Olimme pari viikkoa Etelä-Ranskassa ja siellä kyllä moikattiin. Aina tuli: bonjour, bon tai kun yksi pyöräilijä tuli vastaan 10 %:n mäessä (hänellä ylämäki), niin vielä nousi sormet tervehdykseen.
Sensijaan kaupungeissa tervehtiminen oli vähäisempää - jotkut eivät olleet näkevinäänkään. Mutta kun tervehdittiin, niin se oli aina iloisen sävyistä.
Toki muukin liikenne siellä oli joustavaa, sujuvaa eikä kukaan yrittänyt ajaa päälle ja vuoristossa kenelläkään ei ollut kiire ohi, vaikka nyyttien kanssa matelimme jotain 7 km/h mäkiä ylös.