Jep, 45km reitin alussa mentiin tusinaporukalla myös väärään suuntaan, ehkäpä omaa huolimattomuutta, mutta opasteet
olivat ehkä hieman tökerösti aseteltu...
Hyvä fiilis jäi kuitenkin. Ensi kesänä taas!
- Numismaatikko -
Olipas jälleen hieno tapahtuma. 60km reittiä oli vähän muuteltu, mutta eipä minua haitannut.
Oma ajo kulki 50km asti hyvin, kunnes takasisuri päästi ilmat pihalle.. Pumppu oli tippunut jossain vaiveessa joten lainapumppu piti saada. Onneksi joku ystävällinen pysähtyi ja saatiin renkaaseen eloa. Parin kilsaa tuon jälkeen piti vielä pumpata lisää ilmaa. Oma ajorytmi meni sekaisin ja vasta El Granden juurilla sai boren taas päälle.
Jälkitarkastelussa, rengas on täysin ehjä joten varmaan sisurin venttiili sai kivikossa iskua ja halkas sen. Siinä tohinassa viittiny alkaa tutkimaan..
Hyvä päivä! Nyt otan oluen, ehkä toisenkin.
^ Olisko ollut 15-20 minuuttia nopeampi kuin viime vuonna. Tosin viime vuonna oli mukavampi keli. Oli taas hieno tapahtuma, eikä reitti ala edes puuduttamaan vaikka oli jo aika mones kerta. Ens vuonna taas!
ÄäriTeam
Olipas keikka. Taas muistui mieleen miksi pitäisi pysytellä asfaltilla. Oli kyllä hienoa mutta kädettömälle tosi haastavaa. Täysjäykkis ei kyllä ollut mulle oikea valinta. Ainoa etu kevyt työntää ylämäkeen.
Hieno reissu! Maaliin viis ja puolituntia, mihin olin eri tyytyväinen tänä vuonna. Hieno tapahtuma ja järjestelyt. Erityiskiitos herrasmiehelle 40km huollossa, joka paransi krampit suolakurkkuliemellä. kiitos! En olisi päässyt maaliin ilman apua/Tomppa
Kiva keikka, kolme kiekkaa jakso ihan mukavasti. Tavoiteaikaan ei ihan päässyt, joten kahden vuoden päästä kolme kiekkaa uudelleen.
Ensimmäinen Tahko minullekkin. Taustalla ei ole hirveästi maastokokemusta, joten lähdin "naatiskelemaan" yöpyöräilyyn rauhalliseen tahtiin. Kinahmilla oli pakko vähän oikeasti alkaa höllätä tahtia ja yrittää saada vähän energiaa repun eväistä.
Kokemattomana ajajana otin turhissa paikoissa varmanpäälle ja kulutin siihen alkutaipaleella paljon voimia. Ennen kolmeakymppiä reiden vähän kiristäessä kävi mielessä ajatuksia "mitä h* minä täällä teen ja näinköhän täältä perille ikinä selvitään". Kinahmin nousujen jälkeen alkoi meno rentoutua ja turhaa jäkittämistä tuli jätettyä pois ja annettua vain mennä.
Loppupuoliskolla tuli jo onnistumiseniloa, kun pyörä meni usein toivomaani ajolinjaa.
Jälkikäteen jäi reitistä hyvä maku suuhun (fazerin marjapiirakoiden voimalla maaliin), vaikkakin perse on hellänä jäykkäperähakkaamisesta (itsehän minä niiden kivien yli ohjastin). Häntäpään valvojalle ja toiselle peräpään sitkeälle kuskille kiitokset leppoisasta ajoseurasta.
Ensi kerralla vähän enemmän kuntokuuria etukäteen, lamppu tangon sijasta kypärään ja juomareppu. Täysjoustovekotimen hankinta oli yli puolet matkasta mielessä, mutta saapahan nyt nähdä. Pitäisi opetella ajamaan, ettei se perse olisi niin kovilla. Yöpyöräily oli kyllä mahtava kokemus, kun ei tarvinnut ruuhkaisista tilanteista kärsiä ja kelikin mikä mahtavin.
