Ei tehdä.
Printable View
Ehdin jo miettimään, että tuollaisen baanan olisi pakko olla kaksi-kaistainen ainakin täällä pääkaupunkiseudulla. Mutta tietystikkin pelkkä pakollinen kiertosuunta riittää.
Vaikka ajan suht vähän maastoa, niin tuollainen kovapohjaisen talvipolun ajaminen on ehkä makeinta touhua mitä fillarilla voi tehdä.
Vaudin tuntu siellä puiden välissä on huikeaa. Naama näkkärillä siihen asti kunnes eturengas lipeää ja sitten nauretaan toivottavasti pehemessä puuterissa.
Se on! Vähän sama kuin 99% MTB videoista on alamäkeä ja/tai rakennettua parkkia nii tää on niinku sen vastine. Läskipyörä tuntuu overkilliltä mutta oikeesti se on just oikea kampe. Sitten keväämmällä kantaa kapeampaakin. Suomi on pitkä maa niin paikalliset erot talvireiteissä on suuria vaihdellen jäisestä rännistä aina hiukan pehmeään tampattuun puuteriin.
Luin kyllä ja onhan tuo hyvän näköistä.
Latuja on tullut aikoinaan tehtyä ja kyllähän siitäkin nättiä tulee, mutta pehmoistahan se on heti uutena. Siis kun neitseelliseen hankeen sen ajaa. Kyllä se tietysti ajan kanssa ja käytössä siitä kovettuu ja alkaa kantaa. Mutta ihan uusi kertaalleen ajettu korpilatu on aika pehmoista. Vaikka onkin nätin näköinen :)
Ja ettei tule väärinkäsityksiä niin tuollaisen baanan ajaminen läskillä on siis ihan parasta. :)
Läskillä ajelu on epäilyttävää.
Hesan keskuspuistot olivat viime keväänä lyhyen aikaa niin kovassa kunnossa, että noita ajeltiin krossarillakin tajutonta vauhtia. Nippanappa pysyin 29" jäykkäperällä taitavan krossarikuskin perässä.
Nuo polut olivat vain hieman liiankin kapeita. Kun vauhti nousi, niin suht pienestäkin virheestä rankaistiin heti lekalla. Mutta ne pölähdykset olivat kyllä makean näköiseä katsella :) POW! Tuonne meni yksi kisaaja reitiltä...
Kas, nyt kun luki jutun niin tajusin sekoittaneeni tuon moottoritielanan siihen ihmisvoimin vedettävään polkulanaan mistä viime talvena oli juttua.
Varmaan aika hyvä laite jos ns. aakeempaa laakeeta, omat lähipolut enemmän pientä pyöritystä koirankusettajien seassa.
Lähetetty minun laitteesta Takapalkilla
Tuntus että turhaa tampata lunta mihinkään paras on poistaa se polulta niin kaikki helpottuu mutta tämäkin ois lie väärin tehty...
Onhan se väärin. Monessa paikassa lumi tasoittaa pahat kivikot ja juurakot nopeiksi ja mukaviksi ränneiksi joita on kiva päästellä menemään. Paikat joita ei kesällä tahdo päästä ajamalla läpi, ovatkin talvella helppoja. :)
Huomenna tulee takapakka, levyadapterit,ja ruuvit niihin. Sitten pääsen laittamaan talvivanteet kuntoon, niin että vaihtaa vaan pikalinkut kesärenkaista ja kädenkäänteessä valmista. Hihi. Voi kelin mukaan päättää renkaat.
Ainakin Itä-Turussa näyttää olevan meneillään joillakin pyöräteillä talvikunnossapitoon liittyvä kokeilu. Mitään mainintaa en kuitenkaan missään ole nähnyt, mutta menetelmä näyttää uudelta: harjaus ja hiekoitus melko hienolla, pyöreällä ja tasakokoisella hiekalla. Aluksi harjatut väylät olivat täysin kuivat ja odotin suolauksen alkamista. Suolausta ei ole näkynyt, mutta jälkiä on sekä harjauksesta, perinteisestä aurauksesta, että hiekoituksesta.
Työmatkalle sattuu myös perinteisemmin aurattua ja kevyesti sepelöityä väylää: hetken jäinen liukkaus hallitsi, mutta uusi lumi kiinnittyi aika nopeasti ja tilanne normalisoitui. (Auraamalla ja) harjaamalla ja hiekoittamalla hoidettu osuus sen sijaan on uraisen ja kuhmuraisen jään peittämä ja yllätyksellinen ajettava.
Lisäksi työmatkalle sattuu kolmas tapa toimia: riittävän järeällä koneella ylimääräinen jäätynyt karppa pois ja kevyt sepelöinti: yleensä aina ajokunnossa, eikä talven vaihtelut luo jäistä perunapeltoa pidemmäksi aikaa.
