Haluan avata keskustelua ja kysellä ihmisten mielipiteitä ja kuulla kokemuksia.
Minulla on ollut Kona Jake the Snake cyclo jo vuoden verran. Olen kyllä ihan tykännyt pyörästä muuten, mutta jotkut asiat korpee melko paljon. En totu mitenkään droppitankoon. Ei onnistu!
Ensinnäkin vaihderatkaisu on älyttömän suuripiirteinen. Pienemmälle vaihtaminen vaatii tarkan liikkeen. Vähän liikaa liikettä niin käydään isommalla ja liian vähän niin jäädään jumputtamaan (säädetty on). "Naksaus" joillain vaihteilla riittää vaihtoon, joillain ei. Lapsuuteni sadan markan hybridien nappulavaihteet taas vaihtoivat aina oikeissa säädöissään ollessaan tarkasti ja kohdalleen, kuten myös nykyinen maastopyöräni. Sitten päästään jarrutukseen. Minun pulkannaruissa ei ole voimaa, lukuisten liikkeen säätöjen jälkeenkään, tehdä lukkojarrutusta cantilever -jarruilla. Sen pitäisi kaiken järjen mukaan tapahtua yhdellä sormella ja KEVYESTI, aivan niinkuin maastopyörässäni ja niissä markansaha hybrideissä männä vuosilta, joissa oli ihan tavalliset V-jarrut ja suorat tangot. Tangon geometria ei yksinkertaisesti minulla salli kunnollista otetta jarrukahvoista. Ne ovat aivan liian kaukana ja spacereilla niitä ei riittävän lähelle saa että saadaan aikuisten oikea PURISTUSOTE (tm) Jotta edes jonkinlaista voimaa saisi välittymään, joutuu ne säätämään todella myöhään purevaksi, jolloin taas loppuu liikerata kesken. No. näistä aiheista olen ennenkin täällä tehnyt threadia ja lopputulos on aina "cantit on paskoj".
Tai sitten "en vaan osaa".
Hyväksyn myös tuonkin vaihtoehdon. Mutta. Mitä jos minulla olisi kaikinpuolin katutreenaukseen soveltuva pyörä jossa olisi ihan suora tanko? Moni valmistaja ei tee tämmöisiä ihan noin vaan. Jos kyseessä on "road bike", siinä on dropit, koska sedillä jotka ajelevat säärensäkin on dropit. Ymmärrän että imago kärsii eikä yhteislenkeille ole mitään asiaa, mutta näin saisin jarrut joita ylettää puristamaan ja vaihteet jotka toimii oikein. Onko droppitangoissa joku taianomainen juttu joka puolustaa niiden paikkaa jos haluaa ajaa vaikka 50 tai vaikkapa 100 kilometriä urheilullisesti treenaten, joka ei suoralla tangolla onnistu? Saan sormet puutumaan dropeilla pidin sitten mistä hyvänsä kiinni. Suurimman osan ajasta ajankin suoratankotyyliin ihan stemmin läheltä kiinni pitäen (joo joo hommaa oikeen kokonen pyörä, 1500e kiitos nam). Pyörä lienee mulle liian isokin, mutta kahvoihin ylettymiseen se ei vaikuta.
Mitä minä missaan jos en ole droppitankoherrarotua? Onko edes olemassa katupyöriä joissa on suorat tangot? Onko Onko Trek 7.7 (kuvassa) sellainen?

Nauretaanko minut ulos Tour de Whatevereistä ja pitäisikö minun välittää? Ei oteta kuitenkaan liian vakavasti aihetta. Haluaisin vaan tietää että onko se droppi onli tsois "road bikeen" vai ei.
Ja anteeks nyt taas.
Minulla on ollut Kona Jake the Snake cyclo jo vuoden verran. Olen kyllä ihan tykännyt pyörästä muuten, mutta jotkut asiat korpee melko paljon. En totu mitenkään droppitankoon. Ei onnistu!
Ensinnäkin vaihderatkaisu on älyttömän suuripiirteinen. Pienemmälle vaihtaminen vaatii tarkan liikkeen. Vähän liikaa liikettä niin käydään isommalla ja liian vähän niin jäädään jumputtamaan (säädetty on). "Naksaus" joillain vaihteilla riittää vaihtoon, joillain ei. Lapsuuteni sadan markan hybridien nappulavaihteet taas vaihtoivat aina oikeissa säädöissään ollessaan tarkasti ja kohdalleen, kuten myös nykyinen maastopyöräni. Sitten päästään jarrutukseen. Minun pulkannaruissa ei ole voimaa, lukuisten liikkeen säätöjen jälkeenkään, tehdä lukkojarrutusta cantilever -jarruilla. Sen pitäisi kaiken järjen mukaan tapahtua yhdellä sormella ja KEVYESTI, aivan niinkuin maastopyörässäni ja niissä markansaha hybrideissä männä vuosilta, joissa oli ihan tavalliset V-jarrut ja suorat tangot. Tangon geometria ei yksinkertaisesti minulla salli kunnollista otetta jarrukahvoista. Ne ovat aivan liian kaukana ja spacereilla niitä ei riittävän lähelle saa että saadaan aikuisten oikea PURISTUSOTE (tm) Jotta edes jonkinlaista voimaa saisi välittymään, joutuu ne säätämään todella myöhään purevaksi, jolloin taas loppuu liikerata kesken. No. näistä aiheista olen ennenkin täällä tehnyt threadia ja lopputulos on aina "cantit on paskoj".
Tai sitten "en vaan osaa".
Hyväksyn myös tuonkin vaihtoehdon. Mutta. Mitä jos minulla olisi kaikinpuolin katutreenaukseen soveltuva pyörä jossa olisi ihan suora tanko? Moni valmistaja ei tee tämmöisiä ihan noin vaan. Jos kyseessä on "road bike", siinä on dropit, koska sedillä jotka ajelevat säärensäkin on dropit. Ymmärrän että imago kärsii eikä yhteislenkeille ole mitään asiaa, mutta näin saisin jarrut joita ylettää puristamaan ja vaihteet jotka toimii oikein. Onko droppitangoissa joku taianomainen juttu joka puolustaa niiden paikkaa jos haluaa ajaa vaikka 50 tai vaikkapa 100 kilometriä urheilullisesti treenaten, joka ei suoralla tangolla onnistu? Saan sormet puutumaan dropeilla pidin sitten mistä hyvänsä kiinni. Suurimman osan ajasta ajankin suoratankotyyliin ihan stemmin läheltä kiinni pitäen (joo joo hommaa oikeen kokonen pyörä, 1500e kiitos nam). Pyörä lienee mulle liian isokin, mutta kahvoihin ylettymiseen se ei vaikuta.
Mitä minä missaan jos en ole droppitankoherrarotua? Onko edes olemassa katupyöriä joissa on suorat tangot? Onko Onko Trek 7.7 (kuvassa) sellainen?

Nauretaanko minut ulos Tour de Whatevereistä ja pitäisikö minun välittää? Ei oteta kuitenkaan liian vakavasti aihetta. Haluaisin vaan tietää että onko se droppi onli tsois "road bikeen" vai ei.
Ja anteeks nyt taas.



Comment