Tahko lähestyy...Oletko valmis.

Tahkolla oli taas lähes kaikki kohdallaan: Sää oli viihtyisä, sadekuurokin saatiin, järjestelyt toimivat, paarmoja riitti ja pari aamupäivän pyöräilijämäärille huonosti sopivaa pullonkaulaa oli poistettu reitiltä.

Siis lähes kaikki? Aivan. Reitin roskaaminen on aivan käsittämätöntä. Tyhjiä geelipakkauksia oli pahimmillaan muutaman metrin välein, hieman harvemmassa löytyi sisärenkaita ja pulloja (molempia kymmeniä ellei toista sataa?), näkyipä reitillä pari CO-patruunaakin ja jopa ketjut. (ajoin maaliin klo 18 maissa eli näin koko päivän saldon)

Maastopyöräily on mitä hienoin tapa liikkua luonnossa mutta roskaaminen ei kuulu asiaan. Ei etenkään Tahkon komeissa maisemissa, alueella jossa luonto ja luontomatkailu taitavat olla tärkeimmän elinkeinon asemassa. Se mikä metsään viedään tuodaan sieltä myös pois tai toimitetaan edes sinne seuraavan huoltopisteen roskikseen, eikös joo?

- Tomi

ps. loppulaskun korkeusero riittäisi ihan toisenlaiseen hauskanpitoon kuin nykyään. Vai ajetaanko hissi-enskan (http://www.mtb-enduro.net/kalenteri-2013/) ek:t samoilla urilla kuin TahkoMTB? Miksei EBA:lla ole yllä mainittuja "järjestäjistä riippumattomattomia tekijöitä"? (vai onko?) Polkuja ei paljoa tarvitse edes rakentaa, pelkkä merkintä maastoon ja parituhatta pyöräilijää niin polku on valmis.

Aika paskaa että iltamenoihin maksoi sisään. Ei viitsi maksaa siitä että on väsynyt ja juo yhden tai pari olutta ja lähtee nukkumaan.
Jäi käymättä ja jää vastaisuudessakin ellei järjestäjä keksi kompsensoida lähes sadan euron osallistumismaksuista esiintyjäkuluja.

Ensimmäistä kertaa Tahkolla ja ensimmäistä kertaa ikinä ajoin kerralla yli 100 km. Ylitin itseni ja nöösin aikatavoite alle 10 tuntia täyttyi hienosti. Huikee fiilis. Hattu nousee kyllä kanssa-ajajille. Uskomattomia suorituksia pääsi näkemään läheltä. Ens vuonna uudestaan!

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Lehisj

Ei selvinnyt, jarrut keitti loppulaskussa. 140 mm kevennyslevy takana oli liian pieni (oma moka) ja kaikki tehot katosivat loppulaskun jyrkimässä kohdassa siinä puolessavälissä. Oli aika kuumottava hetki, kun pyörä ja kuski tulivat alas vapaassa pudotuksessa vauhdin kiihtyessä holtittomasti. Siinä ehti vain tajuta, että kohta voi käydä oikeasti huonosti ja pelottikin jonkin verran. No erittäin pikaisen ajattelutyön tuloksena vedin pyörän täydestä vauhdista nurtsille juuri vähän ennen kuin lasku loppuu ja kääntyy oikealle.

---

Utelisin minkä merkkinen jarru kyseessä, koska itsellä jarruina Avid XX ja 140 mm takalevy 29" pyörässä eivätkä jarrut häipyneet. Tosin tapoin enimmät vauhdit etujarrulla.