Onko loppulaskusta huhuja selviskö kaikki ehjänä alas / keittikö jarrut kellään? Klo 9 ryhmässä joku kaatui pahan näköisesti n. 15km kohdalla jyrkässä kivikkolaskussa, äkkiseltään näytti kuitenkin että pintanaarmuilla selvis kuski, ensiapuporukka oli paikassa valmiina.
Merkinnöissä oli vähän puutteita esim ensimmäinen käännös oikealle alun asfaltilta, ei ollut kovin selkeä merkintä. Samoin ennen ekan huollon polkupätkää olisi voinut käyttää nuolia selkiyttämään sitä teollisuusalueen kulmilla ollutta nauha hässäkkää.
Mutta asiaan. Kiitokset kaikille ajoseurasta joiden kanssa taitettiin matkaa ja kiitos ilmeisesti seinäjoen poikien huoltotytöille kolajuomasta.
mukava oli netistä seurata mutta jos ens vuonna sais taas numerolapun kanssa ajella
Taisi olla juurikin oikea vuosi lähteä kokeilemaan 120km rypistystä, keli oli kuuma mutta reitti erittäin nopeassa kunnossa. Tavoite oli "kunhan nyt yhdeksään tuntiin" ja lopulta olin maalissa ajassa 08:06. Ajoin kierroksen kaksi kertaa putkeen aiempaa omaa kierrosennätystä nopeammin. Kuumuus ahdisti mutta ilmeisesti tankkaus onnistui, kerran kierroksessa piti käydä pissalla eikä krampin oirettakaan missään vaiheessa.
Reittiä oli mielestäni paranneltu fiksusti, pari sellaista turhaa sumppupaikkaa oli poistettu mutta niitä perinteisiä ahtaita teknisiä pätkiä ja raastavia kivikkonousuja löytyi vielä riittämiin. Tällainen kolmatta kesää harrastanutkin oppi taas nöyryyttä kun kauden maastokilometrit on jääneet muutamaan sataan ja "maantiehomoilu" on vienyt pääosan ajoajasta. Jalkaa riittää ylämäkeen mutta heti kun pitäisi ajaa jouhevasti teknistä tasaista tai kovaa alamäkeen, hartialukko napsahtaa päälle ja ajaminen menee todella kankeaksi. Täysjoustollakin.
Loppulasku meinasi päästä yllättämään, ensimmäisellä kierroksella ei meinannut tehot riittää 160mm levyissä 29" pyörässä kun alkuvauhtia oli aavistus liikaa. Juuri ja juuri sai käännettyä siellä alhaalla eikä mennyt pehmeälle soralle ja siitä edelleen suoraan. Toisella kierroksella eturenkaan kylki oli napannut El Grandelta tai sitä edeltävältä pätkältä sentin pystyviillon kylkeensä. Paineet tippui juuri sopivasti niin että pyörä meinasi lähteä alta heti kun vauhti alkoi kiihtyä ensimmäisen kerran El Granden jälkeen. Onneksi tajusin tilanteen ennen loppulaskua ja pysähdyin pumppaamaan sen verran että pääsin maaliin, muuten olisi tullut rumaa jälkeä.
Palvelu pelasi reitillä aivan erinomaisesti. Tarjoilut oli hyvät mutta ennen kaikkea palveluasenne oli todella kohdallaan. Ymmärtääkseni huoltopisteiden henkilökunta on pääasiassa vapaaehtoisvoimaa, silti tuntui kuin olisi asioinut catering-ammattilaisten kanssa.