Sinällään mielenkiintoinen kokeilu, mutta uskoisin, että mikäli harjataan, niin on harjattava aina, kun pyörätiellä jotakin harjattavaa on: loskaa tai lunta, ei eroa.
Turussa on ollut mahdollista vertailla talvikunnossapidon eri tapoja: aiemmin harja-aura-hiekoitettu kelvi mitä ilmeisemmin suolattiin kelien lauhtuessa, sillä sulaminen alkoi ja väylä vaihtui loskaksi, vaikka ei ollut vielä edes suojasää.
Työmatkalle on osunut suolattua, kohtuullisen hyvin aurattua ja kevytsepelöityä, sekä hyvin aurattua ja kevytsepelöityä kelviä. Suolatusta jää katosi nopeimmin ja kohtuullisesti aurattu muuttui muutamaksi päiväksi jäiseksi luistinradaksi. Hyvin aurattu oli hetken liukas.
Työmatkapyörä kaipasi jo eilen pesua ja voitelua, sillä kitkaista kitinää oli ilmaantunut ja voimansiirto tuntui jo jaloissakin kankealta.
Jos saisin itse päättää, talven kelikierron vaikutukset huomioiden, valitsisin riittävän isolla kalustolla hyvin auratun ja kevyesti sepelöidyn: lauhtumisesta seuraava liukkaus hoituu nastoilla ja muutoin vallitsee normaali talvinen ajokeli, eikä kevätkään tuo upottavaa loskaa.
Petollinen ajokeli, täydelliseltä talviselta ajoalustalta näyttävä kauniin valkoinen pinta on paikoin täysin irti alla olevasta peilijäästä. Lumipatjan läpi nastatkaan eivät saa otetta.
Kahdet pannut eilen työmatkalla. Kolmannet oli hiuskarvan päässä.
Juurikin ohut lumikerros ja jäätä alla.
Marraskuun alussa vedin kunnolla nurin kelvillä kun pariskunta vaihtoi kelvin puolta kävellen ja yllättäen , eivät edes katsoneet taaksepäin että ohittaako joku juuri heitä.
Kyynärpää otti osumaa kunnolla ja ei ole vieläkään kunnossa, eiliset kaatumiset ihmekyllä eivät pahentaneet sanottavasti kyynärpään tilaa.
Viikon olen jättänyt pyörän nyt kotiin, juuri yllämainituista syistä. Ei huvita pannuttaa tahallaan.
Tämän takia soitan aina kelloa kun ohitan ihmisiä takaata päin
Olen siinä käsityksessä, että monet pyöräilijät arkailevat talvipyöräilyä tai epäilevät nastarenkaiden hyödyllisyyttä. Ovatko nämä huolet aiheellisia? Se selviää tästä:
https://youtu.be/WRKQ5S9mkNk
Pieni disclaimer on kuitenkin paikallaan: ei nastoilla ajaminen aina kesää tee ja vaihtelevat olosuhteet on tottakai huomioitava. On totta että talvipyöräily on kesäkruisailua hankalampaa, mutta 10 vuoden aikana olen talven vuoksi joutunut taluttamaan ehkä 100 metriä. Tästä kiitos myös Helsingin ulkoilureiteille! Kenties vastoin yleistä käsitystä ne ovat useimmiten todella hyvin hoidettuja tai ainakin ajettavissa. Asia olisi varmasti toisin, jos joutuisin aina ajamaan kevyenliikenteenväyliä tai autoteitä pitkin, mutta nyt on näin.Nähdään poluilla!
Tulipa eilen testattua reittiä Maunula-Verkkokauppa. Keskuspuisto hyvässä kunnossa, samoin baanan ns. laatureitti (tällä kertaa näin). Mennessä erehdyin ajamaan Meilahden kautta. Oli kyllä surkeassa kunnossa; pikkukaduilla kieltämättä paljon epätasaista lunta/jäätä, pyörä meni aika holtittomasti. Pyörätiet Tukholmankadulta etelään kohtuullisessa kunnossa. Jätkäsaaressa ei - johtuen pitkälle huonosta suunnittelusta. Lenkkeilymielessä meni, mutta työmatkapyöräily vaatisi kyllä asennetta.
Kiitos OsQlle videosta. Vinkkinä; vaikkapa jäykkä Gravdal antaa parempaa pitoa myös loskassa kuin testatut renkaat. Rullaa yllättävän hyvin (tosin aika subjektiivinen arvio).