Hieno tapahtuma jälleen kerran, vaikka äkkiä kahtoen tuota lähtökarsinan ruuhkaa vois ajatella, että alakaa ahistamaan tuollainen sumppu. Eipä ahdistanut, sillä ainakin ykkösryhmän parinsasadan kuskin keulaporukkassa ajo oli todella jouhevaa. Ainut pieni ruuhkasta johtuva hidastelu Kinahmi ykkösen juurella. Tietä saatiin ja annettiin hyvässä yhteisymmärryksessä. Pientä jänskätystä aiheutti takavaihtaja, johon oli ilmeisesti osunut joku "päivityskeppi" ja haukannut puolet ylemmästä vaihtajan rissasta. Tai sitten se oli paarma...;) Samassa rytäkässä särkyi pakan ja pinnojen välissä oleva muovilevy, joka sitten pyrki takertumaan pakkaan tehden pyörästä fixin. Rahasmäen jälkeiset alamäet piti polkea jarrut päällä kun pelkäsin ketjujen sotkeentuvan rattaiden ympärille. Kelihän oli mitä parain näin ikämiehelle, kun ei tarvinnut alakaa säätämään irtohihojen kanssa.:)

Kiitokset järjestäjille ja kanssa-ajajille myös minun puolesta! 180 km tuli sotkettu kunnialla läpi ja jollain pervolla tavalla jopa nautin siitä. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun en tiltannut täysin maastokisassa. Tuli huomattua, pitkän matkan ajaminen on vähintään yhtä paljon kiinni pääkopasta kuin fyysisestä kunnosta. Suurimman virheen, eli liian kovaa ajamisen, olisi voinut tehdä helpoiten ensimmäisen kierroksen puolivälissä, mutta onneksi kuuntelin ja otin oppia kokeneemmalta Korson kuskilta. Samoin maltoin pysähtyä jokaiselle huoltopaikalle muutamaksi sekunniksi ja ottaa vettä+urheilujuomaa sekä evästä, pääasiassa banaania ja suolakurkkua. Viimeisellä kierroksella alkoi ruoka jo hieman etoa, mutta sitä oli vain pakko tunkea kurkusta alas. Tasainen energian ja nesteensaanti takasi sen, että kroppa toimi kokoajan samalla tavalla. Fillarikin toimi täydellisesti koko matkan eikä ajovirheitäkään tullut. Myös sää ja reitti olivat parhaasta päästä, joten ei paljon paremmin voinut mennä.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti usko juntunen

Utelisin minkä merkkinen jarru kyseessä, koska itsellä jarruina Avid XX ja 140 mm takalevy 29" pyörässä eivätkä jarrut häipyneet..:)

---

Jarruna oli Formulan R1 ja levynä Ashiman 140 mm. Pyöränä S-Works Epic 29.

Vasen käsi oli kuitenkin liian puuduksissa laskun alkuosassa El Granden ja juuri ennen sitä puhjenneen takarenkaan vaihdon takia, jotta olisin saanut vauhdin tapettua etujarrulla riittävän ajoissa ennen lopun vapaata pudotusta. Näinpä kuskista sitten tuli matkustaja ilman omaa tahtoa

Jotenkin arvasin heti että jotkut saatanan Ashimat kuitenkin ollut fillarissa kiinni. Turha syyttää reittiä kun ne levyt on ihan paskat ja suorastaan vaaralliset. On mullakin sellaiset autotallin seinäkoristeena ollu jo 5 vuotta...

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Plus

Jotenkin arvasin heti että jotkut saatanan Ashimat kuitenkin ollut fillarissa kiinni. Turha syyttää reittiä kun ne levyt on ihan paskat ja suorastaan vaaralliset. On mullakin sellaiset autotallin seinäkoristeena ollu jo 5 vuotta...

---

Eipä ollu saatanan Ashimoilla vaikeuksia hillitä omaa 115kg (+12kg fillari) massaani siinä laskussa.. jarruina Formula oro k24 ja sintteripalat 160mm laikat..

Muuten tapahtumaa kommentoidakseni; reitti oli taas mainion haastava, harmi että tarvii aina ajaa (taluttaa) ylämäkeen ennekuin pääsee nauttimaan niistä alamäistä.. No, niitä ehkä sitten enskakupin päätöskarkeloissa..

