Palstajyrä
Tarkoitatko yliohjautuvuudella, että takapää luistaa enemmän kuin etupää, jolloin pyörä kääntyy turhan herkästi? Vai sitä, että etupää ikäänkuin haukkaa käännöksissä? Tuon jälkimmäisen ilmiön olen joissain pyörissä havainnut ja ihmetellyt syytä siihen. Yhdessä pyörässä se väheni, kun vaihdoin 32 mm Supremen tilalle 40 mm Almotionit. En tiedä, johtuiko leveydestä, profiilista vai mistä.Alkujaan tämän lähetti stenu
Veteraani
Jälkimmäistä eli wheel floppia, floppy steeringiä tai ”kaatuvaa” ohjausta. Kun pyörän kallistaa mutkaan, etupyörä pyrkii kääntämään pyörää enemmän kuin mitä on tarpeen. Todella ärsyttävä ominaisuus.
Mitä loivempi ohjauskulma, mitä suurempi trail, mitä leveämpi rengas, mitä D:n mallisempi renkaan profiili (=leveämpi vanne) ainakin vaikuttaa ja tosiaan sitä ilmenee helpoiten renkailla, joissa on sileä, rullaava keskiosa ja hitaammin rullaavat, kuvioidummat reunat. Korostuu sitä herkemmin, mitä matalammilla paineilla ajaa, koska silloin renkaan kontaktipinta levenee. Sekin kannattaa huomioida, että yleensä renkaan leveneminen kasvattaa myös sen korkeutta ja sekin kasvattaa trailia.
Viimeksi keskiviikkona Stiggyllä lenkillä ollessani onnistuin kyllä löytämään eturenkaaseen (45 mm UD Rose) sellaisen paineen, jolla se käyttäytyi ihan kelvollisen sivistyneesti. Silti olisi ollut vielä kivempi, jos paineen olisi voinut laskea vähän alemmas.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Forumilordi
^tuollainen yliohjautuvuus johtuu siitä, kun renkaan kehä muuttuu kallistuksen mukaan. Tuttu ilmiö läskipyörissä määrätyillä renkailla. Ja lähes kaikilla renkailla riittävän alhaisilla paineilla. Viime lenkille lähtiessäni en tarkistanut läskin paineita ja etunen yliohjautui. Siihenkin tottuu, mutta ärsyttäväähän se on, kun pitää ohjata vastaan.
Forumilordi
Voi toki olla. Tai että tuo jää yhdeksi gravelin alalajeista. Enemmän minua ihmetyttää se tarve tuolle kippurasarvelle. Onko tosiaan niin, että se on kaikkein ergonomisin ja mukavin tapa ajaa verrattuna suoraan tankoon ja sen eri variaatioihin? Mun mielestä suoratankoinen xc-pyörä, joka on jo olemassa, tarjoaa samat kuin tuo nyt esitelty Trek.
Aktiivijäsen
Nykyisten xc-pyörien keulakulmilla ja pienillä bb-dropilla on mahdotonta ajaa soralla. Samaa epäilen tuota Trekistä, vaikka siinä sentään bb drop on 68-70 mm.
Kehitys kehittyy, varmaan xc-pyörien muuttuminen "enemmän xc" suuntaan, on tavallaan avannut tilaa vaativamman gravelin- 10 vuotta vanhojen xc-pyörien hoodeille.
Itse uskon että nämä jää pieneksi alalajiksi, joka saa ja on saanut suurta julkisuutta mm Leadvillen kisoista ja sen pyörspeksauksista.
Jäsen
Ortliebin Quick-Rack on varsin oiva kapistus (ja nopea asentaa ja irrottaa kun kiinnityspalikat on asentanut).
Moottoriturpa
JKO, mikään ei ole mahdotonta, taitaa olla kyse lähinnä kuskista.
Hylkylistalla: Arvatkaa kuka...
Moottoriturpa
Olisi kiva kokeilla minkä verran droppitanko ja pidempi reach otteelle jeesaisi mäkien ajoon hiekkateillä.