Sellainen pohdinta heräsi Kinahmi 1:llä että mitäs jos se nousu raivattaisiin metrin tai pari leveämmäksi, vähenisikö perinteinen jonotunkkaus kuinka paljon? Kuinka suuri prosentti sen oikeasti ajaisi ylös asti?
"Jaffan juon useimmiten suoraan pullosta." - palstapersoona 16.01.15
Toista kertaa Tahkolla ja edellisen vuoden 6:55 vaihtui tippui 5:18 aikaan. Fatty toimi yllättävän hyvin ja kovempaakin olisi päässyt jos vain kunto olisi riittänyt loppuun saakka.
Huonoimpana asiana jäi mieleen gopro 3:n surkea akun kesto, mutta se ei taida olla järjestäjän vika![]()
Ensikertalaisena mukana vastaavassa tapahtumassa ja läpi sai reitin sotkettua. Hyvä fiilis ja ens vuonna uusiks! Ekalla huoltopisteellä meinas pyörät jonkun kanssa vaihtua, eiköhän noi ois polkimia kiinnitäessä huomannu ettei joku nyt täsmääTosiaan kiitokset huoltopisteille hyvästä palvelusta, vaikka ruuhkaa oli varmasti paljon näin kuumalla kelillä. Ns. Pastabuffalle sit taasen pitkä miinus, kertsit käteen ja keittäjä kävi vaan välissä lisää jauhosoossia kaatamassa astiaan..
Ei selvinnyt, jarrut keitti loppulaskussa. 140 mm kevennyslevy takana oli liian pieni (oma moka) ja kaikki tehot katosivat loppulaskun jyrkimässä kohdassa siinä puolessavälissä. Oli aika kuumottava hetki, kun pyörä ja kuski tulivat alas vapaassa pudotuksessa vauhdin kiihtyessä holtittomasti. Siinä ehti vain tajuta, että kohta voi käydä oikeasti huonosti ja pelottikin jonkin verran. No erittäin pikaisen ajattelutyön tuloksena vedin pyörän täydestä vauhdista nurtsille juuri vähän ennen kuin lasku loppuu ja kääntyy oikealle.
Tuloksena lipat oikealle kyljelle noin 50 km/h vauhdista. Siitä sitten kömmittiin pää pyörällä ylös. Testailtiin, onko luut ehjät. Tarkistettiin muut vammat, oikaistiin satula ja ajettiin maaliin noin 3.30 h ajassa (sis. yhden takarenkaan vaihdon).
Maalissa sitten ensiksi ensiapuun näyttämään haavat. Sitten suihkun kautta Nilsiän terveyskeskukseen tikattavaksi. Lopputuloksena oikessa lonkassa neljä tikkiä sekä polvessa että kyynärpäässä ja vähän muuallakin kehossa haavoja ja nirhautumia. Lisäksi oikea polvi kovan iskun jälkeen pirun kipeä ja paksu kuin limppu.
No eipähän tarvitse muutamaan päivään ajaa fillarilla vaikka tarkoitus oli alunperin tänään ja maanantaina vielä fiilistellä Tahkon hienoja polkuja.
Tuli tossa muutaman muunkin kuskin kanssa juteltua, että ehkä se loppulaskun jyrkimmän kohdan linjan voisi vetää vähän loivemmaksi jonkinlaisella sik-sak ratkaisulla. Nyt se on vähän turhan ekstreemiratkaisu tämän tyyliseen kuntoajoon ja siten aiheuttaa ehkä turhia vaaratilanteita/pelkotiloja
Loistava pyörätapahtuma. Kolmatta kertaa Tahkolla 25km matkalla. Itseäni jäi vaan harmittamaan kumin puhkeaminen lopussa kun olin sijalla 8. ja vara kuminkin laitto meni ihan ketuilleen. Onneksi joku ystävällinen pyöräiliä tuli auttamaan minua ja laitettiin mulle nopeesti uusi kumi. Maaliin tultiin kuitenkin sijalla 36. vaikka kisan keskeytinkin. Yritän pistää jossaan kohtaa vähän kypäräkamera matskua tänne.