Hauskaa oli ja loppulaskussa ei oo kyllä mitään vikaa =)

Kerrassaan mainio tapahtuma järjestelyjen puolesta, jos ei sitä loppulaskua huomioida – ei siinä sitä ajamisen iloa oikein ole, jos reikä puuttuu päästä. Mukava vauhdikas serpentiinilasku olisi siinä kohdassa ihan älyttömäs hieno loppu.
Isoin kiusa ajon kannalta on kanssakuskit, jotka arvioivat omat tavoiteaikansa hieman yläkanttiin. Olisi mielenkiintoisaa nähdä tilasto tavoiteajat vs. toteutuneet. Joo, tarkoituksellisen provosoivaa, mutta mitäpä lähdin massa-ajotapahtumaan ja valitsin itse myös lähdön ja starttauspaikan – alakanttiin.

Mukava ja hieno tapahtuma, oli pirun hauskaa.

Kuka tunnustaa ajaneensa cruzilla siinä lopun hiekkatiellä kohti maalia vanteella eilen(kumi puhki)?. Meinasin sanoa että taluta hyvä mies mutta oli maha niin täynnä kunkun safkaa etten saanut sanotuksi.

Useammallekin herrasmiehelle tarjosin sisuria repustani heidän taluttaessaan tyhjäkumisia pyöriään, mutta jokaisen mielestä seuraava huolto on lähellä; eräs heistä mainitsi, että ei jaksa ennen maalia (lähellä El Granden huippua) viidettä sisuskumia vaihtaa saman päivän aikana! Koin kuitenkin velvollisuudekseni niitä tarjota ja sain itsekin vastaavaa huolenpitoa kaatuessani pahan näköisesti 40/60km paikkeilla eräässä alamäessä. Todella hieno tapahtuma ja kenelläkään ei ollut niin kiire, ettei olisi pysähtynyt apuaan tarjoamaan, joille se ehkä olisi ollut tarpeen. Kiitos!

Järjestäjille: Loppulaskuun toivoisin mielikuvitusta. Melkoinen antikliimaksi painaa El Granden jälkeen muutamassa sekunnissa sieltä korkeuksista alas kaiken sen vaivan jälkeen. Huollot toimivat loistavasti ja reitissä riittää mielenkiintoa (ensimainittua lukuunottamatta) :)

Osallistujille: Eikö ne kypärät kuulu päähän myös kisan ulkopuolella fillaroidessa?

tl;dr: Todella hieno tapahtuma, kiitos kaikille!

Oma reittiennätys kun syntyy eikä ainootakaan murhetta reitillä, niin siitä jää väkisinkin hymy huulille! Massatapahtuma kun on, niin jossain kohtaa joutuu aina jonoon, mutta omalla kohdallani jonoissa ajettiin riittävän kovaa. Kehittämistä näkisin tapahtuman suuntaamisessa enemmän koko perheen, koko viikonlopun jutuksi, vaikka omat mukulat aattelin jättää reissusta vielä montamonta vuotta. 25km:n reitti voisi olla aivan hyvin ilman Tahkovuorella käyntiä tai valikoimaan aiemminkin ehdotettu kympin helppo lapsille. Kisa-aukiolle soisin tulevan vieläkin enemmän soumeininkiä ja aikonaan kun iltapileisiin pääsi ilmaiseksi, sinne tuli mentyäkin ja oli siä menoakin...muistaakseni. Loppulasku oli viimevuonna yllättää, kun jarrut hävisivät(kuski 100kg, jarrut R1, levyt 180/160) tänä vuonna otin sen varovaisemmin. Vaikkei se mäki ittee hirveesti ahdista,mutta veikkaisin että puolet kuskeista tulis rinteen loivemmalla linjalla mieluummin alas, esim. vanhaa reittiä, harmittavan moni joutui taluttamaan mäen alas. Kiitos taas tahkon laastariryhmälle, ens vuonna uudestaan! Sakke

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Lehisj

Ei selvinnyt, jarrut keitti loppulaskussa. 140 mm kevennyslevy takana oli liian pieni (oma moka) ja kaikki tehot katosivat loppulaskun jyrkimässä kohdassa siinä puolessavälissä. Oli aika kuumottava hetki, kun pyörä ja kuski tulivat alas vapaassa pudotuksessa vauhdin kiihtyessä holtittomasti. Siinä ehti vain tajuta, että kohta voi käydä oikeasti huonosti ja pelottikin jonkin verran. No erittäin pikaisen ajattelutyön tuloksena vedin pyörän täydestä vauhdista nurtsille juuri vähän ennen kuin lasku loppuu ja kääntyy oikealle.