F-Podiumissa on minulla sama matka tangon suoraan osaan, eli stemmin päähän, mitä maantiepyörässäkin. Samoin stackin saa aika samaksi. Tehtävissä olisi.
Tulee vaan aika kalliiksi ja luulen että käyttö jäisi olemattomaksi.
Aktiivijäsen
Minulla on 2014 Scalpel. Siinä on sama juttu, eli kippuratanko suoran tangon sijaan niin pituus olisi sama kuin maantiepyörässä, droppia olisi vähän vähemmän mutta kuitenkin ajoasento olisi hyvä.
Uudemmissa xc-pyörissä reach on pääsääntöisesti niin pitkä, että stemmin pituutta täytyy monesti lyhentää aika rajusti. Ja toki noilla Lifetimen kisakuskeilla on aika jyrkkiä stemmikulmiakin.
Tänään kävin lenkillä Scalpelin kanssa, mukava se on sorateillä ajaa, mutta onhan se sellainen lullukka po. ympäristössä, ja ihan hyvässä mielessä
Moottoriturpa
Mondrakerissa on reach tosi pitkä kyllä, mutta siltikin tuo menee yksiin kun nyt on 70mm stemmi siinä ja roadissa 140mm. Eli juurikin tuon 70mm taisi olla reach pidempi. 390 vs 460.
Mondrakerissa myös tosi lyhyt emäputki, eli jyrkällä stemmillä saisi kyllä saman asennon ja satulan mukavan eteen. Tuo loiva keulakulma, bb-droppi ja 38t eturatas kuitenkin vähän arveluttaa. En usko että kannattaa kokeilla.
Forumilordi
Nii… tuskin nyt kuitenkaan mahdotonta. Tai samalla tavalla voisi tästä täpäristä todeta, että sillä on mahdoton ajaa teknisessä maastossa, kun painonsiirtojen tekeminen on aika rajoitettua ja jyrkkä keulakulma ei asiassa juuri auta. Mikähän on se maasto, johon tämä on sweet spotissa?
Lisäksi mihin katosi ajatus siitä, että jousitus syö tehot?
Näin varmasti. Saas nähdä seuraako jotkut perässä. Ja ylipäätään miten nuo kisoissa pärjäämiset kääntyvät myynniksi.Itse uskon että nämä jää pieneksi alalajiksi, joka saa ja on saanut suurta julkisuutta mm Leadvillen kisoista ja sen pyörspeksauksista.
Palstajyrä
Muakin lähinnä nauratti tuo Checkout kun sen näin, koska en itselleni keksi sille mitään käyttöä. Sen sijaan vaimo kun ajaa yhden pyörän taktiikalla niin tuossa voisi olla jotain ideaakin. Tällä hetkellä käytössä täysjäykkä gravel, mutta haluaisi myös ajella enempi maastossa välillä. Suora tanko ei käy leikatun ranteen takia, joten tuollainen hirvitys voisi olla ihan varteenotettava vaihtoehto. Muuten kasaisin jonkun monsterigravelin jäykkäperäisen maastopyörän rungosta, mutta kehon mittasuhteet pitkien jalkojen ja lyhyen selän takia ei kyllä millään puolla tuota vaihtoehtoa geometrian suhteen. Checkoutin geometriaa en sen tarkemmin tutkinut, mutta oletan tuon olevan parempi sen suhteen kun on suunniteltu droppitangolle. Paino hieman kyllä ihmetyttää tuossa.
"Palstapyöräily on yksi vaativimpia pyöräilyn alalajeja, ellei peräti se kaikkein vaativin." © kanttiinin tollo
Aktiivijäsen
Ok. Tämä oli lause/lauseet johon olisi pitänyt laittaa hymiö. sarkasmimerkki tai jotain vastaavaa.