Kiitokset järjestäjille!
Harvoin olen tullut mistään urheilutapahtumasta yhtä hyvinsyöneenä maaliin. Naamariin uppos matkan aikana 25 siivua ruisleipää juustolla ja suolakurkulla. Lisäksi viimeisessä huollossa ainakin viisi hillovohvelia.
Tahkon reitti on mainio, järjestelyt toimivat loistavasti. Nyt meni oma ajo piloille rengasrikkoihin. Hjarmi sinänsä, mutta ne kuuluvat lajiin.
ÖRM 2021
Loppulaskun alun pätkä ennen vapaata pudotusta on hieno, mutta hissilinja on todella surkea ratkaisu. Viime vuonna se vielä menetteli, mutta tänä vuonna oli jo jauhautunut sellaiseen kuntoon että siinä ei ollut mitään hauskaa. Voi vaan kuvitella kuinka hauskaa sitä on talutella alas jos ei uskallus riitä laskemiseen. Toivottavasti jo ensi vuonna tulee muutos. Vanha lasku oli mielestäni parempi.
ÄäriTeam
Kyllähän se loppulasku tietysti on vähän liikaa sukkahousupyörille ja verrattuna muuhun reitin maastoon. 170mm pärjäsi oikein hyvin![]()
-Ei sen tarvii olla niin helvetin vakavaa.
http://ridingmyassoff.wordpress.com/
Minusta loppulasku oli hyvä. Sopivan kuumottava se jyrkin kohta. Toisaalta siihen rinteeseen voisi tehdä toisen linjan myös ja niistä sitten valitsee kumman ajaa. Loivemmasta voi kokemattomammat tulla sitten ettei tarvitse taluttaa jos taito ja uskallus ei riitä.
Myös moni toivoo lapsille esim 10km matkaa helpolla polulla. Esim meillä olisi tulokas sinne vuoden päästä. 25km on liian pitkä ja keskellä korpea ei itkupotkuraivarit kiinnosta.
Don’t know if it’s illegal to be handsome and ride a bike at the same time but whatever, I live dangerously
Kiitos järjestäjille, vapaaehtosille, kilpailijoille, huoltojoukoille ja messuesittelijöille! Oli taas uskomattoman hieno viikonloppu TahkollaLihapullapasta oli aivan älyttömän hyvää! Se on sopivaa ruokaa tollasen rääkkäysen jälkeen
Reitti oli huippu kunnossa, tosin keskiviikkona oli vieläkin parempiKannustajia ja yleisöö oli aika mukavasti marathon kisaan
Huoltopaikoilla täyden pullon lisäksi sai kannustusta, jolla jaksoi iskeä ja ylläpitää vauhtia, vaikka reisissä tuntuikin tosi pahalta
Kiitos teille!
Tapahtumassa on hieno tavata tuttuja! Moni heistä ylitti itsensä ja murskasi ennätykset! Sekös vasta päheetä onkin![]()
Oma ajo meni paremmin kuin uskoinkaanStartissa haastattelijalle heittämä Top10 sijoitus tuli täytettyä selvästi...
Kisaa ennen se tosin jännitti, kovia kuskeja viivalla ja paljon! Lisää kisasta voit lukea kotisivuiltani
Joku päivä aion sen taulutelkkarin pokata! Tosin silloin täytyy olla isompi auto mukana
Reitti oli parempi kuin viime vuonna, ne pari kinkamaa jätettiin väliin. Loppulasku on kyllä ihan sukkistouhua
Ens vuonna taas, mulle jo 7.
Ehkä 10. jälkeen saa/kerkiää syödä jo vohvelit vikassa huollossa?