Tänään käytännössä koko 11km työmatka peilijäätä, hiekoituksen taso vaihteli nollasta hyvin hiekoitettuun. Koska pohja oli tasainen, hyvillä nastarenkailla ja sähköpyörällä pystyi pitämään 25km/h koko ajan, paitsi Vantaalla tietyissä kohdissa joutuu ajeleen vähän rauhallisemmin huonon ylläpidon takia. Vantaa ei petä, tuo pääkaupunkiseudun pimeä puoli, työmatkapyöräilijän painajainen :)
Ja eka ne töllää, että mitä helevettiä ja kuka helevetti.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Turos;[URL="tel:3122418"
Ajelin viime viikolla maastopyörällä kelviä kun isokokoinen pariskunta käveli vierekkäin edessä. Maasturissa kun ei ole kelloa, niin ajoin taakse ja kysyin "anteeksi mahtuisko tästä?" Äijä sanoi että eikö sulla ole kelloa ja ei väistetä ennen kun soitat kelloa...en viitsinyt enempää alkaa tappelemaan niin ajoin ajoradan kautta...on se hienoa että meitä on moneen junaan.
Pitäiskö kello laittaa kuiteskin siirtyminen takia maasturiinkin?
Mä yleensä huikkaan pirteällä äänellä "pling pling, täältä tullaan" tai sama toisella kotimaisella ja edellä menevät väistävät iloisesti ilahtuneena. En tosin asu missään isommassa asutuskeskuksessa, parin tuhannen asukkaan suomenruotsalainen taajama kyseessä, joten täällä ehkä ei niin vanne kiristä ihmisten päätä. Tampereella hetken aikaa asuessani näitä happamia ilmeitä tulikin tuon tuosta.
Tampere-Kangasala väliä lähes päivittäin pyöräilevänä huomaa kunnanrajan ilman kuntarajan osoittavia kylttejäkin...
Minä huikkaan että ring ring. :)
Turun kokeilulle on löytynyt syyllinen, uutisoi TS: https://www.ts.fi/uutiset/5564402
Vaikea on säännöllisesti kyseistä pilattua väylää ajavana yhtyä Ely-keskuksen näkemykseen:
"Harjaaminen on Ely-keskuksen mukaan pitänyt väylän melko puhtaana lumesta ja jäästä, vaikka olosuhteet ovat tällä talvikaudella olleet haastavat. Sulalla kelillä väylä on pääosin puhdas niin jäästä kuin lumesta eikä liukkauttakaan silloin esiinny."
Miten sellainen asia, kuin riittävan raskaalla kalustolla kyllin syvältä tapahtuva auraaminen on unohdettu.
Mitenkäs huolissaan kannattaa olla täällä pääkaupunkiseudulla näiden runkojen ruostumisen kanssa eli onko oikeasti iso ongelma? Kovasti ainakin näyttävät tuonne tielle suolaa tunkevan, mikä nyt ei välttämättä ainakaan asiaa auta.
Yritin tuossa nyt suihkia jotain Sikan suoja-ainetta Unitin rungon rööreistä sisään, kun uusi pyörä kyseessä, mutta en nyt sitten tiedä miten onnistunut operaatio loppujenlopuksi oli. Lähinnä taisi tulla tehtyä varmaan sen vuoksi, että itselle jäisi fiilis, että jotain on tehty... Pitäskö tässä vaan keskittyä olennaiseen eli ajamiseen ja hitsailla sitten runkoa, jos siihen tulee nyrkinkokoinen reikä eikä stressata tämmösillä asioilla?
Runko on aika helppo suojata, koska joka putkesta löytyy reijät joista saa ruostesuoja-ainetta sisään. Runkoa eri asentoihin kääntelemällä pystyy varmistamaan että se myös leviää joka paikkaan.
Onko suosituksia millä aineella runko kannattaisi suojata? Ilmeisesti joku spray-purkista suihkutettava? Mitenkä kierteellisen keskiön kanssa tulisi toimia? Keskiön alue varmasti kaikkein eniten ottaa suola+kosteus -rasitusta.
Onhan siellä keskiömuhvin pohjassa vedenpoistoreikä auki? Siitä vaan pillillä Tectyliä sisään. :)
Ehkä helpoiten ruostuu takahaarukan alaputket ja yläputkista ne drop outin päät. Noihin kohtiin ainakin on hyvä saada jotain suoja-ainetta. Minusta siihen hommaan kelpaa kaikki auton kotelosuoja-aineet.
Joka osa irti rungosta.
Joka aukosta ruostesuojaa rungon sisään.
Joka aukko umpeen maalarinteipillä.
Joka suuntaan pyörittelyä ja kääntelyä.
Teipit irti, kuivatus ja fillari kasaan.
No ei se nyt pakko purkaa ole, jos tietää mitä on tekemässä. Aika hyvin niihin putkiin pääsee muutenkin käsiksi. :)
Kaikki muuta osat lähtee ainakin omasta pyörästä melko helposti pois mutta ohjainlaakerit onkin vähän haastavampi. Integroitu ohjainlaakeri ei ole vaihtokunnossa. Pitää katsoa saisiko nuo herkät kohdat suojattua teipillä vai mitä sen kanssa tekisi.
Turussa on suht helppo välttää suolattuja reittejä, vähän lisää matkaa tulee mutta muutama kilsa sinne tänne.