Leadvillen kisa on on käsittääkseni poikkeus noista normaalimatkojen kisoista, kun siinä on pari pitkää ja selkeää nousua ja laskua, jotka yleisesti ottaen mtb maastoa ja sitten mennään soratie tt:tä aika paljon, varsinkin lopussa. Vähän sellaista käsitystä mm. Dylan Johnsonilta että omituinen pyörä ajaa, mutta nopein po. kisassa ja jossain muussa. Muutoin ei koskekaan kyseiseen vekottimeen kuin vähän ennen kisaa. Kyseessä siis modernin maastopyörän kippurasarvikonversiosta
Palstajyrä
Kun en ole tuolla ajanut, pitää kommentoida aika varovasti.
Minusta kippurasarvinen on paljon mukavampi kuin suoratankoinen. En toki itse näe kippurasarvisen toimivuutta jousitettuna. Mutta markkinat on ihmeelliset ja muoti ohjaa niitä vielä ihmeellisemmäksi. Sekin vielä, että aina yksittäisen mallin tehtävänä ei ole tulla myyntimenestykseksi, vaan auttaa merkin muiden mallien myyntiä. Toki voi olla harkittuja kokeilujakin ja sellainen voi vähän ajan kuluttua kaikessa hiljaisuudessa poistua markkinoilta. Siinä tapauksessa tuon pyörän kiinnostavuus voi olla kovaa luokkaa 10 vuotta myöhemmin, jos sellainen tallista löytyy.
Onneksi itselle jää vapaus valita millä ajaa, eikä tuon uutuuden tarvitse vaikuttaa omiin ratkaisuihin millään tavalla. Tosin onhan jo uutinen tuosta laitteesta vaikuttanut meihin kaikkiin eli Trekin ensimmäinen tavoite on täyttynyt.
Vakiovieras
Suomalaiset hiekkatiet on niin tasaisia pääosin, että täällä pärjää kapealla renkaalla ja jäykällä pyörällä. Jos siis ei ajomukavuus juuri kiinnosta...
Mun mielipide on erilaisia renkaita hiekalla ajaneena, että jos ajelet tuota edellä kuvattua auringonlaskua kohti ja sykemittari jää aina kotiin, niin paksua kumia alle (mukavuus). 45mm nopea gravelkumi on sekä joustomatkan, että nopeuden sweet-spot meidän shamppanja-gravelissa. 50-60mm on myös siitä hyvä, että pinnan heiketessä meno ei hyydy tai mukavuus heikenny niin paljon. Kaikkein tärkein on, että et aja liian kovilla paineilla. Esim. 2,5bar on jo 100kg aikamiehelle liikaa 45mm kumilla. Kun käytät noita eri laskureita paineille, niin aina se karkein pinta sinne laskuriin, niin alkaa olla alueella. Muutaman kerran törmännyt siihen, että renkaat on huonoja kun ei kestä ja pyörä ei kulje. Sitten alla on 70kg tai alle kuskilla lähes 4bar paineet. Tai ainakin 3bar. Lisäksi jos taloudelliset puitteet antaa periksi, niin tubelessin lisäksi leveät kehät kiekkoihin. Mieluummin 30mm kuin 20mm. Täten rengas sietää paremmin matalia paineita ja ajomukavuus paranee entisestään.
Aktiivijäsen
Jousitusta haetaan kuitenkin kaikissa pyörissä, myös niissä jousittamattomissa: leveää rengasta, alhaisia paineita, kuitua tai terästä. Jo pyörää arvioidessa jotakin toteutusta saatetaan moittia kovaksi.
Mikäli pehmeyttä, eli joustoa ei haettaisi, niin kukaan ei moittisi kankikovaa alumiinihaarukkaa, eikä kellään olisi kuituista tankoa tai satulatolppaa pyörässään.
Kysymys on vain jouston määrästä ja tässä erityisessä tapauksessa sen toteutustavasta: silmiin sattuva jousitus on epäpyhä, jopa niin epäpyhä että on julistettava suomalaisen soratien olevan niin tasainen.
Moottoriturpa
Itse omissa ajoissa en tarvi jousitusta, sen tarve otettu jo huomioon rakentaessa pyörää. Tuossa Trekissä oli vaan sellainen näkökulma joka hieman kiehtoi yleispyöräksi .
