
Alkujaan tämän lähetti
zort
Likinäköisenä ja 40 vuotta kokopäivätoimisesti silmälaseja käyttäneenä koen aina suurta huojennusta tilanteissa jossa ei-likinäköiset ikätoverit alkaa kuumeisesti etsimään lukulaseja nähdäkseen lähelle.
Kyllä, mulla on myös kaukovahvuus noin -4.0 ja tämä on juuri se asia, jota harvempi likinäköinen osaa nuorempana ajatella ja jonka hyödyllisyyden ymmärtää vasta, kun on itse tilanteessa, että lähelle ei näe ilman apuja ja 30 cm lähemmäksi ei näe kunnolla edes lähilasien kanssa.
Kaihileikkausten yhteydessäkin likinäköisille usein suositellaan (ja leikattavat haluavat), että vahvuudeksi jätetään noin -2,5 vaikka vaihtoehtona olisikin se, että pääsee kaukokorjauksen tarpeesta eroon kokonaan tai ainakin lähes kokonaan. Kaihileikkausiässä useimmat jo ymmärtävät sen, että miten paljon hyvä lähinäkö helpottaa elämää. Tämä siis silloin, kun käytetään normaaleja yksitehokeinomykiöitä, joilla suurin osa kaihileikkauksita edelleen tehdään.
Toinen asia, mitä nuorena likinäköisenä ei osaa ajatella on se, että miinusmonitehot on miellyttävämpiä käyttää kuin plusmonitehot. Esimerkiksi sellaiset kaihileikatut asiakkaat, joilla on ennen leikkausta ollut reilummalti miinusta ja sitten ne on leikattu nollille, on optikolle aina hankalia. He ovat tottuneet käyttämään moniteholinssejä, joissa on tosi laajat näköalueet ja vähän vääristymiä. Sitten, kun he saavatkin monitehot, joissa ei ole miinusta ja tai pahimmillaan kaukopuolikin on vähän plussalla, linssien näköalueet onkin kapeammat kuin mihin he ovat tottuneet, ongelmia seuraa lähes poikkeuksetta.
Sama asia vahvuudellisten urheilulasien kanssa on ne sitten ykistehoisia tai monitehoisia; kaareva miinuslinssi on aina optisesti parempilaatuinen kuin kaareva pluslinssi.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Kirjanmerkit