Tuloksena lipat oikealle kyljelle noin 50 km/h vauhdista. Siitä sitten kömmittiin pää pyörällä ylös. Testailtiin, onko luut ehjät. Tarkistettiin muut vammat, oikaistiin satula ja ajettiin maaliin noin 3.30 h ajassa (sis. yhden takarenkaan vaihdon).

Maalissa sitten ensiksi ensiapuun näyttämään haavat. Sitten suihkun kautta Nilsiän terveyskeskukseen tikattavaksi. Lopputuloksena oikessa lonkassa neljä tikkiä sekä polvessa että kyynärpäässä ja vähän muuallakin kehossa haavoja ja nirhautumia. Lisäksi oikea polvi kovan iskun jälkeen pirun kipeä ja paksu kuin limppu.

No eipähän tarvitse muutamaan päivään ajaa fillarilla vaikka tarkoitus oli alunperin tänään ja maanantaina vielä fiilistellä Tahkon hienoja polkuja.

Tuli tossa muutaman muunkin kuskin kanssa juteltua, että ehkä se loppulaskun jyrkimmän kohdan linjan voisi vetää vähän loivemmaksi jonkinlaisella sik-sak ratkaisulla. Nyt se on vähän turhan ekstreemiratkaisu tämän tyyliseen kuntoajoon ja siten aiheuttaa ehkä turhia vaaratilanteita/pelkotiloja

---

Paras ratkaisu varmaan olisi että olisi kaksi linjaa - toinen siksak ja toinen extream. Itse pidin loppuhuipentumasta. Hieno tapahtuma ja edelleen kehitysvaihtoehtona voisi olla sellainen koko perheen helppo 25 km reitti. Nyt 25 km oli kerätty kaikki "parhaat" kohdat. Muutama täysin erillinen reitti, niin saataisiin porukka vähän jakaantumaan. Teettää toki työtä, mutta näin ainakin ajatustasolla.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Plus

Jotenkin arvasin heti että jotkut saatanan Ashimat kuitenkin ollut fillarissa kiinni. Turha syyttää reittiä kun ne levyt on ihan paskat ja suorastaan vaaralliset. On mullakin sellaiset autotallin seinäkoristeena ollu jo 5 vuotta...

---

Kiitokset fiksusta ja asiallisesta kommentista! Mielestäni en kauheasti kyllä syyttänyt reittiä, kun vastasin vain alkuperäiseen viestiin/kysymykseen, että pääsikö kaikki kuskit turvallisesti loppulaskun alas kuskin, jarrujen tai jarrlevyjen paskuudesta huolimatta.

No jutellaapa tästä asiasta ja vaikkapa Ashiman jarrulevyistä enemmän kasvokkain seuraavissa kisoissa...

T. Jukka Lehikoinen

Taitaa aikamonella tainnut aika parantua tänä vuonna. Ainakin itsellä kävi niin. Kaksi kierrosta meni mukavasti alle 8h ja parani viime vuodesta yli tunnilla. On toki tullut treenattuakin, joten jos ei olisi niin olisin kyllä ihmetellyt. Vielä kun osaisi syödä tarpeeksi ajon aikana, vaikka onkin sellainen olo ettei haluaisi, kuten täällä joku sanoikin aikaisemmin. Meinasi tulla totaalinen katkeaminen toisella kierroksella ennen tuulivaaran huoltoa. Alkoi näkökenttä hämärtyä, ei meinannut mies pysyä enää pystyssä ja ajo oli tuskaa. Geeli väkisin sisään ja tuulivaarassa urheilujuomaa, banaania ja fasun marjapiirakkaa. Hetken huokaisun jälkeen alkoi taas tuntua siltä, että eiköhän tästä maaliin jakseta, kun tähän saakka on päästy. Kummasti ruoka auttoi, kun sitä jaksoi maali suorallakin yrittää kiri kilpailua. Tosin sen häviten.