Hylkylistalla: Arvatkaa kuka...
Forumilordi
^^mennään aika kauas jos niputetaan 200-millisellä joustolla varustettu alamäkipyörä ja 28-millisillä renkailla varustettu maantiepyörä samaan kategoriaan, koska molemmat joustaa.
Jos jousto, tai elastisuus, toteutetaan materiaaleilla ja passiivisilla teknisillä ratkaisuilla, ollaan kuitenkin eri asiassa, kuin jos jousto tehdään iskunvaimentimilla ja jousilla. Jo pelkästään huollettavuudessa on iso ero. Jäykällä gravelilla ajaa useamman tuhat kilometriä ilman muita kuin ketjujen ja renkaiden vaihtoja. Noissa joustokeuloissa on huoltovälit luokkaa 50h ja isompi huolto 200h. Takaiskareissa kai vähän isommat välit.
Ja edelleen: mihin katosi se vanha viisaus, että jousto syö tehot?
Mutta siis tosiaan, kuten nurekin tuossa toteaa, niin voisihan tuo olla xc-pyörän korvike sellaiselle, joka ajaa pääosin sorateitä ja sitten välillä vähän vaativampia neulaspolkuja. Voisin kuvitella, että Hankoniemellä tuo olisi varsin maukas laite.
Aktiivijäsen
Joustot rakennetaan tarvetta vastaaviksi: alamäkipyörässä jouston tarve on paljon maantiepyörää suurempi, mutta kummassakin tarvitaan joustoa.
Se on totta että iskarit tarvitsevat huoltoa toimiakseen tarkoitetulla tavalla. Jokainen joutuu punnitsemaan onko huollon tarve este hankinnalle.
Olettaisin että lähtiessämme täysin tasaisesta ajoalustasta vähemmän joustava on nopeampi, lisätessämme alustaan epätasaisuutta saavutamme jossakin vaiheessa tilanteen että jousitettu on yhtä nopea kuin jousittamaton, mutta epätasaisuuden kasvaessa saavutamme lopulta tilanteen jossa jousitettu on nopeampi.
Tästä syystä täysin jousitettuja maastossa on.
Itse olen testannut tätä gravelissa ja tullut siihen tulokseen, että kuoppaisella soratiellä minä voin ajaa kovempaa jousitetulla.
Palstajyrä
Mistä ajomukavuus muodostuu?
Itselleni se muodostuu siitä, että pyörän hallittavuus on täsmällistä. Soratiellä en aja täristävän irtosoran päällä, vaan autojen renkaiden tiivistämissä kohdissa. En myöskään aja kuoppiin, vaan kierrän ne. Hallittavuus mahdollistaa tarvittaessa pienipiirteisenkin puikkaamisen kuopan ohi. Jos en voi kiertää, nousen satulasta, annan pyörän elää allani ja kuopan jälkeen taas istun satulaan. Jos tiellä on liikaa kuoppia tai se on pelkkää karkeapintaista soraa, en pidä tällaisella tiellä ajamisesta, enkä ala sopeuttaa kalustoa sellaisella tiellä ajamisen mahdollistajaksi. Suuri osa ajomatkoistani on asfalttia, jossa vaatimukset pyörälle asettaa tien pinnan halkeilu yms. vauriot. Ne hoituu 25-28 mm renkaan sijaan 40 mm renkaalla.
Pyörän hallittavuus on hyvä, kun ajoasento on sopiva, eikä pyörässä ole "aktiivisia" joustokomponentteja. Rengas joustaa joitain millejä tai sentin luokkaa, muut osat ehkä millimetrisuuruusluokassa. Kun ajoasento on hyvä, koko kroppa osallistuu pyörän ohjaamiseen ja liikuttamiseen. Siitä se mukavuus tulee. Tunne siitä, että minä hallitsen pyörää. En myöskään mittaa sekuntikellolla aikaa, fiilis ratkaisee. Jos fiilis sanoo, että jousitus vie tehoja tai heikentää täsmällisyyttä, silloin jousitetulla pyörällä ajetaan väärissä olosuhteissa.