-Perttu
www.perttuparssinen.com│www.facebook.com/parssinenperttu/ │www.twitter.com/PerttuParssinen
Hieno kisa takana. 50+ v punkeronestorina tuli kokeiltua 180 km matkaa ja ylitin itseni yli tunnilla: loppuaika alle 12 tuntia. Ei teknisiä ongelmia vaikka tykitin kivikkomäet DH tyyliin. Kiitos Harri Kekolalle juttuseurasta kisan aikana. Lisäksi kiitokset Keinäsen Maurille ja puolisolleni loistavasta huoltotoiminnasta ja Arsille tarjotessa autosi huollon tueksi. Iso kiitos myös niille lukuisille kilpailijoille, jotka ohittaessanne toivotitte tsemppiä jne. Erikoiskiitos huoltopisteiden vapaaehtoisille ja niille neitokaisille jotka jakelivat kokista reitin varrelle. Kiitos paarmoille, että puritte myös muita ettekä vain minua. Kiitos Panacod kun mahdollistat liikkumisen kisaa seuraavina päivinä
. Ensi vuonna uudelleen.
purkka muokkasi tätä : 01.07.2013 at 07.23
T.
Matti
Ei kai tuossa alamäessä eli nimenomaan siinä lopun pystysuorassa vapaapudotuksessa tee joustoilla mitään, kun baana on vaan suoraan ja alas irtosoraa. Siihen asti alamäki on mukava ja kyllähän tuostakin alas pääsee, mutta ei siitä nyt mitään ajoiloakaan irtoa. Mutta jostainhan se on alaskin tultava. Käsittääkseni järjestäjistä riippumattomat tekijät ovat ajaneet nykyiseen reittivalintaan. Näillä mennään! Hieno tapahtuma oli taas.
Omatkaan kommentit ei niinkään liity siihen, onko tuo loppulasku sopiva lökäpöksyille vai sukkiskuskeille tai pitääkö olla joustoa 170 mm tai 0 mm jossain päässä. Mutta täältä Tahko Span terassilta edelleen sitä laskua tuijotellessa jääpussi polven ympärillä mahdollisen polkufiilistelyn sijasta, niin ei voi sanoa muuta kuin että ketuttaa.
No jos ensi vuonnakin tullaan pelipaikoille, niin jarrulevyt ovat ainakin isommat ja 3.30 h aika alittuu 60 km:llä tai 8 h 120 km:llä.
No tuohon pääseminen ei sitten suo tällaiselle + 50 arkajalalle paljon sössimisen paikkoja edes loppulaskussa.
Aloita viideltä, vältä ruuhkat. Ekan kiekan sain ajaa yksinään, kun en malttanut himmailla Mikon, Pasin ja Tiimon porukassa. Huollotkin olivat tyhjillään ja kierroksen vaihtuessa ei kuuluttajakaan ollut herännyt. Ajo tuntui hyvältä, mutta vähänpä minä ultramatkoista tiedän...
Toka kiekalla olin jo ihan sippi. Pasi ajoi jäykällä läskillä (!) ohi mukavia jutellen, ja loppulaskussa meni kylki rikki takarenkaasta. Sitä ensin pumpatessa ja sitten vaihtaessa meni hikeä silmään ja litkua maahan.
Kolmas kierros oli sietämätöntä kidutusta. Onneksi Mikko kannusti ohi mennessään. Keskivartalo ja kädet eivät jaksaneet käskyttää pyörää, joten polkuajo meni typeräksi mönkimiseksi. Lopun nousut tulivat ok ilman kramppeja, kun hoksasin ruveta juomaan urheilujuomista parasta eli Kinahmin lähdevettä. Kolmantena maaliin eikä ikinä enää ennen ensi kertaa.
Onhan tuo Tahkon rata vastenmielinen. Röykkyiset polkupätkät ovat mukavia vain jos on vauhtia, ja kaikki muu on tietä tai ylämäkikärrypolkua. Mikä tahansa Suomen maraton-cupin rata on hauskempi ajaa.
