Palataan ajassa cyclojen kultakauteen, jolloin gravelit vasta olivat tulossa isommassa määrin markkinoille. Cyclot perustuivat hassun lajin kilpailusääntöihin, eivätkä pyörät oikein vastanneet tavallisen ihmisen arjen vaatimuksiin. Tai ainakin säännöt rajoittivat toimivien ratkaisujen tuloa markkinoille, vaikka pyörän aihio oli erinomainen. Gravelit saivat markkinaa, koska haluttiin eräänlainen vastavoima kurinalaiselle cyclocrossille. Gravelissa suunnilleen kaikki oli sallittua, tärkeintä oli hyvä fiilis. Ymmärrän, että kaupan ostoskärryistä alkaen kaikella pitää voida kilpailla, mutta gravelissa kilpailemisen ei pidä antaa hallita alaa liikaa. Kilpailkoot kuka kilpailee, muut tekee mitä haluaa. Jos joku haluaa pyöräillä Saharassa ja pehmeässä hiekassa 40 mm renkaan tilalle kaipaa leveämpää, ajakoot sitten kippurasarvisella läskillä. Tai jos haluaa jopoilla soratietä, olkoon sekin gravelia.
Markkinamiehet kaipaa luokituksia. Minä kaipaan kivoja hetkiä pyöräni kanssa.
Kirjanmerkit