Maastopyöriä ei kannata tähän tarkasteluun ottaa. Minusta jäykkäperäinen maasturi täysjoustosta puhumattakaan on äärettömän tylsä, kun ajetaan normaalia tietä pitkin eli gravelille tyypillisissä olosuhteissa. Toki gravelilla voi hyväkuntoista polkuakin ajaa, mutta 99% kilometreistä ainakin minulla tulee tieltä ja se ratkaisee painotuksen. Täysjoustograveli on sitten ihan toiseen tarkoitukseen tehty laite, eikä sitä pidä verrata tällaiseen huolettomaan yleispyöräilyyn, jolle joku on markkinoilla hienon nimen gravel keksinyt. Jos ajaisin pitkiä lenkkejä vaihtelevia polkuja pitkin, jotka eivät ole liian teknisiä kippurasarviselle, sitten voisin pitää täysjoustogravelia hyvänä ajatuksena.
Palstajyrä
Samaa mieltä ominaisuuden ärsyttävyydestä, vaikka syyt ilmiöön taitaa olla monisyisemmät kuin mainitset. Ainakin kun vertaan taloudessani olevien pyörien geometrioita ja ilmiön esiintymistä.
Rengasvalinta ja paineet taitaa olla ainoa mahdollisuus vaikuttaa siihen kohtuukustannuksilla. Haarukan vaihtoakin voisi kokeilla, mutta kovin paljon en halua tähän tiedeprojektiin rahaa uhrata. Täytyykin pitää silmällä sopivia raatoja, jotka voisivat tarjota testimateriaalia.
Jäsen
Täysjoustograveliin tulee seuraavaksi 40mm stemmi ja raiseri 90mm flarella, koska liian etupainoisena keulan jousitus ei toimi optimaalisesti.
Forumilordi
Voidaan myös ehkä miettiä, että missä vaiheessa pyörää ei voi enää kutsua gravel-pyöräksi. En tiedä UCIn määritelmää gravelille, kai sellainenkin on, mutta jos määräävänä tekijänä on droppitanko, niin onko läskipyörä droppitangolla itse asiassa graveli? Ja toisessa päässä missä vaiheessa graveli muuttuu maantiepyöräksi? Nythän maantiepyörien rengasleveydet alkavat hätyyttelemään alkuperäisten graveleiden lukemia.
Moottoriturpa
^Kyllä markkinamiehet keksii taas jonkin uuden tuotteen johonkin väliin.
Hylkylistalla: Arvatkaa kuka...
Vakiovieras
Checkoutia pitäisi päästä testaamaan haastavammassa maastossa, että saisi käsityksen konseptin järkevyydestä omaan käyttöön. Jos jousitusta tarvitsee vaativan maaston takia, niin kippurasarvisen geometria tuntunut vähän huteralta. Toki painoa on yli 100kg ja pituutta sen 187cm, joten painopiste on aina vähän ylhäällä. Toki hissitolppa on keksitty lievittämään tätä ongelmaa, mutta ei siltikään vastaa xc-maasturin geometriaa.
Jäsen
Hatun nosto kaikille valmistajille, jotka jaksavat & uskaltavat innovoida ja kokeilla jotakin merkittävästi uutta. Jos ei näitä olisi, niin ajaisimme vielä puisilla vanteilla. Turha sitä on murehtia, että (iso) osa näistä ei sovi jokaisen käyttäjän tarpeisiin tahi pahimmillaan juuri kenenkään käyttäjän tarpeisiin - ne kuolevat pois ja tämä on innovaation hinta, jokaista onnistunutta askelta eteenpäin kohti otetaan aika monta ei-niin-onnistunutta.