Reittiin oli tosiaan tehty hyviä muutoksia noiden alun tukosten suhteen. Samoin joitain polku/traktori urilta oli mukavasti leikattu heinä matalaksi leveältä, jolloin edes jonkinlainen ohittelu oli mahdollista. Loppu laskusta olen samaa mieltä, että toinen sik-sak linja olisi todella hyvä varsinkin junnuja ajatellen, mutta vaatisi varmaan aika paljon työtä että sellaisen saisi tuohon mäkeen pengerrettyä. Mielestäni loppulasku oli parempi kuin viime vuonna. Irtosora oli poissa linjalta eikä pyörä luistanut niin helposti.

Kaikenkaikkiaan loistava tapahtuma ja hyvä meininka kaikilla osallistujilla tuntui olevan niin reitillä kuin maalissakin. Ensi vuonna taitaa olla vuorossa vain 60km, kun oma tytär ja serkkupoika haluisivat lähteä ajamaan 25km, nähtyään kuinka seura kaveri ajoi sen läpi tänä vuonna ja sai sisupuukon :D

Koska muut vielä ujostelevat kuviensa kanssa, niin minäpä avaan pelin muutamalla räpsyllä yöpyöräilyn startista: https://picasaweb.google.com/teemu.s.../TahkoMTB2013#

Tahkon 60km kunnialla ajettu läpi ja ensikertalaisen ainoa tavoite oli selvitä hengissä maaliin saakka. Reitti oli huomattavasti haastavampi kuin osasin odottaa ja ihanat paarmat kimpussa alusta loppuun. Ainoa ongelma matkalla oli läkähdyttävä kuumuus joka vei mehut ja viimeiset 15km oli kyllä aikamoisen työn ja tuskan takana +100kg miehelle. Ajaksi muodostui vähän päälle 5 tuntia joten sitä lähdetään ensi kerralla parantamaan. Henkilökohtainen voitto tämä Tahko MTB kyllä oli kun ottaa huomioon että olen ajanut pyörällä vasta 2,5kk ja sitä ennen viimeksi 10 vuotta sitten.

Hyvä oli tapahtuma ja kiitos järjestäjille sekä kilpakumppaneille, hyvä ja reilu meininki reitillä!

Minäpä en ujostele...Tässä kuvia :cool:

Tässähän tarttee kohta alkaa suorittaan laajaa empiiristä tutkimusta aiheesta, Tahkon loppulasku ja jarrut. Oon nyt siitä laskenut jonkun 10 kertaa alas, aina aika lujaa, eikä ole mitään ongelmia ole ollut.
Viime vuonna R1 ja ne reikäjuustolevyt 160mm ja 26er täpäri pyöränä. Orgaaniset alu -takaosapalat
Tänä vuonna Avid XX(mustat eli 2012 uudistettu malli) 160mm float levyillä 29er jäykkis. Sintteripalat

Nyt jos joku insinööri osais kertoa ratkasun pähkäilyyn, en itse ymmärrä. Mikä näistä tulee laskussa ongelmaksi:
1. Lasketaan alusta liian lujaa -> paniikki -> jarruttaminen, eikä jarrut enää riitä hidastamaan haluttuun vauhtiin -> paniikki kasvaa -> error ja loukkaantuminen :(
2. Laahataan mäen päältä saakka jarrut lämpöseks, jolloin kuumiaa liikaa, eikä enää hidasta.
3. Jarrupalat, levyt, nesteet, jarrut on aivan romut.

