"Gravel Grinding" -fillarit

[Mohkku]

Palataan ajassa cyclojen kultakauteen, jolloin gravelit vasta olivat tulossa isommassa määrin markkinoille. Cyclot perustuivat hassun lajin kilpailusääntöihin, eivätkä pyörät oikein vastanneet tavallisen ihmisen arjen vaatimuksiin. Tai ainakin säännöt rajoittivat toimivien ratkaisujen tuloa markkinoille, vaikka pyörän aihio oli erinomainen. Gravelit saivat markkinaa, koska haluttiin eräänlainen vastavoima kurinalaiselle cyclocrossille. Gravelissa suunnilleen kaikki oli sallittua, tärkeintä oli hyvä fiilis. Ymmärrän, että kaupan ostoskärryistä alkaen kaikella pitää voida kilpailla, mutta gravelissa kilpailemisen ei pidä antaa hallita alaa liikaa. Kilpailkoot kuka kilpailee, muut tekee mitä haluaa. Jos joku haluaa pyöräillä Saharassa ja pehmeässä hiekassa 40 mm renkaan tilalle kaipaa leveämpää, ajakoot sitten kippurasarvisella läskillä. Tai jos haluaa jopoilla soratietä, olkoon sekin gravelia.

Markkinamiehet kaipaa luokituksia. Minä kaipaan kivoja hetkiä pyöräni kanssa.

[MAS]

Kävin juuri ajelemassa polkuja etujousitetulla gravelilla....

Nyt kun olen ajanut puolisen tuhatta kilometria joustokeulalla, en oikein keksi siitä muuta huonoa kuin lisääntyneen painon, jota ei tosin ajaessa huomaa. Okei, huoltotarve on toki toinen miinuspuoli. Tietenkin jos ajaa vain asfalttia ja tasaista latupohjaa ja sampanjagravelia, ei joustokeulaa tarvitse, mutta metsäautoteillä ja muuten kuoppaisilla sorateillä poluista puhumattakaan se lisää mukavuutta ja hauskuutta.

"Tietenkin jos ajaa vain...ei joustokeulaa tarvitse..." --> tuossa on aika paljon oletuksia siitä mitä itse kukin graveliltaan hakee. Jos ei kisaa, niin gravelin rooli voi olla moninainen. Itse ajelen kaikenlaista assusta röpöisiin metsäajoteihin ja välillä myös pitkiä pätkiä polkuja. Jäykkä keula ja 44mm gummit, välillä liikaa painettakin sileälle optimoinnin takia, toki syö röykyissä mukavuutta, mutta ei hauskuutta - sopivasti annosteltu underbiking on yksi syy ajaa gravelia ja en kaipaa myöskään jousituksen tuomaa notkumista, säätämistä ja huoltamista graveliini. Välillä kun kaipaan pehmeämpää kyytiä alle vaihtuu 140mm joustava täpäri - polku silottuu kyllä, mutta myös lompakko tyhjenee aina kun sen käyttää iskarihuollossa.

Palataan ajassa cyclojen kultakauteen, jolloin gravelit vasta olivat tulossa isommassa määrin markkinoille. Cyclot perustuivat hassun lajin kilpailusääntöihin, eivätkä pyörät oikein vastanneet tavallisen ihmisen arjen vaatimuksiin. Tai ainakin säännöt rajoittivat toimivien ratkaisujen tuloa markkinoille, vaikka pyörän aihio oli erinomainen. Gravelit saivat markkinaa, koska haluttiin eräänlainen vastavoima kurinalaiselle cyclocrossille. Gravelissa suunnilleen kaikki oli sallittua, tärkeintä oli hyvä fiilis. Ymmärrän, että kaupan ostoskärryistä alkaen kaikella pitää voida kilpailla, mutta gravelissa kilpailemisen ei pidä antaa hallita alaa liikaa. Kilpailkoot kuka kilpailee, muut tekee mitä haluaa. Jos joku haluaa pyöräillä Saharassa ja pehmeässä hiekassa 40 mm renkaan tilalle kaipaa leveämpää, ajakoot sitten kippurasarvisella läskillä. Tai jos haluaa jopoilla soratietä, olkoon sekin gravelia.

Markkinamiehet kaipaa luokituksia. Minä kaipaan kivoja hetkiä pyöräni kanssa.

Samaa mieltä CX:stä, sellaisia tuli aikanaan useampi omistettua. Ei ole tullut ikävä. Gravelin osalta en kyllä osaa nähdä vastaavia huolia näköpiirissä, tarjontaa on niin laidasta laitaan. Markkinamiesten pitää toki kategorisoida, mutta ei itselleen, vaan ostajille jotka eivät muuten tiedä mitä pitäisi ostaa. Ne ketkä sitten kokee ymmärtävänsä ostaa itselleen sitä mitä haluavat. Tilannehan siis lienee aika hyvä meille harrastajille.

