Jos hiukan kärjistetään, niin kyllähän Attituden arkisarkasmi osuu ihan kohdalleen: ei grammanviilaamiseen mitään ihmeellistä vaadita. Mutta kyllä haedon on ainakin omalta osaltani asian ytimessä. Eli lähtökohta on, että ensinnäkin ajetaan ihan pirusti. Ei tietenkään pyhäpyörällä eikä likikään niin paljon kuin izmo tai VesaP, mutta pirusti kuitenkin. Ja sitten, kun on syksyn ja talven pimeillä lenkeillä saanut ittensä jonkinlaiseen kuntoon, on mukava alkaa odotella maastopyöräilijän juhlapäiviä, eli kisoja. Ja juhliin lähdetään tietenkin "ykköset päällä", eli kisaan osallistutaan parhaalla mahdollisella laitteistolla. Eikä kyse ole edes siitä, että luulisin pääseväni kisoissa sitä kovempaa, mitä kevyempi pyörä on, vaan kyse on yksinkertaisesti siitä "kirjekuoren työntämisestä" (pushing the envelope).

Käytännössä kyse on siitä, että kun maastopyöräily on (joidenkin mielestä jopa liian) merkittävä osa meikäläisen elämää, niin samalla ykköskulkineen virittelystä on tullut mukava lisä tähän harrastukseen.