muualta kotoisin, mutta yleensä jo äänensävy ja volyymi paljastavat, mistä on kyse. Ja jos meinaa kaatua idioottien takia, niin sitten kannattaa pitää pieni puhuttelu. Harvoinhan sillä mitään liikennekasvatuksellista vaikutusta on, mutta omaa oloa se voi parantaa, kun pääsee purkamaan tuntojaan. Jossain menee sellainen piittaamattomuuden raja, että minun ymmärrykseni loppuu kuin seinään. Virheet ymmärrän, mutta selvästi kaavan mukaista sekoilua ihan kuin tiellä ei muita olisikaan en ymmärrä.
^Tilanteen ennenkokemattomuus ja pyörän hallitsemiseen keskittyminen jotenkin sai aikaan sen, että vasta jälkeenpäin ajatteli koko loppulenkin juurikin sitä miksi ei huutanut varokaa. Oma osansa oli hämmennyksellä siitä, että se helvetillinen meteli mikä siitä jarrutuksesta lähti ei kuitenkaan uponnut kenenkään toisen korviin vaikka olin ihan kannoilla.
Kelloa kannattaa soittaa etukäteen koirien, lapsien ja muiden syyntakeettomien lähestyessä.
Jos nopeus lähentelee kolmeakymppiä niin varoituksen huutaminen tai kellon rimputtelu ei paljoa auta. Ei jälkikasvunsa kanssa peeloileva mamma siihen ehdi reagoida ennen kohtaamistilannetta. Ja jos reagoikin, niin se tarkoittaa epämääräistä säntäilyä sinne tänne. Viisainta on hidastaa vauhtia ja sitten karjua tietä. Aika helvettiä se on lämpiminä kesäpäivinä kelviä ajella, kun siellä on niin monenlaista haamuilijaa ja nopeuserot kulkijoiden välillä suuret. Välillä vituttaa jo etukäteen kun tietää millaista säätämistä on tiedossa.
Vihaajat vihaa... Mutta niin se on, parempi ottaa muut huomioon. Ei voi paahtaa täysillä jaetuilla väylillä.