Kun valmistajien energia vain menisikin näihin isompiin kokeiluihin, niin tarmoa ei riittäisi enää siihen, että lisätään napoihin tai muihin osiin mitoitukseen milli tai kaksi fragmentoimaan komponenttien rajapintoja ;=)
Aktiivijäsen
Kävin juuri ajelemassa polkuja etujousitetulla gravelilla. Ei siitä joustokeulalla kyllä maastopyörää tullut, vaikka geometria ei ole hirveän kaukana omasta jäykkäperästä. Yksi polku oli sellainen, että täpärillä siinä olevia juuria ei tarvitse edes mietittiä, ja jäykkäperällä (xc) ne menee vähän keventämällä. Gravelilla joutui katsomaan aika tarkkaan miten ne ajaa.
Nyt kun olen ajanut puolisen tuhatta kilometria joustokeulalla, en oikein keksi siitä muuta huonoa kuin lisääntyneen painon, jota ei tosin ajaessa huomaa. Okei, huoltotarve on toki toinen miinuspuoli. Tietenkin jos ajaa vain asfalttia ja tasaista latupohjaa ja sampanjagravelia, ei joustokeulaa tarvitse, mutta metsäautoteillä ja muuten kuoppaisilla sorateillä poluista puhumattakaan se lisää mukavuutta ja hauskuutta.
Omasta mielestäni tuolle Checkoutille paras käyttökohde on bikepacking-kisat ja muut pitkät ajot. Kyllähän vielä parisataa kilsaa menee millä vaan mutta kun ajetaan 500km tai pidempään niin mukavuus on vauhtia.
Moottoriturpa
Voihan tuota Trekkiä pitää "mukavuus" gravelina ilman sen kummempia Extreme kisoja. Iso osa pyöräilijöistä joustokeulallisillakin ajelee ilman sen todellista tarvetta.
Hylkylistalla: Arvatkaa kuka...
Vakiovieras
Aamen!
Kun satoja ~identtisiä grävel-julkaisuja on haukotellen seurannut (eikä mikään ole oikeasti muuttunu moneen vuoteen), niin aina piristää nähdä innovointia!
Vaikka täpäri-grävel ei olisikaan oma juttu, niin raivannee kuitenkin tietä muille pelle-pelottomille.
Ehdottomasti samaa mieltä - jousitus on kaiken a ja o. Tiestä ja pyörästä riippumatta. Parantaa nopeutta, mukavuutta ja pitoa, sekä asfaltilla että juurakossa.
Ja se miten riittävän jouston saa mahdollisimman pienillä kompromisseilla ratkaisee. Parhaat renkaat oikeilla paineilla ja joustostemmi & joustotolppa ovat valintani gravelissä - kunnes parempaa innovoidaan tilalle.
Aktiivijäsen
Voiveitseksi kutsutaan välinettä, joka on kehitetty voin levityksen apuvälineeksi. Kataja on hyvä voiveitsen materiaali. Malli sitten hieman eroaa valmistajasta riippuen: toinen malli on toista parempi ja lisäksi eri henkilöillä on eri mieltymyksiä muodon suhteen.
Kotoa löytyy muitakin erikoistuneita veitsiä: fileerausveitsi, kokkiveitsi, kuorimaveitsi jne. Fileerausveitsen on syytä olla hyvä: sopivan notkea ja terävä. Kuorimaveitsissä on vaihtelua.
Jonkun veitsivalikoimasta saattaa löytyä kääntöveitsiä ja jopa taisteluveitsiä. Kukin käyttöönsä suunniteltuja: toiset parempia ja toiset huonompia. Mulla on vuosia sitten hankittu Leatherman (varmaan e304x) joka taisi jäädä lukitsematta ja aukesi osittain housujen taskussa -ei ole sen jälkeen ollut mukana.
-----
Eli sopivuus käyttöönsä on mulla arvioinnin taustalla. Epäilen että läskipyörä droppitangolla olisi kovin hyvä tai edes hauska sorateillä. Jos taas asuisin maassa, jossa graveli tarkoittaisi usein pehmeää hiekkaa, niin sitten ehkä.
Viestin säännöt
Lainaa viestiä vastauksessa
Kirjanmerkit