Mutta paljon on Tahkolla tehty oikein ;-)
Korson Kaiku / Hi5bikes.fi
http://vapaaratas.blogspot.fi
"Cyclocrossin eräs etu on ettei se kestä kauan." - Eugène Christophe.
Ekakertalaiselle tuo oli ihan hyvä pätkä. Fillarina oli alla reilu 10v vanha täysjäykkä Kuwahara sliksi-renkailla. Ilmeisesti oli hyvä valinta ajaa yöllä, koska loppulaskuja ei ehtinyt tarkemmin katsella. Alas mentiin vauhdilla, vaikka ekassa jyrkässä ajautui ajolinja sinne oikealla kivikkoon. Kuitenkin 4:30 tuli alitettua.
Vaikka vanha luotettava Kuwahara kesti matkan hyvin ehjänä, taidan ensivuodeksi katsoa vähän pehmeämpää kyytiä. On se nimittäin kumma kun fillaroinnin jälkeen jumissa on vain hartiat ja kädet..
Pikku vinkkinä järjestäjille. Olisi ihan hauska jos huoltopisteillä olisi myös km-lukema näkyvissä, siitä ei ainakaan olisi haittaa.
Tuo oma kommenttini nyt oli vähän tahallinen provo. Ei mitään sukkiksia vastaan. Lähinnä vain sitä että pitkäkeulaisella toi keulakulma helpottaa ja tommoset voi painella alas ilman suurempia suunnitelmia.
Mukava tapahtuma noin yleensä. Itselläni toinen tahko 45km erittäin surkealla kunnolla... Jos sitä ens vuonna menis 60km ja yrittäis ottaa kunnollista reeniä alle. Tietysti ton melkein 16 kilosen katujyrän sijaan vois kokeilla jollain kevyen ketterällä takajäykällä 29".
-Ei sen tarvii olla niin helvetin vakavaa.
http://ridingmyassoff.wordpress.com/
Ensimmäistä kertaa kolmella kierroksella ja tavoitteen 13h alitin melkein tunnilla. Rata oli nopeassa kunnossa, märällä kelillä olisi voinut olla mustia hetkiä viimeiselle kierrokselle tiedossa.
Nyt on paikat hyvin jumissa ja elimistö sekaisin. Haarukka ja veisti pysyi jo tänään jotenkin kädessä, eilen oli ruokailu vielä hyvin haastavaa kun ei käsissä ollut minkäänlaista voimaa.
Toiselle kierrokselle lähtiessä keskityin patukan syöntiin sen verran tiiviisti että tuli haettua vauhtia liikenneympyrältä asti, en tiedä olisiko merkkaukselle ollut tässä kohtaa jotain tehtävissä vai pitäisikö itse olla paremmin hereillä.. Ei sovi näin aikaiset herätykset minulle.
Kiitoksia kaikille niille jotka tsemppasivat matkan varrella sekä huolloille joissa homma toimi kuten pitää!
9 tunnin myllytys teki ihmeitä satulalaukussa missä monitoimityökalu oli päättänyt purkaa itsenä paloiksi sinne pohjalle ja pienessä minigripp-pussissa olleet ketjuliittimet olivat porautuneet pussin läpi...120 kilometrin koettelemus meni ansiokkaasti läpi eka kierros himmaillen ja toka kierros sitten voimien mukaan. El Maco Juniorissa oli vielä toisella kierroksella hyvin ruutia ja se nousikin ajamalla ylös. Päältä aloitettu loppukiri hyytyi sitten kisan ainoaan tekniseen murheeseen eli rengasrikkoon heti rinnelaskun jälkeen. 5 min ja muutama sija takkiin, mutta jäipähän iso nälkä ensi vuodelle.
Kuvia kiitos.
Pyöräilyseura Velo Saimaa ry
Pyöräilyn puolesta Mikkelissä
Kirjanmerkit