Oon kuitenkin laahannut etelän vuorilla vaikka kuinka paljon jarruilla pisteeseen, jossa kaveri sanoo haistavansa silitysraudan(ilmeisesti palat haisee), mutta silti on pysäyttänyt. Aina alla xc-pyörä ja yllä ilmotetut jarrut. Ja samoissa lämpötiloissa.
Lisäys: Onhan Tahko nyt loppupeleissä melkonen töyssy siihen nähden, millaisia korkeuseroja maailmalla jarruille näytetään. Toisaalta 180mm levyt on kuitenkin Alpeilla aika yleiset.

Mun jarrutustekniikka oli kevyt pintalaahaus ja lopussa vähä enemmän, jotta pääsin linjalle. Eli aika kevyesti jarruttelin :)

(Kannatan) chicken linen rakentamista, tehdään niitä kv xco-kisoissakin, mutta kyllä tuo nykyinen linja pitää myös säilyttää :) Mulle se on ainakin turvallisempi, siinä vanhassa tuli äkkiä laskettua vieläkin lujempaa... :rolleyes:

^Ei todellakaan vanhaa laskulinjaa takaisin. Kävin perjantaina ajamassa pätkä sitä ja olihan se hurjaa kun kivet alkoi pyöri renkaiden alla ja pyörä ajautuu kokoajan reitiltä ulos.

Mä sain jarruni kyllä haisemaan pahalle, mutta ei mitään feidaamista tullut missään vaiheessa, vaikka aika hyvin jarruilla roikuin alusta loppuun saakka. Molemmilla kierroksilla samanlainen toiminta. Alas tullessa yritin kyllä aina välillä antaa vähän vapaata vuorotelle etu ja taka jarruille, jotta ehtisivät edes hiukan jäähtyä. Ehkä tämä pumppaaminen auttaa tuohon kuumentumis ja feidaamis ongelmaan. Jarruina mulla on Avid Elixir CR, Ashiman 180/160 levyillä. Takana joku sintrattu pala ja edessä aivan uudet Swiss Stopin orgaaniset palat.

Samaa mietin itsekkin näiden jarrujen osalta, eli kuitenkaan euroopassakaan käytetä mitään spesiaali jarruja vrt. Suomeen. Olen loppulaskun ajanut nyt R1llä ja viime vuonna Hayesin Traileilla joissa molemmissa jarrutekniikkana käytin nopeita jarrutuksia pienillä tauoilla. Vanhassa laskussa olen käynyt useamman kerran heinikon puolella, koska siinä oli mielestäni pidempi yhtäjaksoinen osuus missä sai kerättyä vauhtia vrt. nykyiseen. Toki se chicken linen voi rakentaa, mutta se tulee olla selkeästi hitaampi suoraan linjaan verrattuna. Btw. Viime vuonna samojen R1 puikoissa taidettiin tulla vielä lujempaa toisen kuskin toimesta kuin mun ja mitään ongelmia ei ollut.

Hieno Tahko-viikonloppu taas takana! Kiitos järjestäjille ja osallistujille huikeasta tapahtumasta. Parin viikon määräviikot treeneissä tekivät taas tehtävänsä ja kauden ylivoimaisesti paras ajo sattui lauantaille. Ilman harmittavaa sielunvaellusta asfalttitiellä olisi loppuaika ja sijoitus ollut jonkin verran parempi. Oma päivitetty kisaraportti löytyy blogin puolelta.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti sundbjuk

Paras ratkaisu varmaan olisi että olisi kaksi linjaa - toinen siksak ja toinen extream. Itse pidin loppuhuipentumasta.

---

+1
Loppulasku oli ainakin mun xc-rengastetulla 120mm joustavalla trail-täpärillä juuri sopivan kutkuttavaa menoa. Takajäykälläkin olisi varmaan ollut hauskaa. Täysjäykkäri olisi ollut taatusti haastava pitää halutulla ajolinjalla, ehkä ei niin hauskaa...

Järjestäjille kiitos ja hatunnosto haasteellisen tapahtuman organisoinnista. Hienoa oli nähdä eri vapaaehtoistahojen nimiä ja väkeäkin (yöllä) taukopaikoilla.

