Terveisia, limbosta.

Huomenna lahtee syksyn viidestoista lento. Jatkan jostakin jonnekin. Mulla on kohta niin paljon lentopointseja, etta voin tilata itelle kohta taivaasta omat siivet. Kaupungeissa menin sekasin jo ajat sitten. Elan elektronisen tiketin erotusrivien muodostamassa valkoisessa avaruudessa. Vartalo multa on kadonnut jo taivaan tuuliin.

Jouluksi olen jo varaillut kymmenkunta lentoa lisaa. Sinkoilen Lappiin, lumille ja jaille, jes! Hoso, oleksie Helsingissa mestoilla 21.12, vai meetko Lappiin jouluksi? Tokihan meet? Tulisin visiitille, jos olet maan surkeassa paassa tuona paivana.

Kaiken maailman rojekteja pukkaa. Hyva homma. Mahdollisesti alan duunaamaan Carletonin yliopistolle. Teen tarkeaa tieteellista tutkimustyota, kerran kuussa: kirjaan lukemat roudanpaksuusmittarista. Se on sellainen rautakeppi, joka sojottaa tundrasta. Huomenna kayn jutskaamassa paikallislehden paatoimittajan kanssa. Se ihquilee meikaa, ihqua. Sielta kans joku pikkujopi, mahdollisesti. Kayn myos juttelemassa vakavampia tyojuttuja taalla jossain ollessani, jos vaikka kavis maiha.

Pitais kai alkaa suunnitella ens vuoden liikkuja. Pois perukoilta? Vuorille? Suunnitelmia on.