[MRe]

"Tietenkin jos ajaa vain...ei joustokeulaa tarvitse..." --> tuossa on aika paljon oletuksia siitä mitä itse kukin graveliltaan hakee. Jos ei kisaa, niin gravelin rooli voi olla moninainen. Itse ajelen kaikenlaista assusta röpöisiin metsäajoteihin ja välillä myös pitkiä pätkiä polkuja. Jäykkä keula ja 44mm gummit, välillä liikaa painettakin sileälle optimoinnin takia, toki syö röykyissä mukavuutta, mutta ei hauskuutta - sopivasti annosteltu underbiking on yksi syy ajaa gravelia ja en kaipaa myöskään jousituksen tuomaa notkumista, säätämistä ja huoltamista graveliini. Välillä kun kaipaan pehmeämpää kyytiä alle vaihtuu 140mm joustava täpäri - polku silottuu kyllä, mutta myös lompakko tyhjenee aina kun sen käyttää iskarihuollossa.

Samat ajatukset minullakin. Ja samasta syystä mulla on maantiepyörässä 28-milliset renkaat, eikä haluja leventää niitä yhtään. Täristäähän se käsille, mutta sitten kun joskus sattuu se ainoa sileä pätkä Suomessa, niin ajamisen nautinto on korkealla. Multa löytyy sitten täpäriä ja läskiä ja läskitäpäriä vähän joka lähtöön, jos haluaa pehmeämpää menoa. Mutta en mä täpärillä jaksa maantietä ajaa.

[Aakoo]

En ole joustokeulaisella gravelilla ajellut, mutta olen kyllä miettinyt minkälaisia maastovalmiuksia tuo pyörään 40mm joustokeula? Mitä tuosta on käytännössä käytössä, joku 20mm? Varmaan jollain epätasaisella tiellä voi jotain hyötyä olla, mutta poluilla tuskin mitään. Eikö nyt perus maastureissakin ole 120mm keulat vähintään?

[nure]

^Alkuaikoina 60-80millinkin joustolla tultiin toimeen ja pitkälti riippuu maastosta. Tuollaiseen lyhyeen joustoon lisättynä 50millin renkaat niin helpossa maastossa luulisi pärjäävän...

[velib]

Kyllä se yllättävän paljon tuo. Ero on suurempi kuin että siirtyisi maastopyörässä 100mm -> 140mm joustoon. Ei se gravelista tietenkään maastopyörää tee, mutta helpottaa huomattavasti poluilla ajamista. Huonopintaisilla teillä taas se tuo mukavuutta ja pystyy ajamaan pidempään. Lisäksi varsinkin kovassa vauhdissa jousto tuo pitoa kun rengas pysyy maassa eikä pompi niin paljoa. Eri asia on että kenelle sillä on merkitystä.

[Situm]

Mua tossa grävelissä ehkä eniten kiehtoo se vaivattomuus, ajaa vaan. Lisäksi muistaa vaihtaa jarrupaloja, voidella ketjuja 400 kilsan välein ja pitää sähkövaihteiden akku latingissa. Ei mitään ylimääräisiä niveliä, huollettavia iskareita tai maastossa riittämätöntä joustoa.
Mulla ei jäykässä läskissä ole edes hissitolppaa eikä sähkövaihteita. Siitä kun vaihtaa vaan renkaita ja uusii ketjut ja rattaat parin vuoden välein, niin ei juuri muuta tarvii tehdä.

[Kuminauha]

Joustoahan ei ole sen takia että ois mukavaa vaan sen takia että ois pitoa. Toki se pitokin tekee menosta mukavaa.

[Malamuutti]

Huonopintaisilla teillä taas se tuo mukavuutta ja pystyy ajamaan pidempään. Lisäksi varsinkin kovassa vauhdissa jousto tuo pitoa kun rengas pysyy maassa eikä pompi niin paljoa. Eri asia on että kenelle sillä on merkitystä.

Kyllä loppukesästä sorateiden nimismiehenkiharoilla ajaessa on tullut muutakin kuin renkaan joustoa ikävä. Välillä semmosta röykytystä että usko asian oikeutukseen on kovilla ja pelottaa että verkkokalvot irtoavat.

[Mohkku]

Ei kai jousitus tuota ongelmaa poista.

[velib]

Vaimennettu ilmakeula auttaa vähän, mutta siihen käyttöön Laufin keula tai vastaava olisi parempi.

[Föhn]

Joskus tulee kyllä kaivattua 2, 25" rengasta parempaa joustoa. Ja toppapenkkiä. Lenkkikaverin etujousitettu graveli osasi kyllä suodattaa eräänkin reissun siirtymäpätkän kiuaskivet varsin mallikkaasti.