Tavoitteeksi tuli ajaa seuraavalla kerralla kinahmi 1 ja el grande keskeytyksittä ylös ja reitti nopeammin kuin nyt nöösinä 4:40.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Gaissa

Minäpä en ujostele...Tässä kuvia :cool:

---

Kiitoksia kuvaajalle 180km kattavasta taltioinnista.

Kiitos Gaissa upeista kuvista. Mukava katsoa kuvia, jotka on osattu kuvata hyvällä silmällä ja sommittelutaidoilla!

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti ReLe

............... kiitos ilmeisesti seinäjoen poikien huoltotytöille kolajuomasta.

---

Oleppa hyvä vaan:D.....samoin kuvista ;)

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti i_sairanen

Kiitokset järjestäjille ja kanssa-ajajille myös minun puolesta! 180 km tuli sotkettu kunnialla läpi ja jollain pervolla tavalla jopa nautin siitä. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun en tiltannut täysin maastokisassa. Tuli huomattua, pitkän matkan ajaminen on vähintään yhtä paljon kiinni pääkopasta kuin fyysisestä kunnosta. Suurimman virheen, eli liian kovaa ajamisen, olisi voinut tehdä helpoiten ensimmäisen kierroksen puolivälissä, mutta onneksi kuuntelin ja otin oppia kokeneemmalta Korson kuskilta. Samoin maltoin pysähtyä jokaiselle huoltopaikalle muutamaksi sekunniksi ja ottaa vettä+urheilujuomaa sekä evästä, pääasiassa banaania ja suolakurkkua. Viimeisellä kierroksella alkoi ruoka jo hieman etoa, mutta sitä oli vain pakko tunkea kurkusta alas. Tasainen energian ja nesteensaanti takasi sen, että kroppa toimi kokoajan samalla tavalla. Fillarikin toimi täydellisesti koko matkan eikä ajovirheitäkään tullut. Myös sää ja reitti olivat parhaasta päästä, joten ei paljon paremmin voinut mennä.

---

Tässä on nyt vaan pakko vielä onnittela, kun olet ollut ainona naiskuskina pitkälle matkalla. Palkintoja oli sen verran että sinulle ehdottomasti olis pitänyt vielä muistuta hienosta suorituksesta jollain tavalla ja isoille pojille olis ehkä myös pienempi tv riittänyt :)

Minulla oli pyörässä Avid Elixir CR:t ja kummassakin päässä Avidin XX -levyt, edessä taitaa nyt olla jotkut sintteripalat paikallisesta Sportiasta ja takana alkuperäiset. Alkoi haista loppua kohden (ellei sitten ollut edellisen laskijan käryt vielä ilmassa) mutta teho ei häipynyt. Ongelmana oli lähinnä että vaikka mielestäni puristin kahvoja huomattavan kovaa, etujarrun maksimiteho ei tuntunut riittävän. Joko levy/palat oli hieman öljyiset tai jotain muuta.

Yksi osa jarruttamista on tietysti myös se tekniikka. Vaikka se mäki on aika suoraa pudotusta, siinähän on muutamia paikkoja joissa nimenomaan kannattaa jarruttaa ettei ne paikat joissa ei voi kuitenkaan jarruttaa mene aivan pieleen. Näin jälkikäteen muistellen sanoisin että siinä ainakin epäonnistuin, alkupuolen tulin juuri sen verran railakkaasti että jyrkimmässä kohdassa vauhti kiihtyi epämukavuusalueelle, vaikka jarrutin hampaat irvessä.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Gaissa

Minäpä en ujostele...Tässä kuvia :cool:

---

Kiitos kuvista, oli Seinäjoelaiselle kieltämättä aamusta lähtien tosi meininkki päälle, huoltotiimille hattu nosto arvoinen kymppi suoritus :) TH-Kumi mies

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Atze09

Tässä on nyt vaan pakko vielä onnittela, kun olet ollut ainona naiskuskina pitkälle matkalla...

---

Korjataan nyt sen verran, että omasta ja monen muun mielestä en ole nainen :)